Ei ole olemassa eroa venäjän hallinnon ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä. Itänaapurin vallankahvassa on hullu mafiapomo, joka voi tehdä mitä vain. Valitettavasti tähän tilanteeseen on jo pitkään suhtauduttu kuin juoppoon vaimonhakkaajaan: Ollaan vähän hissukseen, jotta ei vain ärsytettäisi sitä ja jouduttaisi hankaluuksiin. Milloin tällainen suunnitelma on oikeasti toiminut? En olisi itse koskaan uskonut, että Putin hyökkää Ukrainaan, vaikka sotajoukkoja olikin rajoille koottu. Niin se hullu kuitenkin teki. Vain historiaa paremmin tuntemalla voi ymmärtää nykypäivää. Kirja Freezing Order: Tositarina rahanpesusta, salamurhista ja hengenvaarallisesta kamppailusta Vladimir Putinia vastaan sopiikin hyvin tähän ajankuvaan. Se on jatko-osa Bill Browderin kirjalle Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi, josta olen tässä blogissani kertonut.
Historiaa - Bill Browder, Sergei Magnitski ja Red Notice
Ensimmäinen kirja kertoi tarinan Bill Browderista, joka hallinnoi Venäjän suurinta sijoitusrahastoa Hermitage Capitalia 90-luvulla. Venäjän yksityistämisohjelman ollessa käynnissä hän teki rahastolle uskomattomia voittoja. Tilanne oli juuri otollinen ja sellainen sattuisi vain kerran elämässä. Yrityksiä yksityistettiin aivan järjettömään pilkkahintaan. Kun kommunismista siirryttiin markkinatalouteen oligarkit tekivät kuponkihuutokaupan väärinkäytöksillä hurjat rahat. Siellä missä pyörii paljon rahaa, myös kavallukset, oligarkkien hämäräkaupat ja korruptio raottivat ovea. Varkausten ja rikosten kautta vähemmistöosakkaita ryöstettiin ja Bill Browder päätti puuttua tähän laajamittaiseen korruptioon mediasotansa kautta.
Aluksi se toimikin ja epärehellisten yhtiöiden johtoa irtisanottiin. Browder ei vain tajunnut, että kaikki tämä sataa suoraan Putinin pussiin. Oligarkkien valta väheni ja Putinin kasvoi. Valtatyhjiö täyttyi ja kun tutkimukset alkoivat uhata Putinin taloudellisia etuja, niin kaikki muuttui. Venäjän korruptoitunut valtakoneisto kääntyi häntä vastaan tekaistulla veronkiertosyytteellä (230 miljoonaa) vuonna 2007. Todisteita väärennettiin, monia lakeja rikottiin ja ihmisiä uhkailtiin. Lopulta Browderin lakimies Sergei Magnitski murhattiin vuoden 2009 lopulla. Browderin käynnistämä poliittinen kampanja Magnitskin kuolemasta oli yksi merkittävä askel, joka on johtanut Yhdysvaltojen ja Venäjän välien jäätymiseen. Tuloksena saatiin Magnitski-laki, joka estää törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneiden venäläisten maahantulon, sekä mahdollistaa heidän varojensa jäädyttämisen.
Freezing Order - Taistelu rahanpesua vastaan
Käytännössä tästä alkaa Freezing Order, joka on siis jatko-osa Bill Browderin aikaisempaan kirjaan. Jotta tosiatarinaan pääsisi kunnolla sisään, kannattaa lukea aikaisempi kirja, jotta ymmärtää missä mennään. Historiaa ei kovin tarkasti kerrata, mikä on ymmärrettävää, jotta kirjan 320 sivun pituus ei kasvaisi liiaksi. Loppujen lopuksi yllä kertomallani tiivistelmällä pärjää ihan hyvin ja ymmärtää tapahtumien kulun. Freeding Order keskittyy oikeastaan siihen, mihin aikaisempi kirja loppuu. Miten Magnitski-laki saatiinkaan läpi, miten varojen jäädyttäminen sujui ja miten rahanpesusta paljastui yhä suurempia ja suurempia virtoja.
Kirjan linkki nykypäivään on ilmeinen ja erittäin ajankohtainen. Bill Browderin tapaus on vain yksi tuhansista rikoksista, joista Putin oli hyötynyt ja jotka olivat auttaneet häntä keräämään arviolta 200 miljardin dollarin omaisuuden. Melkein koko hänen varallisuuttaan säilytetään länsimaisissa rahalaitoksissa, joten on olemassa riski niiden jäädyttämisestä Magnistski-lain nojalla. Laki on Putinille siis todellinen uhka. Pitää ottaa myös huomioon, että Putinilla ei ole exit suunnitelmaa. Hän ei voi vain eläköityä virastaan, koska joutuisi vankilaan ja kuolisi. Olemme jo nähneet, kuinka röyhkeästi ja pelottomsti Putin toimii lännessä: salamurhia ja myrkytyksiä. Viimeisimpänä tietysti Ukrainan sota. Todennäköisesti Putin menee päätyyn saakka sodan ja ehkä jopa ydinaseiden kautta. Siksi käykin myös järkeen, että Putin oli sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin Trumpin kautta. Oli oikeastaan surkuhupaisaa lukea kirjasta Trumpin ja Putinin huippukokouksesta Helsingissä 2018, jossa Putin pyysi Trumpia luovuttamaan Bill Browderin ja käytännössä Trump hyväksyi sen pitäen tarjousta upeana. Onneksi näin ei lopulta käynyt.
Lukaisin kirjan noin kahdessa päivässä, sen verran mielenkiintoinen ja kiinnostava se oli. Välillä oli kuitenkin pakko pitää taukoja, koska tietyt asiat vain turhauttivat ja puistattivat. Pyörittelin monta kertaa päätäni ja haroin hiuksiani, kun en vain pystynyt uskomaan kaikenlaista typeryyttä, väärinkäytöksiä ja oikeustaisteluja. Vielä kun kaikki tämä on valitettavasti totta, niin se nostaa niskakarvat pystyyn ja tekee siitä jotenkin pahempaa. Esimerkiksi Interpolin hyväksikäyttö venäläisten toimesta Browderia vastaan on surkuhupaisaa. Kovin hyvää kuvaa ei jää myöskään vihreiden meppi Heidi Hautalasta ja tämän silloisesta miesystävästä elokuvaohjaaja Andrei Nekrasovin propagandaelokuvasta, joka Heidin oli tarkoitus esittää Brysselin mepeille. Nämä esimerkit olivat vielä sieltä heppoisemmasta päädystä. Jääköön pahimmat lukijan löydettäväksi, mutta mainittakoon nimet John Moscow ja Tuomari Griesa. Toisaalta kirjassa on myös hyvä esimerkki siitä, miten Twitter saattoi pelastaa Bill Browderin hengen.
 |
| Bill Browderin alkuperäinen tweetti vuodelta 2018, joka mahdollisesti pelasti hänen henkensä. Lähde: Twitter. |
Mitä itse tekisit?
Bill Browderin tarina on sankarillinen ja saa välillä pohtimaan mitä sitä itse tekisi samassa tilanteessa. Lopettaisiko itse koko mediasodan, tutkimisen ja todistelun, jos palkkamurhaajat ovat kannoilla ja normaali elämä on hankalaa? Samalla hämmästelee myös vastapuolta. Jos on valmis murhiin ja myrkytyksiin, niin miksi Browderia ei aikoinaan saatu hengiltä ja miksi sitä ei ole vieläkään toteutettu. Voisiko olla niin, että kaikki pätevät henkilöt ovat jo älynneet kaikota Putinin luota ja hän on ympäröinyt itsensä pelkillä typeryksillä, jolloin oikein mikään ei toimi kunnolla?
Kirjan voi myös hyvin nähdä taisteluna oikeudenmukaisuudesta ja valitusta polusta. Bill Browder, hänen tiiminsä ja kaikki muut ympärillä olleet ystävät vastaan mädäntyneet juristit, Venäjälle myötämieliset lobbarit ja poliitikot, sekä tietoisesti rahanpesua harjoittavia pankkeja nyt unohtamatta. Kaikki voisivat hyvin valita puolensa, mutta kunnon rahatukko takataskussa varmaan auttaa tukahduttamaan moraalin. Ei pidä myöskään unohtaa arkoja ja saamattomia hallituksia, jotka eivät noudata arvojaan. Esimerkiksi Britannia ei ole koskaan aloittanut yhtäkään Magnitskin tapaukseen liittyvää rahanpesututkintaa, vaikka todisteita siitä onkin toimitettu. Kirja onkin kertomus tekopyhyydestä ja korruptiosta. Oikeudenmukaisuus kuuluu vain harvojen luonteeseen, eikä sitä pysty ostamaan.
Mitä käytännössä löydettiin?
Putinin kätyrien kavaltamista 230 miljoonasta 200 miljoonaa oli pesty pöytälaatikkoyritysten kautta Danske Bankin virolaisessa sivukonttorissa Tallinnassa. Viranomaiset olivat pitkään haluttomia tutkimaan tätä, kunnes lehdistön paine sai asiat etenemään. Lehdistö oli saanut selville, että aikavälillä 2007-2015 rahaa oli pesty 8,3 miljardia. Kolmanneksi suurin rahanpesuskandaali historiassa.
Lopulta tämä oli vain jäävuoren huippu. Kun vuonna 2018 Danske Bankin tilintarkastus oli viimein tehty, niin pesty rahasumma olikin 234 miljardia. Se oli valtava määrä rahaa ja ravisuttava tieto. Tämä oli kuitenkin vain yksi keskikokoinen pankki, joten voi olettaa, että likaisen rahan määrä Venäjältä Putinin valtaannousun jälkeen nousee yli biljoonan. Jos vieläkin epäilet, että Putin ei tekisi mitä tahansa tällaisen rahamäärän takia, niin olet naivi ja elät jossain harhassa.
Kritiikki kirjaa kohtaan ja suosittelenko lukemaan?
Jos nyt jotain lähtisin kritisoimaan, niin jotkin Euroopassa vieraat asiat ja toimintamallit oli kerrottu liian ylimalkaisesti, jotta niiden merkityksen tarinalle olisi oikeasti sisäistänyt. Kirja myös vilisee erilaisia nimiä, jotka olisi mielestäni ehdottomasti pitänyt kerätä erilliseen luetteloonsa pienen kuvauksen kera. Olihan kirjassa jo lyhyt dokumenttiluettelo, niin miksi ei henkilöluetteloa? Ehkä syynä on oma huono nimimuistini, mutta muutamankin kerran jouduin pysähtymään kirjassa ja palaamaan taaksepäin, kun en muistanut kuka se ja se henkilö olikaan ja missä yhteydessä mainittu. Välillä jopa turhautti, kun en heti tajunnut kenestä puhutaan, kun vaikkapa sukunimeä Nekrasov taisi oli kolme erilaista.
Suosittelen ehdottomasti kaikkien tutustuvan kirjaan. Ymmärrät todennäköisesti maailmaa ja historiaa vähän paremmin. Kirja on vähän kuin vanhojen James Bondien ja Ylen MOT-ohjelman sekoitus. Jännittävästi pienten onnistumisten kautta suuriin turhautumisiin ja lopussa on kuitenkin suuri voitto. Mielestäni hyvää kesälukemista.
Esimerkiksi kirjoitushetkellä HelMet kirjastoissa kappaleita on 52 kpl ja varauksia 49 kpl. Käytännössä saat tuon siis lähes samantien. Voi sen toki ostaakin, mutta miksi et käyttäisi kirjastojen palveluja? Esimerkiksi Vantaa käytti vuonna 2020 yhteensä rahaa kirjastotoimintaan 38,2 euroa asukasta kohti, niin miksi et tätä hyödyntäisi? Lainaamalla lähikirjastosi saa enemmän aineistorahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti