16. heinäkuuta 2015

Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi

Nykyisin tulee lueskeltua kirjoja valitettavan harvoin. Ehkäpä vain muutama kirja vuodessa. Aika vain tuppaa menemään kaikkeen muuhun, jota muka pidän tärkeämpänä ja mielekkäämpänä. Harrastukset, liikunta, työ... kyllähän noita tekosyitä riittää. Oikeasti olen laiska lukija. Kynnys kirjaan tarttumiseksi on vain muodostunut suhteettoman suureksi. Ehkä kaikki juontaa juurensa kouluajoilta, jolloin oli pakko lukea sellaisia tylsiä kirjoja, joista ei todellakaan pitänyt. Jostain syystä koululaitos rapauttaa lukuintoa ja samoin se näyttää tekevän myös liikunnalle. Niistä tulee jotenkin vastenmielistä heti, kun ne tehdään pakolliseksi. Tämä on tuskin sen tavoite. Oikeasti lukeminen on kivaa. Tarvitsen vain itselleni sopivan ja mielenkiintoisen kirjan, jota joku suosittelisi. Jos olisin eläkkeellä, niin olisin varmasti kirjaston suurkuluttaja.

Talouselämä-lehden kirjasuosituksia katsellessani silmiini osuikin tämä mielenkiintoinen tietokirja. Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi on jännittävä ja poikkeuksellisen epätavallinen tarina yhden ihmisen kamppailusta Venäjän korruptoitunutta valtakoneistoa vastaan. Koska koko tarina on tosi, on se myös pysäyttävä dokumentti siitä, miten Venäjä ja sen hallinto vielä nykyisinkin toimii. Vain rahalla on väliä. Jos ihmiset tuottavat ongelmia, niin yksilö on helposti uhrattavissa. Valitettavasti venäläisissä tarinoissa on harvoin hyvä ja onnellinen loppu, eikä tässäkään tehdä poikkeusta.

Perhetaustansa takia Browder on heti alusta asti kiinnostunut Itä-Euroopasta. Aikaisempien hyvien ja onnistuneiden osakekauppojen takia Bill Browder perustaa 90-luvulla Hermitage Capital -sijoutusrahaston Moskovaan Venäjän yksityistämisohjelman ollessa juuri käynnissä. Vielä silloin sijoittajat eivät juurikaan kiinnittäneet Venäjän tilanteeseen ja sen markkinoiden tarjoamiin tuottoihin suurempaa huomiota. Tilanne oli juuri otollinen ja sellainen sattuisi vain kerran elämässä. Siihen oli pakko tarttua. Yrityksiä yksityistettiin aivan järjettömään pilkkahintaan.

Jos olet joskus sijoittanut rahojasi osakkeisiin ja tehnyt sillä hyvän tilin, pystyt paremmin eläytymään myös siihen tunteeseen, jota Browder kirjassa koki. Into ja kiihtymys tuntuu melkein lukijan omassa vatsanpohjassa, kun Browder tajusi Murmanskin troolilaivaston arvon Venäjän yksityistämisohjelmassa ja halusi selvittää, olivatko kaikkien venäläisten yhtiöiden osakkeet yhtä halpoja. Kommunismista markkinatalouteen siirtymiseksi Venäjän hallitus oli päättänyt antaa suurimman osan valtion omaisuudesta kansalle. Mielenkiintoisin tapa oli kuponkiyksityistäminen. Jos haluat tietää, miten tuo yksityistäminen ja kuponkihuutokauppa tapahtui, siihen liittyvät väärinkäytökset ja miten Venäjän oligarkit ovat saaneet varallisuutensa, niin tämä teos on pakko lukea. Browder ymmärsi tämän yhtiöiden arvon matematiikan, tuotot olivat ällistyttäviä ja sijoitusten arvo kasvoi nopeasti miljardeihin.

Jokainen yritys oli kuitenkin pakko tutkia ja analysoida perinpohjaisesti ajan kanssa, koska muuten luotettavaa tietoa ei saanut. Julkista tietoa ei ollut saatavilla ja ainoa keino oli mennä kysymään sitä firmaan paikan päältä. Silloin hän ymmärsi myös etuoikeutettujen osakkeiden arvon ja niihin liittyvän anomalian. Etuoikeutettujen osakkeiden alempi hinta ja korkeampi tuotto kantaosakkeisiin verrattuna oli absurdia. Poikkeavuus koski vieläpä melkein kaikkia venäläisiä yhtiöitä ja ne olivat oikea kultakaivos, jolla Browder teki tuottoa. Kiinnostavia sijoituskohteita haravoidessa haaviin tarttui muun muassa öljy-yhtiö Sidanco, jonka arvo 600-kertaistui. Vaikka työnteko Venäjällä oli kiehtovaa ja haastavaa, se oli myös vaarallista, kun samalla myös yhtiöiden johdon kavallukset, oligarkkien hämäräkaupat ja korruptio raottivat ovea.

Venäläinen kansanviisaus kertoo, että kun on kyse rahasta, venäläinen uhraa ilomielin - jopa vahingoniloisena - oman menestyksensä pilatakseen naapurinsa mahdollisuudet. Oligarkkien röyhkeys, suoranaiset varkausorgiat ja hallintorikkomukset, joilla vähemmistöosakkaita ryöstettiin, kasvoivat vuoden 1999 ruplan romahduksen jälkeen. Hankaluudet Hermitage Capital rahastossa kasvoivat ja rahastoon ei jäisi kerrassaan mitään, jos homma saisi jatkua. Bowder alkoi paljastaa oligarkkien laittomia toimia ja puuttua laajamittaiseen korruptioon Venäjällä oman mediasotansa avulla. Bowder teki paljastuksistaan helposti ymmärrettäviä esityksiä, joita hän jakoi medialle. Etenkin Gazprom-korruption mittasuhteet ja niiden paljastukset järisyttivät Venäjällä. Gazprom oli myös Browderin paras sijoitus ikinä, se 100-kertaistui. Huonon julkisuuden pakottamana Vladimir Putinin joutui toimimaan ja irtisanomaan monien epärehellisten yhtiöiden johtoa. Jonkin aikaa Putin ja Browder tekivät tahatonta yhteistyötä, joka hyödytti molempia. Browderin rahaston arvo kavoi kasvamistaan ja Putin nautti kansan suosiota keräten toiminnallaan irtopisteet kotiin. Oligarkkien valta väheni ja Putinin kasvoi. Valta oli vaihtumassa, mutta Browder ei vain tajunnut sitä.

Bill Browder Moskovan Punaisella torilla 2004, kun Hermitage Capital vielä kukoisti. Kuvan lähde: NPR.

Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, kun Browderin tutkimukset ja toiminta alkoivat uhata lopulta myös Putinin taloudellisia etuja. Niinpä Browder karkotetaan Venäjältä vuonna 2005 uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Lontoossa Browder saa selville, että Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n (entinen KGB) talouden vastavakoiluyksikkö on hänen perässään. Browderin ja hänen yhteistyökumppaneidensa yhtiöt joutuvat ratsioiden kohteeksi ja Browderia vastaan nostetaan tekaistuja ja perättömiä rikossyytteitä. Näitä hoitamaan palkataan moskovalainen veroasianajaja Sergei Magnitski. Viranomaiset ja tuomioistuimet toimivat häikäilemättömästi: todisteita väärennetään, monia lakeja rikotaan, ja Browderin asianajajia uhkaillaan. Kaikki Hermitage Capitalin varat ja työntekijät siirretään turvaan. Vain Magnitski jää itsepintaisesti Venäjälle ja hänen niskaan vieritetään verohuijaussyytöksiä.

Hermitage Capitaliin liittynyttä veropetosjuttua tutkineen lakimies Sergei Magnitskin tapaus on niin härski, ettei sitä mielellään edes haluaisi uskoisi. Kirjaa lukiessa ihan puistattaa, miten kaikki tuo oikeusvaltion toimimattomuus ja ihmisoikeuden loukkaukset ovat edes mahdollisia. Turhauttavaa ja samalla raivostuttavaa. Lukeminen on pakko välillä keskeyttää, jotta oma verenpaine ja ärtymyksen taso laskisi siedettävälle tasolle. Magnitskin tutkimusten perusteella venäläiset virkamiehet lypsivät monimutkaisessa rikosvyyhdessä Hermitagen yhtiöistä noin 230 miljoonaa dollaria veronpalautuksina väärin perustein suoraan valtiolta, eli venäläisiltä veronmaksajilta. Tapausta tutkinut Magnitski joutui tutkintavankeuteen, jonka aikana hän kuoli 37-vuotiaana eristyssellissä hoitamattoman sairauden ja pahoinpitelyn tuloksena 16.11.2009. Tämä ihmisoikeusrikkomus on yksi tarkimmin dokumentoiduista ja todistetuista tapahtumista tähän asti. Virallisella Venäjällä on kuitenkin yhä oma versionsa tapahtumista, joka poikkeaa Browderin tarinasta. Browderin käynnistämä poliittinen kampanja Magnitskin kuolemasta oli yksi merkittävä askel, joka on johtanut Yhdysvaltojen ja Venäjän välien jäätymiseen. Tuloksena saatiin Magnitski-laki, joka estää törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneiden venäläisten maahantulon, sekä mahdollistaa heidän varojensa jäädyttämisen.

Vain historiaa paremmin tuntemalla voi ymmärtää nykypäivää. Lukekaa hyvät ihmiset, niin tiedätte enemmän ja luulette vähemmän. Suosittelen kirjaa kaikille vähänkään taloudesta, historiasta ja itä-Euroopasta kiinnostuneille. Lukaisin itse kirjan ahmien läpi kahden päivän aikana. Lukukokemus oli vähän vuoristorataa tunteiden osalta, sillä kirjan alkupuolella jännitti Browderin puolesta, puolessavälissä vitutti jo koko vyyhti ja kirjan lopussa jo väsytti, kun mukaan tuli vielä hidasta ja tylsää poliittista vääntöä. Jos joku luulee, että Venäjä olisi kirjan tapahtumien jälkeen muka jotenkin muuttunut, niin sen todistaa viimeistään vääräksi Aleksandr Litvinenko myrkytys poloneumilla, Anna Politkovskajan ja Boris Nemtsovin murhat, sekä tietysti Putinin korruptoituneet olympialaiset. Harmittavasti kirjastosta ei löydy vielä kirjaa Putin's Kleptocracy: Who Owns Russia?, joka olisi mielenkiintoista lukea ja sopisi täydellisesti tähän seuraan. Sellainen naapuri siis meillä, luoja paratkoon. Ja kuka väittää tämän lukukokemuksen jälkeen, ettei muka kannata sijoittaa aktiivisesti hoidetttuun rahastoon :)

Alla videolta löytyy koko tarina, eli kirjan pääkohdat Browderin selostamana englanniksi. Kannattaa katsoa myös yleisön kysymykset ja se, mitä Browder arvelee Venäjän ja Ukrainan kriisistä ja miten hän sen ratkaisisi.




Toinen hyvä video nimeltään: Frontline Putin's Way Full documentary 2015 kertoo, miten Putin nousi valtaan. Miten köyhästä pojasta ja KGB:n agentista tuli arviolta 40 miljardin omaisuuden kahminut mies, jolla ei ole enää muuta mahdollisuutta, kuin pysyä vallassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...