10. heinäkuuta 2015

Voimarinteen teräsmieskisat 2015 - Triathlonin perusmatka helteessä

5 - 6.7.2015 järjestettiin Team 226:den voimin suuri triathlontapahtuma Voimarinteellä. Lauantaina aamupäivästä oli sarja lapsille ja puolelta päivin triathlonin perusmatka (1500 m/40 km/10 km), johon itse osallistuin. Sunnuntaina kisattiin sitten vielä sprintti ja puolimatka. Kilpailukeskus sijaitsi Innovaatiokeskus Voimarinteellä Karkussa, Sastamalan kaupungissa. Kisan osallistumismaksun (60 euroa liikuntaseteleillä) olin maksanut jo huhtikuussa, kun selvisi, että samalle viikonlopulle oli meillä suunniteltu myös sukujuhlia Sastamalaan. Mummola sukujuhlapaikkana olisi lähellä kisapaikkaa, joten siinähän saisi hyvin kaksi kärpästä yhdellä kertaa.

Voimarinteen triathlonkisa on yksi Suomen suurimpia. Olympiamatkalla miesten, naisten ja yli 50 -vuotiaiden sarjojen yhteislähtöön osallistui yli 150 kisaajaa. Kaiken kaikkiaan kaksipäiväiseen tapahtumaan otti osaa 370 henkeä. Vain muutaman kymmenen hengen kilpailusta alkunsa saanut tapahtuma on saanut hyvän maineen ja kisat ovat synnyttäneet Voimarinteelle muutakin samaan lajiin kuuluvaa toimintaa triathlon-koulun ja harjoittelumahdollisuuksien muodossa.

Voimarinteen vaihtoalue täynnä pyöriä. Kaikkien kuvien lähde ja kuvaaja Mikko Vestola, ellei toisin mainita.
Isä kuskasi veljeni ja minut tavaroineen ja pyörineen kisapaikalle noin reilut puolitoista tuntia ennen tapahtuman alkua, josta jatkoi sitten autolla itse suoraan kohti mummolaa. Veljeni ei ottanut osaa tapahtumaan, mutta oli henkisenä tukena, virallisena valokuvaajanani ja muutenkin katsomassa ja kokemassa tapahtuman fiilistä. Tietysti hän halusi nähdä myös lähellä olevan Ellivuoren maisemat. Kisan jälkeen tarkoituksenamme oli lähteä kisapaikalta kohti mummolaa noin 30 km päähän. Veljeni rooli oli siten myös toimia veturina ja halkoa tuulta tuolla matkalla, tehden oman ajoni ja palautumisen kisan jälkeen helpommaksi.

Kisakanslian virkaa toimitti pieni teltta, josta osallistumismateriaali haettiin.
Kisakansliana toimi pieni teltta, joka oli heti vaihtoalueen vieressä. Osallistumismateriaalin haussa ei ollut mitään ongelmia ja kaikki toimi nopeasti ja täsmällisesti niin kuin koko kisapäivänä pitääkin. Osallistumismateriaalista löytyi perinteinen uimalakki, ajanottochippi jalkaan, pieni kisavihkonen sekä numerolappu ja remmi vyötärölle pyöräilyä ja juoksua varten. Yllätykseksi kirjekuoresta löytyi myös pieni kuponki kisan jälkeistä ruokailua varten. Nettisivuilla tästä ei mainittu yhtään mitään.

Näin jälkikäteen on pakko mainita, että Voimarinteen teräsmieskisojen ruokailu oli paras mitä koskaan kisoissa olen saanut. Ja vertailuksi aika monta kisaa on tullut vuosien saatossa käytyä ja kisaruokaa syötyä. Monia eri salaatteja, lisukkeita, leipiä, kasvisruokaa ja kanaruokaa. Niin paljon kuin vain jaksoi tai kehtasi lautaselle mättää. Kummastelen todella, miksei tätä kokonaisuutta ilmoittautumiskutsussa mainosteta. Joku kisakumppani tapahtuman jälkeen syödessä vähän vitsailikin, että jo pelkästään tätä ruokailua mainostamalla olisi porukkaa tullut kisoihin :) Ei ehkä ihan väärässä ollut. Ulkopuolisille sama lounas olisi kustantanut noin 12 euroa.

Toisin kuin Vantaan Triathlonissa, Voimarinteen vaihtoalueelta sai valita paikkansa vapaasti. Valitsin reunasta kulman, josta pyörän löytää heti ensisilmäyksellä. Myöskään laatikkoa omille tavaroille ei ollut Vantaan tapaan, mutta eipä sitä oikeastaan tarvittukaan. Kaikki näyttivät osaavan laittaa kisakamansa pieneen tilaan pyöriensä viereen, eikä kukaan levitellyt kamojaan sikin sokin toisia häiritsemään. Kisakamojen laitto sujui jo vanhasta muistista, eikä siinä kauaa kestänyt. Varusteet olivat samat kuin viime kisassa Vantaallakin, juuri ja juuri isoon reppuun mahtuvat. Miksi edes muuttaa hyväksi koettua? Ennen starttia ja osallistujainfon alkua kerkesimme vielä veljen kanssa katsella vähän uinnin lähtöpaikkaa. Vähän siellä rannalla tuntui kauimmaiset poijut olevan kaukana. Onko yksi kierros todellakin vain 750 metriä? Omiin silmiin matka näyttää jo vajaalta kilometriltä.

Voimarinteen uimapaikka ennen starttia. Uinnissa kierretään kauimmaiset poijut. Maisema näyttää muuten ihan blogini bannerilta.

Kisaa edeltävä perjantai-päivä oli ollut tämän kesän helteisin päivä, eikä lauantai jäänyt paljoa huonommaksi. Aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta ja vain hullu oleili jossain muualla kuin varjossa. Vaihtoalueella joku pohdiskeli aurinkovoiteen laittoa. Itse sanoin meneväni ilman. Vastaukseksi sain pientä epäröintiä ja kommenttia siitä, että todennäköisesti tulen palamaan auringossa. Hei, pyöräily kestää reilun tunnin ja juoksussa pääsee välillä todennäköisesti juoksemaan varjossakin. Voiko siinä ajassa palaa? (Vastaus: voi. Kisan jälkeen kädet ja olkapäät olivat palaneet). Missä ihmeen vaiheessa triathlonistit sitten laittavat aurinkorasvaa? Tuskin ennen uintia märkäpuvun alle ainakaan. Siveleekö joku sitä iholle uinnin jälkeen ennen pyöräilyosuutta? En ole kyllä koskaan nähnyt kenenkään kuivaavan ihoansa ja läträävän pari minuuttia aurinkorasvan kanssa vaihtoalueella, vaikka se loogisin vaihtoehto olisikin. Fiksummat voisivat valaista itseäni tässä mysteerissä.

Hieman ennen uinnin starttia kävin vielä testaamassa nopeasti uintipaikan rantaa ja itse pukua. Nousuranta oli liejuinen, joten ajattelin uida sen mahdollisimman pitkälle, enkä kahlata. Vesikin tuntui lämpöiseltä (kisainfon mukaan pintavesi noin 19-20). Vaikka olen Vantaan jälkeen käynyt noin kaksi kertaa viikossa uimahallissa, niin krooli on silti vieläkin aika hakusessa. Muutaman kerran olen pidempää avovesiuintiakin kokeillut. Ensimmäisellä kerralla vedessä jopa huimasi sen verran paljon, että harjoitus meni enemmän huilailun puolelle. Toisella kerralla huimaus oli onneksi jo kadonnut. Paljon sitä pitää vielä harjoitella, jotta krooli sujuisi hyvin. Periaatteessa toki tiedän, miten pitäisi uida, mutta se ei vain kulje rennosti ja väsyn nopeasti. Suunnitelmani olikin lähteä häntäpään joukosta, kauhoa alku muiden mukana, hapen loppuessa siirtyä rintauintiin ja siitä sitten taas krooliin, kun hengitys on tasaantunut. Eli osapuilleen reilu 50 m kroolia, 200 m rintauintia, 50 m kroolia, 200 m rintaa... niin kauan että maali tulee vastaan.

Vielä hetki ennen uinnin starttia kaikki on rauhallista.
Voiko fiilis välittyä tästä kuvakulmasta enää paremmin. Kuvan lähde: Lauri Niittymäki.

Kun lähtölaukaus kajahtaa, niin noin 150 uimarin massastartti ja meno siinä näyttää kaoottiselta.

Uinnin lähtö sujui takaryhmästä mukavasti, eikä osumia muiden käsistä tai jaloista tullut. Vedin kroolia lähelle ensimmäistä poijua, jonka jälkeen vaihdoin rintauintiin. Toisen poijun käännökselle pääsin hyvin juuri kun kärjen ruuhka oli jo helpottanut. Katselin vähän ympärilleni, enkä onneksi ollut viimeisten joukossa. Ihan kivasti oli porukkaa vielä takanakin, eikä kukaan niistä tuntunut uivan rintauintiani nopeampaa. Välillä menin kroolia, välillä rintauintia. Tuntui yllättävän hyvältä uida ja ensimmäisen kierroksen lopussa otin jopa pientä spurttia ohittaen yhden tai kaksi uimaria. Pakkohan se oli katsojien hurratessa vähän näyttää, miten krooli muka kulkee, vaikka se ei sitä tosiasiassa tehnytkään :) Rannan ja juomapisteen kautta juoksuaskelin toiselle 750 metrin kierrokselle, joka oli oikeastaan toisinto ensimmäisestä, ei mitään yllättävää. Tässä lämmössä uimalasitkaan eivät huurtuneet. Pyrin oikeastaan vain uimaan mahdollisimman suoraa linjaa. Katselin samalla, miten muutama uimari veti reittiä niin vinoon, että varmasti niitä harmitti, kun sen huomasivat. Avovesiuinnissa oman suunnan pitäminen onkin tärkeää, jotta lisäuintimetrejä ei kerry liiaksi.

Rannalle noustessa kiivettiin portaita ja pientä pururataa/polkua pitkin mäen päälle, jossa vaihtopaikka ja ajanottopiste oli. Uintiaika 38:30. Vantaan aikaan verrattuna (47:29) parannusta melkein 10 minuuttia. Huhhuh. Vaihtopaikalla märkäpuvun riisuminen sujui nyt rivakasti, pyöräilykamat sain päälle melko hyvin, mutta hihaton paita meni jostain syystä rullalle selän puolelta, eikä tahtonut oikein sovinnolla mennä päälle. Oikein sain kunnolla kiskoa. Vaihtopaikalla alkoi tehdä mieli suklaata, mutta patukkaa ottaessa huomasin sen sulaneen auringonpaahteessa. Siinäpä sitä sitten taiteiltiin sulaneen suklaapatukan kanssa ja nuoltiin suklaamössö suoraan kääreestä. Vaihtoaika 3:39, kun se Vantaan kisassa oli 7:33. Jee, parannusta tässäkin, vaikka vielä voisi suoriutua nopeamminkin. Triathlonpuvun ostamalla vaihtoajassa säästäisi varmasti vieläkin enemmän, mutta mennään toistaiseksi tällä varustuksella.

Pyöräilyreitti oli alun perin tarkoitus polkea kahtena kierroksena Voimarinteeltä Häijään liikenneympyrään (Sastamalantie-Porintie-risteys) ja takaisin, mutta kisapaikalla selvisikin reitin kulkevan yhtenä pitkänä kierroksena Häijääntietä vielä melkein Hämeenkyröön asti. Matkaa tulee tietenkin se normaali 40 km, mutta nyt erilaisen kisareitin korkeusprofiilin takia reitin haastavuus muuttui vaikeammaksi. Google Maps näyttää uuden reitin nousumetreiksi 119 ja laskumetreiksi 99, joten edestakaisin 40 km lenkillä tuo on siis 218 metriä nousua ja kaltevuus siten 0,55 %. Jokaista poljettua sataa metriä kohti noustaan siis aina reilut puoli metriä. Ei kuulosta paljolta, mutta suomalaisessa tasamaastossa tuo on jo aika paljon nousumetrejä. Tästä noususta suurin osa kertyi juuri Häijään ja Porintien liikenneympyrän jälkeen. Vantaan reitistä Google Maps näyttää ilmoituksen: "Enimmäkseen tasaista". Hatusta heitettynä Vantaan reitin nousumetrit olisivat olleet suunnilleen vajaat 80 metriä, siis noin kolmasosa Voimarinteen kisareitistä.

Pyöräreitin nousuprofiili ei vastaa ihan tasamaastoa. Kuvan lähde: Lauri Niittymäki.

Pyöräilyosuudelle lähdettäessä en onneksi tiennyt tuosta korkeusprofiilista yhtään mitään, muuten olisin varmaan aloittanut alun liian hiljaisella vauhdilla. Alkuosa reitistä oli hyvinkin tasaista ja keskityin vain ajamaan rentoa, noin 33 km/h nopeutta. Ohitettavia tuli vastaan joka suoralla, mikä aina piristää ja antaa lisää voimaa. Perusmatkassa oli luonnollisesti peesikielto, joten jokainen joutui ajamaan vain omaa ajoansa. Tästä tykkään. Välillä peesikieltoa tuli tosin rikottua, koska tietä ei oltu suljettu muulta liikenteeltä, eikä toisen kisaajan ohitusta uskaltanut aina tehdä silloin, kun se pitäisi tehdä, koska autoja paahtoi silloin vierestä ohi. Hyvin ne autoilijat kuitenkin kisaajia huomioivat, eikä ongelmia tullut. Häijään ja Porintien liikenneympyrän jälkeen ne mäet sitten alkoivatkin ja niitä riitti. Ei mitään tosi pahoja, mutta kyllä niihin sai vauhtia ja energiaa tuhlattua. Mieluummin tosin pieniä mäkiä, kuin pahaa vastatuulta.

Pyöräilyosuuden kääntöpaikan jälkeen kuumuus ja mäet alkoivat jo vähän verottaa tehoja. Onneksi olin ottanut matkaan kaksi juomapulloa. Toisesta otin juomaa aina 5 km välein ja toisesta kaadoin silloin tällöin vettä kypärän aukoista suoraan niskaan. Teki myös taas mieli suklaata, mutta se pahus oli ensimmäisen patukan tapaan sulanut ja puolet suklaamössöstä lillui tankolaukussani. Ensi kerralla pitää miettiä säähän sopivat eväät paremmin :D Pyöräily ei ole koskaan tuntunut pahalta, eikä se sitä nytkään tehnyt. Kuumuuden takia en kuitenkaan uskaltanut enää lisätä tehoja mäkisen maaston vaihtuessa tasaisempaan. Vaihtoalueelle nousevan mäen kovempi veto ei edes tuntunut jaloissa, joten paukkuja olisi ollut kovempaankin ajoon. Pyöräilyssä loppuaika noin 1:16. 3 minuuttia huonompi kuin Vantaan 2015 triathlonissa. Reitti ja olosuhteet huomioiden aika oli kuitenkin omasta mielestäni erinomainen ja nopeasti laskien keskinopeudeksi muodostui 31,6 km/h. Kypärä lippikseen, pyöräilykengät lenkkareiksi ja Garminin gps-kello käteen sekä loput juomapullon sisällöstä niskaan ja vaihto oli suoritettu aikaan 1:37. Vantaalla sössin tähänkin vaihtoon noin minuutin enemmän.

Ensimmäisen kierroksen lopulla mies näyttää aika nuutuneelta :)
Juoksuun lähtö tuntui helpolta. En ole koskaan kärsinyt pyöräilyn jälkeen tukkoisista jaloista. Nyt pohkeessa tuntui vähän jonkinlaista krampin alkua, mutta se tuntemus oli jo puolen kilometrin päässä ohi, eikä enää juoksussa vaivannut. Asfalttia, pururataa ja soratietä oli vaihtelevasti. Juoksureitti oli kuitenkin raskas. Mäkeä ei juuri ollut, mutta se paahteinen sää ilman isompia varjopaikkoja tai tuulenvirettä oli ihan myrkkyä itselleni. En ole koskaan rakastanut hellettä, saati tykännyt juosta tai urheilla sellaisessa. Eka 5 km kierros tuntui älyttömän raskaalta, rentous oli kokonaan poissa. Onneksi juomapisteitä oli 2,5 km välein ja niiltä sai myös viilennyssieniä. Toisen kierroksen alussa laitoin kielen päälle jonkinlaista suolaa sulamaan ja se tuntui taivaalliselta. Se kesti melkein koko kierroksen ja vei ajatukset hyvin helteestä muualle. Tajusin myös kantaa koko ajan kahta viilennyssientä mukanani ja puristella sekä sivellä niistä vettä niskaani. Ai että oli helpottavaa. Viimeisen kierroksen lähestyessä loppuaan juoksu tuntui jo sujuvan ja tällä metodilla olisi varmaan voinut juosta vielä kolmannen kierroksen lisääkin. Maalissa oli yllättävän hyvä tunne. Helvetin kuuma, mutta silti voimallinen ja voittaja-fiilis. Juoksuaika reilut 52 min, 4 minuuttia Vantaata huonommin.

Loppuaika Voimarinteen teräsmieskisassa 2:52:47. Noin 5 minuuttia helpompaa Vantaan triathlonia parempi. Hieno juttu. Sijoitus 70, kun kaikkia sarjalaisia yhteensä oli reilut 150 kappaletta. Veli oli maalissa vastassa ja pienen huilailun jälkeen suuntasin kohti ilmaista ruokailua, joka osoittautui erinomaiseksi. Tämän jälkeen kisakamojen pakkaus, juomapullojen täyttö, vähän aurinkorasvaa iholle ja suuntasimme veljen kanssa pyörillä kohti mummolaa. Matkaa noin reilut 30 km vastatuuleen. Onneksi sain peesata koko matkan :) Mummolasta olisi sitten tarkoitus lähteä jo seuraavan päivän aamuna pyörillä takaisin kotia kohti Vantaalle. Reilun 200 kilometrin lenkki melkein heti triathlonin jälkeen on varmasti jännä kokemus. Siitä tulee varmasti pieni juttu tähän blogiin.




Hieno ja hyvin järjestetty kisa kaikin puolin. Ruokailu oli aivan mahtava ja sitä kannattaa ehdottomasti mainostaa tulevien tapahtumien yhteydessä. Iso kiitos myös juoksun taukopaikoille ja viilennyssienille, ilman niitä porukkaa olisi varmasti nuukahtanut reitin varrelle. Jos jotain parannettavaa pitäisi hakea, niin kyllähän tuo Vantaa triathlonin Ultimate Live -tulospalvelun data on niin paljon parempi ja monipuolisempi, että sellaisen toivoisi olevan kaikkialla käytössä. Nyt vertailu muihin kisaajiin yleisesti tai edes omaan ensimmäiseen kierrokseen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kaikki eivät tosin välttämättä kaipaa edes kovin tarkkaa tulospalvelua, kunhan osuusajat näkyvät. Ja onhan se varmasti myös kustannuskysymys...

Tämä oli nyt sitten itselleni elämäni toinen triathlonin perusmatka. Mitä enemmän on tullut kisattua, sitä mielenkiintoisemmalta ja kivemmilta kisat tuntuvat. Paljon pitäisi treenata, jotta tulosta tulee. Etenkin uinnista saisi vielä helposti minuutteja pois kunnon harjoittelulla. Paljon on tullut mietittyä myös varusteita ja sitä, mistä/miten niitä sekunteja viilaisi pois. Tällä hetkellä suurin säästö tapahtuisi hankkimalla triathlontanko (noin 100 euroa, aikasäästö noin 2 min) pyörään, jolla ajoasennon saisi ilmanvastuksen kannalta paremmaksi. Toinen olisi triathlonpuvun hankinta (noin 120 euroa), jolloin oma vaihtoni uinnista pyöräilyyn nopeutuisi noin 1 min ja pyöräilyssä kireämpi ja virtaviivaisempi puku vähentäisi ilmanvastusta ajettaessa arviolta noin 2 minuuttia (lähde). Monta kertaa on ollut jo lähellä tilanne, että olen nuo tavarat meinannut hankkia. Harmittaa vähän, että tämä taisi kuitenkin olla tältä kesältä vika kisa, koska en millään jaksa matkustaa kovin kauas pääkaupunkiseudulta. Vaikka kisoissa kuinka hauskaa olisikin, niin ei oikein kiinnosta matkustaa autossa koko päivää yhden tapahtuman takia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...