Elektroniikan ja muidenkin tavaroiden korjausvinkkejä

Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että nykyisin tuotteet kestävät vähemmän kuin ennen. Syynä ei kuitenkaan välttämättä ole se, että ne on tehty halpatyönä jossain Kiinassa, vaan se, että ne on suunniteltu hajoamaan tietyn ajan kuluttua. Esimerkiksi Yleltä tuli muistaakseni joskus Hehkulamppuhuijaus-dokumentti, jossa kerrottiin tuotteiden suunnitellusta hajoamisesta tietyn eliniän jälkeen. Dokumentissa kerrottiin, kuinka esimerkiksi joissain tulostimissa on siru, joka laskee tulostusten määrän ja aiheuttaa tulostimen "hajoamisen", kun laskuri ylittyy. Osasyy on tietysti myös kuluttajissa, jotka hyväksyvät tällaisen toiminnan ja haluavat aina kaiken mahdollisimman halvalla. Halvalla ei kuitenkaan läheskään aina saa hyvää tai välttämättä edes välttävää. Paljon poikkeuksiakin tähän tosin on.

Alle olen listannut joitakin "kikkakolmosia" erilaisten asioiden korjaamiseen. Kuten monessa asiassa, niin myös tässäkin pätee niin sanottu "20/80-sääntö", eli 20 % tapauksista aiheuttaa 80 % ongelmista. Pienellä omatoimisuudella ja näppäryydellä saa siis ratkaistua monta ongelmaa. Moni ei välttämättä tiedä, että näiden neuvojen avulla viallisen esineen tai laitteen saa yleensä helposti toimimaan uudenveroisena tai jopa parempana. Näin vältetään turhan kaatopaikkajätteen synty ja uuden esineen hankinta. Päivitän artikkelin listaa aina sitä mukaa, kun vinkkejä tulee.

Tästä artikkelista löytyy korjausvinkkejä seuraaviin asioihin. Linkkiä klikkaamalla pääset suoraan tekstiin.

1. Topfield digiboksin kondensaattorit
2. Asus-reitittimen virtalähde
3. Procaster digiboksin jänniteregulaattorit
4. Yleismittarin patterin vaihto
5. Vetoketjun korjaus
6. Saksien teroittaminen
7. Hiihtosauvojen remmien korjaus
8. Tarrakengät pyöräilyyn

Katso myös seuraavat aiheeseen liittyvät korjausvinkit:

1. Garmin Forerunner 110 - Rikkoontuneen rannekkeen korjaus
2. Sony Xperia älypuhelimen akun vaihto
3. MacBook Air ja akun vaihto
4. Sähkö- ja pienelektroniikkaromun korjausvinkkejä

Elektroniikan korjaus

Laitteen rikkoutuessa kannattaa yleensä ensiksi lähteä etsimään netistä laitteen yleisimpiä tyyppivikoja ja niiden korjauksia. Yleensä syynä on yksi tai useampi halpa (hajoaa tarkoituksella) ja viallinen kondensaattori (sähkötekninen energiaa varastoiva komponentti) esimerkiksi virtalähteessä. Jos juottokolvi pysyy hanskassa, niin vanhan kondensaattorin korvaaminen uudella saa laitteen yleensä taas toimintakuntoon. Hommaan tarvitaan tietenkin juottokolvi, tinaa ja rikkoutuneiden kondensaattorien tilalle uudet vastaavat. Tinaimurista tai kärkipihdeistä ei myöskään ole haittaa. Hyvälaatuisia kondensaattoreita myy esimerkiksi elektroniikan komponenttien erikoisliike Partco. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilman seinässä olevaa virtajohtoakin avatusta laitteesta voi saada sähköiskun, koska isojen kondensaattorien varaus voi säilyä kauan. Esimerkiksi 4700µF ja 50V kokoluokan kondensaattori kyllä jo iskee kipinää, jos se on täyteen varattu ja piuhat lyö oikosulkuun. Käsittele laitetta siis varoen!

Kondensaattoreiden vaihdosta on hyvä englanninkielinen artikkeli kuvineen täällä. Näin pähkinänkuoressa voisi sanoa, että viallinen kondensaattori on usein viilletyn näköisestä päästään pullistunut ja/tai siitä on voinut tulla ulos vaaleaa tai tumman väristä jauhetta/mömmöä. Aina viallisia kondensaattoreita ei kuitenkaan huomaa, jolloin kaikki voi joutua vaihtamaan. Yleismittarilla (noin 10 e maksavat), josta puuttuu kapasitanssin mittaus, niiden kuntoa ei oikein pysty selvittämään. Kalliimmilla (noin 60 euroa maksavat) se todennäköisesti onnistuu, mutta parhaaseen tulokseen pääsee vasta kalliilla oskilloskoopilla. Itsellä ei ole tästä kokemusta. Kondensaattorin vaihto tapahtuu siten, että juottokolvilla sulatetaan vanha kondensaattorin juotos, joka tinaimurilla imaistaan pois. Kondensaattori voi lämmetä ja pihdeillä tämä onkin helppo vetää pois nitkuttelemalla, kun kummankin jalan juotokset ovat sulia/auki. Uusi kondensaattori ostetaan aina samoilla merkinnöillä/arvoilla (esim. jännite: 10v ja varaus: 100µF) ja juotetaan takaisin oikein päin (katso plus ja miinus). Ylipitkät jalat katkaistaan pihdeillä.

1. Topfield TF500 -digiboksin virtalähteen kondensaattorit

Kiinnostukseni elektroniikan korjaukseen juontaa juurensa varmaan tästä Topfieldin digiboksista ja joskus ammoisina aikoina veljen modaamasta Xboxista, joka oli silloin hieno ja vakuuttava juttu. Topfieldin digiboksissa tallennusten toisto alkoi pätkiä ja ajan kanssa vain lisääntyä. Takuu oli jo ummessa. Digioksin vaihto toiseen merkkiin ei kuitenkaan tullut kyseeseen, sillä vain Topfieldissä toimivat niin sanotut TAP-ohjelmat (Topfield Application Program), joilla laitteen käytettävyyttä voi muokata ja laajentaa käyttäjien tekemillä ohjelmilla. Veljelläni oli sama digiboksi, joka oli hajonnat vähän aikaisemmin. Syynä oli hajonnut virtalähde ja koko digiboksi oli vaihdettu uuteen. Virtalähteen ongelmat ovat tässä mallissa kuitenkin niin yleisiä, että sen korjaukseen kondensaattorit vaihtamalla on kirjoitettu ohjeet.

Itse en tiedä elektroniikasta juurikaan mitään, mutta kolvi pysyy kuitenkin kädessä ja mielenkiintoa sekä uteliaisuutta riittää. Topfield TF500 digiboksin (ostohinta 279 euroa) korjausoperaatiossa kaikki virtalähteen kondensaattorit suositellaan vaihtamaan, koska kotioloissa niiden toimivuuden mittaus on epävarmaa. Topfieldin virtalähde kehittää vaivihkaa ylijännitettä, joka on haitallista ja pikän päälle tuhoaa emolevyltä herkkää elektroniikkaa. Mikäli niin on ehtinyt tapahtumaa, ei ohjeista enää ole apua. Siksi kondensaattorien vaihtoa suositellaan kaikkien Topfieldin omistajille ennalta ehkäisevästi.

Topfield TF500-digiboksin virtalähde on sisäänrakennettuna ja iso mötikkä kiintolevyn vasemmalla puolella. Vasemman alakulman kaikki reilut 10 kondensaattoria näyttävät hyviltä, mutta menivät silti vaihtoon.

Uudet kondensaattorit hommasin Huuto.netistä, koska en silloin vielä tiennyt yhtäkään elektroniikan komponenttien yleisliikettä. Muistaakseni ostin 12 kappaleen kondensaattoripaketin (Huutonetin hakuun: Topfield elkot, joita käyttäjä c64rules myy), joka tuli helposti suoraan postilaatikkoon ja maksoi noin 11 euroa. Ensikertalaisena vaihto onnistui hyvin. Aikaahan siinä kului harjoitellessa, mutta lopputulos oli onnistunut. Boksi toimii nyt paljon paremmin, mutta tallennukset pätkivät silloin tällöin edelleenkin. Todennäköisesti homma johtuu siitä, että kondensaattorien vaihto oli jo tehty liian myöhään ja ylijännite on vaurioittanut muuta elektroniikkaa. Korjattu Topfield on kuitenkin vieläkin käytössä ja rinnalle on ostettu käytettynä vastaava merkki ja malli. Nyt on ainakin varaosia riittävästi, jos toiminta alkaa liikaa takeltelemaan.

2. Asus WL-500G reitittimen huono virtalähde

Toinen mielenkiintoinen korjausesimerkki on muutama Asuksen reitittimen (laitteen ostohinta 89 euroa) virtalähde. Laite pätki todella pahasti, eikä verkkoon useinkaan päässyt. Uudelleenkäynnistys ei oikein edennyt ja laitteen valoista kaikki paitsi virta- ja air-ledit paloivat. Googlen selailu tuotti oikean diagnoosin ja ratkaisun näiden ohjeiden mukaan. Laitteen toimimattomuus johtui yhdestä hajonneesta kondensaattorista, joka aiheuttaa tässä ja todennäköisesti joissakin muissakin saman valmistajan malleissa tyyppivikaa. Uusi virtalähde olisi maksanut ulkomailta tilattaessa 14 euroa. Uusi kondensaattori puolestaan maksoi Partco-nettikaupassa noin 0,70 euroa, eli halpaa kuin saippua. Korjaaminen oli erittäin suoraviivaista ja helppoa. Ainut hankalampi ja aikaa vievämpi operaatio oli liimatun kotelon avaaminen "sievästi" ja ehjänä. Pienillä ja terävillä sivuleikkureilla se kuitenkin onnistuu. Itse kondensaattorin vaihto oli nopeaa, koska piirilevy on pieni, kondensaattori iso ja tilaakin löytyy.

Asus WL-500G reitittimen toimimaton virtalähde. Syynä vasemmalla sininen rikkinäinen kondensaattori, joka on pullistunut ja työntänyt tummaa jauhetta ulos.

3. ProCaster PVR-6102T digiboksin jänniteregulaattori

Toistaiseksi vaikein korjaustapaukseni on ollut ProCaster PVR-6102T digiboksi (ostohinta jotain 200 euroa), jossa kuva alkoi väristä ja säristä. Pieni netin tutkiskelu näytti kertovan, että vika voisi olla todennäköisesti joko virtalähteessä tai jänniteregulaattorissa. Virtalähteen kaikki kondensaattorit vaikuttivat kuitenkin ehjiltä. Verkkokauppa.com myy ProCaster digiboksin virtalähteitä varaosina hintaan 19,90 euroa. Tuohon hintaan ei oikein enää maksa vaivaa alkaa itse kaikkia kondensaattoreita vaihtelemaan, kun yksittäisiä viallisiakaan kondensaattoreita ei löydy. Prosessorin vieressä oleva jänniteregulaattori osoittautui kuitenkin vialliseksi. Yleismittarilla mitattaessa keskimmäisen jalan jännite pitäisi olla tasan 1,5 volttia boksin runkoa vasten. Nyt se kuitenkin näytti paljon vähemmän, eli jotain 1,1 volttia.  Alkuperäinen komponentti (jänniteregulaattori: IL1117 1.5 622 (1A) SOT-223 kotelointi meni siis vaihtoon. Uusi jänniteregulaattori maksoi Partcosta noin 1,4 euroa.

ProCaster digiboksin pieni, tulitikun pään kokoinen 3-jalkainen jänniteregulaattori keskellä. Komponentin akana oleva levy on jäähdytykseen.

Tästä alkoikin sitten vaikeudet. Toisin kuin muut juottamani kondensaattorit, jänniteregulaattori on pintaliitoskomponentti, jonka irrottamien piirilevyä rikkomatta vaatii kokemusta ja ohuen juottimen kärjen. Myös jonkinlaisia mikroleikkureita suositellaan, jolla komponentin jalat saa katkaistua ja piirilevyyn liimatun komponentin irrotettua. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi todellakin ainakin kannattanut ensin kokeilla erilaisia leikkureita noiden jalkojen katkaisemiseen. Komponentti oli vain niin pieni, että en uskonut omista leikkureistani olevan apua tuohon. Ajattelin siis kuitenkin selviäväni pelkällä pienellä kolvilla. Lämmitin kolvilla ensin yhden jalan liitosta, työnsin ohuen naulan piirilevyn ja jalan väliin ja vähän väänsin. Jalka näytti irtoavan. Tein samoin kahdelle muullekin ja isommalle jäähdytyslevylle komponentin takana. Pihdeillä komponentti irtosi ihan hyvin, eikä liimauksesta ollut mielestäni tietoakaan. Pienen pientä (tulitikun pään kokoinen) komponenttia tarkemmin katsoen huomasi, että jalkojen mukana piirilevyltä oli irronnut folio mukana. Hitto, ei sen niin pitänyt mennä. Mihin komponentin nyt saa juotettua takaisin kiinni? Uuden komponentin juottaminen takaisin ei tahtonut onnistua enää millään. Tina ei vain tarttunut enää kunnolla piirilevyn pinnan oikeaan kohtaan. Joko se jäi kiinni kolviin tai isompana pisarana levisi laajalle alueelle aiheuttaen vain harmia.

Juottaminen oli niin pikkutarkkaa puuhaa, että siihen olisi tarvinnut kirurgin välineitä. Turhautuminen kasvoi ja hommasta ei tuntunut tulevan enää mitään. Se vähäinen juotos, mitä syntyi, ei mittausten mukaan kuitenkaan antanut komponentista oikeaa jännitettä. Minä ja veljeni olimme jo luopuneet toivosta saada laitetta toimimaan. Veli katseli jo tilalle netistä uutta digiboksia ja mietiskeli, mitähän tästä vanhasta saisi varaosiksi myymällä. Itse kolvailin enää huvikseni ja ajattelin vielä kerran kokeilla parannella vanhaa juotosta. Lämmitin hiljalleen jalkojen juotoksia ja painelin Leatherman-yleistyökalun pihtien kärjillä niitä vähän kasaan ja tiiviimmin piirilevyn pintaan. Kokeilimmi vielä vitsillä laitteen toimivuutta ja molempien yllätykseksi se lähti toimimaan, kiintolevy lähti pyörimään ja oikeat valot palamaan. Molemmat meistä olivat kuin puulla päähän lyötyjä, kun jännitteen mittaus antoi oikeita arvoja. Hah, sehän piru vie toimii. Piuhat vielä kiinni televisioon ja parin tunnin testikatselu, kuvassa ei ollut häiriöitä ja kaikki toimi aivan mallikkaasti. Vaikeuksien kautta siis kuitenkin voittoon. Palkitseva ja huikea olo tällaiselle kotinikkarille, jes :D Saa kuitenkin nähdä, kuinka kauan vaihdettu osa kestää, koska ainakin lämmönkesto näyttää olevan samaa luokkaa hajonneen jänniteregulaattorin kanssa.

ProCasterin uusi jänniteregulaattori vaihdettuna. Juotoksen jälki on hirveää, mutta nyt laite toimii.

4. Yleismittarin patterin vaihto

Jokaisesta taloudesta pitäisi löytyä ainakin jonkinlainen yleismittari, jolla voi mitata esimerkiksi paristojen ja akkujen kunnon. Turha sitä on hyvää paristoa vielä vaihtaa, jos siinä on riittävästi virtaa jäljellä. Ilman yleismittaria tätä on vaikea todeta. Itselläni on käytössä Bilteman halvin yleismittari, joka on toiminut ihan hyvin. Yksi päivä nukkumaan mennessä ihmettelin, kun jostain kuuluu hentoa ujellusta/sirinää. Pitkän tutkiskelun jälkeen syypääksi osoittautui yleismittari, joka oli jäänyt vahingossa päälle. Halpa mittarini oli sen verran tyhmä, ettei tajunnut sammuttaa itseään mittauksen jälkeen, vaan kulutti patterinsa loppuun. Nyt se ei suostunut enää mittaamaan paristojen varausta oikein edes sinnepäin.

Uusi digitaalinen yleismittari maksaisi vain noin 13 euroa. Vanha on kuitenkin ihan toimiva, jos siitä saisi vain vaihdettua patterin. Mitään luukkua tai vastaavaa patterin vaihtoon ei kuitenkaan ole. Homma onnistuu kuitenkin alle minuutissa, kun tajuaa käyttää sen verran voimaa, että saa revittyä pehmeän muovikotelon virtamittarin ympäriltä. Tämän jälkeen mittarin yläpuolelta paljastuu paristokotelo, joka on kiinni yhdellä ruuvilla. Uusi 9V-paristo maksaa noin 2,5 euroa ja vaihdon jälkeen laite toimii kuin uusi. Onneksi muovikoteloa ei ole liimattu laitteen ympärille, muuten homma olisi astetta haastavampaa. Niin sanotusti "korjauksessa" pitää vain älytä, että muovikuori lähtee oikeasti irti ja patterin vaihto tapahtuu helposti. Itse esimerkiksi luulin pitkään, että näin ei ole ja koko mötikkä on liimattu kasaan. Käyttöohjeessahan tuo mainittiin, mutta harva niitä tuskin lukee, tai säästää edes vuosien päähän...?

5. Vetoketjun korjaus

Yleensä syynä vetoketjun toimimattomuuteen on itse vetoketjusysteemin lukon löystyminen, jolloin vetoketju ei tahdo sulkeutua niin kuin sen pitäisi. Lukko on vaatteen vetoketjun ainut liikkuva osa ja se on voitu tehdä muovista tai pehmeästä metallista, joten se kuluu/löystyy ja menee "rikki". Tällöin lukko ei jaksa enää puristaa vetoketjua kiinni. Pelkillä pihdeillä löysää lukkoa sivuilta vähän puristamalla sitä voi kuitenkin kiristää ja usein vaiva ratkeaa tähän. Vetoketjua ei yleensä todellakaan kannata vaihtaa (teetetty kerran äidillä, kun kumpikaan ei tätä tajunnut), saati heittää hyvää vaatetta roskiin tämän takia. Kokeile siis ensiksi kiristää lukkoa, ennen kuin alat hötkyillä. Hyvä ohje videoineen löytyy Ylen nettisivuilta.

Vetoketjun lukon korjaus pihdeillä puristamalla. Kuvan lähde: Yle.

6. Saksien teroittaminen

Tavallisen veitsenteroittimen saa noin kymmenellä eurolla ja se tulee yleensä ennemmin tai myöhemmin aina tarpeeseen. Saksia tulee kuitenkin harvemmin tarve teroittaa (tavallinen Fiskarsin veitsenteroitin ei tähän hommaan käy), joten harvalta varmaan löytyykään saksien teroitinta. Jos saksesi tuntuvat tylsiltä, siihen löytyy näppärä kikka. Saksethan teroittaa parhaiten pullon kaulaan "leikkelemällä". Leikkaa lasia kuten leikkaisit paperiakin alla olevan videon tapaan. Homma tuntuu aluksi sotivan arkijärkeä vastaan. Todellisuus kuitenkin osoittaa, että sakset tulevat terävimmiksi, kun pullon kaula hioo saksien pyöristyneen leikkauskulman takaisin suoraksi kulmaksi.

7. Hiihtosauvojen remmien korjaus

Olimme veljen kanssa maaliskuussa 2021 upealla hankikantohiihdolla, kun aivan reitin loppuvaiheilla sauvani remmi yllättäen hajosi. Jokainen hiihtäjä varmasti tietää, että ilman remmiä hiihtosauvalla on hankala hiihtää. Kyllähän se onnistuu, mutta eihän meno ole enää rentoa, kun sauvaa joutuu koko ajan puristamaan, jotta se pysyisi kädessä. Onneksi matkaa oli jäljellä vain kilometri tai kaksi, joten tuo ei menoa pilannut. Katselin sitten kotona tarkemmin, mitä olikaan tapahtunut. Remmin hihna oli revennyt. Hämmästelin asiaa ja kokeilin toisen sauvan hihnaa pienellä nykäyksellä. Kuului vain RITS ja sekin repesi. Todennäköisesti auringon UV-valo yhdistettynä remmiin kertyvään hikeen varmaan hapersi tuota hihnaa. Ikää näillä varmaan onkin yli 10 vuotta.

Hiihtosauvan remmin hihna oli vuosien saatossa hapertynyt ja repeytyi irti.

Eihän se olisi temppu eikä mikään ostaa noihin hiihtosauvoihin uudet hihnat ja vaihtaa ne vanhojen tilalle. Halvimmat maksaisivat noin 16 euroa Budget Sportissa. Toisaalta vanhat hihnat ovat vielä ihan toimivat ja eihän siihen tarvitsisi kuin uudet remmit tarranauhoilla. En ole kuitenkaan mikään himohiihtäjä, joten mitään huippuvarusteita en tarvitse. Hetken aikaa tuota pohdin ja kaivoin varastosta rikkinäisen repun, josta leikkasin sopivan pituiset kangashihnat. Vähän leveämmät ne olivat, kuin alkuperäiset, mutta mahtuivat kuitenkin hiihtosauvan lenkistä. Liimasin sitten päälle vielä tarranauhaa, jota löytyy varastosta. Lopputulos aika hyvä. 15 km testilenkki noilla on jo hiihdetty. Tarranauhan pituus on itse asiassa parempi ja toimivampi, kuin alkuperäisessä. Toisaalta tuo remmi ja sen päälle tehty tarranauhan liimaus ei ole kovin kimmoisa/elastinen ja tuntuu hivenen jäykältä. Toivottavasti se pehmenee käytössä.

Korjatun hiihtosauvan remmi. Toimii ihan hyvin, eikä maksanut oikeastaan mitään.

8. Tarrakengät pyöräilyyn

Olen omistanut Sidin tarrakengät maantiepyöräilyyn noin 15 vuotta. Ostin ne muistaakseni vuonna 2008 samalla kertaa, kun hankin ensimmäisen maantiepyöräni: Bianchi Via Nirone Alu Sora. Nämä mustat italialaiset kaunottaret sopivat jalkaan kuin sukka. Täydellisempää sopivuutta saa hakea, joten noista on paha luopua. Pyöräilykengät on helppo ja nopea sujauttaa jalkaan, kun kiinnitys hoituu tarranauhalla. Muutama vuosi sitten tarranauhan kiinnitys on tuntunut yhä heikommalta ja viime vuonna se ei oikeastaan kiinnittynyt enää ollenkaan. Kiinnitystä sai hieroa tovin ja siltikin nauha saattoi avautua kesken pyöräilyn. 

Sidin pyöräilykenkien tarranauhakiinnitys ei enää pitänyt. Uusi liuska karvapuolta liimalla kenkään ja kaikki pelaa. 

Netti on täynnä erilaisia toivottomia räpellyksiä siitä, miten tarranauhaa saa "elvytettyä". Nämä kaikki ehdotukset ovat kuitenkin täyttä potaskaa. Tarranauha (englanniksi hook-and-loop fastener) on keksitty kärrikkeen toiminnasta 1940 -luvulla ja yleistyi vasta 60-luvulla, kun NASA käytti sitä avaruusteollisuudessa. Kun keksinnön toimintaloogiikkaa ihastelee mikroskoopin alla, niin siitä näkee helposti, kun pienet koukut tarttuvat karvaisiin silmukoihin. Kun tarranauhaa avaa, niin koukut antavat periksi ja tästä lähtee ääntä. Valitettavasti tarranauhalla on oma elinkaarensa, kun karvaiset silmukat pikkuhiljaa katkeavat. Elinikä on noin 2 000 - 20 000 irrotusta. Noin kerran päivässä käytettynä siis minimissään 5 vuotta.

Tarrakenkien kiinnityksen pystyy kuitenkin uusimaan uusimalla pehmeämmän karvapuolen, joka tässä on ongelman ydin. Ei muuta kuin uusi karvainen silmukoita sisältävä liuska vanhan päälle liimalla ja kaikki toimii taas niin kuin pitää. 100 euron pyöräilykengille saa näin taas 10 vuotta lisää käyttöikää helpolla niksillä.

Loppusanat

Mitä kikkakolmosia lukijat tuntevat, jolla saisi viallisen laitteen tai esineen elämää elvytettyä edelleen? Mikä on se idea, minkä olette hoksanneet toimivaksi ja rahaa säästäväksi? Mikä on tuonut valaistuksen ja hymyn kasvoille onnistumisen tunteesta? Tähän ei siis kuitenkaan kuulu töpselin seinään laittaminen, kun joku väittää tietokoneen olevan rikki, vaan jotain hivenen Pirkka-niksejä enemmän taitoa ja tietoa vaativaa. Ja jos joku harrastaa tällaista elektroniikan korjausta, niin olisin kiitollinen myös hyvistä kirjavinkeistä aloittelijoille ja tällaisille "kotikorjaajille".

Ja alla vielä pienenä kevennyksenä video kotinikkaroijan ajanvietteestä. Vanhasta käyttämättömästä satelliittilautasesta saa rakenneltua aurinkokeräimen päälystämällä sen heijastavalla foliolla, jolloin auringonsäteet keskittyvät pisteeseen, jossa aikaisemmin oli satelliittilautasen mikropää. Auringonsäteet lämmittävät pisteen helposti n. 150-200 celsiusasteeseen, joka riittää sytyttämään puun. Videolla olevalla lautasella 4dl kylmää vettä alkoi kiehumaan n. 20 minuutissa ilman kantta ja sillä keitti helposti 7 minuutin kananmunan.



Ilmaista aurinkoenergiaa vanhalla satelliittilautasella from Mikko Vestola on Vimeo.

(Alkuperäinen artikkeli julkaistu 14.8.2014 ja nyt päivitetty)