Muoviroskan erilliskeräys - Onko muovin kierrätys oikeasti järkevää

Maailman merissä kelluu muovijätettä enemmän, kuin kukaan osaa arvata. Siihen on herätty vasta viime vuosina. YK:n mukaan vuosittain meriin päätyy 8 miljoonaa tonnia muovia, eli rekka-autollinen joka minuutti. Tällä menolla vuoteen 2050 mennessä merissä on enemmän muovia, kuin kalaa painossa mitattuna. Jo vuonna 2025 jokaista kolmea kalatonnia kohti meressä on tonni muovia. Aika shokeeraavaa. Nyt puhutaan jo roskamantereista, joista pohjoisella Tyynellämerellä oleva on Teksasin kokoinen. Syöty muovi tukkii merieläimillä elimistön ja joka vuosi tähän kuolee noin miljoona merilintua, 100 000 merikilpikonnaa ja -nisäkästä (lähde Vantaan Energian asiakaslehti 1/2018). Ajan myötä muovi ei häviä, vaan hajoaa auringonvalossa vain yhä pienemmäksi mikromuoviksi. Mikromuovi puolestaan sitoo ympäristömyrkkyjä, jotka lisääntyvät ravintoketjussa. Mikromuoveja ei sitten poista merestä nykyteknologialla millään. Vertailun vuoksi muuten noin kolmannes mikromuoveista on autonrenkaista ajaessa irronnutta kumimurua – pieneneehän renkaan halkaisija lähes 2 senttiä käytön aikana, kertoo Sitra. Tätä vasten luulisi, että ajatusta merien pelastamisesta ei olisi kovin vaikea myydä ihmisille. Kaikki muovi pitäisi saada kierrätettyä. Vai pitäisikö sittenkään? Tässäkin tullaan huomaamaan, että asiat eivät ole aina mustavalkoisia.

Kerättyä muovijätettä. Kuvan lähde: Karjalainen.fi.

Tämän artikkelin sisällysluettelo. Linkkiä klikkaamalla pääset suoraan tekstiin.

Muovin hyvät puolet

Muovin osuus jätteestä

Lajittelun helppous - Mikä kuuluu muovinkeräykseen?

Lisää hämmennystä muovin kierrätykseen - Lajitteleva optiikka ja tuottajavastuu

Kierrätetyn muovin kohtalo - Riihimäeltä muovikassiksi tai ämpäriksi

Muovin kaksi eri kohtaloa - Kierrätys vai poltto?

Jokainen kierrätyskerta heikentää muovia - Jo 5 kertaa on liikaa

Polttaminen järkevämpää? - Pieni kustannuslaskelma kannattavuudesta

Muovin todellinen kierrätysaste lähes salaisuus - MOT paljastaa 37 % tuloksen

Muoviroskan polttaminen - Paljonko on säästö?

Paljonko on säästö kiinteistölle ja kuluttajalle?

Muovin raaka-ainetta syntyy jo polttoaineiden jalostuksen sivutuotteena

Kierrättäminen lisää muovin kokonaistarjontaa entisestään

Johtopäätös - Miten kannattaisi toimia?

Logiikka vs ideologia - Kumpaa sinä kuuntelet?

Aiheeseen liittyvä video

Muovin hyvät puolet

Materiaalina muovissa on hyvätkin puolensa. Se on kestävää ja kevyttä. Muovit ovat tärkeässä roolissa pakkausten keventämisessä sekä elintarvikkeiden hävikin vähentämisessä. Esimerkiksi yhden leipäpalan ilmastovaikutus on suurempi kuin muovipussin, johon leipä on pakattu. Pakkauksen osuus koko elintarvikkeen elinkaarta tarkastellessa on usein vain alle 2%. Muovipakkaukset myös kiertävät tuotteina, esimerkkeinä elintarviketeollisuuden pakkauslaatikot ja panimoteollisuuden pullotarjottimet ovat hyvässä uudelleenkäytössä. Muovit ovat siis kustannustehokkaita ja niillä on pieni logistinen jalanjälki.

Muovin osuus jätteestä

Jokainen suomalainen asukas tuottaa yhdyskuntajätettä keskimäärin 504 kiloa vuodessa. Tästä sekajätettä on noin 221 kiloa ja erilliskerättyjä jätettä noin 266 kiloa. Erilliskerätystä jakeesta muovijätettä on vain noin 8,5 kiloa (lähde: Tilastokeskus). Vuonna 2016 voimaan tullut pakkausjäteasetus velvoittaa tiettyjä yrityksiä keräämän muovin ja ohjaamaan sen uudelleenkäyttöön. Nyt maasta löytyykin 500 muovinkeräyspistettä ja HSY:n kiinteistökeräyksen piirissä oli vuodenvaihteessa 200 000 asukasta pääkaupunkiseudulla. Ajatuksena muoviroskien erilliskeräys tuntuu hienolta. Kerätäänhän sitä metalleja, paristoja, lasia ja paperiakin, niin miksi ei myös muovia?

98 % mereen päätyvästä muovista on peräisin kuluttajilta ja yli puolet merien muovijätteestä on lähtöisin Kaakkois-Aasian maista. Onko Suomella tähän vaikutusta? Itämereen joutuneet roskat pysyvät Itämeressä, ne eivät pääse kovin helposti Tanskansalmen läpi. Koska Suomen jätehuolto toimii mallikkaasti, niin tältä kannalta on vaikea nähdä, miten sekajätteeseen heittämäni jogurttipurkki voisi kierrätettäessä pelastaa maailman meret. Ei se ainakaan Tyynenmeren roskalautaksi muutu, jos en sitä kierrätä. Jos haluamme vaikuttaa maailman merien kuntoon, silloin ensisijaisen kohteen pitäisi olla kehitysmaiden jätehuolto, eikä jogurttipurkin kierrätys täällä Suomessa.

Lajittelun helppous - Mikä kuuluu muovinkeräykseen?

Lajittelun pitää olla helppoa, jotta sitä tulee yleensä edes tehtyä. Aloittaa voi vaikka helposta leipäpussista ja jogurttipurkista. Keräykseen sopivat kaikki pehmeät ja kovat pakkausmuovit, PVC-pakkauksia lukuun ottamatta. Ne tunnistat 3, tai 03-merkinnästä. PVC-muovia käytetään pakkauksissa hyvin vähän. Sitä ei yleensä käytetä elintarvikepakkauksissa, mutta maahantuotujen työkalujen ja lelujen pakkauksissa sitä voi joskus nähdä. Myöskään vaarallisia jätteitä sisältäneitä pakkauksia ei haluta kierrätykseen. Muovinkeräykseen kuuluu myös vaikkapa voirasiat, leikkele- ja valmisruokapakkaukset, pesuaine- ja shampoopullot, muovikassit ja -kääreet sekä muovipullot litistetty. Pakkauksia ei tarvitse pestä. Riittää, kun ne eivät aiheuta hajuhaittoja. Jos nopea huuhtelu tai paperilla pyyhkäisy ei riitä, niin muovi kuuluu sekajätteeseen. HSY kertoo, että nyrkkisääntönä voi pitää sellaista puhtautta, jonka ansiosta muovipakkausroskia kestää säilyttää kotona ilman hajuhaittoja ennen keräysastiaan viemistä.

Periaatteessa muovin lajittelun ja kierrätyksen pitäisi olla helppoa. Mitä jos muovipakkauksessa onkin paljon foliota/alumiinikerrosta, esimerkiksi puolet? Tai muovipakkaus, jossa onkin noin 40 % kartonkia? Tai miten huuhdot pesuainepullon tai hammastahnatuubin? Nopea huuhtelukin on vähän suhteellinen käsite. Et kyllä saa puhtaaksi muovipakkausta, jossa on ollut marinoituja broilerinkoipia. Uskaltaisin väittää, että Pihtiputaan mummo sen kyllä kuitenkin tiskaa kuumalla vedellä täysin puhtaaksi, kun muovia kerran pitää kierrättää. Hän tuskin tajuaa, että hyöty kierrätyksestä häviää, kun hommassa käyttää kuumaa vettä, joka ei ole ympäristön kannalta enää järkevää. Se minkä muovin kierrätyksessä säästää, katoaakin ehkä lämpimän veden lämmitykseen. Jotenkin homma ei vaikuta oman järjenjuoksun mukaan ekologiselta. Lainaan tässä vielä Arvopaperin juttua, jossa maan suurin asuntosijoittaja Jorma J. Nieminen sanoo, että tämä muovin kierrättäminen menee ihan yli:

"Kun mammat ja papat pesevät rasvarasioita tuossa hanan alla kuumalla vedellä, veden kulutus kasvaa. Rasvapurkkien pesun vuoksi me joudumme jo nostamaan vesimaksuja taloissamme. Tämän lisäksi rasva kovettuu ja kertyy viemäriputkistoon, joka lisää viemäriputkistojen rasvahuuhtelun tarvetta ja putkistojen huoltoa". 

Lisää hämmennystä muovin kierrätykseen - lajitteleva optiikka ja tuottajavastuu

Liiallisen pesun ohella ongelmia voi tulla myös vähän yllättävästä lähteestä. Kierrätysprosessissa optinen laite lajittelee muovipakkaukset eri muovilaatuihin. Korkit ja kannet ovat usein eri muovia kuin muu osa pakkausta, joten ne kannattaa irrottaa erikseen. Eri muovia olevia pakkauksia ei saa myöskään laittaa sisäkkäin. Kierrätysprosessissa optinen laite tunnistaa ulommaisen pakkauksen ja sisällä olevat muut muovit menevät väärään ryhmään. Samanlaisia muoveja tai saman merkkisiä pakkauksia voi laittaa sisäkkäin, jos on varmaa, että muovilaatu on kaikissa sama, kertoo Suomen uusiomuovi Oy. Että näin. Usein muovilaatua ei ole merkitty, joten erilaisia muovilaatuja on aika mahdoton erottaa. Jos vain mahdollista, niin ainakin itse sekajätteen kohdalla pakkaan isompien muovipakkausten sisään aina pienemmät, jotta tilaa säästyy. Näin roskapussiin mahtuu tavaraa vaikka kuinka paljon, eikä sitä tarvitse kiikuttaa päivittäin keräysastiaan. Nyt muovijäte pitäisi laittaa pussiin "ilmavasti". Vähän sama, kuin kartonkipakkauksia ei saisi taitella vähemmän tilaa vieviksi (telkkarin sisältävä laatikko sellaisenaan keräysastiaan) tai maitopurkkeja ei saisi laittaa toistensa sisään. Aivan järjetöntä "tuhlausta" ja kukin voi arvella, paljonko muovijätteen tilavuus lisääntyy keräysastiassa verrattuna sekajätteeseen.

Muovinkierrätyksessä on vielä se hämmennystä aiheuttava piirre, että esimerkiksi itse tekemäsi aamiaisleivän ympärille kääräistävää elmukelmua ei saisi kierrättää. Siis mitä hittoa, miksi ei? Kyse on oikeastaan laintulkinnasta ja tuottajavastuusta. Muovipakkauksen perusmääritelmä on, että pakkaus on käytetty myytävän tuotteen pakkaamiseen. Tästä pakkauksen tuottaja on maksanut kierrätysmaksun. Muovipakkauksia eivät ole esim. kaupasta ostetut tyhjät pakasterasiat, jätepussirullat, ”elmu-kelmut” ja vastaavat. Näistä ei siis makseta tuota kierrätysmaksua. Ne ovat jätemääräysten mukaisesti kunnan vastuulla. Kaikkia kierrätyskelpoisia muovituotteita ei siis saisi tuoda kierrätykseen. Periaatteessa ymmärrettävää, koska ei olisi reilua, että tuottaja maksaisi myös muiden muovituotteiden jätehuollosta, vaikka eivät ole niiden markkinoille tulosta vastuussa. Kukin voi sitten veikata, miten tarkasti kuluttaja jaksaa pilkkua tässä viilata. Ei varmasti kukaan, mutta laki olisi laki, jos sitä luetaan jumalan sanana...

Kierrätetyn muovin kohtalo - Riihimäeltä muovikassiksi tai ämpäriksi

Pakkausjätteiden tuottajajärjestöt ovat perustaneet yhtiön Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n, joka järjestää kuluttajapakkausjätteiden keräystä. Muoviroska lähtee jatkojalostukseen Fortumin Muovijalostamolle (entinen Ekokem) kierrätyslaitokseen Riihimäelle. Se on pohjoismaiden ensimmäinen muovijalostamo. Sinne viedään kaikki Suomesta kuluttajilta kerätty kierrätysmuovi. Kuljetettu keräysmuovi myydään pestynä ja lajiteltuna muoviteollisuuden raaka-aineeksi. Kierrätysprosessi kuluttaa energiaa vähemmän, kuin muovin alkutuotanto raakaöljystä. Muovin kierrättäminen vie vain noin 15 prosenttia energiasta, jonka neitseellisen muoviraaka-aineen valmistaminen vaatii, kertoo Yle. Tähän asti kaikki kuulostaa erittäin järkevältä, mutta... Sitten tuleekin pari ongelmaa, joihin ei valitettavasti löydy tarkkaa vastausta.

Fortumin Muovijalostamo. Muovien lajittelua linjastolla. Kuvan lähde: Yle

Haasteena on saada muovi kiertoon ja hyötykäyttöön. Keräyspisteiden lisäksi kierrätykseen tarvitaan kuitenkin myös tarve, eli taloudellinen kannustin. Muovijätteelle pitäisikin luoda kysyntä ja arvo, jotta sitä kannattaisi kerätä kannattavasti. Näin ei taida vielä olla, koska esimerkiksi Euroopan uusiomuovivarastot ovat ihan täynnä. Nyt toiminta rahoitetaan tuottajien maksamilla kierrätysmaksuilla, joka oli 35 €/tonni vuonna 2018 ja laski tasolle 30 €/tonni vuonna 2019, kertoo Uusiomuovi.fi (Tekiinkan Maailma väittää virheellisesti 3.6.2019, että kierrätysmaksu olisi 65 €/tonni). Tätä maksavat kaikki muovipakkausten tuottajat, joiden liikevaihto on vähintään 1 miljoonaa €/vuosi ja sitä varten tuottajat ovatkin perustaneet Suomen uusiomuovi- nimisen tuottajavastuuyhtiön.

Kierrätysmuovista valmistetaan esimerkiksi jätesäkkejä, putkia, ämpäreitä ja ulkokalusteita. Jo nyt ruokakauppojen kassoilla myytävistä muovikasseista suuri osa on 90 % valmistettu kierrätysmuovista, kertoo Yle. Kierrätysmaksun lisäksi tuottaja maksaa Rinki Oy:lle asiakasmaksua 1,6 €/tonni vuonna 2019, kun tavaraa tulee Fortumin muovijalostamon portista sisään. 

 

Muovin kaksi eri kohtaloa - Kierrätys vai poltto?

Kuinka arvokasta sitten on Fortumin kierrätysmuovi sitä ostaville ja haluaville yrityksille? Tekiikan Maailma kertoo, että esimerkiksi kierrätetyn LDPE-muovin hinta on alle 1000 euroa/tonni, joka on 25-30 % alle neitseellisen muovin (siis noin 70 % neitseellisestä muovista). Fortumille siis vähän kuin rahan painamista, kun sisään tuodusta raaka-aineesta maksetaan ja ulos tuotetusta tavarasta saa melkein "täyttä" hintaa. Vai onko sittenkään, sitä voi yrittää haarukoida alla olevien taulukoiden avulla. Talouspuoli on tietenkin yrityssalaisuus, mutta tuskinpa se on kovin kannattavaa oman veikkaukseni pohjalta.

Taulukossa vertailu eri muovilaatujen eurooppalaisia hintoja vuonna 2015. Fortumin saama PE-LD kierrätysmuovin hinta on alle 1 000 €/tonni, joka on siis noin 70 % neitseellisestä muovista. Lähde

Taulukossa verrattu kierrätysmuovin kuluja (euroa/tonni) koko arvoketjussa Euroopassa vuonna 2015. Kohdassa Transport luku 15 on kierrätykseen ja luku 2 on muuhun käsittelyyn. Jos kaikki kulut lasketaan yhteen, niin saadaan 944 euroa/tonni.  Jos Fortum myy kierrätysmuovia alle 1 000 €/tonni ja kulut ovat 944 €/tonni, niin käteen ei pitäisi jäädä juurikaan mitään. Jos keräily + kuljetus maksaa 166 €/tonni (151+15) ja kierrätysmaksu vuonna 2019 on 30 €/tonni, niin se on ainakin tappiollista. Lähde

Muovin uudelleenkäytön haasteena on kuitenkin materiaalin epäpuhtaudet ja erilaiset laadut. Siihen ei esimerkiksi kuulu PVC. Miten muovijalostamossa sekalaista laatua kontrolloidaan? Markkinoilta on vedetty leluja, joista on löytynyt haitallisia aineita. Osa kierrätysmuovista voi olla haitallista. Miten kuluttaja voi vakuuttua siitä, että kierrätetyn muovin rouhimisen ja sulattamisen jälkeen uusiotuote on kotioloissa turvallinen, jos raaka-aineen koostumusta ja puhtautta ei täysin tunneta? Itse en ehkä uskaltaisi tällaista tuotetta ostaa. Miksi siis haluaisin sellaista kierrätyksellä edes edistää? Ennen kuin harkitset osallistua muovin kierrätykseen, niin kysy itseltäsi, ostaisinko tästä tehdyn uusiotuotteen? Kierrätysmuovikassia voisin toki käyttää ja roskapussia, mutta tuskinpa noihin kaikkea kierrätysmuovia saa millään käytettyä.

Jokainen kierrätyskerta heikentää muovia - Jo 5 kertaa on liikaa

Kolmannes merien muoviongelmasta tulee muovipakkauksista. Tähän ongelmaan on esitetty ratkaisuksi kierrätystä, mutta muovien kohdalla perinteinen kierrätys ei vain oikein toimi. Alumiinia voi periaatteessa kierrättää ikuisesti, mutta muovi on poikkeus. Kun muoveja kierrätetään, lyhenee polymeeriketju voimakkaasti joka kierroksella. Kun esimerkiksi ämpärimuovi ajetaan viisi kertaa muovikoneen läpi, muuttuu muovi kynttilän vahaa muistuttavaksi massaksi, jolla ei tee enää mitään, kertoo Sitra. Hyvää neitseellistä muovia ei kannata pilata heikkolaatuisella kierrätysmuovilla, kirjoittaja sanoo ja kertoo, että muovit kannattaa muuttaa termolyysiprosessilla (pyrolyysi toimii vähän kuin tervanpoltto) nesteeksi, joka sitten voidaan käyttää öljynjalostamon kautta muoviteollisuuden raaka-aineena. Kierrätetään siis muovien hiilivedyt, ei itse muovia, kuten Pohjanmaan Hyötyjätekuljetuksessa. Tämän tekniikan toivoisi edistyvän ja laajentuvan.

Polttaminen järkevämpää? - Pieni kustannuslaskelma kannattavuudesta

Kaatopaikoille ei ole enää 1.1.2016 alusta lähtien saanut viedä muovipakkaus- tai muovijätettä. Kierrätyksen lisäksi muoviroskan kohtalo voikin olla poltto, kuten likaiselle muoville, tai sekajätteelle Vantaalla käy. Miten järkevää on kuljettaa kevyttä muovia pääkaupunkiseudulta noin 70 km päähän Riihimäelle kierrätettäväksi ja sieltä tietenkin eteenpäin uudelleenkäyttöön? Nyt suuri osa sekajätteestä kuljetetaan lähellä olevaan (Itä-Vantaalla) jätevoimalaan, jossa siitä tehdään kaukolämpöä ja sähköä. Jätemuovin energiasisältö on yhtä suuri kuin polttoöljyllä. Kattilassa poltto vähentää siis muita ostettuja polttoaineita. Vantaalla kaukolämmön hintaa onkin pystytty laskemaan reilusti tehokkaan jätevoimalan takia.

Otetaan tavallinen roska-auto muovin keräykseen, mihin mahtuu puristamalla noin 15 kuutiota muovia. Puristamisen jälkeenkin kasassa on vielä ilmaa ja tiheys voisi olla luokkaa 400 kg/kuutio = 6000 kg per rekka. Kierrätysmaksu huomioiden se olisi rahassa 35 e/tonni x 6 tonnia = 210 euroa. Tuokin taitaa olla vielä yläkanttiin. Suurin osa kierrätysmaksusta menee keräys- ja kuljetuskustannuksiin. Jos nyt olen ymmärtänyt homman idean oikein, niin tuolla 210 euron maksulla pitäisi siis kerätä koko "roska-auto" täyteen muovia, maksaa kuljettajan palkat, polttoaine, auton kulumiset ja ajaa 70 km Riihimäelle, jossa muoviroska lopulta lajitellaan, rouhitaan yms ja muutetaan hyödynnettäviksi granulaateiksi. Jotenkin kuulostaa siltä, että homma ei millään kannata noin pienellä summalla? Itse en moiseen ainakaan lähtisi sijoittajana. Luultavammin kulut ovat enemmän alla olevan taulukon mukaisia.

Taulukossa verrattu kierrätysmuovin kuluja (euroa/tonni) koko arvoketjussa Euroopassa vuonna 2015. Kohdassa Transport luku 15 on kierrätykseen ja luku 2 on muuhun käsittelyyn. Keräily + kuljetus maksaa 166 €/tonni (151+15). Vertailun vuoksi kierrätysmaksu vuonna 2019 oli 30 €/tonni. Lähde

Tuottajia edustava Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soini arvelee Ylen jutussa, että kotitalousmuovien kierrätystä ei saada kannattavaksi ainakaan kymmeneen vuoteen, jos kustannuksiin lasketaan mukaan jätteiden keräilykustannukset. Siinäpä se totuus tulikin. Vihdoinkin joltain rehellistä puhetta. Samassa jutussa myös todetaan, että teollisuuden ja kaupan muovijätteet on paljon helpompi kierrättää, kuin kotitalouksien muovit, jotka ovat pääosin sekalaisia elintarvikepakkauksia.

Muovin todellinen kierrätysaste lähes salaisuus - MOT paljastaa 37 % tuloksen

Jätteiden lajittelu kehittyy koko ajan, mutta tällä hetkellä Fortumin laitoksella pystytään hyödyntämään muovinkeräyspisteisiin tulevasta jätteestä vähän yli puolet. Taitaa siis tarkoittaa suomeksi sitä, että ihmiset ovat liian laiskoja ja huonoja lajittelemaan. Mukana saattaa olla pahvia ja kaikkea mahdollista. Keräykseen päätyy myös liian likaista muoviroskaa, ehkä PVC:tä ja pakkaukset on laitettu toistensa sisään. Vaikka miten hyvin muovia kierrättäisit, niin naapurisi todennäköisesti välinpitämättömyyttään tai tietämättömyyttään saa aikaan sen, että vain puolet kierrätysastian sisällöstä on relevanttia. Aika karua.

Tarkennus: Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n Facebook sivuilla sanotaan 4.7.2018, että noin 70 % kierrätetään ja 30 % hyödynnetään energiana ja Tekniikan Maailma kertoo 3.6.2019, että Riihimäen muovinkierrätyslaitos hyödyntää tänä vuonna 15 miljoonaa kiloa kierrätysmuovia, jonka joukossa on 3 miljoonaa kiloa roskaa, joka menee kaukolämpölaitokselle (80 % jätteestä on siis vain muovia). Jäljelle jäävästä 12 miljoonasta kilosta 8 jalostetaan granulaateiksi ja 2 miljoonasta kilosta tehdään muoviprofiileja. Loput 2 milj. kiloa päätyy REF-polttoaineeksi (REcovered Fuel) metsäteollisuuden polttolaotoksiin. Tuosta kun nopeasti laskee, niin toisin sanoen 15 miljoonasta kilosta vain 10 miljoonaa kiloa kierrätetään oikeasti (67 %) ja loput hyötykäytetään lämmöksi polttamalla. 

Kuvankaappaus Ylen MOT ohjelmasta, joka laski muovin todellisen kierrätysasteeen. Tulos vaatimaton 33 %, jonka Fortum on vahvistanut olevan 37 % vuonna 2019.

Päivitys 14.4.2021. Ylen MOT kuitenkin paljasti, että oikeasti vain noin 37 % kierrätetään. Luvut ovat lähes yrityssalaisuus ja ristiriita on siinä, että tarkkoja materiaalivirtoja ei suostuta paljastamaan, tai ne kerrotaan epäselvästi, jolloin laskelmat ovat epämääräisiä. MOT:n laskelmissa päästiin tulokseen 33 %. Myöhemmin Fortum vahvisti, että todellinen kierrätysaste oli vuonna 2019 noin 37 %, vaikka tulosta ei suostuttu aluksi kertomaan vedoten yrityssalaisuuteen. Fortumin mukaan tilanne oli suunnilleen sama myös vuonna 2020. Kenen nenään haiskahtaa suoranainen viherpesu, jos samalla kuitenkin ulospäin väitetään, että noin 70 % saadaan kierrätettyä?

 

Muoviroskan polttaminen - Paljonko on säästö?

Mitenkäs se toinen vaihtoehto, eli muoviroskan polttaminen surutta jätevoimalassa kierrätyksen sijaan? Jätteenpoltossa esimerkissä käytetty 6 000 kg muovia voisi vastata noin 6 600 litraa polttoöljyä. Jos polttoöljyn hinta olisi noin 0,7 e/litra, niin muovin poltolla roska-auton verran voisi korvata 4 600 euron edestä ostettua polttoainetta, eli 767 €/tonni poltettua muovia. Jos käytettäisiinkin vaihtoehtona maakaasua sama lämpöarvo huomioiden, niin lopputulos olisi lähestulkoon identtinen säästö. Kannattaa muistaa, että tässä laskelmassa käytin kuluttajalle tarjottavia hintoja. Suurostajalle nuo hinnat ovat varmaankin halvemmat, mutta se tuskin horjuttaa lopputulosta kovin merkittävästi.

Eihän tuo muovin kierrätys polttamisen sijaan ole mitenkään järkevää. Sanokaa, että olen väärässä, koska tällaista lopputulosta en olisi mitenkään osannut odottaa. Väännetään siis rautalangasta. Muovia kierrätetään siten, että kierrätysmaksu on noin 35 €/tonni. Tämä on tappiollista ja maksaisi oikeasti lähemmäs 166 €/tonni. Fortum jalostaa tämän granulaateiksi ja myy eteenpäin noin hintaan 700-950 €/tonni joka on siis noin 70 % neitseellisestä muovin hinnasta. Fortum tekee tuskin tässä tulosta, eli kierrättämällä ja mymällä tonni muovia saadaan nollatulos tai vähän ylijäämää. Toinen vaihtoehto olisi polttaa muoviroska ja säästää 767 €/tonni muovia polttoainekuluissa. Kattilassa poltto olisi siis noin 20 x parempi kuin kierrätys (oletus, että Fortum tekisi myynnistä 10 % tulosta). Tekniikan Maailma kirjoittaakin 3.6.2019, että muovin kierrätys saattaa johtaa jätteenpolttolaitosten raaka-ainepulaan 5-10 vuoden kuluessa.

Vantaan jätevoimala. Kuvan lähde: Vantaan Energia.

Paljonko on säästö kiinteistölle ja kuluttajalle?

Sanotaan, että muovipakkausten keräyksellä kiinteistöt voivat vähentää jätekustannuksia. Paljonko maksaa muovipakkausten keräyspalvelu, eli mitä säästö olisi? Esimerkiksi 600 – 660 litran astia kerran viikossa tyhjennettynä maksaa noin 485 euroa vuodessa. Hinta sisältää astiavuokran, tyhjennyksen ja käsittelyn. Sekajätteenä vastaava maksaa HSY:n hinnaston mukaan noin 596 euroa. Maksimissaan säästö voisi olla siis 18,6 %. Kaikki jäte ei ole kuitenkaan sekajätettä, vaan jätehuoltokuluja kertyy myös biojätteestä, kartongista, lasista ja metallista. Jos nyt tehdään oletus, että puolet kuluista kertyy sekajätteestä ja tätä määrää voidaan muovipakkausten kierrätyksellä vähentää puolella, niin säästöhän on luokkaa 4,65 %. Jos oikein ahkerasti lajittelisi ja 90 % sekajätteestä saisi muovinkeräykseen, niin säästö olisi 8,37 %. Hypoteettisesti puhutaan kuitenkin siis vain 5 - 8 % säästöstä.

Ei mitenkään päätä huimaava, mutta jos omassa taloyhtiössäni (78 kpl huoneistoja) jätehuoltokulut olivat noin 7 200 euroa, niin säästö olisi noin 430 euroa vuodessa. Toisaalta tässä pitäisi huomioida, että muovijätteitä ei saisi laittaa sisäkkäin, joten astiaan mahtuukin aikaisempaa vähemmän. Todennäköisesti hypoteettinen säästö kääntyykin oikeasti vähäiseksi tappioksi, jos muovijätteen lajittelisi oikeaoppisesti. Tähän ei ole lähdettä, mutta tuntuisi loogiselta, jos muoviroskaa mahtuu löyhästi pakattuna keräysastiaan vähemmän ja se pitää tyhjentää useammin. Pistää ihan vihaksi, kun yhdessä HSY:n uutisessa sumeilematta valehdeltiin, että muovipakkausten keräys maksaa kolmanneksen vähemmän kuin sekajätteen keräys. Laskelmat osoittavat kyllä jotain ihan muuta.

Taloyhtiöni hallitus oli keskustellut asiasta ja selvittänyt osakkaiden halukkuutta tulevassa yhtiökokouksessa. Suurin osa kyselyyn vastanneista halusi muovinkeräyksen ja ovat sitoutuneet kierrättämään muovit. Taloyhtiö vaihtoikin osan sekajäteastioista muovinkeräysastioiksi ja koeaika kierrätys lähti hyvin toimimaan. Taloyhtiö voi palata vanhaan järjestelyyn tulosten perusteella, mutta tuskin näin tulee toimimaan ihan ideologisista syistä. Todennäköistä on, että yksikään vastaaja ei ole ajatellut asiaa kokonaisuutena, vaan päätynyt lopputulokseen pelkän ideologian pohjalta. Se on sääli. Tämän tekstin motivaationa onkin valaista ihmisiä ajattelemaan omalla järjellä ja puntaroimaan faktoja rationaalisesti.

Muovin raaka-ainetta syntyy jo polttoaineiden jalostuksen sivutuotteena

Jos vieläkin puntaroi päätöstään muovin kierrätyksen järkevyydestä, niin seuraava kappale todennäköisesti avaa silmät. Kiitos tästä kuuluu yhdelle blogini kommentoijista, joka nosti aivan uuden näkökulman asiasta esiin. Hatunnosto kommentoijalle, jota nyt referoin. Suurin käytännön hidaste kierrätysmuovin käytön laajentumiselle on, ettei tällaiselle uusioraaka-aineelle ei ole varsinaisesti mitään teknistä tarvetta. Neitseellisestä hyvälaatuisesta raakamuovista ole minkäänlaista pulaa, koska sitä syntyy yllin kyllin polttoaineiden jalostuksen sivutuotteena.

Kun raakaöljystä jalostetaan esimerkiksi bensaa ja dieseliä, jalostusprosessissa syntyy tietyissä suhteissa erilaisia kemiallisia tislausjakeita (kaasuja, bensaa, naftaa, dieseliä, vahoja, bitumia jne), oli näille jakeille kaupallista tarvetta tai ei (esimerkiksi lentopetrolia saa raakaöljystä maksimissaan 10 prosenttia). Eräät öljyn tislausjakeista menevät muovien valmistamiseen. Niin kauan kuin tarvitsemme ajoneuvoihimme bensaa, tai dieseliä, polttoaineiden jalostuksen sivutuotteena valmistuu joka tapauksessa tietyt määrät muoveiksi päätyviä petrokemian jakeita (jalostuksen luonnollinen saantojakauma).

Kierrättäminen lisää muovin kokonaistarjontaa entisestään

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Jos sisäisti yllä olevan kappaleen, niin sen johtopäätökset eivät voi tulla yllätyksenä kuin liian vihreillä linsseillä ympäristöä tiiraileville idealisteille. Niin kauan kuin liikennepolttoaineiden tarve määrittelee öljynjalostuksen volyymin, muovin kierrättäminen kierrätysmuoviksi ei käytännössä pysty syrjäyttämään, tai vähentämään maailmassa valmistettavan raakamuovin määrää. Kierrättäminen itse asiassa vain lisää maailmassa tuotettavan muovin kokonaistarjontaa entisestään. Tämä jalostuksen sivutuotteen tarjonta myös pitää raakamuovien hinnat halpana, jolloin kierrätysmateriaalien on vaikea kilpailla raakamuovien kanssa hinnalla. Koko maailman muovin tarve katetaan tällä hetkellä vain 4 %:lla koko öljyntuotannon kapasiteetista (lähde).

Eräs ratkaisu muoviongelmaan olisi siirtyä polttomoottoriautoista sähköautoihin, jolloin polttoainejalosteiden tarve vähenisi. Tämän pitäisi tosin koskea sitten myös dieseliä polttavaa raskasta liikennettä, sekä lentoliikennettä. Muuten öljyä jalostettaisiin entiseen tapaan dieselin ja lentopetroolin tuottamiseksi, jolloin sivutuotteena saataisiin jakeita muovien valmistukseen. Toinen ja kenties parempi ratkaisu olisi jalostaa jätemuoveista uusiomuovien sijaan polttoaineita (Nesteen tutkimushanke ja aiemmin mainitty pyrolyysi Pohjanmaalla), jolloin uusiopolttoaineilla voisi syrjäyttää osan fossiilisesta raaka-öljystä tislattavista polttoaineista, sekä samalla vähentää öljynjalostuksen ohessa syntyvien "raakamuovisivuvirtojen" määrää. Tähän on vielä pitkä matka.

Nesteen Naantalin jalostamo. Kuvan lähde: Maaseudun Tulevaisuus.

Johtopäätös - Miten kannattaisi toimia?

Tästä tuli nyt aivan järjettömän pitkä teksti, melkein tutkielma muovin kierrätyksen järkevyydestä :) Asia on kuitenkin sen verran tärkeä ja mielenkiintoinen, että olin aivan innoissani, kun vietin noin viikon verran tutkiessani ja kirjoittaessani aiheesta. Toivottavasti artikkeli sai lukijoita miettimään aihetta monelta eri kantilta. Ainakin itse olin aikaisemmin positiivisella kannalla muovin kierrätyksen suhteen. Tekstiä kirjoittaessa aloin olla jo hämilläni aiheesta. Nyt olen lopulta kallistunut sille kannalle, että muovin kierrättämisessä ei ole hirveästi järkeä. Listaan lyhyesti tämän artikkelin johtopäätöksen perustelut tiivistelmän muodossa, koska osa ei varmasti jaksa lukea koko artikkeliani. Listan lopussa painavimmat argumentit.

• Suomen jätehuolto toimii jo mallikkaasti, muovi ei päädy roskalautaksi, vaikka et sitä kierrätä.
• Jo yhden leipäpalan ilmastovaikutus on suurempi kuin muovipussin, johon leipä on pakattu. Ennen kuin vähennät muoviroskaa, vähennä biojätteesi määrää.
• Mahdollinen energiansäästö muovin kierrätyksessä voi mennä hukkaan liiallisella lämpimällä vedellä pesemisellä. Pahimmassa tapauksessa vedenkulutus taloyhtiöissä vain kasvaa, rasva kovettuu ja kertyy viemäriputkistoon ja putkistojen huolto kasvaa.
• Lajittelu voi olla joillekin haastavaa, koska ilman syytä ja tarkkoja ohjeita ihminen on laiska, tyhmä ja välinpitämätön. Muovinkeräyspisteen jätteestä vain noin 37 % voidaan hyödyntää kierrätysmuovina.
• Hypoteettinen säästö taloyhtiölle kääntyy todennäköisesti tappioksi, koska muovia ei saisi pakata tiiviisti sisäkkäin.
• Laintulkinta ja tuottajavastuu sanoo, että kaikkea kierrätyskelpoista muovia ei saisi kuitenkaan edes kierrättää.
• Kierrätettyä raaka-ainetta ja puhtautta ei täysin tunneta. Uusiomuovituote saattaa olla haitallinen. Jos et sitä ostaisi, niin miksi kuitenkin tukisit kierrätyksellä tätä toimintaa.
• Toisin kuin vaikkapa alumiinia, muovia ei voi edes kierrättää loputtomiin sen huonojen kestävyys- ja kierrätysominaisuuksien takia. Jo 5 kierrätyskertaa on liikaa.
• Kierrätyksen sijaan kattilassa poltto vähentää muita ostettuja polttoaineita. Poltto olisi 20 x parempi kuin kierrätys rahassa mitattuna. Muovia kierrättämällä kaukolämmön hinta todennäköisesti vain nousisi. Haluatko nostaa omia asumiskulujasi (kaukolämpö) kierrättämällä.
• Muovin raaka-ainetta syntyy jo polttoaineiden jalostuksen sivutuotteena. Jos ajat esimerkiksi polttomoottoriautolla, tuotat sivuvirtana jo raaka-ainetta muovin valmistukseen, halusit tai et. Kierrättäminen itse asiassa vain lisää maailmassa tuotettavan muovin kokonaistarjontaa entisestään.

Logiikka vs ideologia - Kumpaa sinä kuuntelet?

Ideologia ei saa mennä maalaisjärjen ja logiikan edelle. Vähän on sellainen kuva, että muovin kierrätys on vähän anekauppaa. Taistellaan lillukanvarsien kanssa, kun samaan aikaan omilla valinnoilla (asuminen, liikkuminen, ruoka) eletään kuluttavasti. Muovin kierrätys olisi siis tekosyy omalle kulutukselle ja sille, että emme jaksa muuttaa omia kulutustottumuksiamme. Vähän kyllä kummastuttaa, miten sinisilmäistä media on. Harvapa muovin kierrätystä on kritisoinut. Tekniinan Maailmakin teki 3.6.2019 hienon jutun, mutta ei silti ottanut asiassa mitään kantaa, vaikka jutun otsikkokin oli: "Onko muovin kierrätys järkevää?". Jotenkin hävetti lukea niin munatonta juttua. Vielä olemattomampia ovat yleensäkin median aiheesta tehdyt laskelmat. Eipä semmoisia juurikaan löydy. En tiedä kuka tästä nyt taloudellisesti hyötyy? Kannattaa myös muistaa, että vielä hetki sitten Euroopassa muovin kierrätys tarkoitti sen laivaamista Kiinaan (lopetettu vuoden 2018 alussa), jossa se dumpataan suoraan mereen. Se siitä "kierrätyksestä" ja viherpesusta.

Muovi nähdään niin pahana mörkönä, että suljetaan silmät esimerkiksi verkkokauppojen turhaan tilattujen tuotteiden ympäristövaikutuksilta. Esimerkiksi verkkojätti Amazon heittää palautustuotteitansa surutta roskiin, kertoo Kauppalehti. "Tuotteen saaminen myyntikuntoon voi maksaa valmistusta enemmän, mikä johdattaa vaatteet polttoon ja kodinkoneet jätepuristimiin". Ihmiset eivät vain tajua tekojensa ympäristövaikutusta, kun palautus on ilmaista ja maalla, merellä ja ilmassa seikkailee koko ajan palautettua tavaraa edestakaisin. Biohajoava muovi on puolestaan totaalista viherpesua. Biohajoavan muovin kuluttajakäyttö voisi olla järkevää jopa kieltää. Aiheesta lisää kiinnostuneen kannattaa lukea asiasta lisää tästä.

Saat itse päättää, ketä tässä asiassa uskoa. Tarkoituksenani on vain kerätä asiasta kaikki faktat ja syy-seuraus-suhteet pöydälle ja perustella, miksi itse päädyin omaan kantaani. Oman johtopäätöksen saat kuitenkin tehdä ihan itse. Vaikka muovin kierrätystä ei pitäisi vielä järkevänä, niin tästäkin huolimatta vältetään kuitenkin turhaa kulutusta ja korjataan vanhaa.

Aiheeseen liittyvä video

Suosittelen kaikkia katsomaan Ylen MOT:n ohjelman muovin kierrätyksestä nimellä: Mihin muovijätteesi oikeasti menevät. Pitkästä aikaa suhteellisen hyvä juttu, joskin loppupäätelmänä ei uskallettu kyseenalaistaa homman järkevyyttä. Linkki Areenaan on tässä. MOT:n johtopäätös "poltto-ongelmaan", eli alhaiseen kierrätykseen on kuitenkin vähän väärä, koska ohjelmassa vaaditaan lisää velvoitteita teollisuudelle käyttää kierrätysmuovia. 

Markkinat ratkaisevat, onko muoviroska järkevää polttaa vai ei. Nyt se on järkevää polttaa ja juurikin näillä artikkeliin listaamani fatkojen perusteella. Muovin kierrättäminen väkipakolla, kun kysyntää ei ole on juurikin se ongelman ydin, josta pullonkaula/noidankehä on lähtenyt liikkeelle. Liika muovin kierrätys pakolla laskee raaka-aineen hintaa, kun kysyntä on vähäinen. Lisävelvoitteet käytölle vain laajentaisivat ongelmaa, kun huonolaatuisia tuotteita tehtäisiin siihen soveltumattomasta muovista. Ostaisitko vesipulloa, joka on tulevaisuudessa tehty likaisesta muovista?




(Alkuperäinen artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2018 ja nyt päivitetty)