Omat pyörät vuosien varrelta - Lyhyitä mietteitä ja historiaa

Polkupyörä täytti tänä vuonna tasan 200 vuotta. Paroni Karl von Drais esitteli kesäkuun 12. päivä 1817 polkupyörän prototyypin Saksan Manheimin kaupungissa. Tällä hevosettomalla kaksipyöräisellä hän potkutteli noin 13 kilometrin matkan kadulla alle puolessa siitä ajasta, mitä samaan reittiin menisi kävellen. Tämä Draisiini oli oikeastaan vain kahden pyörän välille viritetty lankku, jossa ei ollut jarruja ja jota pystyi juuri ja juuri ohjaamaan. Polkimia ei ollut ja vauhti saatiin  potkimalla. Kahdessa vuosisadassa tekniikka on kehittynyt pitkälle, mutta kaikki on alun perin lähtöisin tästä. Kiittäkäämme tätä saksalaista outolintua, joka prototyypillään aloitti yksilön ja liikkumisen "vallankumouksen". Enää liikkumiseen ei tarvittu oman hevosen ylläpitoa.

Vasta yli 40 vuotta myöhemmin, 1860-luvun alussa, alalle ilmestyi uusi ranskalainen kehitelmä. Velosipedi, eli suomeksi pikajalka, kertoo Tekniikan Maailma. Velosipedin etupyörässä oli jo polkimet. Koska runko oli rautaa tai puuta, kuten myös renkaat, niin kulku oli mukulakivikaduilla aika ryskytystä. Pyörää kutsuttiinkin luuntäristäjäksi. Painoa sillä oli parhaimmillaan kunnioitettavat 50 kiloa. 1870-luvulla näki päivänvalon englantilainen ”penny farthing” eli jättietupyöräinen viritelmä. Etupyörän kokoa kasvatettiin, koska siten saatiin parempi vauhti. Isoimmat etupyörät olivat 150-senttisiä. Polkupyörää jatkojalostettiin 1880-luvulla, jolloin siihen lisättiin ketjuvetoinen voimansiirto.

Kopio paroni Karl von Draisin menopelistä, jota ajaa Stewart Clissold. Kuvan lähde: ABC.

1890-luvun lopulla patentoitiin kuulalaakerit. Kun vuosisadan lopulla ketjut ja ensimmäiset jarruviritelmät näkivät päivänvalon, niin myös renkaat kehittyivät ja John Boyd Dunlop keksi keinon, jolla aiemmin täyskuminen rengas voitiin täyttää ilmalla. Kun teräksestä opittiin valmistamaan keveää putkea ja timanttirakenne yleistyi runkoratkaisuna, niin kymmeniä kiloja painaneet rautarungot kevenivät huomattavasti. Polkupyörän perusdesign on pysynyt siitä lähtien hyvin samanlaisena, vaikkakin uusien materiaalien ansiosta pyörä kevenee ja käyttötarkoitusta ja -tapoja voidaan laajentaa. Nykyinen pyörä on kuitenkin saanut lopullisen muotonsa etenkin vapaarattaan, ulkovaihteen ja ilmarenkaiden kehityksen ansiosta melkein jo 100 vuotta sitten. Saa nähdä, mitä tulevaisuudessa vielä kehitellään.

Pyörän syntytarinan innoittamana päätin itse listata omistamani pyörät. Polkupyöräilyä olen harrastanut lähes koko ikäni ja poljen nykyisin paikkaan kuin paikkaan pyörällä säästä riippumatta. Edes liukas talvikelikään ei ole este, lähinnä hidaste. Tallista löytyy tällä hetkellä (vuoden 2017 alusta) lukien vain kolme pyörää: Rosen maantiepyörä kesää, pyöräilykisoja ja pitkiä maantielenkkejä varten, Kickbike lyhyitä kauppareissuja ja muita lähellä olevien asioiden hoitoa varten, sekä fatbike sateita ja yleensäkin vähän huonompia kelejä, kuten talven loskaa, lunta, syksyn mutaa ja muuta tavarankantoa silmällä pitäen. Tallistani on myös joskus löytynyt paljon muitakin pyöriä, kuten Jamis-maantiepyörä ja esimerkiksi Tunturin CX700-cyclocros.

Pääosa pyöräilykilometreistäni tulee työmatkoista (edestakainen matka noin 26 kilometriä päivässä), jonka taitan noin neljänä päivänä viikossa. Vuodessa tulee ajettua työajoja ehkä noin vajaa 4 000 kilometriä, jota pidän ihan hyvänä saavutuksena. Muuten vapaa-ajalla ajokilometrejä kertyy noin 2 000 km. Keskiarvoksi näistä muuten tulee pikaisella laskutoimituksella reilut 16 km joka päivä vuoden ympäri. Ei ihme, että ruokaa kuluu :) Pisin tekemäni päivälenkki on 222 km välillä Sastamala - Vantaa. Hirveän pitkiä päivälenkkejä en kuitenkaan yleensä tee. Pisin kisamatka on reilu 140 km, joka on ajettu Tour de Helsinki 2008-pyöräilytapahtumassa. Tuloksena silloin vaatimaton aika 5:29:50 h.

R.I.P. 2008 - 2013, Bianchi Via Nirone Alu Sora

Uuden ja ensimmäisen maantiepyörän ostin huhtikuun lopussa 2008 koulun pakollista työharjoittelua varten. Sitä ennen ajoin halvoilla ja painavilla, maastopyörää ja citypyörää muistuttavilla rotjakkeilla, joiden myyntihinta huutokaupassa liikkuu 50 euron tietämillä. Nyt voisi sanoa, että harmittaa, kun en aikaisemmin tällaista pyörää tajunnut hankkia. Toiseen pyörätyyppiin en enää vaihda, niin kevyt maantiepyörällä on ajaa. Maantiepyöräni on merkkiä Bianchi Via Nirone Alu Sora. Pyörä on ostettu Velosport -pyöräliikkeestä ja maksoi tarvikkeineen noin 1050 euroa. Pyörän tärkeimmät speksit löytyvät alta. Myin hyvin palvelleen pyörän isälleni kesän 2013 jälkeen 500 euron hintaan lisävarusteineen. Nyt hänkin pääsee tulevina kesinä kokemaan maantiepyöräilyn ihanuuden ja sulattelemaan jäätelön ja suklaasyönnin jälkeisiä kaloreita :) Perheen kesken onkin tehty esimerkiksi Lohjanjärven ympäripyöräily ja pyörälenkki Inkooseen.

• Rungon koko: 55 cm, 16 vaihdetta, etuhaarukka hiilikuitua. Painoa noin 9 kg. 
• Jarrut ja voimansiirto: Shimano Sora. Vanteet: Ambrosio WS
• Ensiasennuskumeina Continental Ultra Sport 23-622, jotka heitin mäkeen 1000 kilometrin jälkeen, kun puhkeamisia sattui alvariinsa. Nykyisin renkaina hyvät pistosuojatut renkaat mallia Michelin Lithion. 
• Lukkokengät mallia SIDI MTB - Bullet 2 (ostin pyörän mukana). Lukkopolkimina oli alussa Shimano M324 Clipless SPD-Flat MTB polkimet, joissa siis toisella puolella lukko ja toisella tasainen pinta. Lyhyen kokeilun jälkeen kyllästyin noihin, koska lukko jäi aina risteyksissä pysähtymisen jälkeen väärälle puolella. Nykyisin käytössä kevyt ja halpa Shimano M520 Clipless SPD MTB poljin. 
• Polkupyörästä löytyy tietenkin lisäksi satulalaukku renkaanpaikkaussetteineen, varakumi, käsipumppu, alkuperäinen juomapullo ja teline, kilikello ja mittari.

R.I.P. 2012 - 2015, Corratec X-Vert Motion S 0.4 2012

En ole koskaan aikaisemmin omistanut kunnon etujousitettua maastopyörää, vain biltema-tasoisia vannejarrullisia "traktoreita". Tekniikan Maailma testasi numerossa 7/2012 halpahintaisia, 600 euron etujousitettuja maastopyöriä ja testivoittajaksi selviytyi silloin Corratec X-Vert Motion Disc. Kun kaverini oli vuoden 2012 alusssa ostanut saman pyörän ja se tuntui testiajon perusteella hyvältä, päätin itsekin kokeilla. Marssin huhtikuussa 2012 lähimpään Suomen Polkupyörätukkuun ja testiajon perusteella ostin Corratc X-Vert Motion S 0.4:n hintaan 999 euroa lokasuojineen. Malli on siis sama kuin TM:ssä, mutta hivenen paremmilla osilla.

Corratec X-Vert Motion S kunnon kurapoluilla. Huomaa, että mutaa on kertynyt niin paljon että rengas ottaa kiinni itsetehtyyn lokasuojaan.

• Runko alumiinia, vaihteita 30, paino 12,4 kg
• Osasarja: Shimano SLX , vaihtajat Shimano Deore.
• Keula: RST Gila ML 100mm, tangossa lukitusvipu keulalle.
• Hydrauliset levyjarrut: Shimano M445 White MTB 180/160. Erinomaiset, pysähtyy halutessa kuin seinään.
• Renkaina: Continental Race King 26 x 2.2 leveät nakit. Eipä ole tullut koskaan ajettua noin leveillä renkailla.
• Pyörään on mahdollista kiinnittää tavarateline

Kokonaisuus oli suhteellisen hyvä niin kesä- kuin talvikäyttöönkin. Keväällä tuolla pyörällä oli kiva ryömiä mutapenkkojen pohjia ja kesällä taas vähän pidempiä teknisiä pätkiä, latupohjia tai oikeastaan ihan mitä tahansa. Ilman tuota pyörää ei olisi varmaankaan tullut lähdettyä Multisport-kisoihinkaan, johon maastopyörä on melkeinpä pakollinen varuste, kun maasto on välillä haasteellista. Kesällä pyörä toimi hyvänä kuormajuhtana pidemmille retkille ja uintireissuille. Vaikka pyörä onkin ihan näppärä, pahoihin juurakkoihin ja muuhun tekniseen ajoon suosittelen kuitenkin ehkä täysjousitettua pyörää. Luultavasti sellainen onkin tulossa taloon jossakin vaiheessa :) 

Talvea varten tuli pyörään hankittua kunnon Nokian noin 300 nastaiset nastarenkaat ja mikäpä tuolla olikaan ajellessa talven peilikirkkaita jääpolkuja. Hurjan hyvä pito, kuten nastamäärä huomioon ottaen pitääkin olla. Merenjäälläkin on tullut käytyä ajelemassa. Vielä kun tulisi joskus sellainen keli, että hanki kunnolla kantaisi pyörää, niin se vasta olisi jotain. Fatbikellä sellainen kantohankipyöräily varmaan onnistuisikin, joten kokeilunhalusta talliin tuli myös hankittua vuonna 2014 Kona Wo -läskipyörä, joka vaihtui myöhemmin XXL:n 3 Fat Pro -malliin. Tietoa ja kokemusta tästä fatbikesta löytyykin erillisestä artikkelista.

Äskeisistä kommenteista (alkuperäinen teksti kirjoitettu 6.12.2013) on muuten helppo jälkeenpäin arvata, että pyörän tilalle tulikin hetkellisesti täysjoustopyörä ja Corratecin pyörä meni myyntiin hintaan 450 euroa.

R.I.P. 2015-2016, DR. Z 1 - vuosimallia 2014

Rosen DR. Z. 1 29" täysjoustomaastopyörä on ehkä pahin osoitus "pyöräkuumeestani". Olin jo pitkään katsellut Corratec-maastopyörän tilalle jotain vähän parempaa ja nopeampaa. Suomen maastot kun ovat erittäin juurakkoisia ja kivikkoisia, niin täysjousto antaa niillä hyvin anteeksi ja keventää ajorasitusta vähän kokemattomamman kuskin alla. Hankin pyörän Rosen pyöräverkkokaupasta 1374 euron hintaan + postikulut ja muuta rompetta samalla kertaa. Ajattelin pyörän olevan hyvä hankinta maastopyöräkisoihin, kuten esimerkiksi Korso MTB, jossa Corratec-pyörällä olin häntäpäässä tuloslistaa. Multisport-kisoissakin isommat 29" renkaat ja täysjousto toisi varmasti jotain etua. Pyörä ei kuitenkaan parantanut kisa-aikaa ja monet seikkailukisatkin jäivät käymättä, kun kiinnostuin triathlonista. Ne vähät maastopyöräreissutkin, joita kesällä tein, hoituivat hyvin fatbikellä. Talveksi en jaksanut ostaa nastarenkaita ja tällöin läskipyörä osoittautui hyväksi talvipyöräksi. Loppujen lopuksi täysjouston käyttöaste oli niin vähäinen, ettei sen säilyttämiseen oikein enää keksinyt järkisyitä. Lopulta pyörä päätyi 1 000 eurolla isälleni.

• Joustokeula: Rock Shox Recon Gold TK Solo Air 100 mm joustolla
• Rock Shox Monarch RT3 -takaiskunvaimennin
• Sram X5 vaihteet ja vaihtajat
• Formula C1 180 mm levyjarrut
• Mavic Crossone 29" vanteet ja 
• Schwalbe Racing Ralph Evo (tubeles-ready) renkaat

2013 - Rose Carbon Pro RS-3000, vuosimallia 2013

Pyöräkuume on siitä kavala "sairaus", että se ei perustu järkeen, vaan tunteeseen. Pyörän hankintaa siis harvoin tukee järkiperusteiset syyt, kuten tarve, paremmat tekniset ominaisuudet jne. Osto on yleensä enemmän intuition ja fiiliksen varassa. En osaa vieläkään tarkalleen sanoa, miksi hommasin Rosen uuden maantiepyörän vuoden 2013 syksyllä, koska vanhassa Bianchin maantiepyörässä ei sinällään ollut mitään vikaa. Osasyynä oli varmaan ainainen kilpavarustelu veljeni kanssa. Kun toinen hankkii jotain, pitää toisen aina pistää vähän paremmaksi. Veljelläni oli aikaisemmin vähän omaa maantiepyörääni parempi kulkupeli, joten pitihän sitä päästä pätemään ja näyttämään kummalla on kalliimpi ja parempi pyörä (lopputuloksena veli osti sitten myöhemmin saman pyörän kuin itse, mutta eri osasarjalla).

Rose Carbon Pro RS-3000 työpaikan pyöräparkissa muiden ihasteltavana.

Toinen syy tämän uuden pyörän hankintaan oli ehkä se, että halusin oikeasti tietää, miten paljon parempi kallis maantiepyörä todellisuudessa voi ollakaan noin tonnin perus-maantiepyörään verrattuna. Koska kirjanpitoni ja budjettini näyttivät rahaa jääneen hyvin säästöön, ei sekään asia ollut esteenä hankinnalle. Hankin pyörän Saksasta netin kautta. Rose Versand pyöräkaupalla on erinomaiset suomenkieliset nettisivut, jossa pyörä oli alennuksessa poistohintaan (1859 euroa), koska uudet mallit olivat kohta tulossa. Pyörä luvattiin vielä toimittaa ilman postikuluja, joten pakkohan tähän tarjoukseen oli tarttua. Vähän tietysti hinta hirvitti, kun en ole koskaan pyörästä juurikaan yli tuhatta euroa maksanut. Mitä parempaa pyörässä sitten on vanhaan Bianchiini verrattuna? Listataanpa tähän tärkeimmät erot.

• Ensinnäkin runko on täyttä hiilikuitua (T30/40 Hi-Module Aerospace Carbon Fiber Frame), eli se on kevyempi ja suodattaa enemmän tärinää. Myös satulatolppa on hiilikuitua. Koko pyörä painaa vain 7,15 kg ilman polkimia. Se on siis noin 2 kg kevyempi kuin vanha.
• Kiekkoina DT Swiss road 28"/700 C RS 1550. Erittäin kevyet ja kestävät. Erikoisuutena vanteessa pieni "reijitys" kyljessä, joka kertoo kulutuspinnasta. Kaikkea sitä keksitäänkin.
• Renkaina Continental GP4000 S, jotka ovat muistaakseni joskus saaneet maininnan maailman parhaina maantiepyörän renkaina. Edessä 23 mm leveät ja takana leveämpi 25 mm rengas. Alkuun kuulostaa oudolta ratkaisulta, mutta pidemmän päälle oikeasti mukavampi ajaa. Leveämpi rengas kantaa painon paremmin ja suodattaa myös tärinää paremmin kuin kapea, kun painettakin voi hivenen laskea. Nykyisin kisakuskitkin ovat siirtymässä kapeista renkaista leveämpään juurikin edellä mainituista syistä. Renkaan kyljessä lyhenne TWI (tread wear indicator) ja kulutuspinnassa kaksi reikää kertoo renkaan kulutuspinnan kunnosta. Kun reikiä ei enää näy, rengas kannattaa vaihtaa. Nokkelaa.
• Jarrut, vaihtajat ja voimansiirto: osasarjana kaikissa erinomainen Shimano Ultegra. Takarattaita 10, eli kaksi enemmän kuin vanhassa pyörässä. Nyt jokaiseen nopeuteen löytyy helpommin sopiva vaihdeyhdistelmä, eikä tarvitse koko ajan olla vaihtamassa etuvaihtajan kanssa. 
• Jarrut ovat erinomaiset, pysäyttämisvoima ja jarrutuntuma on vanhaan verrattuna kuin eri planeetalta. Tehoa on melkein kuin käyttäisi levyjarruja vannejarrujen sijaan. Tälläkin teholla saa jo helposti renkaan lukkoon, joten lisätehoa ei enää tarvita.
• Tankona 3T Ergonova Pro, eli tanko on ergonomisesti litteämpi päältä kuin Bianhin pyöreä tanko ja takaa käsien ja ranteiden paremman asennon ja lepuuttamisen. Kertakaikkiaan mahtava.

Summa summarum. Erittäin kevyt, nopea ja tärinää hyvin suodattava pyörä. Jokaisen euron väärti. Oikeastaan nyt kaduttaa vain se, että en ole tajunnut aikaisemmin ostaa juuri tätä pyörää. Toisaalta ihmetyttää, miten vaikkapa yli 2 000 euron pyörä voisi tästä enää olla yhtään parempi? Rehellisesti sanoen en kaipaa tuohon enää mitään lisää. Noin satasen lisätangolla siitä saa myös kelpo triathlonpyörän triathlonkilpailuihin. Vaikka pyörä onkin nopea, niin varoituksen sana "pyöräkuumeessa" uuden kisapyörän hankkimista miettiville. Menestyminen ainakaan omissa urheilutapahtumissa ja kesän pyöräilykisoissa ei ole juurikaan parantunut. Tämä osoittaa siis hyvin sen, että menestyminen on enemmän ajajasta ja treenistä kiinni, kuin itse pyörästä. Jos pitäisi kuitenkin lyödä vetoa, niin on tämä Rosen pyörä kyllä hivenen nopeampi kuin vanha myyty Bianchini. Ainakin se tuntuu siltä, vaikka kello ei sitä näyttäisikään.

Continnental Grand Prix 4000 S vaihtokunnossa. Hyvin kesti juurikin 10 000 km matkan.

Pakko vielä tähän lopuksi pistää muutama luku vertailun vuoksi. Rosen pyörällä on tullut nyt ajettua reilun kolmen vuoden aikana yhteensä 10 053 km, kun alkuperäinen takarengas meni viimeinkin vaihtokuntoon (eturengas kestää ehkä vielä sen 20 % kauemmin). Ajassa mitattuna siis noin 440 tuntia. Säästettynä polttoaineena matka tekisi noin 750 litraa. Jos bensan hinta olisi 1,4 euroa/litra, niin summana säästö olisi noin 1 050 euroa. Aika huima. Voimansiirtoa on putsattu ja rasvattu tarpeen mukaan, sekä pyörää pesty, mutta tänä aikana pyörässä ei ole esiintynyt mitään vikaa. Laatutyötä siis. Maali/lakkapinnassa on tietenkin naarmuja ja kulumaa, mutta vieläkin pyörä on mielestäni hyvässä kunnossa ja myydessä siitä saisi vähintään 1000 euroa. En ole tosin myymässä, vaan seuraavat kolme vuotta mennään taas uudella takarenkaalla.

Paljonko tulee sitten kilometrihinnaksi? Kolmessa vuodessa ja 10 000 kilometrissä vasta takarengas on pitänyt vaihtaa (noin 40 e). Ketju (25 e) on kohta myös vaihtokunnossa, kuten myös eturengas (40 e) ja todennäköisesti 6. vuoden kohdalla, eli 20 000 kilometrissä myös takapakka (50 e). Jarrupalat ja eturattaat pitää vaihtaa sitten joskus tämän jälkeen. Kuudessa vuodessa ja 20 000 kilometrissä muuttuvia kuluja on tullut siis yhteensä 4 x renkaat, 2 x ketjut ja takapakka. Yhteensä siis noin 260 euroa, eli 1,3 euroa/100 km tai noin 43 euroa/vuosi. Tähän päälle tulee tietenkin vielä pyörän hankinnan pääomakulut.

2017 - Mitä on ehkä tulossa?

Olen kirjoittanut yhden artikkelin nojapyörän eduista, joten todennäköisesti sellainen on jossain vaiheessa pakko hankkia. Käytettyjä malleja on etsitty jo noin reilun puolen vuoden verran, mutta mitään täydellistä mallia ei vielä ole tullut eteen. Myös täysjousitettu sähköfatbike kiinnostaisi, mutta hinnat ovat vielä niin korkealla, että tuollainen ostos hirvittää. Toivottavasti sellaisen saisi joskus pariksi päiväksi testiin...