11. kesäkuuta 2015

Vantaa Triathlon 2015 - Olympiamatka ensikertalaisen silmin

Triathlon on uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälaji. Legenda kertoo, että triathlon olisi saanut alkunsa siitä, kun haluttiin selvittää onko uimari, juoksija vai pyöräilijä kaikista kovin urheilija. Lajiin kuuluu eripituisia matkoja niin lyhyestä sprintistä (750 m uinti, 20 km, pyöräily, 5 km juoksu) aina kuuluisaan Havaijin Ironman-kisaan, jossa täysmatkaan kuuluu 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42 kilometrin maratonjuoksu. Triathlon on kehittynyt arvostetuksi kilpa- ja huippu-urheiluksi ja levinnyt ympäri maailmaa. Triathlon on myös olympialaji ja ensimmäisen kerran olympiatriathlonissa kilpailtiin Sydneyssä vuonna 2000. Suomessa ensimmäiset kilpailut käytiin Joroisissa 1983 ja Finntriathlon Joroinen onkin kesän ykköstapahtuma monelle triathlonkisaajalle. Menestynein suomalainen on Pauli Kiuru, joka oli parhaimmillaan 2. Havaijin Ironman-kilpailussa.

Triathlonissa harrastajan täytyy hallita kolme eri lajia: uinti, pyöräily ja juoksu. Se on kestävyyslaji, jossa lajit suoritetaan peräkkäin ilman taukoja ja aina äsken mainitussa järjestyksessä. Triathlon on erittäin monipuolinen laji, joka tarjoaa haasteita niin huippu-urheilijalle kuin kuntoilijallekin. Oikeastaan kuka tahansa voi aloittaa lajin harrastamisen. Triathlon on noussut uuteen kukoistukseen ja moni haluaakin kokeilla omia rajojaan juuri triathlonin parissa. Onhan ministerimme Alexander Stubb, Uuutisvuodeon ankkuri Baba Lybeck ja näyttelijä Mikko Leppilampi mitelleet voimiaan lajin parissa. Koska harrastan jo pyöräilyä ja juoksukin kulkee välttävästi, niin miksen itsekin kokeilisi? Vähän uintitreeniä vaan alle, niin kyllä sitä maaliin päästään, eikö? Vuosiin en ollut uimahallissa käynyt ja vain vähän järvessäkin polskinut. Märkäpukuakaan en vielä omistanut, mutta olihan sitä melkein puoli vuotta aikaa tapahtumaan, kun vuoden 2015 alussa vihdoin ilmoittauduin Vantaa Triathlonin olympia, eli perusmatkalle (1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua).

Triathlonin perusmatka lähdössä uintiosuudelle Vantaan Kuusijärvessä. Vesi noin 15 astetta. Kuvan lähde: Mikko Vestola.

Vantaa Triathlon järjestettiin Kuusijärven hienoissa maisemissa lauantaina 6.6.2015, pääasiallisena järjestäjänä oli TriForFun. Kaiken kaikkiaan tapahtumaan oli ilmoittautunut noin 1 270 osallistujaa ja eri matkoja järjestettiin aamusta iltapäivään. Oma starttini oli kello 14:14. Olin hakenut kaiken ilmoittautumismateriaalin jo päivää aikaisemmin, jotta ei tarvitsisi säätää kisapäivänä ja samalla voisi tutustua vähän jo itse kisapaikkaan ja sen reittiprofiiliin etenkin pyöräilyn osalta. Suurimman osan tarvittavista kamoistakin pakkasin jo valmiiksi päivää aikaisemmin. Stressimahani huokaa aina helpotuksesta, kun on aina yksi asia vähemmän mietittävää :) Yllättävän paljon sitä tavaraa itse asiassa tarvitseekin mukaan, jos tarkasti miettii. Suurin osa mahtui isoon reppuun, mutta esimerkiksi juoksukengät oli pakko laittaa pikakiinnitettävälle tarakalle, jolla kuljetin kaiken kisapaikalle. Noin tunnin leppoisa pyöräily kävi hyvin sopivasta lämmittelystä.

HeiaHeia-liikkumispäiväkirjani kertoi, että Vantaan Triathlonia varten on tullut uitua uimahallissa tasan 10 kertaa. Reilut 11 tuntia ja jotain luokkaa 12 kilometriä. Uimahallissa uinti nyt on vähän mitä on. Uimahallissa veden näkyvyys on Suomen tummia vesiä paljon parempaa ja se vesihän on niin lämmintä, että hyvällä mielikuvituksella voisi kuvitella uivansa vaikka Bahamalla. Kai sen voi treeniksi laskea, kun hinkkaa edestakaisin 25-metristä allasta pelkästään rintauintia. Kroolia ei ole vielä tullut harjoiteltua, koska se ei vain kulje yhtään rennosti, enkä halua niellä koko altaallista vettä. Rintauintia jaksaisin uida nyt vaikka ikuisuuden, mutta tylsäähän se vähän on. Kyllä ne viereisellä radalla vesijuoksua harrastavat mammat tulee ohitettua ja jokunen ihan nopealta näyttävä vapaauimarikin, mutta tosissaan kroolaajat kyllä tulevat valitettavasti ohi. Märkäpuvun (Orca S5, hinta noin 220 euroa) tuli hommattua noin 2 viikkoa ennen kisaa. Pukemista ja riisumista oli tullut kokeiltua jo muutaman kerran, joten se sujui suhteellisen hyvin. Järvessä märkäpukua oli tullut testattua tasan kerran, noin 10 minuuttia ja se tuntui ihan hyvältä, kelluttavalta ja ennen kaikkea lämpöiseltä.

Kisapaikalle saavuin noin tuntia ennen lähtöä, purin tavarat vaihtopaikan laatikoihin hyvään järjestykseen, pistin pyörän kuntoon ja lähdin kuuntelemaan kisainfoa. Samat jutut siellä tietysti kerrottiin, kuin sähköpostitse saaduissa ohjeissakin. Vain se oli uutta tietoa, että uidessa pitää ensimmäiseltä kierrokselta nousta rannan kautta laiturille ja siitä mennä takaisin veteen. Lähtö alkoi 14:15 ja vähän ennen tasaa menin vaihtamaan märkäpuvun päälleni kisapaikan pukukoppiin, jossa olikin pikkuisen tungosta. Säästäväisenä en viitsinyt viedä vaatteitani maksulliseen (3 euroa) narikkaan, vaan vein ne suoraan vaihtopaikalle paljain jaloin läpsytellen. Säästöä se on pienikin säästö :D Lähdössä ryhmityin loppupäähän, koska uintivauhtini tuskin tulisi olemaan mitenkään hirmuista, enkä toisekseen halunnut tulla hukkuneeksi tai vahingossa päähän potkituksi/turpaan vedetyksi heti alun lähtörytinässä.

Kuusijärven vesi oli noin 14-15 asteista ja lähtökarsinassa odotellessa se kyllä tuntui viileältä varpaissa. Oikeastaan jopa kylmältä, kun on tottunut uimahallin veteen. Keskivartalon ja raajat märkäpuku kyllä piti hyvin lämpimänä. Onneksi uidessa tulee lämmin, joten alun vilu on enemmän tottumiskysymys. Heti lähdön jälkeen huomasin oman hitauteni. Jotenkin luulin, että kai nyt joku muukin ui rintauintia, mutta erehdyin. Jokainen kisailija veti kroolia kuin Jani Sievinen parhaimpina vuosinaan. Uimalakit vain katosivat kauemmaksi ja kauemmaksi horisonttiin. Voi perkele, ajattelin. Tässähän taidetaan tulla vikana vaihtoon. Näin en ihan asiaa suunnitellut. Yritin uida mahdollisimman suoraan ja säästää uintimetrejä, mutta ei sillä taktiikalla muita kiinni saatu. Märkäpuku myös kellutti niin paljon, että rintauinti tuntui sujuvan vaikeammin kuin uimahallissa ilman pukua. Jalat ja perse vain halusivat nousta kohti pintaa. Muutaman kroolivedon siinä teinkin ja se tuntui sujuvan ihan hyvin. Jotenkin ei vain uskaltanut kokeilla ja mahdollisesti väsyttää itseään kovin pitkään. Tämmöiset testaukset pitäisi tehdä  paljon ennen kisaa, eikä sitten improvisoida, kun on jo vähän liian myöhäistä. Päätinkin sitten vain keskittyä omaan uintiin ja sopivaan rytmiin.

Perusmatkan 1 500 metrin uintiosuudelta vaihtopaikalle vikojen joukossa. Kuvan lähde: Mikko Vestola.

Uimahallissa olin laskeskellut, että rintauinnin pitäisi taittua alle tuntiin, ehkäpä noin 50 minuuttiin. Tulospalvelu kertoo ajaksi 47:29. Noin 3:10 min/100 metriä. Tuota voi jokainen kokeilla uimahallissa. Ei se nyt ihan huono vauhti ole, vaikka triathlonissa muille uintiosuudella jääkin. Kärki veti matkan aikaan 23 min ja risat, eli puolet nopeammin. Jos jotain positiivista tuosta uinnistani hakee, niin enpähän ainakaan hukkunut, eikä kärki tullut ihan toisella kierroksella ohi. Harmittaa myös vähän, etten tajunnut käyttää rantaa enemmän hyväkseni. Katselin myöhemmin kuvista, miten porukka "oikaisee" rannalle ja kahlaa pitkän matkaa sieltä toiselle kierrokselle ja samoin myös maaliin tullessa. Itse uin niin pitkälle, että vasta käsillä tunsin pohjan. Jos olisin nähnyt kunnolla huuruisten lasien läpi muiden toiminnan, niin noin olisin varmaan itsekin tehnyt ja säästänyt kalliita sekunteja. Omalla hitaalla uinnillani todennäköisesti kyseessä minuutteja.

Uinnista vaihtoon tullessa jalat tuntuivat vähän oudoilta. Tuntui että tasapaino oli vedestä noustessa vähän hakusessa ja painovoima yhtäkkiä kasvanut. Samalta se tosin tuntuu aina uimahallissakin, kun on uinut vähänkään kauemmin. Yleisö kannusti kivasti vaihtoalueelle tulijoita, mutta jotenkin vähän nolotti tulla  uintiosuudelta vaihtoon todennäköisesti oman lähtöni viimeisenä (sijoitus 507 kaikista osallistujista). Olisihan se ollut kiva fiilis tulla ison ryhmän mukana ja saada siitä vielä peesiapua uintiin. Uintisuorituksesta ei voi olla kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Ei muuta kuin kirimään, olihan vielä vahvimmat lajini pyöräily ja juoksu edessäpäin.

Vaihtopaikalla suhteellisen hiljaista. Blogisti takana keskellä kypärää kiinnittämässä. Kuvan lähde: Mikko Vestola.

Vaihtoalueella märkäpuvun riisuminen ei onnistunut ihan niin nopeasti kuin olisin halunnut tai kuvitellut. Puku jäi toviksi jumiin nilkkojen kohdalle. Ehkä olisi kannattanut riisua nilkassa oleva ajanottosiru pois tieltä ja sitten vasta riisua puku. Märkäpuvun alla pidin vain teknisiä boksereita ja niiden päälle vedin sitten vaihdossa lyhyet tekniset juoksushortsit ja hihattoman t-paidan. Kisapäivä oli pilvinen ja muutama pisarakin ripsutteli, joten vedin vielä päälle irtohihat. Pyöräilykenkiin laitoin sukat ja tietysti kypärän ja ajolasit päähän. Mieluummin vähän lämmin, kuin kylmä olo heti uinnin jälkeen. Pieneen viluun kun yhdistää pyöräilyn viiman, niin se ei tiedä hyvää.

En tiedä miten huiput sitten pystyvät lähtemään pyöräbaanalle märissä vaatteissa, olkoon märkäpuvun alla miten hyvä ja tekninen triathlonasu tahansa? Kärki hoiti vaihdon noin aikaan 2:29, mutta omalla kohdallani siihen kului aikaa 7:33. Noin kelme kertaa hitaammin siis. Tulospalvelun mukaan vaihtoaikani oli ihan häntäpään joukossa, mutta ei sentään viimeinen. Ihan liikaa annan tuossakin tasoitusta muille kanssakisaajille. Ihme säätöä. Olisi kiva katsoa hidastettuna videolta, mihin tuo aika vain katosi. 5 minuutin vaihtoaika tarkoittaa jo juoksussa 1 kilometrin etumatkaa. Pyöräilyssä sama ajanhukka tarkoittaisi vajaata 3 kilometriä. Sehän on jo reilut 7 % koko pyöräilymatkasta.

Pyöräilyosuus 40 kilometriä poljettiin suhteellisen tasaista reittiä Lahdentietä edestakaisin. Kuvan lähde: Mikko Vestola.

Koko pyöräilyosuus ajettiin neljänä 10 km kierroksena pitkin suhteellisen tasaista Lahdentietä. 5 kilometriä oli aina myötätuulta ja toiset 5 kilometriä vastatuulta. Perusmatkalla oli peesikielto (3 x 10 m alue), mikä tarkoitti sitä, että edellä ajavan peesistä ei voinut hyötyä ja vastatuuleen piti puskea yksin. Jokainen ajoi siis periaatteessa vain omaa kisaansa. Jos halusi ohittaa edellä ajavan, niin noin kolmen pyöränmitan päässä piti siirtyä vasemmalle puolelle, josta ohitus tapahtui. Keskiviivaa ei kuitenkaan saanut ylittää. Kun ohitus oli tapahtunut, niin ohitetun pitää jättäytyä 15 sekunnin sisällä 10 metrin päähän tästä ohittajasta. Mielestäni tuo peesikielto toimi Vantaalla erittäin hyvin. Ylämäissä etäisyys tietenkin supistui hetkellisesti sallitusta, mutta se oli ihan luonnollista. Yhtään törkeää rikettä en nähnyt.

Peesikiellosta pyöräilyssä tuli heti suosikkini. Kaikki ovat samalla viivalla ja paras ajaja voittaa. Turvaväliä on riittävästi ja tien epätasaisuudet näkee hyvin edestä. Ensimmäisen kierroksen ajoin reittiprofiilia, tuulioloja ja omaa fiilistäni tunnustellen sekä vähän energiaa ja juomaa tankaten. Myötätuuleen meni suhteellisen helposti noin 38 km/h, kun vastatuuleen vauhti laski nousuissa hetkellisesti alle 30/h. Ekan kierroksen keskinopeus 32.44 km/h. Muutama samaan lähtöön kuuluva selkä alkoi numeroiden perusteella tulla vihdoinkin toisella kierroksessa vastaan ja se kohotti hyvin fiilistä. Tästä se nousu lähtee. Kilometrit vaihtuivat huomaamatta ja pystyin lisäämään vauhtiani. Polkeminen oli oikeastaan jopa yllättävänkin helppoa. En kuitenkaan uskaltanut ajaa jalkoja tukkoon, koska halusin säästellä jalkoja myös juoksuun.

Kun ensimmäisen pyöräilykierroksen jälkeen sijoitus kaikista osallistujista oli 498, niin pyöräilyosuuden päättyessä se oli jo 475. Viimeisimmän kierroksen kellotin keskinopeudella 34.16 km/h. Tämän osuuden vauhti olisi oikeuttanut jo sijaan 230, eli lujaa mentiin. Oikeastaan vähän harmitti, että matka loppui jo tähän. Nyt vasta pyörä alkoi kunnolla kulkemaan. Pyöräilyn loppuaika vähän alle 1 h 13 min. Vaihto pyöräilystä juoksuun sujui hyvin. Pyöräilykengät vaihtuivat vain lenkkareiksi, lippis päähän ja Garminin GPS-kello käteen. Pitäähän sitä olla jotain dataa analysoitavaksi ja seurattavaksi oman juoksun aikana. Vaihtoaika 2:28 (kärkijoukko noin 1 minuutti). Sijoitus kaikista osallistujista 472.

UltimateLive tulospalvelun erinomaista dataa analysoitavaksi ja vertailtavaksi.

Moni on varoitellut pyöräilystä juoksuun siirtymisen olevan hankalaa, mutta omalla kohdallani siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ehkä olisi pitänyt ajaa pyörällä lujempaa, niin tietäisin mitä tarkoitetaan. Nyt juoksu lähti kulkemaan niin normaalisti kuin juoksun aloittaminen nyt vain voi lähteä. Vähän eka tunnustellaan ja sitten parannetaan vauhtia pikku hiljaa. Juoksureitti kulki Lahdenväylän ali länteen melkein Keravanjoen varteen asti ja sieltä takaisin Kuusijärven ympäri. Tämä 5 km pätkä juostiin kaksi kertaa. Reitti oli hyvää hiekkapohjaista alustaa, mutta vastakohtana pyöräilylle mäkiä oli suhteellisen paljon ja ne olivat melko jyrkkiä. Juomapisteitä reitillä oli hyvin ja kannustajiakin löytyi.

Kello näytti juoksuvauhdiksi hyvää, reilut 12 km/h tai 4:51 min/km vauhtia, vaikka omassa päässä meno vaikutti vähän hitaalta. Jo ensimmäisellä kierroksella selkää tuli vastaan joka suoralla, mikä piristää aina kummasti. Toisen kierroksen puolivälissä katselin vähän tarkemmin kelloani ja mietin loppuaikaa. Haaveena olisi, että alittaisin kolmen tunnin rajan. Ensivilkaisulla aikaraja näytti menneen umpeen, mutta kun tarkemmin laskin, niin se näytti vielä ihan mahdolliselta. Siitä sain sellaisen energiabuustin, että ylämäetkin mentiin täysillä ylös. Loppumetreillä hengitys peittosi jo höyryveturin, kun tulin minkä jaloista ja keuhkoista vain pääsin. Juoksuosuuden loppuaika 48:02.

Maalissa oli kyllä todella hieno, mutta samalla outo fiilis. Vantaa Triathlonin loppuaika 2:58:07. Jess! Juuri alle kolmen tunnin (kärkiaika noin 2:03). Sijoitus kaikista osallistujista 418, joista suurin osa ohitettiin juoksuosuudella. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Eikö triathlonin olympiamatkan pitäisi tuntua paljon pahemmalta? Kyllä nuo Multisport -tapahtumat (tuoreimpana Snowflakes Seikkailu 2014) taitavat rasittavuudessa ja etenkin matkan pituudessa mennä tämän ponnistuksen edelle. Jotenkin vain päässä oli sellainen outo kuvitelma, että triathlonissa pitäisi heittäytyä viimeisillä voimilla maaliviivan yli ja jäädä siihen kuolemaan :D Oma olotilani oli poikkeuksellisen voimallinen, vaikka puuskutinkin vielä hyvän tovin juoksun jälkeen.

Maalissa sai sitten nauttia rauhassa energiajuomaa, energiapatukkaa, banaania ja jotain palauttavaa maitojuomaa. Hyvinhän tuo kisa meni ensikertalaiseksi. Vähän jäi harmittamaan uinnin heppoisuus, hidas vaihto ja jälkikäteen pyöräilyn liian leppoisa vauhdinjako. Ensikertalaiseksi varmaan kuitenkin aika optimaalinen suoritus. Vähän treenaamalla tuosta pudottaa hyvin 20 minuuttia vain pelkästään vaihtoa ja uintia harjoittelemalla. Ehkä se triathlonpuvun osto ja triathlontankokin voisi olla paikallaan. Perusmatkassa 2:30 alitus voisi olla se tavoite ja unelma seuraaville vuosille. Erinomaisesti järjestetty tapahtuma, ei löydy oikein pahaa sanottavaa. Suosittelen kokeilemaan.


4 kommenttia:

  1. Hyvä suoritus, onnittelut! Seuraavaksi sitten Havaijille? =D

    VastaaPoista
  2. Onnittelut ensimmäisestä perusmatkasta. Hyvinhän tuo sinulta(kin) näytti sujuneen. Vielä kun saat uinnin rullaamaan paremmin niin hyvin menee. Itselläni oli myös 1.perusmatka tuolla aikaan 2.57:15 joten aika samaa tahtia lopulta menty. Itselläni ei tuo juoksu osuus kulkenut 2km:n jälkeen vaan toinen etureisi,sekä takareisi kramppasi niin ettei meinannut ensin tulla oikein mitään. Joka tapauksessa. Hieno kokemus kaikin puolin. Seuraavana onki sitten Joroisten puolimatka edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos molemmille kommentoijille. Triathlon on tosiaan siitä hauska laji, että lähes samaan tulokseen voi päätyä niin monella tapaa. Itselläni uinti tökki, mutta pyöräily ja juoksu taas kulkivat hyvin ja noususuhdanteisesti. Pekalla taas vähän toisinpäin ja itseäni paljon tasaisempi suoritus. Vaihtoja pitää molempien vielä vähän harjoitella, sen tuo erinomainen tulospalvelu kyllä karusti paljastaa.

      Kroolia on tullut harjoiteltua tapahtuman jälkeen jo muutaman kerran ja ihan hyvältä alkaa mielestäni näyttää. Vielä kun vedet vähän lämpenee, niin pääsee kavereiden kanssa avoveteen märkäpuvulla kunnolla treenaamaan. Joroisten puolimatka on varmasti mahtava kokemus. Itselleni paikka on vain ihan liian kaukana. Pitää tyytyä vähän pienempiin ja pääkaupunkiseutua lähempänä oleviin tapahtumiin, joita Suomen triathlonliiton sivuilta näyttää kyllä löytyvänkin ihan kiitettävästi.

      Poista
  3. Onnea hienosta suorituksesta! Hienosti noustu sijoituksissa ylöspäin ja käytetty omat vahvuudet hyödyksi :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...