3. kesäkuuta 2015

Yritysmaratonviesti 2015 - Miten kannustaa työntekijöitä liikkumaan

Yritysmaratonviesti on joukkuejuoksutapahtuma yrityksille ja työyhteisöille. Vuoden 2015 yritysmaratonviesti juostiin 22.5 Helsingin Töölönlahdella. Yritysmaratonviestissä 5-10 hengen joukkueet juoksevat viestinä maratonmatkan 42,195 km Töölönlahdella. Juoksureitti kulkee kauniin Töölönlahden ympäri 19 kertaa ja joukkue voi itse määritellä, miten nämä 19 x 2,2 km kierrosta jaetaan joukkueen jäsenten kesken. Kukin joukkue voi valita sopivan vauhdin rento-, kunto- tai kilpasarjasta. Yritysmaratonviestin tuotot menevät lasten ja nuorten liikunnan edistämiseen, joten jokainen joukkue on mukana tekemässä hyvää.

Yritysmaratonviesti järjestettiin jo seitsemättä kertaa ja tällä kertaa se kokosi ennätysmäärän joukkueita ja juoksijoita paikalle. Aurinkoisessa säässä Töölönlahtea kiersi yhteensä 342 joukkuetta (vuonna 2014: 207 joukkuetta), joissa oli yhteensä yli 3 000 juoksijaa. Jos kierroksen pituuden jakaa joukkuemäärällä, niin saadaan juoksijoiden keskimääräiseksi väliksi noin 6,4 metriä (2200 metriä/342). Suuren osallistujamäärän takia reitillä oli paikoitellen jo ruuhkaa, mutta se ei silti vielä pahemmin juoksua haitannut. Jos tapahtuma tästä kuitenkin vielä kasvaa, niin toivottavasti järjestäjä tajuaakin rajoittaa osallistujien määrän johonkin 400 joukkueen tietämille. Muuten tullaan juoksemaan kuin sillit suolassa ja vaihtoalue menee ihan tukkoon.

Kuvan lähde: Sport.fi


Pienen säädön ja vekslauksen jälkeen olimme myös oman pienen työporukan kanssa ottamassa osaa tapahtumaan. Valitsimme sarjaksemme rento, koska porukkamme oli hyvin kirjavaa ja osalla ei oikein ollut edes juoksupohjaa alla. Tarkoituksena on kuitenkin edistää ja tukea työyhteisön hyvinvointia, nostaa ryhmähenkeä ja nauttia fiiliksestä. Rentosarja sopiikin hyvin kaikkeen muuhun höntsäämiseen ja yhdessä oloon. Juokseminen on vähän se sivuseikka, jolla ryhmä saadaan yhdessä kokoon. Näin se oli meidänkin työporukalla. Töölönlahden rannalle olimme levittäneet piknik-huovan ja siinä sitten otimme aurinkoa, söimme eväitä, vaihdoimme kuulumisia ja kannustimme aina vuorossa olevaa juoksijaa. Toiset ottivat juoksun rennommin, toiset vähän enemmän tosissaan. Vaikea sitä on ainakin itselleni lähteä muuten kuin kisaamaan, kun lähtölaukaus kajahtaa. Ei tietenkään verenmaku suussa ja kärkisijoja hamuten, vaan enemmänkin puolitosissaan sopivasti omia rajoja kokeillen.

Yritysmaratonviestissä juoksin yhteensä 4 kierrosta (8,8 km), kierrokset 1 ja 2, sekä 8 ja 9. Joukkueemme lopullinen sijoitus oli vaatimaton 56/67, mutta hauskaa oli (tästä joukkueen tarkat tulokset). Etenkin omaan juoksuun olin erittäin tyytyväinen. Juoksin kaikki kierrokseni suhteellisen tasaista vauhtia, reilut 9:30 per 2,2 km. Tuo on siis noin 14,3 km/h tai 4,19 min/kilometri. Tuolla vauhdilla Cooperissa juoksisi noin 2860 metriä. Pitää vielä muistaa, että Töölönlahden ympäri juostessa matkalla on yksi jyrkempi ylämäki, joka laskee sitten erittäin loivasti alaspäin. Kaikista eniten tietenkin lämmittää sydäntä se, että toisen kierroksen lopulla juoksin joukkueemme kärjessä vaihtoon :) Miten olikaan niin hieno fiilis kuulla oma nimi ykkösenä. Joukkueen tuloksia katsomalla näkee myös, että juoksuvauhtini oli noin 5/67 sijalla rentosarjassa koko juoksun ajan.

Yritysmaratonviestin vaihtoalueella tungosta. Kuvan lähde: Jupiksen Sporttiblogi.

Ei pidä kuitenkaan ylpistyä, sillä kilpasarjan kärki kellotti kierroksen alle 7:00 minuutin. On siinä huimasti eroa. Omalla kohdallani jalat olisivat kyllä menneet vähän lujempaakin, mutta hengitys ei vain tahtonut pysyä perässä. Ei voi kuin hämmästellä, millainen hapenottokyky pitää olla, että noin kovaa pystyy pinkomaan. Samaa hämmästelin vähän aika sitten myös uimahallissa, kun näin viereisellä radalla uimarin sukeltavan altaan päästä päähän (25 metriä) ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Itse pääsen hyvällä tuurilla vajaaseen puoleenväliin. Jos jotakuta muuten kiinnostaa, niin pituussukelluksen maailmanennätys ilman räpylöitä on noin 226 metriä ja suomenennätys 181 metriä, kertoo wikipedia.

Juoksutapahtuman järjestivät Valo ja Viipurin urheilijat. Joukkueen osallistuminen maksoi halvimmillaan huimat 450 euroa. Ei voi kun hämmästellä, miten osallistuminen voi olla noinkin kallista. Voiko yrityksiä kupata mielin määrin? Jos se olisi pois omasta pussistani, niin en todellakaan osallistuisi. Vaikka työnantaja maksoikin ilmoittautumisen, niin silti jotenkin puistattaa... Mihin tuo summa (noin 150 000 euroa) on oikein saatu käytettyä? Juomahuolto ja jokaiselle tiimille chippi jalkaan ei paljoa maksa. Ei ollut edes mitään ruokatarjoilua juoksijoille, vaikka hinta oli noinkin suolainen. Hävetkää nyt vähän järjestäjät!

Toivottavasti tuotto menee lasten ja nuorten liikunnan edistämiseen, niin kuin nettisivuilla sanotaan. En todellakaan haluaisi, että nämä rahat menevät jonkun "huijarin" taskuun tai niillä vain lihotetaan turhaa byrokratian pyöritystä. Valitettavasti esimerkiksi Valon visio, strategia ja vuosikertomus on niin huono ja ympäripyöreästi tehty sekä kirjoitettu, ettei siitä selviä yhtään mitään rahojen käytöstä. Jos tämä toiminta- ja taloussuunnitelma olisi jonkun yrityksen tekemä, niin sijoittajat kiertäisivät sen puljun kaukaa. Ainut mitä itselleni selvisi, on se, että suurin osa tuotoista tulee valtion toiminta-avustuksina ja menee vuokriin ja henkilöstökuluihin (näennäisen turhaa paperinpyöritys kalliissa toimistossa siis?). Voisiko joku opetella kirjoittamaan jotain konkreettista? Turhan usein tuntuu, että se taito on Suomessa katoavaa kansanperinnettä. Pahoin pelkään, että hieno tarkoitusperä on Valossakin kadonnut jonnekin matkan varrelle. Jos olen väärässä, niin saa toki korjata. Silloinkin herää tietysti kysymys, miksei tällainen lukutaitoinen ja koulut käynyt sitä sitten sivuilta löydä?

Toivottavasti liikunnalliset arvot ovat nyt pikkuhiljaa kasvussa suomalaisyrityksissä. Sanoihan sen jo Alexander Stubb: "Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa jokaiseen päivään." Liikunta vaikuttaa yleiseen fiilikseen ja työssä jaksamiseen. Jos keski-ikäisellä ministerillä on aikaa liikkua, niin on kyllä kaikilla muillakin. Turha keksiä tekosyitä. Vielä kun kaikki yritykset saisi tajuamaan liikunnan merkityksen. Esimerkiksi Nostolava-autoja vuokraava Janneniska kannustaa työntekijöitään terveellisiin elämäntapoihin ja liikkumaan kuntobonusjärjestelmällään seuraavasti:

  • ei poissaolopäiviä töistä: 510 EUR/vuosi
  • ei tupakkaa: 170 EUR/vuosi
  • ei alkoholia: 170 EUR/vuosi
  • virallisen urheilukilpailu suorittaminen: 170 EUR
  • (lajit: suunnistus 25 km, maratonjuoksu 42 km, soutu 50 km, hiihto 60 km, pyöräily 120 km tai triathlon 1500m/40km/10km)
  • toimitusjohtajan voittaminen leuanvedossa: 170 EUR
  • lenkkeily (vähintään 5 km): 1 EUR/km
  • työmatkapyöräily (vähintään 5 km/suunta): 0,25 EUR/km
  • tupakanpolton lopettaminen: 1 000 EUR
  • kuntosalietu: 50 EUR/kk kuntosalikortin hinnasta

Janneniskan varatoimitusjohtaja Ville Huhtaniemi kertoo Kauppalehdessä, että tupakoimaton työmatkapyöräilijä saa helposti tuhat euroa kuntobonusta vuodessa, himoliikkuja tuhansia euroja. Firmassa on sairauspoissaoloja huomattavasti vähemmän kuin alalla keskimäärin ja vaihtuvuus on pientä. Kuntobonukset ovat myös houkutin rekrytoinnissa ja se sitouttaa työntekijöitä. Huhtaniemen mukaan urheilukärpäsen pureman hyödyt kertautuvat yrityksen eduksi. Voiko tuota ratkaisua nyt enää paremmin perustella. Kyllä itsellenikin kelpaisi. Näin äkkiseltään hatusta vedettynä kuntobonusta kertyisi näillä ehdoilla noin 2 000 euroa.


4 kommenttia:

  1. Jonkinlaisia kuntobonuksia kyllä toivoisi omaltakin työnantajalta, työn henkinen kuormittavuus ja jatkuva näyttöpäätteellä istuminen on alkanut nyt parin viime vuoden mittaan tuntua huomattavasti. Tällä hetkellä työnantaja tukee kulttuuri/liikuntaharrastusta 75€/vuosi, mutta kun kuntosali maksaa jo sen 50€/kk ja esimerkiksi hierojille ei tuo työnantajan tarjoama seteli käy. Puhumattakaan ehdottamieni parannusten tekemisestä työpisteille, eli jumppapallon (päällä voi istua työkoneen edessä), jumppakepin (harjanvarsi), vastuskuminauhojen, tms hankkimisesta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti moni työnantaja näkee kuntobonukset ja liikunnan tukemisen vain pelkkänä kuluna. Pitkäjänteinen ajattelu puuttuu ja ennalta ehkäisevä työ on vielä ihan lapsen kengissä. Näkisin kuntobonukset enemmänkin sijoituksena. Maksa nyt 100 euroa ja saat viiden vuoden päästä takaisin 500 euroa erilaisina säästöinä jaksamisessa, työtehokkuudessa, henkilöstön pienemmässä vaihtuvuudessa ja sairauspoissaoloissa. Todennäköisesti syy tähän työnantajien nuivaan ajatteluun voi olla se, että ehkä firman johto kaipaisi jotain konkreettista tietoa ja näyttöä säästöistä. Tällainen tutkimustieto taitaa vielä puuttua ja Janneniskan esimerkki ei taida ihan riittää? Toisaalta kaikki eivät osaa tai ymmärrä edes sijoittaa, vaikka maailma on pullollaan siihen liittyvää tutkimustietoa ja neuvoja.

      Jos työnantaja ei ole halukas noita ehdottamiasi parannuksia hankkimaan, niin mikä estää hankkimasta niitä itse? Harjanvarsi ja jumppapallo ei montaa kymppiä maksa. Jumppapallo on muutenkin kätevä. Itse esimerkiksi käytän sitä kotona treenin ohella ihan videopelejä pelatessani. Jotenkin paljon parempi istuttava kuin joku tuoli, samalla saa vähän liikkuvuutta, ryhtiä ja istumatasapainoa.

      Poista
    2. Jumppakeppi (harjanvarsi) ja putkirulla jo löytyvätkin kotoa, kuminauhavastuksen kanssa jumppailen aina punttisalilla alku&loppulämmittelynä. Jumppapallo on kenties sellanen ainut jonka voisin hankkia vielä itse. Kenties tässä minulla on kyse ihan jääräpäisyydestäkin miksi en ole noita työpaikalle hankkinut. Iso osa fyysisestä "vääränlaisesta" rasituksesta itselläni johtuu työstä ja liiasta istumisesta, vapaa-ajalla sitten yritän korjata tuota ongelmaa liikkumalla monipuolisesti joten oletan ja odotan, että työnantaja jossain vaiheessa tajuaisi tulla vastaan, eikä sysätä työstä palautumista kokonaan työntekijän niskaan vapaa-ajalla ja omalla kustannuksella tehtäväksi...

      Poista
    3. Muotoilit ja perustelit tuon "jääräpäisyytesi" kyllä erinomaisesti. Miksi palautuminen työn rasittavuudesta sysätään kokonaan työntekijän niskaan, joka käyttää siihen omaa vapaa-aikaansa ja maksaa vieläpä itse viulut? Luulisi olevan melkeinpä enemmän työnantajan intressissä huolehtia työntekijöidensä palautumisesta ja jaksamisesta. Pitäisi ainakin antaa liikuntaan kunnolliset eväät ja mahdollisuudet.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...