Asutko pääkaupunkiseudulla ja Töölönlahden naapurissa? Pidätkö vedestä elementtinä ja rakastat myös pyöräilyä? Omaatko myös vähän seikkailuhenkeä sekä uteliaisuutta ja mahdollisesti kaikki uusi ja hullu kiinnostaa? Jos vastaat näihin kaikkiin kysymyksiin kyllä, niin kesälomilla kannattaa suunnata kohti Töölönlahden Hakuna Matata Sup Rental -vuokrapistettä. Rennon meiningin ja hyvän sijainnin takia paikka on yksi suosikeistani, jos olen aikeissa lähteä melomaan vaikkapa Suomenlinnaan, tai kiertämään Korkeasaarta. En tiedä meneekö yrityksellä todella hyvin ja rahaa on yllin kyllin, vai mistä johtuu, mutta vuokrapisteelle on ostettu ihan omaan taseeseen 2 kpl Schiller vesipolkupyöriä. Molemmat kesän 2021 uutuuksia. Koska en ole ikinä tällaista vesipolkupyörää kokeillut, niin pakkohan sellaista oli päästä testaamaan. Tässä jutussa pientä raporttia kahden eri kerran ja yhteensä noin 4 tunnin kokemuksista.
Valmistajan klickbate promokuva yllä. Kuvan lähde: Schillerbikes. |
Todellisuus alla. Ei tuota kuitenkaan voi pettymyksenä pitää, vaikka fiilis on heti erilainen :) |
Mikä on vesipolkupyörä ja paljonko se maksaa?
Vesipolkupyörät taitavat olla ihan uniikkeja Suomessa ja ne on hankittu Saksasta. Tarkka nimi on Schiller S1-C waterbike. Yhden laitteen arvo on noin 5 000 dollaria. Huhhuh, on siinä hintaa! Tulee mieleen jotenkin kallistuva nojapyöräni Drymer Leisure, joka myös oli ihan uniikki Suomessa ja oli hankittu Euroopasta. Vesipolkupyörä on käytännössä pumpattavien ponttoonien päälle nostettu pyörä, jonka taakse on laitettu potkuri. Vesipolkupyörä on ihan ok termi tuolle, mutta voisihan sitä myös kutsua joksikin muuksi. Ehkä polkukatamaraani olisi hyvä. Suomen kieli on vähän huono näihin, koska on olemassa myös englanninkielinen termi hydrofoil water bike, joka on sitten ihan jotain muuta ja kääntyisi varmaan myös suomeksi vesipolkupyörä -termin alle.
Töölönlahden vuokrapisteellä vuokrahinta on seuraava: yhden tunnin hinta on 25 € ja lisätunnit 10 €/h. Kaksi tuntia maksaa siis 35 € ja neljä on 45 €. Tämä on kuuleman mukaan alennettu vuokrahinta, jolla ihmisiä saadaan houkuteltua kokeilemaan hauskaa uutuutta. Voisihan tuon nettisivuilla paremminkin kertoa, koska nyt siellä ei lue lisätunneista mitään. Markkinointi ainakin tältä osin jäänyt osittain tekemättä :( Paljon saa kuitenkin innostuneita vuokraajia käydä, että hankintahinta saadaan katettua ja vielä voittoakin tehtyä. Kunnianhimon puutteesta ei vuokrapistettä voi kuitenkaan syyttää ja nostan hattua kaikenlaiselle kokeilulle ja ennakkoluulottomuudelle. Mahtavaa. Näin sen pitäisikin mennä. Liian paljon meillä Suomessa mennään varman päälle ja noudattaen vanhoja tuttuja kaavoja.
Schiller vesipolkupyörät Hakuna Matata Sup Rentalin rannassa Töölönlahdella Finlandia talon takana. |
Vesipolkupyörän tekniikka
Valmistajan mukaan laite on mahdollista koota noin 10 minuutissa. Ensimmäinen kerta menee todennäköisesti vihkoon, mutta jo toisella kerralla uskoisin tuon aikarajan olevan ihan mahdollista, kun tietää tarkasti mitä tekee. Ponttooneihin vain ilmaa, alumiiniputket oikein päin kiinni pyörään ja koko helahoito kiinni ponttooneihin. Kaikki on kiinni pikalukoilla. Astinlaudat kiinni, sysätään vesipolkupyörä veteen ja lasketaan potkuri vedenpinnan alle. Kuski penkille, jalat polkimille ja polkemaan. Vesipolkupyörä lähtee saman tien liikkeelle. Vesipolkupyörä kantaa noin 140 kg ja on ponttoonirakenteensa ansiosta todella tukeva. Vaikea keksiä miten sen saisi edes kaatumaan. Periaatteessa tämä kulkisi näppärästi vaikka auton takakontissa ja voisi hyvinkin korvata oman kajakin, jota on paljon hankalampi kuljettaa.
Schiller vesipolkupyörä Tervasaaren rannassa. |
Tervasaaren ranta ja Schillerin vesipolkupyörä. On se vain kaunis peli. Tarvittava vesi ja suurikin määrä evästä kulkee mukana. |
Schiller vesipolkupyörän hihnaveto, polkimet ja ohjausvaijerien vienti. |
Ohjaustuntuma ja kääntyminen
Kuten yllä olevasta kuvasta ja yleensäkin suunnittelusta voi ehkä päätellä, niin vaikka vesipolkupyörässä onkin ohjaustanko, ei se toimi fillarin tapaan. Vesipolkupyörässä ohjaus toimii vaijerivedolla. Tankoa kääntämällä siis kiristetään/löysätään vaijereita, jotka kääntävät peräsintä ja potkuria. Keskialueella ohjaustuntumassa on aikamoista tunnottomuutta ja löysää. Ohjaustankoa saa kääntää melko paljon, jotta potkuri/peräsinyhdistelmä kääntyy ja sillä olisi jotain vaikutusta kulkusuuntaan. Johtuu ehkä enemmän katamaraani-profiilista, mutta kääntyminen vertautuu enemmän ilmatyynyaluksella ajamiseen, kuin pyöräilyyn tai veneilyyn. Herkkyyden puute ohjauksessa harmittaa. Aika paljon pitää ennakoida. jos aikoo mennä juuri sinne minne haluaa.
Schiller vesipolkupyörä Wihuritalon lahdella Kulosaaressa. |
Ihan paikaltaan ei pysty kääntymään, kuten sup-laudalla, mutta kyllä tämä kajakin kääntymisessä voittaa. Syynä on tietenkin se, että tällä voi polkea myös taaksepäin, joten liikkuminen on vaivatonta. Kolmipistekäännöksellä tekee U-käännöksen vaikka kapeassa Katajanokan kanavassa, jos niikseen tulee. Tietenkin sivutuuliprofiili on iso, joten puuskainen tuuli voi olla ongelma, jos sitä ei ota huomioon. Samoin käytös aallokossa on vähän epälooginen ainakin sille, joka on tottunut melomaan kajakilla. Esimerkiksi aallon harjalla ratsastaminen ei tunnu aina toimivan ja vesipolkupyörä tahtoo mennä omia teitään ja kääntyä sivuttain. Voi johtua ihan tunnottomasta ohjauksesta tai sitten ponttoonialus toimii myötäallokossa aina näin. Muuten allokossa polkeminen on vaivatonta. Heiluminen on vähäistä ja vähän kuin pienellä laiturilla seilaisi.
Eteneminen on helppoa ja jo pienellä polkemisella vesipolkupyörä liikkuu vaivattomasti kävelyvauhtia. Laitteella on kuitenkin se optiminopeus, joka on hämmentävästi jopa vähän kajakkia suurempi. Normaalisti keskinopeus vesipolkupyörällä on noin 7-8 km/h, mutta on tällä menty hetkellisesti reilut 12 km/h. Optiminopeutta lujempaa edettäessä tuntuu, että polkeminen on yhä raskaampaa, mutta vauhti ei juuri enää kasva. Vuokrasimme veljen kanssa vesipolkupyörän sekä kajakin ja molempien yllätykseksi kajakki jää tälle selkeästi. Välillä vesipolkupyörällä joutuu ihan pysähtymään ja odottamaan toista. Syynä on ehkä se, että vesipolkupyörässä työ tehdään kuitenkin reisillä ja pakaroilla, toisin kuin kajakissa selällä ja käsillä. Eri lihasryhmä on siis kestävämpi ja vesipolkupyörällä ei myöskään tarvitse pysähtyä juodakseen, toisin kuin kajakilla.
Suurinta harmitusta aiheuttaa itselläni se, että vesipolkupyörän koko on kaikille sama. Satulan korkeutta voi toki säätää, mutta sitten ohjaustangon etäisyys ja korkeus on väärä. Oikeanlaista ja parasta asentoa ei siis oikein saa, vaan pitää tyytyä siihen välttävään. Vähän kuin naapurilta lainattua lastenpyörää polkisi: Koko on väärä ja geometria eroaa totutusta. Ainakin itselläni paino tulee liiaksi käsille. Onneksi sentään satula ei hierrä, mistä plussaa. Ei ergonomia nyt niin huono ole, mutta voisi olla parempikin. Säädettävä ohjaustangon kannatin todennäköisesti olisi ihan hyvä juttu tässä, vaikka pyöräilyssä muuten se onkin aikamoinen kirosana.
Kokeile varauksella - Ei ehkä yksin pitkille matkoille
Toinen harmituksen aihe on tuo matala Töölönlahti. Ensimmäiset 50 metriä on aika tuskaa, kun vesikasvusto kietoutuu moottorin ympärille ja tappaa työntövoiman. Tähän ei auta kuin nostaa potkuri vedestä ja repiä kasvustot pois. Väärällä reitinvalinnalla ja vastatuulella et välttämättä pääse edes etenemään, kun puhdistusoperaation aikana tuuli työntää sinua yhtä paljon taaksepäin, kun pääset puhtaalla moottorilla etenemään. Kokemus toki tämäkin :) Paras neuvo onkin edetä suorinta reittiä ja lopettaa polkeminen heti, kun kasvustoa näkee. Näin saatat selvitä vain muutamalla puhdistuksella.
Toinen vaihtoehto on myös se, että kaveri lähtee kajakilla mukaan ja suorittaa alussa lyhyen hinauksen. Pahasti pelkään, että tämä "moottorin tappo" on suurelle yleisölle se isoin este laitteen hitiksi muodostumiseen. Hakuna Matata Sup Rentalin pitäisikin ehdottomasti leikata 3 m x 30 metriä kaistale rannalta Eläintarhanlahdelle ja merkitä se muutamalla poijulla, jotta vesipolkupyörän suosio kasvaisi. Surullista, että kynnys on näin suuri, koska pidemällä päästyä vesipolkupyörä on elementissään.
Töölönlahti on matala ja paikoitellen täynnä vesikasveja. Ne tappavat potkurin ja etenemisen täysin. |
Vähän myös jännittäisi tehdä tällä yksin pidempiä reissuja vähän kauemmaksi. Kajakki kestää kovaakin kohtelua, mutta miten on vesipolkupyörän laita? Mitä jos yksi ponttooni lähtisikin vuotamaan? Mitä jos hihna menisikin poikki, tai ohjausvaijeri? Potkurikin voisi osua johonkin näkymättömään uppotukkiin. Kaikissa noissa tilanteissa oltaisiinkin sitten ihan avuttomia ja virran vietävissä. Vian sattuessa homma olisi Herran hallussa ja käytännössä ulkopuolista apua tarvittaisiin. Itse en uskaltaisi lähteä tällä yksin kovinkaan kauas rantaviivasta. Parempi ottaa siis kaveri mukaan vaikkapa kajakilla ja näin hädän sattuessa hinausavulla pääsee pälkähästä. Näin voi myös vuorotella eri kulkumuotojen välillä, jolloin eri lihasryhmät kuormittuvat paremmin, eikä väsymys iske.
Schiller vesipolkupyörä Kauppatorilla. Jalkautuminen paljon helpompaa mihin tahansa muuhun kulkupeliin verrattuna. |
Näin loppukaneettina pitää todeta, että pirun kiva menopeli vesiliikenteeseen. Itselleni tuli yllätyksenä, miten helppoa ja vaivatonta tällä on edetä. Nopeuden puolesta erittäin positiivinen kokemus. Tämän takia jopa vähän kiinnostaisi vuokrata tämä vieläkin pidemmäksi aikaa ja tehdä reissu Suomenlinnaan ja siitä vielä pidemmällekin Vallisaarelle. Suosittelen kaikille kiinnostuneille ainakin tutustumaan tähän Schillerin vesipolkupyörään, jos vain mahdollista. Hieno kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti