3. helmikuuta 2016

Sähköverkkotoiminta, hinnoittelu ja voitto - Tapaus Caruna



Sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa, koska se on sähköverkon omistajan yksinoikeus eli monopoli. Sähkölasku koostuu kolmesta osasta: itse energiasta, sähkön siirrosta ja veroista. Kukin on noin kolmasosan koko sähkölaskustasi. Luonnollisilla monopoliyhtiöillä ei ole mitään markkinoilta tulevia paineita tai luontevia kannustimia tarjota asiakkaille hyvää palvelua kohtuulliseen hintaan, eli tehostaa siis toimintaansa. Valvovilla viranomaisilla on siis suuri haaste siitä, että sähköverkkoyhtiöt toimivat yleisen edun ja kuluttajien mukaisesti. Sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta valvoo Energiavirasto.

Olen jotenkin vähän huvittuneena seurannut keskustelua tai pikemminkin älämölöä siirtohintoja jopa noin 40 % korottaneen Carunan ja muiden sähkönsiirtoa harjoittavien verkkoyhtiöiden ympärillä. Vaikka korotukset ovatkin prosenteissa isoja, niin euroissa mitaten korotus ei ole kovinkaan merkittävä ainakaan yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. Tietenkin kyseessä on enemmän periaate ja se, että tuollainen korotus ei tunnu enää kohtuulliselta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomessa sähköstä maksetaan vähemmän, kuin esimerkiksi Euroopassa. Jotenkin tuntuu, että tästä tilanteesta on jäänyt ihmisille sellainen mielikuva, että verkkoyhtiöt ovat riistäjiä ja toimitusjohtajat ja osakkeenomistajat keräävät köyhiltä rahat omiin taskuihinsa pelkkää ahneuttaan. Syyllisen on siis pakko löytyä verkkoyhtiön puolelta, onko näin?

Miksi Fortum myi aikoinaan sähkönsiirtoverkkonsa Suomessa? Yleensä myyjä tietää kaupattavasta asiasta enemmän kuin ostaja. Jos sähköverkkotoiminta on kuin kultakaivos, mitä järkeä oli myydä se yksityiselle sijoitusyhtiölle? Miten se voi tahkota verkolla enemmän ja paremmin rahaa kuin Fortum?

  • Fortumia rajoittaa tietty velkamäärä (esim. 70% nettovelkaantumisaste), ostava sijoitusyhtiö voi käyttää suurempaa velkavipua ja saada siten sijoitetulle pääomalla suurempaa tuottoa. Tasaista ja varmaa tuottoa tahkoava sijoitusyhtiö voi käyttää halpaa lainaa vaikkapa siten, että nettovelkaantumisaste nousee yli sadan prosentinkin.
  • Osittain valtion omistamana yhtiönä Fortum maksaa tuloksestaan tietenkin asiaan kuuluvat verot. Johonkin ulkomaille veroparatiisiin rekisteröitynyt yhtiö voi puolestaan "suunnitella", optimoida ja kiertää oman veronmaksunsa. Totta kai voittoa saa enemmän jos normaalin 20 % yhteisöveron sijasta voitosta maksaa veroja vain 1,6 %, kuten Caruna teki.
  • Verkkoliiketoiminnasta saatua pääomantuottoa muutettiin ja nostettiin vuoden 2016 jälkeen 3 %:sta 6 %:iin. Kiitos kuuluu Energiavirastolle. Samalla muutettiin myös verkkoliiketoiminnan tuottoprosentin laskutapaa. Jos verkkoyhtiöiden saamaa tuottokattoa nostetaan, niin luonnollisesti tuottovaatimus asettuu nopeasti tälle korkeammalle tasolle. Tuotto saavutetaan tietenkin vain korottamalla maksuja.
  • Suurten myrskyjen aiheuttamien sähkökatkojen takia eduskunta määräsi sähkönsiirtoyhtiöt nopeuttamaan ilmajohtojen korvaamista maajohdoilla, jotta näiltä sähkökatkoilta tulevaisuudessa vältyttäisiin. Pitkistä sähkökatkoista pitää myös maksaa vahingonkorvausta asiakkaille. Investointi on erittäin merkittävä ja se pitää luonnollisesti jotenkin kattaa. Kustannuksia kertyy ja ainut vaihtoehto on korottaa sähkönsiirtomaksuja.


Vuonna 2013 Fortum sai 154 miljoonaa euroa tuottoa 2,55 mrd:n verkoista, (käyttökate EBITDA 749 miljoonaa) jotka se myi Carunalle. Paljonko oli silloin verkon tuotto? Se oli noin 6%. Ei mitenkään hirveästi ja melkein parempaa tuottoa saa osakemarkkinoiltakin. Bruttoinvestoinnit olivat kuitenkin vuonna 2013 noin 325 miljoonaa euroa (lähde). Näin äkkiseltään katsottuna ei mikään rahasampo, kun investoinnit ovat yli vertailukelpoisen liikevoiton. (Vertailun vuoksi Caruna kertoo investoivansa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.) Fortum tavoittelikin myynnillä korkeampaa tuottoa, eikä ainaiset sähkökatkot myrskyjen jälkeen ainakaan mainetta nostaneet. Pois siis koko verkkoroska. Äsken listattujen faktojen pohjalta voi jo alkaa hahmotella sitä, miksi Fortum kaupan teki ja miksi se oli molemmille osapuolille kannattavaa. Ostaja saa sijoitetulle pääomalle parempaa tuottoa suuremmalla velkavivulla ja vero-optimoinnilla, joihin Fortumilla ei ole mahdollisuuksia. Fortum myös säikähti sitä, että se joutuisi investoimaan mittavasti ilmajohtojen vaihtoon maajohdoiksi, eikä saisi tästä riittävää korvausta.

Sähkön siirtohinnoittelu perustuu eduskunnan säätämiin lakeihin, joiden valvonta on annettu Energiavirastolle. Eduskunta on siis osasyyllinen siirtomaksujen koviin korotuksiin, koska se uusi sähkölakia vuonna 2013 ja velvoitti sähköyhtiöitä uusimaan verkkojaan aiempaa nopeammin.  Peistä oli varmaan käännetty tuosta sähkönsiirtoverkkojen tuoton laskennasta jo pitkään, kunnes uuden lain perusteella Energiavirasto nosti sallittua pääoman tuottoprosenttia vuodelle 2016 melkein kaksinkertaiseksi (noin 6 % vs. noin 3 %). Ehkä ostaja kävi myös lobbausreissulla energiamarkkinaviraston luona ja tiesi muutoksen tuottoprosentin laskentaan olevan tulossa, ken tietää... Aiemmin verkkoliiketoiminnan tuottoprosentti laskettiin edellisen vuoden (Suomen valtion 10 vuoden) korkojen tasosta, nyt se lasketaan 10 vuoden korkojen keskiarvolla. Kun korot ovat nyt laskussa on muutos tietenkin mannaa verkkoyhtiöille. Ilman laskentatavan muutosta sallittu tuotto olisi päinvastoin laskenut prosenttiyksiköllä kahteen prosenttiin. Muutos on sangen outoa, koska kaavan ideana on nimenomaan se, että kohtuullinen tuottovaatimus heijastaa markkinaolosuhteita. Jos korkotaso on alhainen, pääoman kustannus ja siitä saatavan tuotonkin on oltava vastaavasti alhainen. Mitähän Energiavirasto ylipäänsä ajatteli? Tarkempaa tietoa pääoman tuoton laskennasta, sääntelystä ja syyllisyydestä löytyy Roger Wessmannin blogista, tästätästä ja tästä. Konsulttiyhtiö Ernst & Young on tehnyt tuoton laskennasta raportin (lokakuu 2014) ja päätynyt sähkön jakeluverkkotoiminnan kohtuullisessa tuotossa välille 3,2-4,5 %. Energiaviraston luku on kyllä kaukana tästä.

Pitkälti tilanne oli siis win-win-tilanne molemmille, sekä myyjälle että ostajalle. Näin jälkikäteen katsottuna nykyisen tiedon valossa Fortumin verkkojen myynti oli ehkä virhe, mutta sen hetkisen tiedon valossa mielestäni perusteltua. Fortumia en tästä silti lähtisi syyttämään. Toivottiin nopeasti myrskynkestäviä verkkoja maaseudulle ja nyt niitä saadaan. Mikään ei ole ilmaista. Se on sitten jo toinen asia, onko urakka järkevä. Pitääkö kaukaisimmankin tuppukylän lahoavaan navettaan vetää maakapeli? (Miten hommasta tuleekaan mieleen ne jätevesiasiat, jossa jokaiseen mökkiin tarvittiin oma pienpuhdistamo). Mutta kuka tässä Carunan-tilanteessa onkaan siis se syyllinen? Mielipiteitä on monia, mutta tässä on oma arvioni. Fortum ei verkoilla rahaa tahkonnut, eikä näin ollen halunnut niihin investoida. Nopeutettu verkkojen uudistus oli enemmänkin uhka kuin mahdollisuus. Caruna voi kuitenkin pelata eri säännöillä kuin Fortum ja omistaja haluaa luonnillisesti maksimoida oman tuottonsa. Miksi tyytyä vähempään, kuin on mahdollista. Niin teet sinä kuin minäkin, valehtelet, jos muuta väität. Jos kädettömät poliitikot eivät saa tällaista "veronkiertoa" lopetettua, niin tämä ei varmasti ole viimeinen veronkiertotapaus. Vaikka asiaa kuinka paheksuu, niin se on oikeastaan vain luonnollinen lopputulos siitä, että verot halutaan minimoida. Mitä tähän jää? Syyllinen: Eduskunta ja Energiavirasto.

Kuvan lähde: Kauppalehti.

Sitä saa mitä tilaa ja yksi asia johtaa aina toiseen. Oliko yllätys, että sähkönkuluttaja homman maksaa? Helppo se on tietenkin näin jälkikäteen sanoa, mutta jotain tällaista vähän uumoilinkin sähköverkkojen vaihtaessa omistajaa. Saa nähdä, kääntyykö yleinen mielipide ja vastuu niin sanotusti kohtuuttomista korotuksista Carunan sijaan kohti poliittisia päättäjiä ja Energiavirastoa. Sinne mielestäni syyttävän sormen pitäisi osoittaa. Jotenkin toivoisi medialta asiaan laajempaa näkemystä. Korotuksille on mielestäni kyllä perusteet ja Energiavirasto on saanut hämmennettyä soppaa oikein urakalla. Jollain olisi peiliin katsomisen paikka. Jos tilanne ei jotain miellytä, niin hän voi vain paheksua asiaa. Tuskin kovin moni viitsii viedä hinnoittelua riita-asiana käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Energiaviraston valvonta on hidasliikkeistä toimintaa, joka perustuu jälkikäteistarkkailuun. Se tehdään neljän vuoden jaksoissa, joista viimeisin päättyi juuri vuoden 2015 lopussa. Virasto ei voi puuttua korotuksiin siinä vaiheessa, kun sähkön siirtoyhtiö niistä ilmoittaa. Virasto tekee ja saa valmiiksi siis uusimman laskelmansa vasta vuoden 2016 lopussa ja sen jälkeen miettii ja arvioi sähköverkkotoiminnan hinnoittelua sekä voittoa. Jos jonkin yhtiön katsotaan perineen kohtuuttomia siirtomaksuja, niin korjaus tehdään siten, että seuraavan neljän vuoden jakson aikana kyseinen yhtiö saa tyytyä hieman pienempiin siirtotaksoihin.

Toisin sanoen Carunan ja eräiden muiden yhtiöiden kiistellyt uudet korotukset tulevat Energiavirastossa tarkasteluun vasta valvontajakson 2016-2019 loputtua ja hinnoittelun päätös on valmis joskus vuoden 2020 lopussa. Carunan hinnoittelu voi siis muuttua Energiaviraston toimesta aikaisintaan vuonna 2021. Jos ei itkettäisi, niin naurattaisi :) Jos eduskunnassa ja virastossa ei pystytä mitään tekemään, niin kannattaisiko tulla sieltä pois? Ainiin, se iso palkka... Jotta sähkönsiirron korotukset saataisiin oikeisiin mittasuhteisiin, niin lainaan tässä Ilmastorealismia-blogin kirjoittajaa ja sieltä löytyvää mainiota kuvaajaa kuluttajasähkön hintakomponenttien kehityksestä.


Kuten kuvaajasta heti näkee, sähkölaskustasi maksat eniten veroja (41 %), itse sähköenergiasta maksat 37 % ja nyt hirveän kohun alla oleva sähkönsiirto muodostaa laskusta vain 22 %. Huomiota kuvaajassa pitäisi herättää se, että itse sähkönhinta ja verot ovat nousseet lähes vuosittain. Sähköenergia on kallistunut 116 % ja sähköverojen määrä on noussut jopa 151 %. Kun sähköenergian hinta on ollut laskupaineessa, niin verot muodostavat sähkölaskustasi nyt suurimman osan. Nyt tapetilla oleva sähkönsiirto on kuitenkin kallistunut vain reaalihintojen tahtiin. Tällä vuosituhannella se on noussut prosentuaalisesti 35 %, eli noin kaksi prosenttia vuodessa. Sähköenergian hintaan vaikuttaa markkinat, sen vääristymät ja talouden yleinen tila. Merkittävimmästä komponentista, eli veroista päättää kuitenkin hallitus. Sitä on korotettu lähes vuosittain ja vastuu siitä kuuluu päättäjille. Jos siis ihmettelet miksi sähkölaskusi kasvaa vuosittain, niin heti ensimmäiseksi en lähtisi siitä sähkönsiirtoyhtiöitä syyttämää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...