Melontaa Vantaanjoella - Keravanjokea Tikkurilaan

Puritaanisille melojille ainoa oikea paikka on lähteä merille melomaan, koska se tarjoaa eniten haastetta ja vapautta. Merellä voit meloa mihin ilmansuuntaan tahansa ja vain mielikuvitus määrää reitin. Joudut kuitenkin tarkkailemaan enemmän ympäristöä ja muita merellä liikkujia. Jonkinlainen kartta ja suunnistusvaistokin pitää olla, koska merellä voi myös eksyä. Sääolotkin pitää selvittää ennen lähtöä, että myrsky ei yllätä ja tuulensuunta on tiedossa. Jos meri ei jostain syystä houkuttele, niin voi kokeilla meloa järvessä, tai joessa. Järvivaihtoehdoista pääkaupunkiseudulta löytyy Oittaan Bodomjärvi, Laaksolahden Pitkäjärvi, tai Nuuksion Pitkäjärvi, josta voi jatkaa laskujokea pitkin Nupurinjärveen asti. Melottavia jokia löytyä oikeastaan vain yksi iso joki, joka tarjoaa helpon mahdollisuuden pidempään melontareissuun ja tämä joki on Vantaanjoki.

Melontaranta ja Tapaninvainion uimaranta. Kaljakellujia vuosimallia 2020.

Tämä artikkeli käsittelee melontaa Vantaanjoella ja tarkemmin sen itäistä haaraa Keravanjokea. Alku alkaa Melontarannasta ja jatkuu sitten kohti pohjoista Tikkurilaan ja vähän sen ohi. Kajakkien, kanoottien ja SUP-lautojen vuokrausta harjoittava Melontaranta sijaitsee Tapaninvainion uimarannan vieressä. Nettisivut ovat firmalla aika aneemiset (esimerkiksi maksutapoja ei kerrota ja varauksia ei voi tehdä) ja ainakin näin COVID-19 aikaan aukioloajoissakaan ei ole hurraamista. Kaluston vuokrahinnat ovat kuitenkin ihan kilpailukykyisiä ja muutenkin paikka on sopivan lähellä ja rauhallinen. Esimerkiksi kajakin vuokraus koko päiväksi (6 h) maksaa 40 euroa ja summan voi ainakin maksaa käteisellä, kortilla, tai Smartumin liikuntaseteleillä.

Melontaranta ja sen kajakkivaraston edustaa. Kuva on kesäkuulta 2014 eikä ole vajaassa kymmenessä vuodessa muuttunut yhtään.

Jos haluat tehdä tässä artikkelissa kerrotun melontaseikkailun Keravanjokea pitkin Tikkurilaan ja siitä vielä kosken jälkeen eteenpäin, niin tätä varten pitää kajakki vuokrata koko päiväksi. Käytännössä se tarkoittaa työssä käyvälle esimerkiksi viikonloppua kello 12-18. Melontamatkaa kertyy edestakaisin noin 22 - 24 km ja aikaa taukoineen se 6 tuntia. Rajoittavana tekijänä tässä onkin tuo melontakaluston vuokra-aika. Mitä pitempi on vuokra-aika, sitä helpompi reitti on meloa, kun ei tarvitse koko ajan tuijottaa kelloa ja seurata omaa etenemistään. Vähempi aika puolestaan tarkoittaa usein omien taukojen lyhentämistä, koska hoputtamalla kajakki ei juuri omaa optiminopeuttaan lujempaa kulje. Tämä artikkeli tulee pääosin koostumaan suuresta määrästä kuvia, jotka ovat pääasiallisesti vuodelta 2020, ellei toisin mainita. Reitin haasteet ovat Kirkonkylänkoski ja Tikkurilankoski, joiden parasta kiertämistä tässä käydään perusteellisemmin läpi.

Melontarannasta leveälle Vantaanjoelle. Sillan alta (Vanha Tuusulantie) vasemmalle pääsee kohti Haltialan tilaa ja Ruutinkoskea. Keravanjoki lähtee kuitenkin ennen siltaa ja oikealle. Suunnataan siis sinne.

Kannattaa myös muistaa, että virtaus joissa vaihtelee sään ja kesän mukaan. Kaikki kohdat eivät välttämättä ole melottavissa niin helposti matalasta vesitilanteesta johtuen. Vedenkorkeutta voi tarkastella esimerkiksi tästä Hanalan mittapisteestä. Se sijaitsee vain hivenen ylävirtaan tämän melontaseikkailun kääntöpaikalta. Tarkemmin sanoen reilu kilometri Kuusijärvestä luoteeseen. Itse meloin reitin, kun vedenkorkeus mittauspisteellä oli 22,95 metriä ja virtaama alle 2 kuutiota sekunnissa. Se on jo kesään nähden matala lukema, mutta ei kaikista matalin. Tekisi mieli joskus ajoittaa tuo melonta johonkin tulvahuippuun (tulvaraja 23,55 m 3 v toistuvuus) ja kokeilla miten hyvin seikkailu silloin onnistuisi. Haasteena hommassa vaan on enemmän se, että Melontaranta on aika nihkeästi auki. Kevään sulamisvesissä, tai syksyn sateissa paikka ei ole auki ja kalusto lojuu vajassa :(

Siltamäen kivisilta vajaa 1 km jokien haaraumasta. Sillan oikeanpuoleisessa alikulussa vedenpinta matalaa. Valitse siis vasen puoli.

Kirkonkylänkosken silta. Helppo rantautuminen heti ennen siltaa oikealta puolelta. 

Keravanjoen melonnassa haasteena (haaste on juurikin se pointti tässä, mikä tekee seikkailusta mielekkään) on kaksi eri patoa. Ensimmäinen tulee vastaan jo noin reilun kilometrin päästä Siltamäen kivisillalta. Tällä Kirkonkylänkoskella on pituutta noin 130 metriä ja pudotusta 2 metriä. Ylävirtaan melottaessa suositellaan rantautumista heti kävelysillan luota oikealta. Kosken ohitus tapahtuu tällöin ulkoiluteitä myöten noin 200 metrin matkalta. Kajakkia voi tällöin vetää ruohokaistaletta pitkin. Tämä vaihtoehto on ehkä se helpoin, mutta huonona puolena on vähän pidempi matka ja se, että kävelysillan alla saattaa olla aikamoista pusikkoa yms nokkosta kasvamassa. Sieltä ei ihan täydellistä rantautumispaikkaa tahdo löytää. Myös kajakin takaisin veteen laskeminen kosken yläjuoksulla rautaportin luona on ärsyttävää.

Kirkonkylänkosken ärsyttävä rautaportti. Uitapa sitten kajakki tuosta oikealta pöheikön läpi. Huomaa taustalla punainen mylly, joka on omasta mielestäni parempi rantautumispaikka. Kuva veljen omistamasta kajakista ja sen kokeilusta reitillä. 

Kirkonkylänkoski - Kuinka kierretään?

Kirkonkylänkosken vaihtoehtoiset reitit. Alempana ehkä helpompi reitti, jolloin kajakkia saa vetää vajaa 300 metriä. Ylempänä vedettävä matka enää vajaa 50 metriä.

Toinen ja omasta mielestäni parempi vaihtoehto onkin jatkaa melomista vielä Kirkonkylänkosken kävelysillalta eteenpäin ja meloa koskea niin pitkälle kuin pääsee. Virtaus ei ole kovin voimakas ja väylä on sopivan levyinen. Rantautuminen tapahtuu joenuoman vasemmasta laidasta vasta sitten, kun eteen tulee pieni poukama ja edessä kuuluu kosken kuohuntaa. Varjoisa poukama on paikoitellen vähän mutainen, mutta muuten erinomainen. Kajakki vedetään pientä mäkeä ylös ja satelliittikuvissakin näkyvän myllyn ohi kohti viereistä kivipatoa. Kulkumatka noin 40 metriä.  

Kirkonkylänkoskea meloen. Virtaus ei ole kovin voimakas ja tästä kyllä pääsee, vaikka muuta aluksi luulisi.

Kirkonkylänkosken rantautuminen. Tästä ei enää pääse eteenpäin. Rantautuminen kuvan vasemmasta reunasta ja tästä mäki ylös.

Myllyn ja rantautumispaikan viereistä Kirkonkylänkoskea. Erinomainen "laituri" nousta kajakkiin. 

Kirkonkylänkoskelle on nyt melottu Melontarannasta noin 3 km ja aikaa mennyt noin 50 min. Taukoineen voi laskea tunnin urakaksi. Hidasta hommaa, kun ottaa huomioon, että yleensä merimelonnassa nopeus on luokkaa 6-7 km/h. Tässä on ehkä hyvä pitää ensimmäinen tauko, koska seuraavalle taukopaikalle Tikkurilaan on matkaa noin 6 km, eli tunnin verran. Viereisellä myllyllä järjestetään muuten kesäisin ohjelmallisia myllyiltoja, joten paikka ei välttämättä ole aina niin rauhallinen, vaikka näyttääkin idylliseltä. Näin korona-aikaan tilaisuuksia tuskin järjestetään.

Aika tyypillistä Keravanjokea. Paikoitellen varjoisaa ja ympärillä ei hirveästi nähtävää.

Keravanjokea meloessa on vähän ristiriitaiset fiilikset. Keravanjoki on siitä hyvä, että siinä on helppo meloa. Kovallakaan tuulella ei juuri ole väliä ja moottoriveneitä ja niiden nostamia paräaaltoja ei reitillä tarvitse varoa. Sadekuuroistakaan ei juuri ole haittaa, koska aina löytyy suojaisaa puustoa sadetta pitelemään. Puusto myös estää liiallisen auringonpaisteen, joten optimaalista säätä ei tarvitse rukoilla. Toisaalta jokea meloessa maisemat voivat olla paikoitellen todella tylsää katseltavaa. Kun lihaksia ja paikkoja puuduttaa, niin mikään ei ole pahempi latistaja, kuin henkisesti tylsä reitti. Siksi suosittelenkin reitin melomista vain kerran vuodessa. Kun paikat eivät ole vielä 100 % muistissa, niin mieli pysyy virkeänä ja melonta kiinnostaa.

Sateenkaaren raittisilta. Katettu liimapuu- rakenteinen ristikkosilta on rakennettu Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhteishankkeena 2000-luvun alussa. Vähän sillan jälkeen kehä 3 kulkee Keravanjoen yli, jolloin ollaan suurin piirtein puolivälissä Tikkurilankoskelle. Se on ehkä henkisesti reitin tylsintä antia.

Tikkurilassa Heurekan Silkkisillan ympäristö on aika idyllinen ja valokuvauksellinen. Taustalla Åvikin leikkipuistoa.

Tikkurilassa Heurekan Ratasilta ja sen alla oleva Tikkurilankoski. Tuosta ei ylävirtaan ainakaan melomalla mennä.

Tikkurilan jokivarressa sijainnut pato rakennettiin vuosina 1912-13 vieressä toimineen keitetyn pellavaöljytehtaan tarpeisiin. Padon pituus on noin 120 metriä ja pudotusta 5 metriä. Sen yhteyteen rakennettiin 1990-luvulla betoninen kalaporras. Nyt jokivarren padon purkamisen toivotaan elvyttävän kalakantoja ja tavoitteena on myös saada keskustaa sivuava jokiuoma entistä tehokkaampaan virkistyskäyttöön. Tiedä sitten mitä tämä tarkoittaa, koska ainakaan melojille tämä padon purku ei ole tuonut mitään hyvää. Joskus vuonna 2018 alkanut padon purkaminen on ainakin paikalla olevien aitojen ja liikenteenohjauksen osalta kesken. Melojille helpoimmat reitit on blokattu. Vedenpintaan alajuoksulla tämä padon purku ei ole vaikuttanut ja yläjuoksullakin kaikki on melkein entisellään.

Jos olisin päättämässä Vantaan asioista, niin rakentaisin tuohon joenvarteen lyhyen nurmikkokaistaleen, jota pitkin kajakkia voisi vetää. Ei maksaisi juuri mitään, mutta kaikki hyötyisivät. Hassua, että Keidas nimisessä projektissa ei edes mainita melontaa, kajakkeja yms vaikka kaikkea hienoa luvataankin. Jotain kajakin kuvia ja jopa vuokrapaikka esitteessä kyllä on, mutta taitaa jäädä ihan sanahelinäksi. Vantaan Sanomat kertoo, että tämä Tikkurilan jokirannan uudistus tulee maksamaan 12 miljoonaa vuosina 2018–21. Ehkä ensi vuonna kaikki on paremmin... tai sitten lehmät alkavat lentää Heurekan pihassa :)

Tikkurilankoski - Kuinka kierretään?

Tikkurilan jokirannan remonttia vuodelta 2020. Heureka alikulkusillan takana. Vuosia sitten tuosta aitojen läpi oikealle pääsi raahaamaan kajakkia joenvartta pitkin. Ei enää.

Ratasillan jälkeen Tikkurilankoski on mahdoton meloa yläjuoksulle. Jokirannan remontin takia koski on pakko kiertää todella kaukaa. Rantautuminen Heurekan pihalle ja siitä kajakin veto/kanto alikulun alta. Jatketaan tätä tietä, jonka vasemmassa reunassa on pusikkoaitaa ja kaikeksi onneksi myös pieni kaistale nurmikkoa, jossa kajakkia vetää. Talojen jälkeen käännytään vasemmalle ja vitutus kasvaa, kun kunnollista ruohokaistaletta ei ole yhtäjaksoisesti. Painavaa kajakkia on pakko kantaa asvalttipätkien yli. Kun helvetillinen parkkipaikka-alue on ohitettu, niin vielä pieni puristus sillan ohi ja hiekkatietä alas. Siellä voi kajakin lopulta laskea vesille ja pitää ansaitun tauon. Todennäköisesti olet tämän kierron jälkeen ihan puhki. Tätähän seikkailulta haetaan :D

Tikkurilankosken kierto. Ylävirtaan kierto oikealta parkkipaikkojen vierestä. Kiertomatka noin 700 metriä ja kuljetus vajaa 20 minuuttia. Ennen muinoin kierto joenvartta pitkin vain 200 m.  Alavirtaan pääsee koskea osittain laskemaan ja osittain kajakkia työntämällä. GPS-viiva jostain syystä siksakki kosken kohdalla. Kuljetus kosken kautta myös noin 20 minuuttia.

Tikkurilankosken remonttia Kuninkaalantien sillalta kuvattuna vuonna 2020. Rantaa pitkin ei pääse, mutta kyllä tuosta uomasta laskisi.

Tikkurilankosken rantaa yläjuoksulta. Kajakki raahattiin tähän vasenta hiekkatietä pitkin.

Yllä olevista kuvista ja kuljetusta matkasta ei ehkä tule selväksi, kuinka rankka homma tuo kajakin saaminen Tikkurilankosken yläjuoksulle ja kuvan taukopaikalle oikein onkaan. Hullujen hommaa ja olin aika puhki koko kantamisesta. Oli pakko pitää sen jälkeen pieni ruokatauko. Mukana muun muassa ResQ:n kautta hommattuja paistopistetuotteita ja Oikia sipsikaupan Oatis kaurasnackseja. Kyllä kelpaa. Tikkurilankosken taukopaille on melottu reilut 9 km ja 2 tuntia. Vertailun vuoksi muuten alla vielä kaksi kuvaa siitä, miltä Tikkurilankoski näytti vielä kesäkuussa 2014, kun veljen kanssa melottiin sitä kajakkikaksikolla.

Tältä näytti Tikkurilankoski vielä vuonna 2014. Kantomatka silloin todella lyhyt. Nyt koskea ei tunnista samaksi kuin viereisestä rakennuksesta ja junan mentävästä sillasta.

Päivitys 5.6.2021. Nyt Tikkurilankosken kierto onnistuu.

Vuonna 2021 Tikkurilankoski on vihdoinkin mahdollista kiertää lähes rannan vierestä. Tässä kulkee hiekkatie, jonka vieressä kasvaa vähän nurmea. Vetäminen suhteellisen vaivatonta.

Tikkurilankosken kiertoa vuonna 2021. Hiekkatien vierustassa nurmella kajakki kulkee suhteellisen hyvin.

Matka Tikkurilankosken jälkeen - Kohti Hanabölen koskia

Tikkurilan jälkeen kannattaa vähän katsastaa kelloa ja laskeskella kuinka pitkälle vielä kerkiää melomaan. Vaikka alavirtaan meloo luonnollisesti hivenen nopeammin, kuin ylävirtaan, niin kovin suurta eroa tuossa ei ole. Ehkä luokkaa 1 km/h nopeammin. Toisaalta ensimmäisen Kirkinkylänkosken laskee alas nopeammin kuin meloo ylös. Samoin on tulevan Hiekkaharjunkosken kanssa, jossa voi ylävirtaan ponnistellessa nyhrääntyä aikaa. Pitää kuitenkin muistaa, että jos alat tuntea itsesi jo nyt vähän väsyneeksi, niin reitin takaisintulo tuskin helpottaa tätä väsymystä. Pahimmillaan voit sipata ihan täysin. Varaa siis takaisintuloon sama aika, kuin menoon kääntöpisteelle. Melontarannasta kalustoa vuokratessasi pitää siis kääntyä noin 3 tunnin kohdalla. Viimeistään 3 h 20 min kohdalla.

Tikkurilan jälkeen maisema taas kirkastuu hetkeksi. Jokimaisemakin voi olla kaunis. Penkereet täynnä kauniita kukkasia ja niissä lentäviä perhosia, joita en harmi kyllä saanut kuvaan vangittua. Kuvassa taitaa olla Vantaan Energian Maarinkunnaan lämpökeskus. 

Kohta on aika todennäköisesti kääntyä, kun Hakkilan kivisilta näkyy. Silta on valmistunut 1897. Melottu 10,5 km ja 2,5 tuntia.

Hiekkaharjun ja Hanabölen pientä koskea. Hyvällä virtaamalla kyllä pääsee vielä eteenpäin, kun tarpeeksi yrittää. Jos melonta ei onnistu vastavirtaan, niin sitten oikealta pääsee.

Virtaama sen verran vähäinen ja kiviä pohjassa sen verran, että vain oikealta puolelta mahtuu kajakkia vähän kerrallaan hivuttamalla.

Ei ole mikään häpeä kääntyä jo Hiekkaharjun kosken kohdalla, koska ainakaan maisemien puolesta tämän jälkeen ei ole oikeastaan mitään katseltavaa. Hiekkaharjunkoskelta meloo vielä puoli tuntia, niin tullaan vihdoinkin mahdottomalle koskelle, jota ei meloen enää pääse. Ihan oikeasta reunasta kivikon ja ryteikön läpi ehkä, jos vielä haluaisi seikkailua pitkittää. 6 h vuokra-aika tulee kyllä silloin vastaan. 

Keravanjoen lopullinen kääntöpaikka. Joki näyttää tässä kohtaa jo lammelta. Taustalla koski, jota ei pääse enää meloen.

Virta ei ole paha, mutta vauhti ei riitä. Tullut kokeiltua lukemattomia kertoja.

Tästä ei enää melota eteenpäin ylävirtaan. Vauhti ei riitä, koska mela osuu heti johonkin pohjakiveen.

Jos kaikki on mennyt putkeen, niin olet melonut vähän päälle 3 h ja 13 km, kun olet saapunut yllä olevan kuvan kääntöpaikalle ja koskelle, josta ei enää meloen pääse eteenpäin. Jos et olet kerinnyt vuokrata kajakkia Melontarannasta heti ensimmäisien asiakkaiden joukossa, eikä koskien kierto ole mennyt ihan putkeen ja tauot ovat mahdollisesti venyneet, niin todennäköisesti olet joutunut kääntymään vähän Hakkilan kivisillan jälkeen. Ei se mitään, monesti olen itsekin joutunut kääntymään jo tässä. Aina ei vaan kaikki mene putkeen ja toisaalta ihan lopussa ei ole paljon nähtävääkään.

Takaisin tullessa rantautumiset ja tauot, kuten aikaisemminkin. Jos kajakkia ei huvita repiä ja kantaa pitkää reittiä Tikkurilankosken ympäri, niin ainakin itse työnsin ja osittain myös laskin tuon kosken, kuten gps-jäljestä voi päätellä. Ajallisesti se ei ole nopeampi, mutta ei toisaalta hitaampikaan. Seikkailullisesti se on kuitenkin hauskempi ja vie kropasta vähemmän energiaa. Sandaalit jalassa vedenpinta on ainakin rannan tuntumassa yleensä alle polveen asti ja pohja tuntuu hyvältä.  Kuten jo mainitsinkin, niin takaisintulon pitäisi olla hivenen nopeampaa, kun pääsee melomaan virran mukana. Tähän ei kuitenkaan kannata liiaksi tuudittautua. Ainakin itse olin jo reitin lopussa Melontarannan pihassa ihan puhki. Ei olisi jaksanut meloa enää yhtään. Suosittelen kokeilemaan, 40 eurolla mainio seikkailu. Vuokrausta miettiessä kannattaa muuten huomioida tuo jokavuotinen kaljakellunta. Jostain syystä Melontaranta ei ole silloin auki ja tiedotus asiasta on vähintäänkin huonosti hoidettu.

Kaljakellujia Vantaanjoella vuosimallia 2020. Kyllä tuonne kajakilla vielä hyvin mahtuu, kun kerran suppailijakin kuvassa näkyy.

GPS:n tuottama data ja linkit tehtyihin reissuihin:
Keravanjoki melonta vuosi 2013
Keravanjoki melonta vuosi 2014 - kajakkikaksikko
Keravanjoki melonta vuosi 2020 - parhaat rantautumiset
Keravanjoki melonta vuosi 2020 - oma kajakki

Keravanjoki melonta vuosi 2021



Katso myös video Melontaa Vantaanjoella 2014. Melontarannasta Vanhankaupunginkoskelle ja takaisin 



Melontaa Vantaanjoella 2014 from Mikko Vestola on Vimeo.