Onko osakemarkkinoilla kuplaa vai ei? - Miksi suosin osinkostrategiaa

Aloittaessani vuonna 2008 sijoittamaan suoraan osakkeisiin en vielä silloin aivan kunnolla tiennyt omaa sijoitusstrategiaani. Sijoitin vain osakkeisiin, koska halusin rahoilleni parempaa tuottoa. Aika nopeasti huomasin kuitenkin sijoittavani hyvää osinkoa maksaviin yrityksiin. Nykyisin kasvava osinkovirta on muuttunut yhä merkittävämmäksi kriteeriksi sijoittamisessa. Miksi suosin osinkoja? Osingoistahan joutuu joka vuosi maksamaan osinkoverot. Jos sijoittaisin vain kasvuyhtiöihin, jotka eivät jaa osinkoa, niin saisin verottajalle menevän osinkoveronkin kasvamaan korkoa korolle. Jos joskus tarvitsisin käteistä, niin yhtä hyvin voisin myydä vain tietyn osan osakkeistani jokavuotisten osinkosaamisen sijaan. Kumpikin tapa johtaa samaan lopputulokseen, mutta ensimmäinen verotehokkaammin. Olenko siis tyhmä, kun periaatteessa en toimi osinkostrategiassa järkevästi? Syy toimintaani on kuitenkin yksinkertainen: selkeämmät ja realistisemmat tavoitteet, nöyryys ja itsensä tunteminen vajavaisena sijoittajana, varma kassavirta sekä mielenkiinnon säilyttäminen sijoitustoiminnassa. Näistä vähän lisää.

Realistisemmat tavoitteet ja varma kassavirta motivaation lähteenä

Kertyvistä osingoista on aina kiva seurata miten hyvin säästäminen ja sijoittaminen etenee. Tietysti voisi seurata salkun koon kehitystä, mutta se vaihtelee suuresti päivittäinkin. Vuosien saatossa suureksikin kertynyt realisoimaton voitto ei paljon lämmitä, jos se sulaa seuraavana vuotena. Osakesalkun tuotto voi siis vaihdella suurestikin, mennä jopa miinukselle, mutta osinkotulo pysyy suhteellisen tasaisena (olettaen, että salkku on hyvin hajautettu). Se on jotain käsin kosketeltavaa. Osinko ei voi koskaan olla negatiivinen. Sijoitussalkku voi. Osinkopuro kasvaa virraksi ja koskeksi pikkuhiljaa vuosi vuodelta. Vuonna 2016 kokonaissumma osingoissa tulee tätä kirjoittaessa (alkuperäinen julkaisu 29.8.2016) todennäköisesti olemaan nettona noin 7 050 euroa. Siis 587 euroa per kuukausi tekemättä juuri mitään. Ei voi kuin olla kiitollinen tästä sijoitusharrastuksesta ja taputtaa itseään olalle. Nousevien osinkojen myötä on aina helpompi yltää tavoitteisiin ja motivoida itseään jatkamaan samaa rataa. Psykologinen puoli sijoittamisessa on siis tärkeää. Motivoi aivan eri tavalla, kun tietää vaikkapa tonnin sijoituksen tuottavan joka vuosi noin 50 euroa kassavirtaa.

Nöyryys - Olen vajavainen piensijoittaja

Jos osinkostrategian sijaan sijoittaisinkin kasvuyhtiöihin, niin samalla siirtyisin enemmän passiivisesta aktiivisemmaksi sijoittajaksi. On helppo sanoa, että osinkojen merkitys piensijoittajalle on yliarvostettua, toissijaista ja jopa haitallsita, jos saman rahan saisi käteensä osakkeita myymällä. Jos tarvitsisin kuitenkin rahaa sijoituksista, niin mitä myisin ja milloin? Myisinkö paljon noussutta yhtiötä, vai pitkän aikaa paikallaan polkenutta yhtiötä, jossa kasvun merkkejä saattaa olla jo nähtävillä? Myynkö nyt, viikon, vai kuukauden päästä? Joutuisin siis ottamaan kantaa hyvän yhtiön puolesta ja miettimään lyhyen ja pitkän aikavälin näkymiä, sekä markkinan senhetkistä mielentilaa. Huonolla tuurilla myisin juuri seuraavaa menestyjää lamahintaan. Ei kiitos. Mieluummin kotiutan voittoja osinkoina, kuin rupean myymään yhtiötä, jonka luulen pärjäävän lyhyellä tähtäimellä huonosti. Täydellinen ajoitus ei onnistu keneltäkään ja hyväkin vain harvoilta tuurilla. Tiedän, että en osaa myöskään valita niitä parhaita yhtiöitä. Tyydyn mieluummin makkinoiden keskivertotuottoon.

Pienempi verokanta ja tehokkuusajattelu

Osinkotuloja kertyy vuosittain, eikä niiden saamiseksi juuri työtä tarvita, kunhan et myy osakkeita. Osinkostrategiaa puoltaa myös se, että osinkojen verokanta vuonna 2016 on myös alempi (25,5 %) verrattuna osakkeita myydessä menevään pääomatuloprosenttiin (30 %). Osinkostrategialla saan myös vuosittain osingoista aivan oikeaa tuottoa, joilla elää tai sijoittaa takaisin pörssiin. Realisoimattomalla suurellakaan voitolla ei vielä ruokalaskua maksella. Osakesalkun tasapainotus on myös paljon helpompaa,  kun osinkotuloista kertyy paremmin säästettävää ja sijoitettavaa uusiin yhtiöihin. Jos palkka ei ole kovin suuri, niin pienipalkkaisen on ilman osinkotuloja hankala sijoittaa. Pitäisi tehdä enemmän töitä, säästää tai sitten myydä omia sijoituksiaan, joka puolestaan tarkoittaisi näkemyksen ottamista.

Osingonjako antaa viitteitä kestävästä liiketoiminnasta

Osingonjako on myös hyvä merkki, että yritykselle menee jotensakin hyvin. Se antaa siis myös informaatiota. Tappiollinen yritys ei osinkoja ainakaan maksele. En ole myöskään kiinnostunut yrityksestä, joka tähdenlentona nousee taivaalle ja hypen loputtua laskee takaisin pohjalle. Jos jokin yritys tekee oikeaa voittoa, niin mielestäni sillä on myös varaa maksaa jonkinlaista osinkoakin. Toki kasvuun kannattaa investoida, mutta osingonjakoa ei kannata unohtaa. Moni yritys maksaa myös vuosittain kasvavaa osinkoa. Moniko saa inflaation verran, tai sitä suuremman palkankorotuksen vuosittain? Osingoista yleensä saa.

Tähän kohtaan voisin lainata Kim/Tom Lindstömin blogia likaisesta pörssipelistä Finnlinesin kohdalla. "Italialainen pääomistaja Grimaldi halusi kyseenalaisin keinoin savustaa vähemmistöomistajat suomalaisvarustamosta. Osinkoja ei maksettu, jotta osakkeen hinta pysyisi alhaisena ja maksullisissa osakeanneissa emissioehdot tehtiin tahallaan niin epäedullisiksi, että Grimaldi merkintätakaajana sai runsaasti osakkeita haltuunsa halvalla." Lindström kertoo, että Finnlines on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeä osinko on vähemmistöomistajien kannalta. Yhtiö on viime aikoina tehnyt kohtuullisen hyvää tulosta, mutta voitot siirtyvät kokonaisuudessaan muita terrorisoineelle pääomistajalle, kun osake lunastetaan halvalla pois pörssistä, sanoo Lindström. Toisena esimerkkinä voisi ottaa Nokian, jossa omien ylihintaisten osakkeiden ostoon hukattiin omistajien rahaa vuosina 2003–2008 noin 19 miljardia euroa, kertoo Talouselämä. Sekin raha olisi voitu osinkoina käyttää paljon paremmin.

Arvoansan välttäminen

Yksi osinkostrategian hyöty on vielä niin sanottu arvoansan välttäminen (englanniksi value trap). Arvoansassa sijoittaja sijoittaa osakkeeseen, joka fundamenttien perusteella vaikuttaa alihintaiselta. Jostain syystä tämän "hyvän" osakkeen aliarvostus jatkuu vuosia. Markkina ja muut sijoittajat eivät huomaa osakkeen todellista arvoa ja hinta pysyy naurettavan alhaisena. Tiedät, että osakkeen pitäisi nousta, mutta se ei näin vain tee. Olet nalkissa osakkeessa. Jos osake maksaisi osinkoa, niin tällaisella  pitkäänkin jatkuvalla aliarvostuksella ei olisi väliä, koska saat vuosittaiset osingot. Suuri osinkotuotto houkuttelisi sijoittajia yhtiöön ja aliarvotus väistämättä purkaantuisi pitkässä juoksussa. Yhtiön todellinen arvo ei siis ole osakekurssissa, vaan tuloskunnon mahdollistamassa osingonjaossa. Osakekurssi ei aina heijastele näitä. Arvoansan sijaan osinkoa maksava aliarvostettu yhtiö olisikin kultakaivos, jota haluat ostaa lisää.

Varmat osingonmaksajat nousevat markkinan kallistuessa

Martin Paasi kirjoitti hyvän artikkelin Nordnetblogiin siitä, ovatko osakkeet nyt kallita vai ei? Fiksuja perustelu ja täyttä asiaa. Lainaan niitä lyhyesti aasinsiltana osinkostrategian järkevyyteen. Osakkeet ovat tulosperusteisesti ja tulevaisuuden kasvu huomioiden keskiarvoa kalliimpia, mutta tavallaan perustellusti hinnoiteltuja. Osakkeen, eli yrityksen arvo voi nousta nollakorkotasolla, vaikka yrityksen tulevat kassavirrat pienenisivät, kun tulevaisuuden rahavirran nykyarvo lasketaan pienemmällä diskonttauskorolla. Kun keskuspankki ostaa määrällisessä elvytyksessä markkinoilta miljardeilla erilaisia arvopapereita ja lainoja, niin sijoittajien ylimääräinen raha valuu etsimään uusia kohteita. Kun kysyntä kasvaa, niin pörssikurssit nousevat. Kun korkotuotto on nolla tai jopa negatiivinen, niin se suosii niin sanotusti "varmoja" osingonmaksajia.

Markkinoilla osinkotuotto suhteessa korkotuottoon onkin nyt pitkän aikavälin tarkastelussa (2003-2016) historiallisen korkea (kuvaaja alla). Kun korkosijoituksista saa nollatuottoa tai jopa alle, hyvistä osakesijoituksista saa kohtalaisen varmaa, lähes 4 prosentin osinkotuottoa. Tässä siis yksi hyvä syy lisää suosia osinkostrategiaa. Vielä voisi pohtia, mitä tapahtuu, kun korkotaso nousee? Korkopapereiden hinnat tietysti laskevat (lue artikkeli: Korkorahastojen toiminta, riski ja duraatio). Minne sijoittajat laittavat rahansa, kun myyvät lainansa pois ennen varmaa tappiota? Ehkäpä osakkeisiin, joiden arvostus tulee tosin myös muuttumaan korkojen ja taloskasvun tahdissa. Mielenkiintoista ja haatavaa...

Markkinoiden osinkotuotto suhteessa korkotuottoon. Kuvan lähde: Nordnetblogi.

Vuosi 2016 on sujunut tähän mennessä osakemarkkinoilla hyvin. Hurjia nousuja ja laskuja on tullut koettua ja markkinoilla tapahtunut vaikka mitä. Jotkut ennustajat ovat povanneet, että osakemarkkinoilta ei tuottoa saa, mutta kappas vain. Oma salkku on tällä hetkellä all time high-lukemissa (kaikkien aikojen korkein). Osakesalkun velaton arvo on noin 185 500 euroa (elokuun loppu 2016), josta realisoimatonta arvonnousua, eli voittoa 48 800 euroa. Mitä jos pelkäisin kuplan kohta puhkeavan ja myisin kaikki osakkeeni? Kun pääomatulovero on 30 % vuonna 2016, niin tuostahan pitäisi maksaa veroja 14 650 euroa. Hui olkoon. Eihän kukaan täysjärkinen halua tuollaisia summia verottajalle maksella ja harvalta sellaisia "ylimääräisiä" summia löytyy.

Voidaan myös miettiä asiaa toiselta kantilta. Mitä jos fiiliksen perusteella uskoisin osakemarkkinoilla olevan kupla, myisin kaikki osakkeeni, maksaisin verot ja ostaisin samat osakkeet myöhemmin takaisin? Saisin jäljelle jääneellä rahalla enää noin 8 % vähemmän osakkeita (14 650/185 500). Tai vaihtoehtoisesti ostaakseni samat osakkeet takaisin halvemmalla, pitäisi niiden laskea yli 8 %. Jos takaisin ostettavat osakkeet olisivatkin halventuneet, niin niiden pitäisi nousta noin 8,5 %, jotta oltaisiin alkuperäisessä sijoitusvarallisuudessa. Toisin sanoen, omalla osakesalkullani ei kannata hätäillä, jos ei usko reilusti yli 8 % laskuihin. Silloin tällöin kannattaa siis vähän laskeskella ja mietiskellä, milloin omaa osakesalkkuaan kannattaa lähteä justeeraamaan. Siinä saattaa yllättyä. Laskua odotellessa menettää tietysti myös yhtiöiden sillä välin maksamat osingot. Ehkä tämä esimerkki antaa pähkäilyysi myymisestä lisää perspektiiviä. Näin blogia kirjoittaessa on myös hyvä joskus palata lukemaan vanhoja artikkeleja. Miten toimisin pörssikorjauksen lähestyessä on jo melkein kaksi vuotta vanha juttu ja siltikin ajankohtainen. Melkein naurattaa...

Osinkostrategiassa kassavirta on siis lähes taattu, sukelsivat kurssit miten paljon tahansa. Parhaimmillaan kassavirta voi olla vaikka kuukausittainen (katso SuperDivident ETF). Se luo turvaa ja on jotain konkreettista ja helpommin tavoiteltavaa. Tähän kuitenkin huomautus. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jahdata parhaita osingonmaksajia. Osinkojen maksimointi ei ole itsetarkoitus, vaan kestävä kasvu. Veroseuraamus on aina osinkojen haittapuoli ja maksettu osinko on myös aina pois yrityksen liiketoiminnan pääomalle tulevaisuudessa kerryttämistä tuotoista. Valitettavan moni yritys kuitenkin epäonnistuu luomaan omistaja-arvoa. Lisäksi harva on mestari ostamaan ja myymään osakkeita oikeaan aikaan, jolloin osingot ovat hyvä vaihtoehto tuotolle. Osingonjako kertoo myös jotain yrityksen kestävästä liiketoiminnasta. Jos osinkosijoittaminen opettaa nöyryyttä, mahdollistaa kiinnostuksen pitkäjänteiseen sijoittamiseen ja sillä voi myös välttää arvoansan markkinoilla, niin voiko sellainen strategia olla huono?