16. tammikuuta 2018

Laajamittaisen downshiftauksen negatiivinen vaikutus - Onko sitä?

Muurahaisten sanotaan olevan ahkeria ahertajia. Jokaiselle on oma paikkansa muurahaisyhteiskunnassa ja ilman työtä se ei toimi. Kaikki ovat ahkeria. Näin meille on siis uskoteltu, vaikka se ei taida olla koko totuus.  Yllättäen suurin osa muurahaisista nimittäin viettää päivänsä työtä tekevien näkökulmasta laiskotellen, tai ehkä jopa aktiivisesti töitä pakoillen. Tarkemmin sanoen näiden muurahaisten roolia ei kuitenkaan vielä tunneta. Ne saattavat toimia sotilas- tai työvoimareservinä, tai tsemppareina ja jonkinlaisina energianjakelijoina väsähtäneille muurahaisille. Vähän kuten vaikkapa vapaaehtoiset maratonin juomapisteillä. Tai sitten näillä muurahaisilla on jokin muu tarkoitus, joka ei vielä aukene. Vaikka isokin osa muurahaisista näyttää "downshiftaavan", niin muurahaiskeossa elämä näyttää silti toimivan :) Tämän aasinsillan kautta päästäänkin itse aiheeseen, eli mikä olisi laajamittaisen downshiftauksen vaikutus yhteiskuntaan ja talouskasvuun? Muutamakin eri lukijani on kysynyt, kommentoinut ja pohtinut, mitä tapahtuisi jos tällaisesta elämäntyylistä tulisi laajamittaista? Tarkkaa vastausta tähän ei tietenkään ole, joten osallistu pohdintaan.




Olen kommentoinut asiaa yksilön näkökulmasta artikkelissa: Onko downshiftauksesta haittaa - Hyytyykö talouskasvu? Se kannattaa aluksi lukaista, jos et ole jo näin tehnyt. Artikkelin sanoma oli lyhykäisyydessään se, että työllisyys voisi jopa kasvaa, jos yksilönä vähennän työntekoa. Samasta työmäärästä maksetaan periaatteessa sama määrä veroa. Veroraha siis kiertää taloudessa vain jotain toista reittiä.  Leppoisampaa elämää elävä tarvitsee todennäköisesti myös vähemmän yhteiskunnan palveluja, koska aikaa on enemmän mielekkäille harrastuksille ja urheilulle, jolla pitää itseään kunnossa. Downshiftaaja on siis harvemmin sairaana, kärsii vähemmän masennuksesta, mielenterveysongelmista, työuupumuksesta, työkyvyttömyydestä jne. Ehkä hän tekee joskus jopa vapaaehtoistyötä muiden hyväksi, koska aikaa on. Pidemmälle tulevaisuutta katsova downshiftaaja maksaa ansiotuloveron lisäksi myös osinkoveroja. Taloudellista turvaa kerryttäessä hän siis kärjistäen maksaa veronsa kahteen kertaan. Kulutusta hän myös siirtää tavaroista enemmän palvelujen suuntaan, jolloin tämä raha jää paremmin yhteiskunnan käyttöön, kuin valuisi vain voittoina ulkomaille. Palvelujen suosiminen ei myöskään kuormita maapalloa yhtä paljon kuin tavaroiden hankkiminen. Yksilön näkökulmasta en siis oikein löydä kovin hyviä perusteluja downshiftauksen haitoista yhteiskuntaan. Oikeastaan päin vastoin.


Ongelmanasettelu ja kritiikki


Mutta miten on, jos asiaa katsoo talouskasvun näkökulmasta ja siitä, että laajempi massa ihmisiä toimisi kuten itse toimin? Voisiko homma toimia edelleen? Lainaan lyhennettynä muutaman lukijani esittämiä kysymyksiä: "Ongelmahan ei ole se, etteikö malli toimisi yksittäisille ihmisille, mutta onko se yleistettävissä laajemmaksi elämänohjeeksi. Onko koko yhtälö mahdollinen vain silloin, kun riittävän harva kohtuullistaa elämäänsä ja massat jatkavat kulutusmässäilyä nykyiseen malliin? Näin siksi, koska osakkeiden arvonnousu perustuu viime kädessä lupaukseen firman paremmasta menestyksestä tulevaisuudessa. Jotta niin voisi tapahtua, yrityksen on myytävä tuotteitaan enemmän tai ainakin siinä missä nytkin". Toinen kommentoija jatkaa: "Jos kaikki eläisivät kuten sinä eli säästäväisesti, niin kulutus vähenee. Yhtä moni firma ei voisi menestyä kuin nyt ja osakkeet eivät tuottaisi. Esimerkiksi autoilun vähetessä Neste ja Nokian renkaat ei tykkää hyvää. Koneen hissejä ei tarvita ostoskeskuksiin, myöskään SRV:n ei tarvitse rakentaa asuntoja niin paljon, kun lapsettomuus lisääntyy ja kimppakämpät yleistyy. Nokian ei tarvitse tehdä verkkoja Telialle jne. Tavallaan yltiösäästäväiset ovat "loisia" nykytaloudessa, jotka siis eivät juuri kuluta, eivätkä maksa myöskään veroja alvien muodossa. He vaan hyödyntävät muiden kulutusta osinkojen muodossa."

Erinomaisia kysymyksiä ja pohjustan aihetta vähän ennen vastauksia.


Ennen tuskin oli paremmin


Tyytyväisyys elämään, eliniän pidentyminen, parempi terveydenhoito. Mitä talouskasvu ja onnellisuus on sinulle? Talouskasvu ei itsessään välttämättä lisää onnellisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rikkaat ovat onnellisempia kuin köyhät. Se on sinänsä loogista, koska tietyt tarpeet (ruoka, asunto yms) pitää saada tyydytettyä, jotta elämää pystyisi rakentamaan pidemmälle ja mielekkäämmäksi. Vaikka talosukasvu 50-luvulta tähän päivään on ollutkin huimaa, niin onnellisuus ei silti ole lisääntynyt. 50-luvun köyhät ovat yhtä onnettomia, kuin tämän ajan köyhät. Eikö tämä ole vähän ristiriitaista? Onnellisuuden mittaus on kuitenkin osittain suhteellista ja siten harhaista. Yleensä verrataan itseä muihin, joka luo harhan mittauksessa. Jos kaikilla ympärilläsi menee paljon paremmin kuin sinulla, niin oletko onnellinen, vaikka eläisit kuin kuningas? Harva ehkä on, tai pystyy niin ajattelemaan. Vaikka raha jossain määrin tuo onnea, korrelaatio ei tietenkään kerro kausaliteettia (syy-seuraus-suhde). Fundamentaalinen ongelma on, että onnellisuuden mittarit menneisyydessä ja nykyisyydessä eivät ole vertailukelpoisia. Saatoit olla vaikkapa 50 -luvulla yhtä onnellinen, kuin nyt. Jos tehdään kuitenkin ajatusleikki, että siirryttäisiin tästä päivästä elämään kuten 50-luvulla, niin suurin osa haluaisi nopeasti takaisin nykyaikaan. Vähän samoin kuin Kuubalaiset tai Venezuelalaiset haluavat vaikkapa Yhdysvaltoihin paremman elintason toivossa. Ennen ei siis kuitenkaan ollut paremmin. Talouskasvu luo kuitenkin yleensä onnellisuutta.


Mitä on talouskasvu?


Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteella. Vaikka luonnonvarat ovatkin rajallisia, niin talouskasvu ei tätä ole, koska taloutta voidaan kasvattaa tehostamalla resurssien käyttöä esimerkiksi automaatiolla. BKT on yhä enenevässä määrin aineetonta. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan palvelujen viennin arvo oli vuonna 2016 noin 23 miljardia euroa eli 30 % kaikista vientituloista. Tilastoitu palveluiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, kertoo EK. Tavaroiden valmistukseen liittyy usein huomattava määrä palvelua, joka kirjautuu teollisuustuotannoksi. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi tuotekehitys ja markkinointi. Jos nämä palvelut ovat mukana tavaran hinnassa, ne kirjautuvat kokonaisuudessaan tavaravienniksi. Myös koneinvestointeihin liittyy usein asennus- ja koulutuspalveluja tai tietojenkäsittelyn myyntiä. Ne kirjataan esimerkiksi sopimusten pitkäaikaisuuden perusteella vaihtelevasti joko tavara- tai palveluvientiin, kertoo EK. Palvelujen osuus BKT:stä on siis aika suuri ja materiaalin osuus pienenemässä. Kärjistäen BKT on tulevaisuudessa ideoita ja kehittyy mukavuustalouden suuntaan. Siksi talouskasvu voi jatkua loputtomiin. Siihen ei välttämättä tarvita tavaroiden ostamista. Kannattaa myös muistaa, että kulutusverona alv:n osuus kaikista verotuotoista on vain noin 21 %. Jos joku arvostaa kerskakulutusta ja lapsityövoimalla tuotettua rihkamaa Kiinasta, niin mikään ei tosiaan estä ostamasta näiden firmojen osakkeita ja rikastumasta. Itse en tähän usko ja siksi en niihin sijoita.

BKT:tä talouskasvun mittarina ei myöskään kannata tuijottaa tai uskoa kuin jumalan sanaa. Tietyissä asioissa se voi olla ihan relevantti ja oikean suuntainen, mutta tietyissä asioissa aivan hyödytön. Tähän lainaan Kauppalehden keskustelupalstalta: "Sanokaas nyt pölhölle, onko se päiväkodin pyllynpyyhkimiskustannus BKT:ssa? Jos on, ja halutaan kasvattaa BKT:ta, niin kyllä pitäisi omatoimipyyhkiminen kieltää. Vain maisteritason pyyhkimisvirkahenkilö olisi oikeutettu tekemään tämän taitoa vaativan palvelutoiminnon, asiakkaan iästä riippumatta." Hahhah, hauska. Näinhän mittari periaatteessa taitaa toimia. Jokainen siis lopettakoon oman takapuolensa pyyhkimisen ja ostamaan "palvelu" naapurilta, jos halutaan saadaan BKT kasvuun :) BKT:ta voi myös kasvattaa heittämällä kiviä naapurin ikkunaan. Kun ikkuna särkyy ja se pitää vaihtaa, niin kansantalous kasvaa. Logiikka varmasti avautui kaikille.



Virheellinen malli ja oletus


Jos kukaan ei käsivi parturissa, ravintolassa, tai ostaisi vaikkapa autoa, niin työttömyyshän siitä seuraisi ja osakkeista ei saisi tuottoa. Totta, mutta vain hypoteettisella tasolla. Kaikki eivät koskaan tule kohtuullistamaan elämäänsä. Jokaisella on omat arvonsa, asenteensa ja kasvatuksensa elämään. Lopputulos on aina sen perinnön mukainen ja haitari on leveä. Pitäisi siis olettaa, että ihmistyyppien kirjo kapenisi käytännössä vain tähän yhteen lokeroon jota itse edustan, jos ihmismassojen keskiarvo muka suuntautuisi downshiftaajiksi. Näin ei tule koskaan käymään, vaikka trendi ehkä voikin olla tähän suuntaan. Eiväthän kaikki ole laihojakaan tai tupakoimattomia, vaikka siihen rationaalisen ihmisen luulisi pyrkivän. Kaikki eivät koskaan elä kuten minä. Sinänsä huoli on siis aiheeton. Tässä on siis sama analogia, kuin virheellisesti väittäisi, että kaikki osakesijoittajat voivat voittaa indeksin, joka muodostuu juurikin kaikkien osakesijoittajien voitoista ja tappioista.

Kysyntä ja tarjonta määräävät taloustieteen teorian mukaan hyödykkeen hinnan ja tuotannon määrän markkinoilla. Jos hyödykkeen kysyntä kasvaa, niin tarjontakin yleensä kasvaa. Loogisesti tästä voisi johtaa sen, että työpaikkojen määränkin pitää kasvaa. Jos jonkin hyödykkeen kulutus laskee, niin työpaikkojen määränkin pitää laskea. Näin olen ainakin ongelmanasettelun ymmärtänyt. Päättelyssä on kuitenkin kyse virheellisestä matemaattisesta mallista lähtöoletuksena. Oletus on siis se, että jos yhdessä tilanteessa kulutuksen lisääminen nostaa myös työpaikkojen määrää, niin se voitaisiin yleistää kaikkialle ja vieläpä samassa suhteessa lineaarisesti. Jos siis vaikkapa kaikki tuplaisivat kirjojen oston Amazonista, niin kulutuksen (kysyntä) pitäisi oletuksen perusteella tuplata myös syntyvät työpaikat (tarjonta). Näin tuskin on, varsinkaan jos työ on vieläpä automatisoitavissa. Näin ollen turhan kulutuksen vähentäminen ei voi myöskään samassa suhteessa laskea työpaikkojen määrää. Siis kulutuksen puolittaminen ei puolita työpaikkojen määrää. Kulutuksen vähentäminen laskee työpaikkojen määrää todennäköisesti paljon vähemmän.

Vaikka en tuhlaa tavaroihin, niin asun rakennusyhtiön tekemässä asunnossa, käytän kännykkää ja hissiä. Tarpeen tullessa kuljen myös julkisilla, tai vanhempien autokyydillä. Ei noiden perustarpeiden ja välttämättömyyksien kulutus hirveästi laskisi, vaikka kaikki eläisivätkin samoin. Jotenkin ongelmanasettelussa ei muisteta, että nykyinen kulutukseni on suuntautunut eri tavalla, kuin ehkä jonkun muun. Nykyisessä talouskasvussa ja BKT:ssä on huomioitu oma kulutukseni. Edellä mainittujen asioiden lisäksi kulutan muun muassa urheiluvälineisiin, liikuntatapahtumiin, melontapalveluihin jne. Se joka ei downshiftaa tavallani, tuskin käyttää rahaansa kajakkireissuihin, ostaa parin tonnin hiilikuitumaantiepyörää, tai käytä vaikkapa ResQ-palvelua. Eihän kulutukseni voi olla muulta yhteiskunnalta pelkästään pois, vaikka järkeistän rahankäyttöäni? Yhtä hyvin voisin siis väittää, että jos et downshiftaa, teet vaikkapa kuntosaliyrittäjän tai melontapalveluja tarjoavan yrityksen työttömäksi. Yrittäjä palvelee kuluttajaa, eikä kuluttaja yrittäjää. Eihän se ole minun velvollisuuteni ostaa vaikkapa paskaa taidetta vain sillä perusteella, että maalarin mielestä se on arvokas taideteos ja jää muuten työttömäksi. Harhapäätelmän ilmeisyyden johdosta on helpompi osoittaa sellaiset työpaikat, jotka katoavat, kuin syntyisivät downshiftauksen johdosta.

Sipoonranta Triatlon vuonna 2016. Paljonkohan on osallistujilta mennyt rahaa pyöriin ja tarvikkeisiin?


Toinen näkökulma asiaan on sitten pitkän ja lyhyen näkökulman ero. Jos hypoteettisesti kaikki tällä sekunnilla siirtyisivät downshiftaajiksi, niin kyllä se varmasti näkyisi taloudessa. Nyt säästämällä siirretään kuitenkin kulutusta vain tulevaisuuteen. Todella karkeasti: Jos säästän nyt 100 000 euroa ja sijoitan sen 8% korolla, niin 20 vuoden päästä itselläni olisi 500 000 euroa käytettäväksi. Kumpi 20 vuoden päästä kuluttaakaan enemmän. Kädestä suuhun elävä ihminen, jolla ei ole säästöjä, vai downshiftaaja, jolla on 500 000 euron potti ja aikaa ja vapautta käyttää se miten parhaaksi näkee? Ja vieläkin pitemmällä tähtäimellä osa tästä potista voitaisiin siirtää lapsille, joiden kulutus voisi alkaa heti, eikä vasta työelämän alettua. Seuraava sukupolvi siis kiittäisi, vaikka nykyinen ei ehkä tätä ymmärtäisi.


Osakemarkkinat, kulutus ja yhteiskunta ei ole muuttumaton


Viides pointti liittyy sitten itse osakkeisiin. Nekin voivat tuottaa, vaikka yrityksen voitto olisi pienempi (pienempi kasvu). Taas erittäin karkeasti. Otetaan yritys, jonka P/B = 1, eli se arvostetaan pelkän tasearvonsa mukaan. Sijoittajan tuottovaade on 8 % ja firma tuottaa pääomalle 8 %. Firman hinta on silloin 1. Jos sijoittajan tuottovaade laskee, esim. nyt tasoon 4 %, niin firman hinta nouseekin tasoon 2. Mitä pienempään tuottovaateeseen sijoittaja tyytyy, sitä arvokkaampi yritys pörssissä on. Toisaalta homma toimii myös toisin päin. Jos P/B =1 yrityksen pääoman tuotto tippuu 8 %:sta 4 %:iin ja sijoittajan tuottovaade on 8 % niin yrityksen arvo on enää 0,5. Tämä siis tarkoittaa, että pörssissä pitää tulla romahdus. Vasta romahduksen jälkeen saat huonostikin tuottavasta yrityksestä taas tuottovaateesi verran. Kaikki riippuu siis pääoman tuotosta ja omasta tuottovaateesta. Ehkä vähän teknistä, mutta liittyy oleellisesti pohdiskeluun.

Logiikka osakemarkkinoilla olisi siis seuraava, jos kaikki hypoteettisesti "toteuttaisivat" downshiftausta ja siihen oleellisesti liittyvää sijoittamista: Tuottoja haluavan pitäisi tyytyä pienempään tuottovaateeseen, jolloin sijoitusomaisuutta pitää kerryttää pitkäjänteisemmin ja pidemmän aikaa. Vaihtoehtoisesti voi aloittaa vasta pörssiromahduksen jälkeen. Sitä ei tosin kukaan pysty kunnolla ajoittamaan ja suurin osa ei siksi koskaan uskalla lähteä edes aloittamaan osakesijoittamista. Vain pitkäjänteinen sijoittaja hyötyy tästä, kun saa taas ostettua halvalla. Periaatteessa downshiftaus ja osakesijoittaminen toimii, koska sitä ei uskalleta edes aloittaa tai elää riittävän pitkälle.

Englantilainen talousoppinut John Maynard Keynes ennusti vuosikymmeniä sitten, että 2000-luvulla tehtäisiin vain noin 15-tuntisia työviikkoja, koska hänen aikanaan hyvä elintaso ei enempää olisi vaatinut. Hänen aikanaan ei kuitenkaan ollut edes televisiota, saati kännykkää tai tietokonetta. Jos haluamme kuluttaa näihin ja moneen muuhun, niin talouskasvua tarvitaan. Se että jollakin on varaa vaikkapa 20-tuntiseen työviikkoon on vielä kaukana siitä todellisuudesta, että suuri joukko ihmisiä haluaa tehdä töitä ja palkita itsensä nykyajan tuomilla mukavuuksilla ja iloilla. Seuraavalle sukupolvelle nykyinen ylellisyys on todennäköisesti välttämättömyys. Tästä tuskin halutaan paljon tinkiä. Kyllä tätä oravanpyörää tulee moni vielä jatkamaan, ei huolta.

Maailma tuskin pysyy kauaa muuttumattomana ja samanlaisena kuin nyt. Teknologisen kehityksen (automaatio, tekoäly, lisätty todellisuus jne) avulla keksitään varmasti uusia tuotteita ja syntyy uutta työtä, josta kukaan ei osaa edes uneksia. Tällä kertaa tuskin on toisin, vaikka niin väitetään. Kannattaa myös huomata, että yhteiskunta ei ole staattinen. Verotuksen kautta muutetaan elintapoja kestävämpään suuntaan. Poliittisilla päätöksillä voidaan ohjata kulutusta ja kehitystä. Rakentamalla esimerkiksi rautatie voidaan yksilöautoilua vähentää jne. Niin sanottua downshiftausta voidaan siis tehdä jo yksilöstä riippumatta suoraan valtion toimesta.



Mikä on merkityksellistä työtä



Moni tekee 8 tuntia päivässä töitä vain sen takia, että siitä saa palkkaa. Eipä siinä mitään, jollakin se on leipä pöytään saatava. Ennen asiat olivat kuitenkin jotenkin konkreettisempia, ennen pystyi näkemään, mitä iloa ja merkitystä tehdyllä työllä oli. Kun esimerkiksi kynsit pellon, idätit, istutit ja nostit perunat, niin sait perunaa ja elätit sillä perheesi. Nykyään se yhteys on joskus todella vaikea nähdä. Teet vaikkapa toimistohommia 8 tuntia päivässä ja siitä pitäisi ammentaa onnellisuus ja homman merkityksellisyys. Jos sitä ei löydä, niin miksi merkitystä ei saisi mieluummin etsiä vapaa-ajalta ja satsata siihen? Joku sanoisi, että yhteiskuntaa palvelevat, erityisaloilla työtä tekevät loppuisivat. Tälläiset ihmiset ovat kuitenkin yleensä motivoituneita ja kiinnostuneita omasta työstään ja sen merkityksestä. Harvemmin he haluavat jäädä aikaisin eläkkeelle. Muut ehkä haluavat.

Rahaneuvos kommentoi blogissani hyvin, että lähtökohtana on tietenkin oltava se, että ei ole yhteiskunnan elätettävänä. Ihmisten tulee lähtökohtaisesti maksaa veroja vähintäänkin sen verran, mitä he ovat yhteiskunnalta saaneet palveluita (koulutus, infra, terveydenhuolto ym.). Tästä tulee tietenkin mieleen, miten laskea se, paljonko on yhteiskunnalta saanut palveluja? Joskus Ylen maahanmuuttokeskustelussa joku toimittaja kysyi mielestäni todella mauttomasti maahanmuuttajilta, että miten olet hyödyllinen Suomelle? Jäin monttu auki katsomaan. En olisi itsekään osannut tuohon vastata. Miten mitata ihmisarvo rahassa? No ei tietenkään tarkasti mitenkään. Pohdinnassa on huomioitava mitä muuta hyötyä tuottaa yhteiskunnalle, kuin ainoastaan verotuloja. Työn merkitystä ei voi kuitenkaan tietää aina etukäteen, eikä välttämättä tekohetkelläkään.

Tähän liittyen muistan hyvin yhden Aku Ankka kertomuksen (taisi olla Don Rosan piirtämä), jossa Aku ajatteli elämänsä olevan ihan turha ja pyysi lampun hengeltä, että ei olisi koskaan syntynyt. Kun Aku näki vaihtoehtoisen maailman, jossa elettiin, niin hän tajusi, miten paljon vaikuttaakaan ympärillä olevaan elämään. Roope ei ollut enää rikas, kun karhukopla oli hänet ryöstänyt. Akua ei siis koskaan ollutkaan tätä estämään. Iines oli ihan hemmetin ruma, kun Akua ei ollut Hannu Hanhen kanssa tästä kilpailemaan ja piirittämään. Veljenpojat olivat saamattomia, telkkaria katsovia plösöjä, kun Aku ei ollut patistamassa heitä sudenpentuihin. Aivan huippusarjis, harmi etten muista vuotta, saati numeroa. Kertoo kuitenkin hauskasti, että jokaisella voi olla suurikin merkitys elämään ja yhteiskuntaan. Se on vain vaikea nähdä tai mitata rahassa. Tarinankerronta ja historian ikuistaminen voi olla jopa ihmiskunnalle merkittävämpää, kuin mikään yksittäisen ihmisen teko sinänsä. Yleisen väärinkäsitys onkin, että vain palkkatyössä oleva ihminen on hyödyllinen yhteiskunnalle.

"Ihmisen perusoikeus on kuitenkin tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai käytä hyväksi muita. Kaikkien panos on tässä yhtälössä tärkeä." Rahaneuvoksen viisaita sanoja vielä lisää laineten: "Downshiftaus on tänä päivänä aivan eri asia, kuin vaikkapa laiskottelu maatalousyhteiskunnan aikana, jolloin se näkyi välittömästi muiden ihmisten taakan kasvuna. Työskennellä voi fiksusti ja erittäin tuottavasti myös 15 h työviikolla vs. notkumalla työpaikalla 40h/vk ilman että saisi aikaan mitään merkittävää. Tulevaisuuden suuri kysymys onkin miten ihmisten ja yhteiskunnan talous rahoitetaan, kun ihmistyövoimalle ei ole enää tulevaisuudessa niin suurta tarvetta. Jonkinlainen globaali perustulo?" Viisaita sanoja Rahaneuvokselta.


15 kommenttia:

  1. Miten olet huomioinut mahdolliset pörssiromahdukset sijoittamisessasi? Mukavat parinkymmenen tonnin osingot voivatkin muuttua muutamaksi tonniksi,

    Onko pääomalle mietitty turvasatama kriisien puhjetessa, vai mennäänkö buy&hold taktiikalla kriisien läpi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pörssikurssien huipun tietää vasta jälkikäteen, joten pörssiromahdustakaan ei voi oikein välttää, jos haluaa markkinoilla koko ajan olla. Olen aivan varma, että salkkuni tulee tämänkin joskus kokemaan. Onko se tänä vuonna vai kahden tai kolmen vuoden päässä? Sitä ei kukaan tiedä. Jos nyt myisin salkkuni tyhjäksi, mahdolliset voitot tältä ajalta jäisivät saamatta ja toisaalta myös verotkin lankeaisivat maksuun. Säästötilien nollakorotkaan eivät kauheasti houkuttele, kun tarjolla on kuitenkin suhteellisen vakaita osingonmaksajia. Ei ne osingot pörssiromahduksessa kuitenkaan 90 % laske. Vähän voi tulla alas, mutta kyllä osinko on paljon turvatummalla pohjalla, kuin itse osakkeen arvo. Riippuu tietysti yrityksestä.

      Periaatteessa menen "osta ja unohda"- taktiikalla. Syklisiä yhtiöitä kannattaa vähentää (melkein tehty) ja käteisen tai vastaavan painoa nostaa (suunnitteilla). Sijoituslaina kannattaa myös maksaa kokonaan pois (suunnitteilla tulevan vuoden osingoilla ja lisäpääomalla), jotta voi varautua ostamaan halpoja osakkeita pohjahintaan. Suurempi luottolimiitti on myös haettu, jotta sitä voisi kunnolla hyödyntää sopivalla hetkellä.

      Poista
    2. Olette varmaankin hajauttaneet osakkeenne niin, että jos pari-kolme yritystä esimerkiksi sukeltaa niin jäljelle jää vielä kymmenet muut, joten vahinko ei manifestoidu katastrofaalisiin mittasuhteisiin?

      Poista
    3. Jep, onhan noita reilut parikymmentä sijoitusta: http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/12/osakesalkku-vuonna-2017.html

      Osa tosin aika mitättömällä osuudella. 6 suurinta sijoitusta vastaa jo reilua 50 % salkusta, mutta pitäisin tuota silti aika hyvänä hajautuksena. Saa tulla aika paljon lunta tupaan, että menettäisin yöuneni.

      Poista
    4. No, mutta hienoa! Eiköhän siinä ole ihan hyvä hajautus jo :) Meitä vähän harmittaa, että emme sijoittaneet Bitcoiniin aikoinaan. 50 x 300€ olisi nykykurssilla 50 x 15000€ tai jotain.

      Poista
  2. Aku Ankka 23/94: Olla kuin ei olisikaan

    Ankeana syntymäpäivänään Aku kumauttaa päänsä ja törmää ruukunhenkeen, joka toteuttaa Akun toiveen siitä, ettei tämä olisi koskaan syntynytkään. Ankkalinna vain vaikuttaa kovin erilaiselta paikalta ilman Akun olemassaoloa.

    Sivumäärä: 16

    https://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:Qgv1vPe3OuMJ:https://lataamo.akuankka.fi/lue/tarina/9250/olla-kuin-ei-olisikaan+&cd=2&hl=fi&ct=clnk&gl=fi

    Tuttu tarina on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oujee, kiitoksia. Täytyypä ensi kerralla vanhempien luona käydessä penkoa kaapit läpi ja katsoa, löytyykö hyllystä tuota vuotta ja numeroa. Luulisi löytyvän.

      Poista
  3. Hei, Iltalehden jutussa äkkiseltään laskettuna nettotuntipalkaksenne jää 17500€ nettotuloilla n. 18€ 20h viikkotuntimäärällä. Pitääkö paikkansa, että jossain ravintolassa maksetaan yli 20€ tuntipalkkaa osa-aikaiselle vai onko Iltalehden tiedoissa jotain väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko, että termit olivat harhaanjohtavia, niissä olisi voitu olla tarkempia. Vuonna 2016 tienasin tosiaan nettona noin 17 500 euroa. Se on siis ihan oikein. Tuossa summassa on kuitenkin myös muita tuloja noin 1250 euroa (nettisivuista ja tavaroiden myynnistä). Pelkästä ansiotyöstä sain siis nettona noin 16 250 euroa. Tuo pitää sitten sisällään vielä lomarahat ja bonuksen. Työtuntejakin tuli tehtyä enemmän kuin työsopimuksessa lukee. Varmaan jotain 22 h viikossa. Noilla kun laskee, niin tulokseksi saadaan noin 14,2 e/h.

      Jos "normipalkkani" nettona kuukaudessa (ilman bonuksia ja lomarahoja) sekä saadut lisät ilta- ja viikonloppuvuoroista yms. jakaa tehdyillä työtunneilla, niin ollaan jossain 12 e/h tuntumassa. Tuo on suurin piirtein matkailu- ja ravintolapalveluiden (MaRa) työehtosopimusten mukainen nettotuntipalkka lisineen omalla veroprosentillani.

      Poista
  4. Hienoa että olet aktiivinen median suuntaan! Suomalaisten herättely sijoittamiseen on mielestäni yhteiskunnallisesti paljon arvokkaampaa kuin tavallisen työn tekeminen. Julkisuuden mukana voi tulla lieveilmiöitä, mutta mielestäni teet tosi hyvää työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pakko tähän väliin tosin sanoa, että oma aktiivisuuteni median suhteen on ollut aika vähäinen. Kuplat-sarjaan pääsin, kun toimittaja etsi aiheeseensa näkökulmaa ja törmäsi blogiini. Tämän TV-jutun ansiosta puolestaan Iltalehden toimittaja halusi haastatella minua puhelimitse. Oma aktiivisuuteni on siis ollut lähinnä kirjoittaa hyvää materiaalia, josta joku kiinnostuu ja sanoa kyllä, jos joku haluaa tehdä yhteistyötä. Kuuluisuus ruokkii siis kuuluisuutta ja raha tulee rahan luo, niin kuin sanotaan. Toivotaan kuitenkin, että tästä on ollut jollekin elämän, työn ja raha-asioiden kanssa pähkäilevälle apua.

      Poista
  5. Oletko miettinyt oletko yhteiskunnassa "maksaja" vai "rasite" elämänmittaisella perspektiivillä?

    Tunnut laskevan kustannuksiisi vain suorat kulut joista itse vastaat juuri nyt, mutta jätät huomiotatta koko yhteisen infran jonka tulee käyttöösi pitkälti muiden kustantamana verovaroista.

    Pidemmälle katsoen eläkevastuusi tulevat jonkun muun kannettavaksi, mutta nykyinen tulotasosi verokertymä ei kyllä riitä nykyisten eläkeiläisten tukemiseen. Pyöräilysi ei ilman julkisia teitä ja huoltoa onnistuisi, jne.

    Eikö tällainen ratkaisu ole kykenevältä ihmiseltä erittäin itsekäs lähestymistapa elämään? Ainahan yhteisöissä on voinut tehdä vain itselleen pakolliset ja jättää muut huomiota, mutta ei tällaisesta toiminnasta kannsaihmisten kunnioitusta saa.

    Hyvinvointi yhteiskunnassa muistihuolehtiminen on abstraktoitu verojen maksun taakse, mutta samat periaatteet ovat edelleen voimassa. Yhteistä hyvinvointia syntyy vain yhteisön tekemän summana ja tekemättömyydestä eniten kärsivät ne jotka eivät tekemiseen pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on kyllä kirjoittajalla huonot eväät ja heppoisat perustelut huuteluun. Mietin jopa, että poistaisin turhan kommentin, mutta olkoon. Saa sitten muutkin arvioida ja punnita argumentaatiota ja luetun ymmärtämistä. Annan sille vain "vuoden huonoiten perusteltu kommentti" tittelin. Onneksi olkoon :)

      Omastani, kuten muidenkin palkasta veloitetaan eläkemaksua noin 25 %. Tästä suurin osa menee nykyisten eläkkeiden maksuun. Maksan siis lakien mukaan ihan sen minkä muutkin. Absoluuttisesti toki vähemmän. Vai meinaatko tosissasi, että vähävaraisten pitäisi yleisesti maksaa suurempaa prosenttia, kuin rikkaan? Onnea vain tälle ajattelulle.

      Arvio eläkkeestäni 31.12.2047 mennessä olisi noin 986 euroa. Nykyisessä eläkejärjestelmässämme tuleva sukupolvi tosiaan maksaisi pääosan minunkin eläkkeestä, kuten se tulee tekemään sinunkin kohdalla. Kumpi tulee kalliimmaksi, minun alle 986 euroa, vai sinun tai vaikkapa paperimiehen joku 2500 euron eläke? En edes tarvitse eläkettä, kun sen itse teen sijoitussalkullani. Sinä todennäköisesti tarvitset... Sama argumentti koskee veroja. Niitä maksetaan veronmaksukyvyn mukaan progressiivisesti ja niillä tuotetaan erilaisia palveluja. Maksan veroja palkastani lakien mukaan ja vieläpä osinkotuloista toiseen kertaan.

      Tiet ovat käytössä kaikille ja väitän, että pyöräilyni pääkaupunkiseudulla kuluttaa katuja ja tilaa varmasti vähemmän, kuin vaikkapa nastarenkailla varustettu perheautosi, jolla ajelet maaseudun pitkiä välimatkoja. Marginaalikustannukseni tuon infran käytössä (liikkuminen, terveydenhoito, asuminen yms) on varmasti pienempi kuin monen muun. Tämä muun muassa siis siksi, että liikun fillarilla, en polta, liikun ja pidän itsestäni huolta ja asun pääkaupunkiseudulla kerrostalossa vs. korvessa maaseudulla. Tuntuu jotenkin, että itse et nyt mieti tätä elämänmittaisella perspektiivillä. Haluatko avautua, mikä tässä oikeasti hiertää? Kateellisuusko?

      Itsekästähän on, jos väittää muille miten heidän pitäisi elää ja miettii ihmisarvoa pelkkänä rahana. Sellaisen ihmisen kunnioitusta en edes halua. Anekdoottina kysyisin, paljonko maksat muuten hyväntekeväisyyteen nettoansiotuloistasi, kun niin paljon hyvää varmaan teet? Itselläni menee noin 0,4 %, joka on muuten samaa tasoa, kuin Suomen kehitystyön määrärahat (0,4 % bruttokansantuotteesta). Toivottavasti tekstejäni lukiessa ymmärrät ajatusmaailmaani enemmän ja laajennat myös omaasi.

      Suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin, jos eläkemaksut, niiden vastuut ja vertailu sijoittamiseen kiinnostaa: http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/02/elake-itse-saastamalla-vai-tyoelamasta.html

      Poista
  6. Tämä keskustelu liittyy selkeästi arvoihin, etiikkaan ja moraaliin, ja on sinänsä erittäin mielenkiintoinen. Minusta yksi parhaista perusteluista downsiftaukseen on se, että vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ympäristöön yleensä ovat sitä pienemmät, mitä vähemmän tuottaa ja kuluttaa. Minulle se on tärkein ajavista voimista siihen, että pyrin minimoimaan työnteon ja kulutuksen. Vähän tuottava&kuluttava jättää paremman ympäristön tuleville sukupolville toisin kuin paljon tuottava&kuluttava. Sanotaan, että varakkaalla on varaa ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita. Yleensä kuitenkin on parempi, ettei tuotteita osta ollenkaan, ellei kyseessä satu olemaan ilmalämpäpumppu tms energiaa/ympäristöä säästävä laite. Useimmiten kulutuskaari on kuitenkin se, että kun on varaa, ostetaan liian iso asunto, tehdään liikaa lapsia, hommataan liian monta autoa ja loppuraha käytetään kesämökkiin, veneeseen, lemmikkeihin ja liian moneen lomamatkaan lentokoneella. Yleensäkin ympäristöystävällisyys lähentelee monessa tapauksessa vain viherpesua, eli saadaan ihmisille hyvä omatunto. En muuten kyllä täysin ymmärrä, miksi ilmastorealismia blogi on tuolla blogilistallasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma ja hyvät perustelut. Vähemmällä ja harkitummalla kulutuksella ympäristökin voisi tosiaan paremmin. Yksi kaverini puhuu paljon eettisyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja maapallon resursseista, mutta silti reissaa lentokoneella pari kertaa vuodessa ulkomaille ja hankki vieläpä koiran kissansa kaveriksi. Juuri sitä viherpesua ja tekopyhyyttä, johon viittaat... En ole edes uskaltanut kysyä, miten perustelee tuon toimintansa ja ajatusmaailmansa ristiriidan.

      Ilmastorealismia -blogi ei tosiaan liity tämän blogin sanomaan mitenkään. Seuraan kuitenkin sitä, koska se on virkistävä ja mielenkiintoinen. Media liittää ilmastonmuutoksen nykyään jokaiseen asiaan, vaikka minkäänlaisia faktoja sen tueksi ei olisikaan. Ilmastorealismia kumoaa nämä väitteet aika hyvin ihan faktojen avulla. Niitä media ei koskaan näytä kertovan. Tekisi melkein mieli väittää, että ilmastonmuutos ja sen käsittely mediassa maailman suurin huijaus. Vähän kuten tuo "Naisten euro on 80 senttiä" -mantra. Tarpeeksi kun jauhetaan, niin kaikki uskovat. Sen jälkeen kukaan ei uskalla asiaa kiistää. Suosittelen lukemaan tuota avoimin mielin, oli ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta siihen mitä mieltä tahansa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...