Laajamittaisen downshiftauksen negatiivinen vaikutus - Onko sitä?

Muurahaisten sanotaan olevan ahkeria ahertajia. Jokaiselle on oma paikkansa muurahaisyhteiskunnassa ja ilman työtä se ei toimi. Kaikki ovat ahkeria. Näin meille on siis uskoteltu, vaikka se ei taida olla koko totuus.  Yllättäen suurin osa muurahaisista nimittäin viettää päivänsä työtä tekevien näkökulmasta laiskotellen, tai ehkä jopa aktiivisesti töitä pakoillen. Tarkemmin sanoen näiden muurahaisten roolia ei kuitenkaan vielä tunneta. Ne saattavat toimia sotilas- tai työvoimareservinä, tai tsemppareina ja jonkinlaisina energianjakelijoina väsähtäneille muurahaisille. Vähän kuten vaikkapa vapaaehtoiset maratonin juomapisteillä. Tai sitten näillä muurahaisilla on jokin muu tarkoitus, joka ei vielä aukene. Vaikka isokin osa muurahaisista näyttää "downshiftaavan", niin muurahaiskeossa elämä näyttää silti toimivan :) Tämän aasinsillan kautta päästäänkin itse aiheeseen, eli mikä olisi laajamittaisen downshiftauksen vaikutus yhteiskuntaan ja talouskasvuun? Muutamakin eri lukijani on kysynyt, kommentoinut ja pohtinut, mitä tapahtuisi jos tällaisesta elämäntyylistä tulisi laajamittaista? Tarkkaa vastausta tähän ei tietenkään ole, joten osallistu pohdintaan.

Olen kommentoinut asiaa yksilön näkökulmasta artikkelissa: Onko downshiftauksesta haittaa - Hyytyykö talouskasvu? Se kannattaa aluksi lukaista, jos et ole jo näin tehnyt. Artikkelin sanoma oli lyhykäisyydessään se, että työllisyys voisi jopa kasvaa, jos yksilönä vähennän työntekoa. Samasta työmäärästä maksetaan periaatteessa sama määrä veroa. Veroraha siis kiertää taloudessa vain jotain toista reittiä.  Leppoisampaa elämää elävä tarvitsee todennäköisesti myös vähemmän yhteiskunnan palveluja, koska aikaa on enemmän mielekkäille harrastuksille ja urheilulle, jolla pitää itseään kunnossa. Downshiftaaja on siis harvemmin sairaana, kärsii vähemmän masennuksesta, mielenterveysongelmista, työuupumuksesta, työkyvyttömyydestä jne. Ehkä hän tekee joskus jopa vapaaehtoistyötä muiden hyväksi, koska aikaa on. Pidemmälle tulevaisuutta katsova downshiftaaja maksaa ansiotuloveron lisäksi myös osinkoveroja. Taloudellista turvaa kerryttäessä hän siis kärjistäen maksaa veronsa kahteen kertaan. Kulutusta hän myös siirtää tavaroista enemmän palvelujen suuntaan, jolloin tämä raha jää paremmin yhteiskunnan käyttöön, kuin valuisi vain voittoina ulkomaille. Palvelujen suosiminen ei myöskään kuormita maapalloa yhtä paljon kuin tavaroiden hankkiminen. Yksilön näkökulmasta en siis oikein löydä kovin hyviä perusteluja downshiftauksen haitoista yhteiskuntaan. Oikeastaan päin vastoin.

Ongelmanasettelu ja kritiikki

Mutta miten on, jos asiaa katsoo talouskasvun näkökulmasta ja siitä, että laajempi massa ihmisiä toimisi kuten itse toimin? Voisiko homma toimia edelleen? Lainaan lyhennettynä muutaman lukijani esittämiä kysymyksiä: "Ongelmahan ei ole se, etteikö malli toimisi yksittäisille ihmisille, mutta onko se yleistettävissä laajemmaksi elämänohjeeksi. Onko koko yhtälö mahdollinen vain silloin, kun riittävän harva kohtuullistaa elämäänsä ja massat jatkavat kulutusmässäilyä nykyiseen malliin? Näin siksi, koska osakkeiden arvonnousu perustuu viime kädessä lupaukseen firman paremmasta menestyksestä tulevaisuudessa. Jotta niin voisi tapahtua, yrityksen on myytävä tuotteitaan enemmän tai ainakin siinä missä nytkin". Toinen kommentoija jatkaa: "Jos kaikki eläisivät kuten sinä eli säästäväisesti, niin kulutus vähenee. Yhtä moni firma ei voisi menestyä kuin nyt ja osakkeet eivät tuottaisi. Esimerkiksi autoilun vähetessä Neste ja Nokian renkaat ei tykkää hyvää. Koneen hissejä ei tarvita ostoskeskuksiin, myöskään SRV:n ei tarvitse rakentaa asuntoja niin paljon, kun lapsettomuus lisääntyy ja kimppakämpät yleistyy. Nokian ei tarvitse tehdä verkkoja Telialle jne. Tavallaan yltiösäästäväiset ovat "loisia" nykytaloudessa, jotka siis eivät juuri kuluta, eivätkä maksa myöskään veroja alvien muodossa. He vaan hyödyntävät muiden kulutusta osinkojen muodossa."

Erinomaisia kysymyksiä ja pohjustan aihetta vähän ennen vastauksia.

Ennen tuskin oli paremmin

Tyytyväisyys elämään, eliniän pidentyminen, parempi terveydenhoito. Mitä talouskasvu ja onnellisuus on sinulle? Talouskasvu ei itsessään välttämättä lisää onnellisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rikkaat ovat onnellisempia kuin köyhät. Se on sinänsä loogista, koska tietyt tarpeet (ruoka, asunto yms) pitää saada tyydytettyä, jotta elämää pystyisi rakentamaan pidemmälle ja mielekkäämmäksi. Vaikka talosukasvu 50-luvulta tähän päivään on ollutkin huimaa, niin onnellisuus ei silti ole lisääntynyt. 50-luvun köyhät ovat yhtä onnettomia, kuin tämän ajan köyhät. Eikö tämä ole vähän ristiriitaista? Onnellisuuden mittaus on kuitenkin osittain suhteellista ja siten harhaista. Yleensä verrataan itseä muihin, joka luo harhan mittauksessa. Jos kaikilla ympärilläsi menee paljon paremmin kuin sinulla, niin oletko onnellinen, vaikka eläisit kuin kuningas? Harva ehkä on, tai pystyy niin ajattelemaan. Vaikka raha jossain määrin tuo onnea, korrelaatio ei tietenkään kerro kausaliteettia (syy-seuraus-suhde). Fundamentaalinen ongelma on, että onnellisuuden mittarit menneisyydessä ja nykyisyydessä eivät ole vertailukelpoisia. Saatoit olla vaikkapa 50 -luvulla yhtä onnellinen, kuin nyt. Jos tehdään kuitenkin ajatusleikki, että siirryttäisiin tästä päivästä elämään kuten 50-luvulla, niin suurin osa haluaisi nopeasti takaisin nykyaikaan. Vähän samoin kuin Kuubalaiset tai Venezuelalaiset haluavat vaikkapa Yhdysvaltoihin paremman elintason toivossa. Ennen ei siis kuitenkaan ollut paremmin. Talouskasvu luo kuitenkin yleensä onnellisuutta.

Mitä on talouskasvu?

Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteella. Vaikka luonnonvarat ovatkin rajallisia, niin talouskasvu ei tätä ole, koska taloutta voidaan kasvattaa tehostamalla resurssien käyttöä esimerkiksi automaatiolla. BKT on yhä enenevässä määrin aineetonta. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan palvelujen viennin arvo oli vuonna 2016 noin 23 miljardia euroa eli 30 % kaikista vientituloista. Tilastoitu palveluiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, kertoo EK. Tavaroiden valmistukseen liittyy usein huomattava määrä palvelua, joka kirjautuu teollisuustuotannoksi. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi tuotekehitys ja markkinointi. Jos nämä palvelut ovat mukana tavaran hinnassa, ne kirjautuvat kokonaisuudessaan tavaravienniksi. Myös koneinvestointeihin liittyy usein asennus- ja koulutuspalveluja tai tietojenkäsittelyn myyntiä. Ne kirjataan esimerkiksi sopimusten pitkäaikaisuuden perusteella vaihtelevasti joko tavara- tai palveluvientiin, kertoo EK. Palvelujen osuus BKT:stä on siis aika suuri ja materiaalin osuus pienenemässä. Kärjistäen BKT on tulevaisuudessa ideoita ja kehittyy mukavuustalouden suuntaan. Siksi talouskasvu voi jatkua loputtomiin. Siihen ei välttämättä tarvita tavaroiden ostamista. Kannattaa myös muistaa, että kulutusverona alv:n osuus kaikista verotuotoista on vain noin 21 %. Jos joku arvostaa kerskakulutusta ja lapsityövoimalla tuotettua rihkamaa Kiinasta, niin mikään ei tosiaan estä ostamasta näiden firmojen osakkeita ja rikastumasta. Itse en tähän usko ja siksi en niihin sijoita.

BKT:tä talouskasvun mittarina ei myöskään kannata tuijottaa tai uskoa kuin jumalan sanaa. Tietyissä asioissa se voi olla ihan relevantti ja oikean suuntainen, mutta tietyissä asioissa aivan hyödytön. Tähän lainaan Kauppalehden keskustelupalstalta: "Sanokaas nyt pölhölle, onko se päiväkodin pyllynpyyhkimiskustannus BKT:ssa? Jos on, ja halutaan kasvattaa BKT:ta, niin kyllä pitäisi omatoimipyyhkiminen kieltää. Vain maisteritason pyyhkimisvirkahenkilö olisi oikeutettu tekemään tämän taitoa vaativan palvelutoiminnon, asiakkaan iästä riippumatta." Hahhah, hauska. Näinhän mittari periaatteessa taitaa toimia. Jokainen siis lopettakoon oman takapuolensa pyyhkimisen ja ostamaan "palvelu" naapurilta, jos halutaan saadaan BKT kasvuun :) BKT:ta voi myös kasvattaa heittämällä kiviä naapurin ikkunaan. Kun ikkuna särkyy ja se pitää vaihtaa, niin kansantalous kasvaa. Logiikka varmasti avautui kaikille.

Virheellinen malli ja oletus

Jos kukaan ei käsivi parturissa, ravintolassa, tai ostaisi vaikkapa autoa, niin työttömyyshän siitä seuraisi ja osakkeista ei saisi tuottoa. Totta, mutta vain hypoteettisella tasolla. Kaikki eivät koskaan tule kohtuullistamaan elämäänsä. Jokaisella on omat arvonsa, asenteensa ja kasvatuksensa elämään. Lopputulos on aina sen perinnön mukainen ja haitari on leveä. Pitäisi siis olettaa, että ihmistyyppien kirjo kapenisi käytännössä vain tähän yhteen lokeroon jota itse edustan, jos ihmismassojen keskiarvo muka suuntautuisi downshiftaajiksi. Näin ei tule koskaan käymään, vaikka trendi ehkä voikin olla tähän suuntaan. Eiväthän kaikki ole laihojakaan tai tupakoimattomia, vaikka siihen rationaalisen ihmisen luulisi pyrkivän. Kaikki eivät koskaan elä kuten minä. Sinänsä huoli on siis aiheeton. Tässä on siis sama analogia, kuin virheellisesti väittäisi, että kaikki osakesijoittajat voivat voittaa indeksin, joka muodostuu juurikin kaikkien osakesijoittajien voitoista ja tappioista.

Kysyntä ja tarjonta määräävät taloustieteen teorian mukaan hyödykkeen hinnan ja tuotannon määrän markkinoilla. Jos hyödykkeen kysyntä kasvaa, niin tarjontakin yleensä kasvaa. Loogisesti tästä voisi johtaa sen, että työpaikkojen määränkin pitää kasvaa. Jos jonkin hyödykkeen kulutus laskee, niin työpaikkojen määränkin pitää laskea. Näin olen ainakin ongelmanasettelun ymmärtänyt. Päättelyssä on kuitenkin kyse virheellisestä matemaattisesta mallista lähtöoletuksena. Oletus on siis se, että jos yhdessä tilanteessa kulutuksen lisääminen nostaa myös työpaikkojen määrää, niin se voitaisiin yleistää kaikkialle ja vieläpä samassa suhteessa lineaarisesti. Jos siis vaikkapa kaikki tuplaisivat kirjojen oston Amazonista, niin kulutuksen (kysyntä) pitäisi oletuksen perusteella tuplata myös syntyvät työpaikat (tarjonta). Näin tuskin on, varsinkaan jos työ on vieläpä automatisoitavissa. Näin ollen turhan kulutuksen vähentäminen ei voi myöskään samassa suhteessa laskea työpaikkojen määrää. Siis kulutuksen puolittaminen ei puolita työpaikkojen määrää. Kulutuksen vähentäminen laskee työpaikkojen määrää todennäköisesti paljon vähemmän.

Vaikka en tuhlaa tavaroihin, niin asun rakennusyhtiön tekemässä asunnossa, käytän kännykkää ja hissiä. Tarpeen tullessa kuljen myös julkisilla, tai vanhempien autokyydillä. Ei noiden perustarpeiden ja välttämättömyyksien kulutus hirveästi laskisi, vaikka kaikki eläisivätkin samoin. Jotenkin ongelmanasettelussa ei muisteta, että nykyinen kulutukseni on suuntautunut eri tavalla, kuin ehkä jonkun muun. Nykyisessä talouskasvussa ja BKT:ssä on huomioitu oma kulutukseni. Edellä mainittujen asioiden lisäksi kulutan muun muassa urheiluvälineisiin, liikuntatapahtumiin, melontapalveluihin jne. Se joka ei downshiftaa tavallani, tuskin käyttää rahaansa kajakkireissuihin, ostaa parin tonnin hiilikuitumaantiepyörää, tai käytä vaikkapa ResQ-palvelua. Eihän kulutukseni voi olla muulta yhteiskunnalta pelkästään pois, vaikka järkeistän rahankäyttöäni? Yhtä hyvin voisin siis väittää, että jos et downshiftaa, teet vaikkapa kuntosaliyrittäjän tai melontapalveluja tarjoavan yrityksen työttömäksi. Yrittäjä palvelee kuluttajaa, eikä kuluttaja yrittäjää. Eihän se ole minun velvollisuuteni ostaa vaikkapa paskaa taidetta vain sillä perusteella, että maalarin mielestä se on arvokas taideteos ja jää muuten työttömäksi. Harhapäätelmän ilmeisyyden johdosta on helpompi osoittaa sellaiset työpaikat, jotka katoavat, kuin syntyisivät downshiftauksen johdosta.

Sipoonranta Triatlon vuonna 2016. Paljonkohan on osallistujilta mennyt rahaa pyöriin ja tarvikkeisiin?

Toinen näkökulma asiaan on sitten pitkän ja lyhyen näkökulman ero. Jos hypoteettisesti kaikki tällä sekunnilla siirtyisivät downshiftaajiksi, niin kyllä se varmasti näkyisi taloudessa. Nyt säästämällä siirretään kuitenkin kulutusta vain tulevaisuuteen. Todella karkeasti: Jos säästän nyt 100 000 euroa ja sijoitan sen 8% korolla, niin 20 vuoden päästä itselläni olisi 500 000 euroa käytettäväksi. Kumpi 20 vuoden päästä kuluttaakaan enemmän. Kädestä suuhun elävä ihminen, jolla ei ole säästöjä, vai downshiftaaja, jolla on 500 000 euron potti ja aikaa ja vapautta käyttää se miten parhaaksi näkee? Ja vieläkin pitemmällä tähtäimellä osa tästä potista voitaisiin siirtää lapsille, joiden kulutus voisi alkaa heti, eikä vasta työelämän alettua. Seuraava sukupolvi siis kiittäisi, vaikka nykyinen ei ehkä tätä ymmärtäisi.

Osakemarkkinat, kulutus ja yhteiskunta ei ole muuttumaton

Viides pointti liittyy sitten itse osakkeisiin. Nekin voivat tuottaa, vaikka yrityksen voitto olisi pienempi (pienempi kasvu). Taas erittäin karkeasti. Otetaan yritys, jonka P/B = 1, eli se arvostetaan pelkän tasearvonsa mukaan. Sijoittajan tuottovaade on 8 % ja firma tuottaa pääomalle 8 %. Firman hinta on silloin 1. Jos sijoittajan tuottovaade laskee, esim. nyt tasoon 4 %, niin firman hinta nouseekin tasoon 2. Mitä pienempään tuottovaateeseen sijoittaja tyytyy, sitä arvokkaampi yritys pörssissä on. Toisaalta homma toimii myös toisin päin. Jos P/B =1 yrityksen pääoman tuotto tippuu 8 %:sta 4 %:iin ja sijoittajan tuottovaade on 8 % niin yrityksen arvo on enää 0,5. Tämä siis tarkoittaa, että pörssissä pitää tulla romahdus. Vasta romahduksen jälkeen saat huonostikin tuottavasta yrityksestä taas tuottovaateesi verran. Kaikki riippuu siis pääoman tuotosta ja omasta tuottovaateesta. Ehkä vähän teknistä, mutta liittyy oleellisesti pohdiskeluun.

Logiikka osakemarkkinoilla olisi siis seuraava, jos kaikki hypoteettisesti "toteuttaisivat" downshiftausta ja siihen oleellisesti liittyvää sijoittamista: Tuottoja haluavan pitäisi tyytyä pienempään tuottovaateeseen, jolloin sijoitusomaisuutta pitää kerryttää pitkäjänteisemmin ja pidemmän aikaa. Vaihtoehtoisesti voi aloittaa vasta pörssiromahduksen jälkeen. Sitä ei tosin kukaan pysty kunnolla ajoittamaan ja suurin osa ei siksi koskaan uskalla lähteä edes aloittamaan osakesijoittamista. Vain pitkäjänteinen sijoittaja hyötyy tästä, kun saa taas ostettua halvalla. Periaatteessa downshiftaus ja osakesijoittaminen toimii, koska sitä ei uskalleta edes aloittaa tai elää riittävän pitkälle.

Englantilainen talousoppinut John Maynard Keynes ennusti vuosikymmeniä sitten, että 2000-luvulla tehtäisiin vain noin 15-tuntisia työviikkoja, koska hänen aikanaan hyvä elintaso ei enempää olisi vaatinut. Hänen aikanaan ei kuitenkaan ollut edes televisiota, saati kännykkää tai tietokonetta. Jos haluamme kuluttaa näihin ja moneen muuhun, niin talouskasvua tarvitaan. Se että jollakin on varaa vaikkapa 20-tuntiseen työviikkoon on vielä kaukana siitä todellisuudesta, että suuri joukko ihmisiä haluaa tehdä töitä ja palkita itsensä nykyajan tuomilla mukavuuksilla ja iloilla. Seuraavalle sukupolvelle nykyinen ylellisyys on todennäköisesti välttämättömyys. Tästä tuskin halutaan paljon tinkiä. Kyllä tätä oravanpyörää tulee moni vielä jatkamaan, ei huolta.

Maailma tuskin pysyy kauaa muuttumattomana ja samanlaisena kuin nyt. Teknologisen kehityksen (automaatio, tekoäly, lisätty todellisuus jne) avulla keksitään varmasti uusia tuotteita ja syntyy uutta työtä, josta kukaan ei osaa edes uneksia. Tällä kertaa tuskin on toisin, vaikka niin väitetään. Kannattaa myös huomata, että yhteiskunta ei ole staattinen. Verotuksen kautta muutetaan elintapoja kestävämpään suuntaan. Poliittisilla päätöksillä voidaan ohjata kulutusta ja kehitystä. Rakentamalla esimerkiksi rautatie voidaan yksilöautoilua vähentää jne. Niin sanottua downshiftausta voidaan siis tehdä jo yksilöstä riippumatta suoraan valtion toimesta.

Mikä on merkityksellistä työtä

Moni tekee 8 tuntia päivässä töitä vain sen takia, että siitä saa palkkaa. Eipä siinä mitään, jollakin se on leipä pöytään saatava. Ennen asiat olivat kuitenkin jotenkin konkreettisempia, ennen pystyi näkemään, mitä iloa ja merkitystä tehdyllä työllä oli. Kun esimerkiksi kynsit pellon, idätit, istutit ja nostit perunat, niin sait perunaa ja elätit sillä perheesi. Nykyään se yhteys on joskus todella vaikea nähdä. Teet vaikkapa toimistohommia 8 tuntia päivässä ja siitä pitäisi ammentaa onnellisuus ja homman merkityksellisyys. Jos sitä ei löydä, niin miksi merkitystä ei saisi mieluummin etsiä vapaa-ajalta ja satsata siihen? Joku sanoisi, että yhteiskuntaa palvelevat, erityisaloilla työtä tekevät loppuisivat. Tälläiset ihmiset ovat kuitenkin yleensä motivoituneita ja kiinnostuneita omasta työstään ja sen merkityksestä. Harvemmin he haluavat jäädä aikaisin eläkkeelle. Muut ehkä haluavat.

Rahaneuvos kommentoi blogissani hyvin, että lähtökohtana on tietenkin oltava se, että ei ole yhteiskunnan elätettävänä. Ihmisten tulee lähtökohtaisesti maksaa veroja vähintäänkin sen verran, mitä he ovat yhteiskunnalta saaneet palveluita (koulutus, infra, terveydenhuolto ym.). Tästä tulee tietenkin mieleen, miten laskea se, paljonko on yhteiskunnalta saanut palveluja? Joskus Ylen maahanmuuttokeskustelussa joku toimittaja kysyi mielestäni todella mauttomasti maahanmuuttajilta, että miten olet hyödyllinen Suomelle? Jäin monttu auki katsomaan. En olisi itsekään osannut tuohon vastata. Miten mitata ihmisarvo rahassa? No ei tietenkään tarkasti mitenkään. Pohdinnassa on huomioitava mitä muuta hyötyä tuottaa yhteiskunnalle, kuin ainoastaan verotuloja. Työn merkitystä ei voi kuitenkaan tietää aina etukäteen, eikä välttämättä tekohetkelläkään.

Tähän liittyen muistan hyvin yhden Aku Ankka kertomuksen (taisi olla Don Rosan piirtämä), jossa Aku ajatteli elämänsä olevan ihan turha ja pyysi lampun hengeltä, että ei olisi koskaan syntynyt. Kun Aku näki vaihtoehtoisen maailman, jossa elettiin, niin hän tajusi, miten paljon vaikuttaakaan ympärillä olevaan elämään. Roope ei ollut enää rikas, kun karhukopla oli hänet ryöstänyt. Akua ei siis koskaan ollutkaan tätä estämään. Iines oli ihan hemmetin ruma, kun Akua ei ollut Hannu Hanhen kanssa tästä kilpailemaan ja piirittämään. Veljenpojat olivat saamattomia, telkkaria katsovia plösöjä, kun Aku ei ollut patistamassa heitä sudenpentuihin. Aivan huippusarjis, harmi etten muista vuotta, saati numeroa. Kertoo kuitenkin hauskasti, että jokaisella voi olla suurikin merkitys elämään ja yhteiskuntaan. Se on vain vaikea nähdä tai mitata rahassa. Tarinankerronta ja historian ikuistaminen voi olla jopa ihmiskunnalle merkittävämpää, kuin mikään yksittäisen ihmisen teko sinänsä. Yleisen väärinkäsitys onkin, että vain palkkatyössä oleva ihminen on hyödyllinen yhteiskunnalle.

"Ihmisen perusoikeus on kuitenkin tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai käytä hyväksi muita. Kaikkien panos on tässä yhtälössä tärkeä." Rahaneuvoksen viisaita sanoja vielä lisää laineten: "Downshiftaus on tänä päivänä aivan eri asia, kuin vaikkapa laiskottelu maatalousyhteiskunnan aikana, jolloin se näkyi välittömästi muiden ihmisten taakan kasvuna. Työskennellä voi fiksusti ja erittäin tuottavasti myös 15 h työviikolla vs. notkumalla työpaikalla 40h/vk ilman että saisi aikaan mitään merkittävää. Tulevaisuuden suuri kysymys onkin miten ihmisten ja yhteiskunnan talous rahoitetaan, kun ihmistyövoimalle ei ole enää tulevaisuudessa niin suurta tarvetta. Jonkinlainen globaali perustulo?" Viisaita sanoja Rahaneuvokselta.