15 kiloa läskiä vuodessa - Työmatkapyöräily hyötyliikuntana

Pyöräily on ekologista, vähentää ruuhkia kaupungissa autoiluun verrattuna, tehostaa kaupunkitilan käyttöä esimerkiksi vähäisempänä parkkipaikkatilan tarpeena ja ehkäpä tärkeimpänä pyöräily on terveellistä. Eläisit todennäköisemmin pidempään ja terveempänä, kun saat pyöräillessä hyvää arkiliikuntaa. Työanantajakin hyötyy tästä, koska olet aina pirteänä töissä, etkä ole saikkupenkin suurin kuluttaja. Pitäisikö pyöräilystä jopa maksaa, koska se säästäisi sosiaali- ja terveysmenoista? Tämä loisi jo jonkinlaisen kannustimen pitää itsestään parempaa huolta. Näin ei tietenkään koskaan tule tapahtumaan, mutta ajatuksena se on mielenkiintoinen.

Olen omasta mielestäni etuoikeutettu, kun voin ajaa työmatkani pyörällä. Itse asiassa ajan oikeastaan paikkaan kuin paikkaan pyörällä. Moni ihmettelee miten jaksan pyöräillä vuoden ympäri? Itse käännän kysymyksen toisin päin. Miksi en ajaisi, jos se on yleensä nopein ja halvin tapa mennä töihin ja nautin pyöräilystä? Miten pyöräilystä voi nauttia? Voiko pyöräily todella olla autoilua nopeampaa ja miten paljon pyöräily itselleni maksaa? Mitä pyöräily hyötyliikuntana tarkoittaa? Tätä kirjoittaessa jopa itse yllätyin tuloksista.

1. Pyöräily nautintona - Fiilis, aistikokemukset ja maisemat

Suurin syy siihen, että pyöräilystä ei nauti on huonot varusteet ja itse pyörä. Mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin pyöräillä huonolla pyörällä. Raskas pyörä vähäisillä vaihteilla, tyhjillä kumeilla, ruosteisella ketjulla ja huonolla ajoasennolla on vähän sama kuin yrittäisi juosta isot saappaat jalassa. Kyllähän se jotenkin onnistuu, mutta ei sitä mielellään toista kertaa tee, saati muodosta siitä rutiinia. Tästä syystä pyörään kannattaa panostaa ja näin olen tehnytkin. Kalustoni on lähes parasta, mitä rahalla saa ja optimoitu käyttötarkoituksen ja vuodenajan mukaan. 

Kevyt maantiepyöräni (Rose Carbon Pro RS-3000, vuosimallia 2013 ja hankintahinta 1 859 €) ei vaadi juuri yhtään energiaa, jotta sillä voi ajaa työmatkat kesäisin. Se on itse asiassa niin kevyt polkea, että työmatkoilla en saa vielä edes lämpöjä päälle ja tekisi mieli ajaa vähintään tuplamatka. Vähän huonompia kelejä ja talvea varten on sitten Tunturi Tribe sähköfatbike (vuosimallia 2022 ja hankintahinta 2 900 €). Tuolla saa sitten työmatkan ihan niin helpoksi, kuin avustusta vain haluaa tai pikemminkin kehtaa käyttää. 

Auringonlasku työmatkan varrelta. Kyllä kelpasi ajaa maantiepyörällä. Kuva vuodelta 2024.

Työmatkapyöräilystä nauttiminen ei riipu pelkästään kalustosta ja varusteista. Riippuu myös siitä missä ajaa. En pystyisi nauttimaan ajosta Helsingin keskustassa. Se hälinä, autot, liikenne, betonikolossit yms. Pitää olla myös luontoa ympärillä, jotta ei stressaannu. Kyse on siis fiiliksestä ja mielentilasta. Pyöräillessä rentoutuu ja kokee maailman aidommin, kuin vaikkapa bussissa tai ratin takaa. Tunnet kosteuden ja lämpötilan, voit haistaa ympärillä olevan luonnon ja kasvit. Autossa haistat vain torstain hernekeittopäivän :)

 

Kuumailmapallo bongattu työmatkan varrelta. Olihan tuota pakko seurata vähän matkaa.

Pyöräillessä voit pysähtyä mihin tahansa ja ihastella maisemia: kaunis auringonlasku, uskomaton sumu tai jännät pilvet ja kirkkaat tähdet. Täysikuun luoma valo muuten pimeässä metsässä on jotenkin epätodellista. Samoin tykkylumen taivuttamat puut ja ehkä kerran vuodessa tapahtuva jäätävä sade ja lentomuurahaisten parveilu. Vielä en ole edes maininnut nättejä kukkapeltoja tai eläimiä, joista etenkin peuroja ja jäniksiä näkee pyöräiltäessä paljon. Välillä eteen saattaa tulla kuumailmapallo, ojaan jäänyt Starshipin ruokarobotti tai oikeastaan ihan mitä vain keskellä katua kakkaavasta humalaisesta lähtien. Milloin olet pysähtynyt ihastelemaan tai kummastelemaan vastaavia auton ratin takaa? Itse asiassa maksaisin siitä, että saan ajaa pyörällä ja joka päivä eteen voi tulla kaikkea kivaa ja yllättävää. 

Työmatkan varrelta. Laaksolahden Pitkäjärvi kesällä.

Sama järvi samalta paikalta kuvattuna hernerokkasumun keskellä.

2. Pyöräily aikasyöppönä vai osana arkiliikuntaa?

"Mutta kun autolla pääsee nopeammin ja helpommin", joku huomauttaa turhautuneena ja vähän kiukkuisena taustalla. Tämä pätee varmasti harvaan asutulla maaseudulla, mutta entäpä Keha 3:sen sisäpuolella. Katsotaan omaa tilannettani. 

• Yhdensuuntainen työmatkani (13 km) on pyörällä noin 45 minuuttia. Nopeimmillaan kellotan sen 37 minuuttiin, mutta talvella menee tietenkin vähän enemmän aikaa. Keskinopeudeksi tulee noin 18 km/h, koska risteykset yms. valot hidastavat matkaa. 
• Bussi kulkisi 10 minuutin välein ja pysäkille kävely huomioiden matka aika ovelta ovelle olisi HSL:n reittioppaan mukaan noin 43 minuuttia. Häviää siis ajassa pyörälle.
• Autolla matka on noin 16 km ja ajassa noin 21 minuuttia. Tuohon päälle vielä parkkihalliin kävely yms. Realistinen aika olisi noin 25 minuuttia, eli selkeästi nopein. 

Oliko auton ykköspaikka sitten selkeä ja vertailu reilu? Jos vertaillaan pelkkää matka-aikaa niin kyllä. Auto olisi itselleni nopein tapa liikkua töihin, sitten tulee pyörä ja viimeiseksi bussi. Anekdoottina pitää muuten mainita, että olen myös juossut töihin (1 h 20 min), mennyt kickbikellä (1 h 5 min) ja periaatteessa myös hiihtänyt töihin (pari tuntia järvenjäätä ja erilaisia välilatuja pitkin). 

Jos vertailuun lisätään myös jokapäiväinen liikunta, niin asetelma kääntyykin päälaelleen. Pyörällä edestakainen matka-aika on siis 45 min + 45 min = 90 minuuttia. Kun autoiluun lisätään vielä tunnin arkiliikunta tai vaikkapa kuntosalikäynti, niin tulos onkin 25 min + 25 min + 60 min = 110 minuuttia. Pyöräily on kuitenkin lopulta nopeampi, koska kuntoilu on tullut hoidettua samalla kertaa työmatkan kanssa. Voiko tehokkaampaa tapaa ollakaan? Joku voi olla eri mieltä tästä vertailusta, mutta kokonaisuus ja vaihtoehtoiskustannuskin pitää ottaa huomioon. Jos et liiku tarpeeksi töissä, niin se pitää tehdä omalla vapaa-ajalla.

Kunnon talvi ja sopiva järvenjää niin allekirjoittanut lähtee työmatkalta pitkälle kiertotielle.

3. Rasva palaa - Pyöräily painonhallintana

Työmatkapyöräilyssä on se hyvä puoli, että rasva niin sanotusti palaa ja pyöräilemällä voi pitää painoa yllä. Suurin osa luulee, että rasva muuttuu vain energiaksi. Se on täyttä puppua, koska aine ei häviä mihinkään, eli massa säilyy. Läskit eivät myöskään poistu peräsuolen kautta kakalla käydessä, tai muutu lihakseksi. Miten laihtuminen sitten tapahtuu? Voit ehkä yllättyä, mutta rasva muuttuu hiilidioksidiksi (84% massasta) ja vedeksi (16 % massasta). Kun varsinaiset rasvat pilkkoontuvat pienemmiksi yksiköiksi prosessi kyllä tuottaa energiaa. Niin sanottu läski kuitenkin hengitetään siis atomitasolla hiilidioksidina ulos keuhkojen kautta ja vesi poistuu verenkierrosta hikenä tai virtsana. Kaavana tämä näyttää seuraavalta: 

C₅₅H₁₀₄O₆+78O₂ --> 55CO₂+52H₂O+energy

Kemiallisessa kaavassa siis triglyseridi hajoaa hapen kanssa hiilidioksidiksi ja vedeksi tuottaen energiaa. Käytännössä jos laihduttaa rasvaa 10 kilogramman edestä, noin 8,4 kiloa siitä tulee ulos keuhkojen kautta ja loput noin 1,6 kiloa muuttuu vedeksi. Toisin sanoen lähes kaikki pudottamamme paino hengitetään ulos. Ainoastaan sulamaton ravintokuitu tulee ulos vessakäynnin aikana. Pitää kuitekin muistaa, että rasvasolut eivät kuitenkaan katoa, vain rasva niiden sisältä katoaa. Siksi painonnousu takaisin lähtötasoon on yleista, jos energiansaanti taas kasvaa.

Tästä päästäänkin sitten painonhallintaan. Oletetaan, että 1 h pyöräily kuluttaa noin 400 kilocaloria. Jos lepokulutus on vaikkapa 70 kilocaloria, niin tunnissa näiden erotus on 330 kilocaloria. Kilo rasvakudosta sisältää noin 8 000 kcal energiaa. Työmatkapyöräilyä pitää siis harrastaa noin 24 tuntia, että rasvakilo on "palanut". Pyöräilen viikossa vajaa 100 km ja ajassa ehkä 7 tuntia. Vuodessa tulee siis noin 5 000 km ja ajassa 364 tuntia pyöräilyä. Poltan siis vuodessa noin 15 kiloa läskiä. Se on mielestäni aika paljon. Ei mikään ihme, että pysyn hoikkana. Tässä myös aasinsilta vähän provosoivaan otsikkoon.

Ei ole läskipyörän voittanutta talvella. Sähkömoottori vielä päälle, niin tähänkään ei vielä jäisi kiinni.

Pyöräilyn arvioidut käyttökulut vs. kirjanpidon oikeat kustannukset

Fiiliksen, ajankäytön ja painonhallinnan jälkeen on vuorossa kustannukset. Mitä pyöräily on tullut maksamaan ja minkälaisista kustannuksista puhutaan? Olen omistanut lukuisia pyöriä ja erikoisempina niistä ovat muun muassa nojapyörä Challenge Furai ja hollantilainen trike Drymer Leisure. Tällä hetkellä omistan kaksi pyörää, joista mainitsinkin jo alussa.

Mitä pyörien käyttö sitten maksaa? Esimerkiksi maantiepyörässä kolmessa vuodessa tulee 10 000 kilometriä. Tällöin vasta takarengas on pitänyt vaihtaa (noin 40 €). Ketju (25 €) tulee myös silloin vaihtokuntoon, kuten myös vähemmän kuluva eturengas (40 €). Todennäköisesti 6. vuoden kohdalla, eli 20 000 kilometrissä myös takapakka (50 €). Jarrupalat ja eturattaat pitää vaihtaa sitten joskus tämän jälkeen. Kuudessa vuodessa ja 20 000 kilometrissä käyttökuluja on tullut siis yhteensä 4 x renkaat, 2 x ketjut ja takapakka. Yhteensä maantiepyörässä siis noin 260 euroa, eli 1,3 euroa/100 km tai noin 43 euroa/vuosi. 

Sähköpyörässä puolestaan 10 000 km kertyy nopeammin, eli kahdessa vuodessa, jolloin ketjuja on mennyt 4 kpl (30 €/kpl). Renkaissa (80 €/kpl) on vielä kulutuspintaa, mutta sanotaan että ne pitää uusia 15 000 km kohdalla, jolloin ajettu 3 vuotta. Samoin takapakka (60 €). Sähköä on kulunut 3 vuodessa 5 € edestä ja muut kulut siis 6 x ketjut, 2 x renkaat ja takapakka. Yhteensä noin 405 euroa, eli 2,7 euroa/100 km tai noin 135 €/vuosi. Hatusta heitettynä käyttökuluni kahdesta pyörästä olisivat noin 178 euroa vuodessa (43 €/v maantiepyörä + 135 €/sähköfatti). Tuo on siis summa, joka varmasti kuluu kun pyöriä käytän. Tähän päälle tulee vielä pyörien hankintakulut. Eihän muutaman tonnin fillarit nyt tulosta voi paljon muuttaa, eihän? Luulo ei ole tiedon väärti.

Kirjanpidostani näen, että 15 vuoden aikana olen laittanut kaikkiin pyöriin ja niiden varusteisiin sekä varaosiin (ei sisällä vaatetusta) rahaa aika tarkalleen 19 000 euroa. Se on keskiarvona noin 1 270 €/vuosi. Tässä pitää huomioida, että luku ei vielä sisällä vanhojen pyörien myyntiä (noin 4 850 €). Jos tämä huomioidaan, niin olen käyttänyt pyöriin ja varusteisiin noin 14 150 euroa 15 vuoden aikana. Keskiarvona se on 943 euroa/vuosi. Täytyy sanoa, että luku on huomattavasti suurempi, kuin oletin. 

Tässäkin pitää huomioida, että rahaa on vielä sisässä suhteellisen paljon uudehkossa sähköpyörässä ja vanhalla, mutta hyväkuntoisella maantiepyörälläkin on arvoa, joten nettosumma on pienempi. Jos pitäisi antaa paras arvaus, niin sanoisin kustannusten olevan nettona 10 700 euroa/15 vuotta eli noin 710 €/vuosi. Se on kuitenkin huomattavasti enemmän, kuin koskaan ajattelin.

4. Pyöräily kulusyöppöna, säästökohteena vai laihdutuslääkkeenä?

• Kuten yllä laskin, niin pyöräilyn käyttökulut ovat luokkaa 178 euroa/vuosi. Kun hankintakulut kuitenkin netotetaan ja otetaan täysimääräisesti mukaan, niin kulut ovat noin 710€/vuosi.
• Julkisen liikenteen kulut itselläni BC-vyöhykkeen jatkuva säästötilaus 55,50 €/kk x 12 kk = 666 €/vuosi. Ennen lippu-uudistusta tämä oli melkein tuplasti kalliimpi.
• 5 000 km vuodessa auton kuluttaessa 4,7 litraa/100 km ja bensan hinnalla 1,7 €/litra maksaa työmatkat vuodessa jo 400 euroa. Koska polttoainekulut ovat jo pyörän käyttökuluja suuremmat, niin on turha laskea vakuutuksia tai hankintahintaa mukaan. Auto tulisi kalliiksi.

Olen vähän yllättynyt, että julkinen liikenne tulisi itselläni hivenen pyörän käyttöä halvemmaksi. Syynä lähinnä se, että lippu-uudistuksen jälkeen BC-vyöhukkeen lippu halpeni ja toisaalta olen panostanut kalustoon aika paljon. Suomeksi sanottuna olen ostanut suhteellisen kalliit pyörät. Sinänsä on vähän nurinkurista, että työmatkasta autolla ja bussilla palkitaan vähennysten muodossa, mutta itselleni kalliimmasta pyöräilystä ei. Epäloogista, että samalla kun pyöräilyä halutaan priorisoida, niin toivotaan ihmisten ajavan vanhoilla varaston perältä löydetyillä pyörän romuilla, eikä uusilla ja turvallisilla sähköpyörillä.

Paradoksaalista tässä on vielä se, että mitä enemmän saat palkkaa ja varallisuutta, sitä suurempi on elämäntapainflaatiosi. Haluat ostaa auton, joka vähentää fyysistä liikkumistasi ja terveyttäsi. Negatiivisena ulkoisvaikutuksena aiheutat muille saasteita, ruuhkia ja tilankäyttöhaasteita. Onhan tuo vähän ristiriitaista, jos sitä pysähtyy hetken miettimään. Itse en haluaisi pistää rahaa kiinni ruostuvaan ja bensaa syövään menopeliin. Sijoitan sen rahan mieluummin osakkeisiin ja nautin osingoista eläen terveellisemmin työmatkapyöräilyn ansiosta.

Tälläkin menopelillä on tullut kurvailtua työpaikalle. Kuva vuodelta 2018.

Toisaalta tässäkin kuluvertailussa on samankaltainen tilanne, kuin ajankäytön osalta. Vertailemmeko rehellisesti ihan samoja asioita? Riippuu näkökulmasta, mutta mielestäni emme vertaile. Julkisilla kuljettaessa ja autolla emme polta kaloreja tehokkaasti. Jos otamme kriteeriksi "laihdutuslääkkeen" niin huomaamme, että vain pyöräilyyn satsattu raha polttaa läskiä ja tuottaa hyötyliikuntaa. Käytännössä muiden kohdalle pitäisi lisätä kuntosalimaksu tai vaikka laihdutuslääkkeen hinta. Tulos kääntyy siis työmatkapyöräilyn puolelle.

Lopputulos

Moni ihmettelee, miten voin pyöräillä talvella. VR peruu junavuoroja, bussit myöhästelevät ja autot hyytyvät pakkaseen akkuongelmien vuoksi. Tavallaan tuntuu jopa hassulta, että pyöräily onkin se varmin keino edetä säässä, joka on monien mielestä juurikin se vihoviimeinen keli lähteä polkemaan. Tietenkin on poikkeuksia, mutta mielestäni talvi ei ole mikään este pyöräilylle, jos alla on sähköfatbike ja muuten hyvät varusteet. Tämän jälkeen talvipyöräily on vain asennekysymys.

Myös tällaista voi olla kevättalvella. Aurinko sulattanut viereistä lumipenkkaa ja kaikki sulavesi jäätyy kelville peilikirkkaaksi jääksi. Tässä alamäessä vauhti nousee yli 35 km/h ja ei hiekkaa. Pimeällä tulisi ruumiita.

Työmatkapyöräily tarjouaa nautintoa, fiilistä ja aistikokemuksia. Itselleni pyöräily on nopein tapa liikkua töihin ja takaisin, jos mukaan lasketaan myös päivässä vaadittava arkiliikunnan määrä. Pyöräily pitää yllä myös painonhallintaa. Poltan vuodessa 15 kiloa läskiä, tai vaihtoehtoisesti voin syödä buffetissa vähän enemmän. Teoriassa bussi tulisi halvemmaksi vaihtoehdoksi työmatkan taittamiseen, mutta se ei huomioi painonhallintaa. Onko 720 €/vuosi liikaa vai liian vähän siitä, että pääsee töihin ja samalla paino pysyy kurissa ja psyyke kunnossa? Rehellisesti sanoen maksaisin kyllä enemmän. Se on kuitenkin vain oma näkemykseni.