2. marraskuuta 2015

Eläkeläisten taitettu itsetunto - Seniorikansalaisena nyky-Suomessa

Eläkeläisten taitettu itsetunto on entisen poliitikon ja tietokirjailija Kimmo Kiljusen kirjoittama kriittinen puheenvuoro ikääntyvien tilanteesta tämän päivän Suomessa. Näin alkuun on pakko lyhyesti mainita, että se on erinomainen tietokirja, joka kuuluisi vähintään jokaisen politiikassa mukana olevan henkilön kotiläksyksi. Ei sen lukemisesta olisi haittaa meille muillekaan, jotta oikeasti tietäisimme, mihin tämä yhteiskunta on menossa nykyisten päättäjien talutusnuorassa. Johan sen jo sanoi ruotsalainen valtiomies 1600 luvulla: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”

Kirja on pääosin erittäin helppolukuinen. Se sekoittaa hyvin faktaa fiktioon, vaikka tietokirja onkin. Kirjan painavaa asiasisältöä elävöitetään läpi kirjan Elli eläkeläisen arjen rinnalla kulkemalla ja tarkastelemalla erilaisia esimerkkejä sekä näissä tehtyjen valintojen seurauksia ja historiaa. Eläkeläisten elämän ja ikääntymisen haasteet arjessa tuodaan hyvin esiin, mutta pääpaino on rahassa ja sen vähyydessä. Kirja on siis enemmänkin laajempi näkökulma eläkejärjestelmästä, sen toimivuudesta ja eläkeläisten olojen hoidosta, vaikka se esitetäänkin yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Ratkaisu on mielestäni erittäin hyvä ja lukukokemuksena toimiva.

Kirja on osittain myös kunnianhimoinen pyrkimys osoittaa ja kertoa, mitä eläkejärjestelmälle, eläkeläisten oloille ja heistä huolehtimiseksi pitäisi todellisuudessa tehdä, jotta kaikki toimisi. Mitä vanhenevan väestön aseman parantamiseksi poliitikkojen tulisi tehdä, tähän Kimmo Kiljusella on kirjan lopussa selvät ohjeet. Tuntuu väärältä listata uudistusehdotukset tähän, koska jokainen kohta pitäisi oikeasti avata tarkemmin ja selittää lukijalle. Ehdotusten todellisen merkityksen ymmärtää perustellusti vasta kirjan lukemisen jälkeen. Uudistusehdotukset on kuitenkin pakko nostaa pöydälle, jotta edes joku voisi ottaa neuvosta vaarin.


Ikäihmisten elinoloja parantavia uudistusehdotuksia:
  1. Vanhuusvaltuutettu
  2. Ikäihmisten neuvola
  3. Yli 85-vuotiaille subjektiivinen oikeus kotipalveluun
  4. Sote-palveluyrityksille eettinen rekisteri
  5. Työeläkeindeksin sidonta palkkakehitykseen
  6. Eläkerahastoille vastuullisen sijoittamisen säännöstö

Uudistusehdotukset eivät suurelta osin edes maksa yhtään mitään, ne edellyttävät vain olemassa olevien voimavarojen käyttämistä toisin. Ennaltaehkäisy on aina kaikkein halvinta. Kirjan luettuaan tuntuu jopa hassulta, miksi näihin uudistusehdotuksiin ei ole jo aikoja sitten ryhdytty? Oliko se ruotsalainen valtiomies todellakin oikeassa? Suosittelen lukemaan kirjan kaikille taloudesta kiinnostuneille. Nykypäivän työntekijähän on huomispäivän eläkeläinen, joten asian pitäisi kiinnostaa juuri sinua. Tässä blogiartikkelini lopussa on vielä pakko palata muutamiin Kimmo Kiljusen kirjan herättämiin ajatuksiin.

Eläkeläiset ovat yhä merkittävämpi ja kasvavampi kansanosa, he eivät nauti ansaitsemaansa arvonantoa, eikä heidän äänensä pääse kuuluviin edes heitä itseään koskevissa päätöksissä. Norsunluutornista sitten sanellaan, mitä pitäisi tehdä tuntematta kunnolla kokonaisuutta. Yritetään säästää eläkeläisten omaishoidosta ja seniorikansalaisten itsenäisestä asumisesta kotona syytämällä rahaa laitoshoitoon, mikä on monta kertaluokkaa kalliimpaa. Tämä on vähintäänkin outoa "säästämistä". Siis halutaanko oikeasti jo nyt erittäin raskasta ja lähes ilmaista kokopäiväistä työtä tekevät omaishoitajat ajaa romahduksen partaalle ja passittaa kaikki vanhukset laitokseen? Tämä se vasta tulisikin maksamaan. Ei vittu soikoon säästöjä näin synny, pitäisihän se jo tajuta.



Moni tuntee varmasti sanonnan vale, emävale ja tilasto. Luvuilla kikkailemalla kaikki saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan. Paljon puhutaan väestön heikkenevästä huoltosuhteesta ja eläkepommista, mutta tämä ei pidä paikkaansa, vaikka näin halutaan kansalaisille uskotella. Mittavin siirtyminen eläkkeelle on jo tapahtunut. Ikäihmisten suhteellinen osuus on toki kasvussa, mutta samalla he ovat terveempiä kuin koskaan. Valtaosa heistä on itsestään pärjääviä seniorikansalaisia. Yli 75-vuotiaista 90 % asuu edelleen omassa kodissaan. Vuoden 2011 yli 18 miljardin euron terveysmenoista 65 vuotta täyttäneet veivät noin 46 %. Heidän väestöosuutensa oli vain 18 %. Terveysmenot kohoavat nopeasti 75 vuoden iästä eteenpäin ja kun elinikä nousee, ollaan kohta mahdottomassa tilanteessa. Tai näin meille halutaan uskotella.

Ikäryhmittäin terveydenhuollon kulukäyrä ei kuitenkaan ole niin lohdutonta kuvaa (katso ylemmän kuvan oikeanpuoleinen graafi), suorastaan päinvastoin. Yli 85 vuotiaat kättävät terveysmenoista 14 %, mutta heidän osuus väestöstä on vaivainen 2,2 %. Jos tilastoja katsoo vieläkin tarkemmin, niin huomataan, että terveydenhuollon kuluihin ei lasketa muun muassa vammaispalveluja, päihdehuoltoa, lastensuojelua ja päivähoitoa. Oikeasti nämä kaikkihan aiheuttavat terveysmenoja koko ihmisen elinkaaren aikana. Kun nämä kaikki terveysmenot ja sosiaalipalvelut yhdistetään ja mukaan otetaan vielä muitakin ikäluokkasidonnaisia julkisia menoja, muun muassa koulutusmenot, niin saadaan jo aivan uudenlainen kokonaiskuva. Ikäihmisten (18 % väestöstä) osuus on enää 23 %. Yli 65-vuotiaiden osuus vastaa siis lähestulkoon heidän väestönosuuttaan. Jokainen ikäryhmä saa osuutensa. Miten tästä saadaan kestämätön kustannus? Vastaus: vale, emävale, tilasto.


Eläke-etuja on systemaattisesti heikennetty, vaikka samaan aikaan eläkerahastot ovat kasvaneet ennätyksellisen suuriksi. Tämä rahamäärä on noin 162,2 mrd euroa (31.12.2013). Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on 54 mrd ja bruttokansantuote 200 miljardia. Kerätyt maksut (23 mrd vuosi 2013) ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kattaneet aina maksetut eläkkeet (21 mrd vuonna 2013). Varoja ei ole käytetty ja rahastojen tuotto (12 mrd vuosi 2013) kasvaa vuosi vuodelta. Alun perin tarkoituksena oli varautua parin vuoden eläkemenoihin. Vähän kuin Valtion viljavarasto kokoaa pahojen päivien varalta viljaa talteen yhden vuoden tarpeisiin. Jättimäinen pääoma on alkanut elää omaa elämäänsä, vaikka varaa olisi maksaa nykyistä suurempaakin eläkettä. Mihin eläkerahastoja jemmataan? Kuvitelkaa, jos leipäviljaa varastoitaisiin kuin eläkerahojamme. Nyt siiloissa olisi seitsemän vuoden kulutuksen verran viljaa, lisää vain kerättäisiin ja kansa eläisi nälässä.

Vuodesta 1995 tähän päivään kokonaiseläkemenot ovat kaksinkertaistuneet, mutta samaan aikaan eläkerahastojen varat ovat nelinkertaistuneet, eikä näitä säästöjä käytetä eläkkeisiin. Mikään ei viittaa eläkepommiin. Kuinka uskottavaa on perustella eläkevarojen tuottojen kasvattamista sillä, että varaudutaan tuleviin eläkkeisiin, kun samalla vältetään kohentamasta nykyeläkkeitä.  Jos eläkkeitä nostettaisiin, eli nykyisin rahastoituja varoja käytettäisiin edes vähän, niin vähentäisi se suoraan valtion menoja (toimeentulotuki ja muut avustukset eläkeläisille laskisivat), peritty vero eläkkeistä kasvaisi ja käteen jäävä summa lisäisi kulutusta. Kummastuttaa, ettei näin helppoa kikkaa ole käytetty taantumasta yli pääsemiseen.

Sellaisia mietteitä jäi kirjasta. Paljon olisi vielä lisää mielenkiintoista sanottavaa ja lainattavaa suoraan kirjasta, mutta tässä nyt tärkeimmät. Jätettäköön lukijallekin jotain löytämisen ja hämmästelemisen arvoista. Tämmöistä kevyttä lukemista suosittelen siis kaikille bligini lukijoille :)


5 kommenttia:

  1. Hhmm... "Alun perin tarkoituksena oli varautua parin vuoden eläkemenoihin. Vähän kuin Valtion viljavarasto kokoaa pahojen päivien varalta viljaa talteen yhden vuoden tarpeisiin." En ymmärrä lainkaan tätä analogiaa. Alun perin tarkoitus oli varautua parin vuoden eläkemenoihin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei eläkkeelle jääneellä ollut odotettavissa olevaa elinaikaa juuri enempää. Nykyisin tämä määrä on huimasti kasvanut ja aiheuttanee jatkossa sen, että ne tuototkin kyllä vielä tarvitaan. Tai muutoin nykyisin työelämässä oleva sukupolvi saa vielä maksaa aivan tajuttomia eläkemaksuja.

    "Yritetään säästää eläkeläisten omaishoidosta ja seniorikansalaisten itsenäisestä asumisesta kotona syytämällä rahaa laitoshoitoon, mikä on monta kertaluokkaa kalliimpaa." Missä näin on toimittu? Käytännössähän missään et pääse/joudu laitoshoitoon ellet ole niin huonossa kunnossa ettei sinua vain yksinkertaisesti pystytä hoitamaan enää millään tavalla kotona. Monille ikäihmisille tuetumpi asuminen olisi varmasti parempaa ja kustannustehokkaampaa jos vaan tukipalvelut mitoitettaisiin oikein.

    Ikäihmiset eivät muutoin tule käsittääkseni terveydenhuollolle sen kalliimmaksi kuin muutkaan. Viimeisest 2 elinvuotta ovat (väestötasolla) aina kaliimmaat riippumatta siitä tulevatko ne 50-, 60- vai 80-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varauduttiin samoin, kuin sinä tai minä varautuu säilyttämällä pientä määrää ruokaa ja muita säilykkeitä kaapissa, jos jotain pahaa ja poikkeuksellista sattuu. Tai pankkitilillä pientä rahasummaa, jos vaikkapa kodinkone yms hajoaa. Ei kukaan kerää vuosiksi kotiin ruokaa, tai pidä tuottamatonta rahaa kymppitonneja pankkitilillä.

      Mitä pidemmäksi elinajanodote kasvaa, sitä enemmän elinaikakerroin supistaa kuukausieläkkeen määrää, mutta ei muuta koko eläkeajalta maksettavan eläkkeen pääoma-arvoa, jos eläkkeensaaja elää elinajanodotteensa mukaiseen ikään.

      Ehkä laitoshoitoa ei suoraan tueta, mutta epäsuorasti kyllä karsimalla omaishoidon tukia, lakisääteisiä vapaita, kuntoutusta, terveyspalveluja yms. Kohta ei kotihoitajakaan kerkeä kuin vanhuksen oven avata, kysyä vointia ja sitten jo oven sulkea. Kaikki nämä auttaisivat seniorikansalaisia jaksamaan kotona pidempään. Näin yhden euron "säästö" onkin pidemmällä tähtäimellä nopeasti kahden euron kulu. Niin kuin sanoit, tukipalvelut pitäisi mitoittaa oikein.

      Poista
  2. Valitettavasti taitetun indeksin osalta Kimmo ei vaan ole oikeassa. Eläkkeitä on helppo ajatella staattisena pysäytyskuvana, mutta laskelmien kun pitäisi kattaa myös tänä vuonna työelämään siirtyvien eläkkeet.

    Ohessa hieman parhaita paloja copy-pastattuna Kauppalehden keskustelupalstalta asiaa koskevasta keskustelusta:

    Pyydän tutustumaan alla olevan linkin kautta sivun 41. taulukkoon, jossa vuoden 2012 luvut selviävät esim 2,5 % diskonttauskorolla laskettuna. 2012 vuonna eläkevarat olivat 149 miljardia, eläkeoikeuksia kuitenkin oli 684 miljardia. Ei vaikuta kovin suurelta ylijäämältä...

    Lähde: http://www.etk.fi/fi/gateway/PTARGS_0_2712_459_440_3034_43/http%3B/content.etk.fi%3B7087/publishedcontent/publish/etkfi/fi/julkaisut/katsaukset_ja_selvitykset/katsaukset/tyoelakeindikaattorit_7.pdf

    Toisaalta taitetun indeksin poistamista on tutkittu sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ja havaittu, että eläkeen hintaindeksin muuttaminen palkkaindeksiksi olisi suuri puhallus nuorempia sukupolvia kohtaan. Raportin palkkaindeksin käyttöön otto aiheuttaisi sen, että eläke-etujen nousu ylittäisi odotusarvoisesti eläkemaksujen nousun varsin monilla sukupolvilla. Vasta 1980-luvulla syntyneillä eläkemaksujen korotus olisi pääoma-arvoltaan yhtä suuri kuin eläketulojen pääoma-arvon kasvu. Tätä myöhemmin syntyneillä eläkemaksujen kasvun pääoma-arvo ylittäisi eläketulojen pääoma-arvon kasvun. Eli vanhukset hyötyvät ja nuoremmat maksavat...

    Kiinnittäisin huomiotasi myös raportin lukuun 10.5 (erityisesti taulukko sivulla 111), sillä siitä käy ilmi kuinka oikeudenmukainen jo NYKYjärjestelmä on. Tämä on siis nykyinen tilanne ilman mitään muutoksia.

    Taulukon mukaan vuonna 1945 syntyneen alkueläke on 56,5-60 % palkasta, kun eläkemaksu on ollut keskimäärin 15.1-16 % palkasta. Tällöin eläkemaksueuroa (sekä palkasta pidätetty että työnantajan osuus) kohden vuonna 1945 syntynyt saa 2,85-4,85 euroa eläkettä.

    Vuonna 1975 syntyneen alkueläke on vuorostaan 46,2-49% palkasta, eläkemaksut ovat 24,5-24,6% palkasta. Kustakin eläkemaksueuroa kohden vuonna 1975 syntynyt saa 1,48-1,78 euroa eläkettä.

    Vaikuttaisi selkeästi siltä, että vanhemmat ikäluokat saavat järjestelmästä hieman enemmän kuin nuoremmat. Veikkaisin, että laskelma olisi paljon lohduttomampi, jos mentäisiin -80 tai -90 luvulla syntyneisiin.

    Ja raportti pohjautui positiiviseen ennusteeseen, että BKT kasvaisi vuosina 2011-2015 noin 1,6 % vuodessa ja vuonna 2015 työttömyysaste olisi 7,8 % nykyisen 10 % sijasta, joten raportin tulevaisuutta koskevat ennustukset voivat olla liian valoisia.

    Ja linkki lähteeseen:

    http://elakkeensaajat-fi-bin.directo.fi/@Bin/821cce9a073750991e1b24af338a107b/1445520905/application/pdf/217305/Indeksity%C3%B6ryhm%C3%A4n%20raportti_Julkaistu%209%201%202013.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä ja "pienestä" iltalukemisesta. Hyvä, että asia herättää kiinnostusta ja kommentteja. Ehkäpä eläkejärjestelmästä pitäisi kirjoittaa ihan oma juttunsa. Se on vain käsitteen niin laaja ja kirjoituksena pirun työläs prosessi. Paljon siitä kyllä oppisi. Tämä nyt oli vain ihan pintaraapaisu ja enemmän kirja-arvostelu, kuin ruodintaa järjestelmän toimivuudesta.

      Tuo 684 miljardin eläkeoikeudet vs. 149 eläkevarat toki vaikuttaa ensialkuun pahalta, enkä periaatteessa kiistä sen laskentaa. Mutta mutta...Tuo tosin taitaa tarkoittaa sitä, että oma "kertynyt" eläkekin on jo noissa eläkeoikeuksissa, vaikka nostaisin sitä vasta reilun 30 vuoden päästä. Eli jos olisin nyt kerryttänyt vaikkapa 200e/kk eläkkeen, niin 30 vuoden päästä 2,5 % diskonttokorolla ja 20 vuotta eläkkeellä eläkevastuu tästä olisi noin 23 000 euroa. Vastaa siis noin summaa 23 000*1,025^30 = (200e/kk*12kk*20 vuotta). Kaikkeahan sitä voidaan laskea, enkä olisi vielä noista vastuista niin huolissani. Katsoisin enemmän niin sanottua kassavirtaa, josta alla lisää.

      Kiljune kirjoittaa, että vuodesta 1995 vuoteen 2013 asti kokonaiseläkemenot ovat kaksinkertaistuneet, eli kasvaneet noin 4 % vuodessa. Eläkkeitä tarkistetaan vuosittain taitetulla indeksillä, jossa kuluttajahintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Tämä on noussut keskimäärin 2 % (Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa 2,02 %). Eläkepalkkaan puolestaan vaikuttaa korottavasti palkkakerroin, joka on tästä vähän enemmän, eli noin 2,5 % (Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa 2,98 %). Laskelmien mukaan nykyisen eläkelainsäädännön mukaisesta vuotuisesta eläkemenosta olisi tulevaisuudessa runsas puolet seurausta aktiiviaikaisten ansioiden ja eläkkeiden indeksitarkistuksista. Lakisääteisten eläkemenojen nousu olisi siis arvioni mukaan noin 3 % tai jopa alle. Kiljusen parempi lähdeaineisto ja historia kertoo sen siis olevan 4 %, joka käy omaan logiikkaani.

      Samaan aikaan eläkerahastojen varat ovat nelinkertaistuneet, eli kasvaneet noin 8 % vuodessa. Rahastoitujen eläkevarojen keskimääräinen reaalinen vuosituotto on prosentteina 4 % (vuosina 97-2012, Eläketurvakekuksen kautsauksia 05/13). Yleinen käsitys osakemarkkinoiden reaalisesta tuotosta on luokkaa 6-7 %, joten eläkevarojen kasvu 4 % + inflaatio tuntuu myös loogiselta. Jos molempien kasvu alkaa nollasta ja eläkemenot ”tuottaa” 4 % ja eläkevarat 8 % niin matemaattinen tosiasia on, että ero vain kasvaa. tietysti puskuria pahan päivän varalle myös tarvitaan. Eläkevaroja on nyt yhä enemmän suhteessa eläkemenoihin. Jos suhde on nyt suuri, niin tulevaisuudessa se on yhä suurempi, prosentit sen kertovat. Näinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennä. Saa toki esittää eriävän mielipiteen siitä, mikä tässä mättää. Sehän tämän blogin keskustelun tavoite on.

      Poista
    2. Ja mitä tulee eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuuteen ja taitettuun indeksiin, niin olet kyllä täysin oikeassa, mitä kirjoitat. Kimmo Kiljunen perusteli näkökantaansa oikeastaan vain sillä, että eläke on myöhennettyä palkkaa ja nykyisellä indeksillä eläkeläisistä tulee suhteellisesti köyhiä (köyhyysriski). Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta eläkkeen ja eläkemaksueuron välillä ei mielestäni ollut sanaakaan, vaikka näin olisi ehdottomasti pitänyt olla. Kiitos kiinnostavasta maininnasta.

      Ei tuo taulukko sivulla 111, kuitenkaan niin oikeudenmukaiselta omasta mielestäni vaikuta lukujen puolesta. Onhan maksun ja eläkkeen suhteessa kuitenkin aika suuria eroja, kuten osoitit. Järjestelmä on tosin varmasti nyt juuri niin hyvä ja oikeudenmukainen, kuin on mahdollista tehdä. Hankala sitä on enää mennä paremmaksi muuttamaan.

      Poista