Eläkeläisten taitettu itsetunto - Seniorikansalaisena nyky-Suomessa

Eläkeläisten taitettu itsetunto on entisen poliitikon ja tietokirjailija Kimmo Kiljusen kirjoittama kriittinen puheenvuoro ikääntyvien tilanteesta tämän päivän Suomessa. Näin alkuun on pakko lyhyesti mainita, että se on erinomainen tietokirja, joka kuuluisi vähintään jokaisen politiikassa mukana olevan henkilön kotiläksyksi. Ei sen lukemisesta olisi haittaa meille muillekaan, jotta oikeasti tietäisimme, mihin tämä yhteiskunta on menossa nykyisten päättäjien talutusnuorassa. Johan sen jo sanoi ruotsalainen valtiomies 1600 luvulla: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”

Kirja on pääosin erittäin helppolukuinen. Se sekoittaa hyvin faktaa fiktioon, vaikka tietokirja onkin. Kirjan painavaa asiasisältöä elävöitetään läpi kirjan Elli eläkeläisen arjen rinnalla kulkemalla ja tarkastelemalla erilaisia esimerkkejä sekä näissä tehtyjen valintojen seurauksia ja historiaa. Eläkeläisten elämän ja ikääntymisen haasteet arjessa tuodaan hyvin esiin, mutta pääpaino on rahassa ja sen vähyydessä. Kirja on siis enemmänkin laajempi näkökulma eläkejärjestelmästä, sen toimivuudesta ja eläkeläisten olojen hoidosta, vaikka se esitetäänkin yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Ratkaisu on mielestäni erittäin hyvä ja lukukokemuksena toimiva.

Kirja on osittain myös kunnianhimoinen pyrkimys osoittaa ja kertoa, mitä eläkejärjestelmälle, eläkeläisten oloille ja heistä huolehtimiseksi pitäisi todellisuudessa tehdä, jotta kaikki toimisi. Mitä vanhenevan väestön aseman parantamiseksi poliitikkojen tulisi tehdä, tähän Kimmo Kiljusella on kirjan lopussa selvät ohjeet. Tuntuu väärältä listata uudistusehdotukset tähän, koska jokainen kohta pitäisi oikeasti avata tarkemmin ja selittää lukijalle. Ehdotusten todellisen merkityksen ymmärtää perustellusti vasta kirjan lukemisen jälkeen. Uudistusehdotukset on kuitenkin pakko nostaa pöydälle, jotta edes joku voisi ottaa neuvosta vaarin.


Ikäihmisten elinoloja parantavia uudistusehdotuksia:

1. Vanhuusvaltuutettu
2. Ikäihmisten neuvola
3. Yli 85-vuotiaille subjektiivinen oikeus kotipalveluun
4. Sote-palveluyrityksille eettinen rekisteri
5. Työeläkeindeksin sidonta palkkakehitykseen
6. Eläkerahastoille vastuullisen sijoittamisen säännöstö

Uudistusehdotukset eivät suurelta osin edes maksa yhtään mitään, ne edellyttävät vain olemassa olevien voimavarojen käyttämistä toisin. Ennaltaehkäisy on aina kaikkein halvinta. Kirjan luettuaan tuntuu jopa hassulta, miksi näihin uudistusehdotuksiin ei ole jo aikoja sitten ryhdytty? Oliko se ruotsalainen valtiomies todellakin oikeassa? Suosittelen lukemaan kirjan kaikille taloudesta kiinnostuneille. Nykypäivän työntekijähän on huomispäivän eläkeläinen, joten asian pitäisi kiinnostaa juuri sinua. Tässä blogiartikkelini lopussa on vielä pakko palata muutamiin Kimmo Kiljusen kirjan herättämiin ajatuksiin.

Eläkeläiset ovat yhä merkittävämpi ja kasvavampi kansanosa, he eivät nauti ansaitsemaansa arvonantoa, eikä heidän äänensä pääse kuuluviin edes heitä itseään koskevissa päätöksissä. Norsunluutornista sitten sanellaan, mitä pitäisi tehdä tuntematta kunnolla kokonaisuutta. Yritetään säästää eläkeläisten omaishoidosta ja seniorikansalaisten itsenäisestä asumisesta kotona syytämällä rahaa laitoshoitoon, mikä on monta kertaluokkaa kalliimpaa. Tämä on vähintäänkin outoa "säästämistä". Siis halutaanko oikeasti jo nyt erittäin raskasta ja lähes ilmaista kokopäiväistä työtä tekevät omaishoitajat ajaa romahduksen partaalle ja passittaa kaikki vanhukset laitokseen? Tämä se vasta tulisikin maksamaan. Ei vittu soikoon säästöjä näin synny, pitäisihän se jo tajuta.

Moni tuntee varmasti sanonnan vale, emävale ja tilasto. Luvuilla kikkailemalla kaikki saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan. Paljon puhutaan väestön heikkenevästä huoltosuhteesta ja eläkepommista, mutta tämä ei pidä paikkaansa, vaikka näin halutaan kansalaisille uskotella. Mittavin siirtyminen eläkkeelle on jo tapahtunut. Ikäihmisten suhteellinen osuus on toki kasvussa, mutta samalla he ovat terveempiä kuin koskaan. Valtaosa heistä on itsestään pärjääviä seniorikansalaisia. Yli 75-vuotiaista 90 % asuu edelleen omassa kodissaan. Vuoden 2011 yli 18 miljardin euron terveysmenoista 65 vuotta täyttäneet veivät noin 46 %. Heidän väestöosuutensa oli vain 18 %. Terveysmenot kohoavat nopeasti 75 vuoden iästä eteenpäin ja kun elinikä nousee, ollaan kohta mahdottomassa tilanteessa. Tai näin meille halutaan uskotella.

Ikäryhmittäin terveydenhuollon kulukäyrä ei kuitenkaan ole niin lohdutonta kuvaa (katso ylemmän kuvan oikeanpuoleinen graafi), suorastaan päinvastoin. Yli 85 vuotiaat kättävät terveysmenoista 14 %, mutta heidän osuus väestöstä on vaivainen 2,2 %. Jos tilastoja katsoo vieläkin tarkemmin, niin huomataan, että terveydenhuollon kuluihin ei lasketa muun muassa vammaispalveluja, päihdehuoltoa, lastensuojelua ja päivähoitoa. Oikeasti nämä kaikkihan aiheuttavat terveysmenoja koko ihmisen elinkaaren aikana. Kun nämä kaikki terveysmenot ja sosiaalipalvelut yhdistetään ja mukaan otetaan vielä muitakin ikäluokkasidonnaisia julkisia menoja, muun muassa koulutusmenot, niin saadaan jo aivan uudenlainen kokonaiskuva. Ikäihmisten (18 % väestöstä) osuus on enää 23 %. Yli 65-vuotiaiden osuus vastaa siis lähestulkoon heidän väestönosuuttaan. Jokainen ikäryhmä saa osuutensa. Miten tästä saadaan kestämätön kustannus? Vastaus: vale, emävale, tilasto.

Eläke-etuja on systemaattisesti heikennetty, vaikka samaan aikaan eläkerahastot ovat kasvaneet ennätyksellisen suuriksi. Tämä rahamäärä on noin 162,2 mrd euroa (31.12.2013). Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on 54 mrd ja bruttokansantuote 200 miljardia. Kerätyt maksut (23 mrd vuosi 2013) ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kattaneet aina maksetut eläkkeet (21 mrd vuonna 2013). Varoja ei ole käytetty ja rahastojen tuotto (12 mrd vuosi 2013) kasvaa vuosi vuodelta. Alun perin tarkoituksena oli varautua parin vuoden eläkemenoihin. Vähän kuin Valtion viljavarasto kokoaa pahojen päivien varalta viljaa talteen yhden vuoden tarpeisiin. Jättimäinen pääoma on alkanut elää omaa elämäänsä, vaikka varaa olisi maksaa nykyistä suurempaakin eläkettä. Mihin eläkerahastoja jemmataan? Kuvitelkaa, jos leipäviljaa varastoitaisiin kuin eläkerahojamme. Nyt siiloissa olisi seitsemän vuoden kulutuksen verran viljaa, lisää vain kerättäisiin ja kansa eläisi nälässä.

Vuodesta 1995 tähän päivään kokonaiseläkemenot ovat kaksinkertaistuneet, mutta samaan aikaan eläkerahastojen varat ovat nelinkertaistuneet, eikä näitä säästöjä käytetä eläkkeisiin. Mikään ei viittaa eläkepommiin. Kuinka uskottavaa on perustella eläkevarojen tuottojen kasvattamista sillä, että varaudutaan tuleviin eläkkeisiin, kun samalla vältetään kohentamasta nykyeläkkeitä.  Jos eläkkeitä nostettaisiin, eli nykyisin rahastoituja varoja käytettäisiin edes vähän, niin vähentäisi se suoraan valtion menoja (toimeentulotuki ja muut avustukset eläkeläisille laskisivat), peritty vero eläkkeistä kasvaisi ja käteen jäävä summa lisäisi kulutusta. Kummastuttaa, ettei näin helppoa kikkaa ole käytetty taantumasta yli pääsemiseen.

Sellaisia mietteitä jäi kirjasta. Paljon olisi vielä lisää mielenkiintoista sanottavaa ja lainattavaa suoraan kirjasta, mutta tässä nyt tärkeimmät. Jätettäköön lukijallekin jotain löytämisen ja hämmästelemisen arvoista. Tämmöistä kevyttä lukemista suosittelen siis kaikille bligini lukijoille :)