Uusiutuvan energian kuluttaminen ja perusvoima - Mikä onkaan ekoteko?

Lueskelin yksi päivä blogiartikkelia, jossa kirjoittaja kertoi vaihtaneensa sähköyhtiötä sen takia, että hän halusi pienentää ekojalanjälkeään. Aikaisemmin jossain ulkomailla tuotettu tuulisähkö vaihtui kotimaiseen, ekoenergialla tuotettuun ratkaisuun, jossa ekoenergiamerkittyä sähköä tuotetaan bioenergialla, tuulella ja vesivoimalla. Ekologisempi elämäntapa on varmasti lähtökohtana hienoa ja tavoiteltavaa. Myös oman sähkönkulutuksen tiedostaminen, seuranta ja siitä säästäminen on järkevää. Sähköyhtiön kilpailuttaminen ja sähköntoimittajan vaihtaminenkin on nykyään tehty helpoksi. Tästä olen jopa tehnyt jopa artikkelin: Sähkön kilpailuttaminen ja halvin sähköyhtiö. Mutta onko uusiutuvan energian kuluttaminen ekoteko? Kannattaako sähköyhtiötä vain tämän perusteella vaihtaa?

Monelle on varmasti tuttu sanonta: "Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla". On tehtävä konkreettisia tekoja, hyvät aikomukset eivät auta mitään. Samalla on kuitenkin nähtävä itse metsä puilta. Tämä sanonta pätee myös uusiutuvan energian kuluttamiseen, jos sitä pitää sinisilmäisesti ekotekona. Ajatus on toki hyvä ja kannatettava. Jos ratkaisua pysähtyy hivenen pohtimaan, niin tajuaa missä ongelma piileekään. Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara on kirjoittanut aiheesta hyvin blogissaan, joten lainaan hänen artikkeliaan: Uusiutuvan energian kuluttamisessa ei ole mitään hyvää, sen tuottamisessa on.

Sähköä on nykyisin lähes mahdotonta varastoida, joten sitä tuotetaan joka hetki yhtä paljon kuin kulutetaan. Tuulisähköä ei synny enempää kuin sillä hetkellä tuulee ja vesivoimalla sähköä syntyy sen verran kuin padossa vettä riittää ja sateet sitä kerryttävät. Ekosähköä ei myydä enempää kuin sitä tuotetaan. Osa sähköstä on pakko tuottaa myös ydinvoimalla tai esimerkiksi kivihiilellä ja maakaasulla, koska aina ei tuule, altaissa ei ole vettä, aurinkopaneeleilla ei synny aurinkoenergiaa tai bioenergiaa ei ole poltettavaksi. Tällä keskeytymättömästi ympäri vuorokauden tuotettavalla perusvoimalla tyydytetään suurin osa sähköntarpeesta.

Tehopulassa kivihiilen säätövoima arvossaan

Sähkönkulutus vaihtelee kuitenkin paljon ja tähän perusvoiman rinnalle tarvitaan vielä luotettavaa ja nopeasti käyttöön otettavaa säätövoimaa, jolla sähkönkulutuksen aiheuttama tehopula katetaan. Pistorasiasta tuleva sähkö ei ole korvamerkittyä. Vaikka ostaisitkin vain tuulisähköä, kulutat silti viime kädessä tätä perusvoimaa (yleensä kivihiili). Jos minä kulutan vaikkapa vesisähköä, jää sitä muille vähemmän ja joku muu joutuu kuluttamaan kivihiilisähköä. Vesivoimaa ei rakenneta kulutukseni takia yhtään enempää kuin sitä on jo käytössä. Siksi minun, sinun ja kaikkien kulutus on todellisuudessa kivihiilisähkön kulutusta, kaunisteli asiaa miten tahansa.

Soininvaara sanoo, että kaikelle sähkön kulutukselle pitääkin hänen mukaan laskea synniksi kivihiilisähkön päästöt. Aina kun sähkön kulutus lisääntyy, lisääntyy myös kivihiilisähkön tuotanto. Kun kulutus puolestaan laskee, kivihiilivoimaloita suljetaan. Se, että kuluttaa itse vähäpäästöistä sähköä, ei ole mikään ekoteko. Ekoteko on vähäpäästöisen sähkön tuottaminen, sillä vähäpäästöisen tuotannon määrä alittaa kulutuksen selvästi. Miten tätä tuottamista sitten pystyisi edistämään, jos halutaan tehdä ekoteko? Vesivoimaa ei ainakaan rakenneta lisää, joten sen voi unohtaa. Miten olisivat sitten tuulivoimalat ja aurinkopaneelit? Kyseessä on oikeastaan perusvoiman ja säätövoiman välisestä erosta, eli millä voisi korvata nykyisin tuotettua perusvoimaa. Aurinko- ja tuulisähkö eivät voi olla ainakaan lyhyellä tähtäimellä ratkaisu, koska niistä ei ole kunnolliseksi perusvoimaksi. Aurinko ei aina paista ja tuuli tuiverra.

Kysymykseen vastaaminen on itse asiassa aika haastavaa ja oikeaa ratkaisua minulla ei ole edes esittää. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin jotain omia huomioitani pohdittavaksi, ennen kuin muodostatte oman mielipiteenne. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia. Esimerkiksi Helsingin Energian (Helen) Suvilahteen maaliskuussa 2015 rakentamat aurinkopaneelit menivät nopeasti kaupaksi yksityisille ihmisille. Energia on uusiutuvaa ja siihen sijoittaminen todennäköisesti lisäsi aurinkoenergian tuotantoa. Ilman yleisön kiinnostusta tätä projektia ei ehkä olisi toteutettu. Pilvisellä säällä ja talvella se ei kuitenkaan korvaa perusvoimaa, eli kivihiiltä kuitenkin tarvitaan yhä edelleen. Ihan puhtaaksi ekoteoksi en tuota siis laskisi. Mitä jos aurinkopaneeleita olisi liikaa? Tekniikka&Talous -lehti kertoo, että esimerkiksi Australiassa lauha talvi ja runsas auringonpaiste talojen katoille asetetuille aurinkopaneeleille sai aikaan sen, että hiilivoimalat maksoivat 100 dollaria siitä, että joku viitsi käyttää niiden tuotannon. Tuli siis halvemmaksi maksaa tuotetusta sähköstä kuin sulkea vaikkapa hiilivoimaloita. Tilanne ei kuulosta pidemmän päälle ekologiselta.

Jokainen veronmaksaja tukee tuulivoimaa sähkölaskussaan

Tuulivoimalatkaan eivät oikein ole ratkaisu. Tuulivoimaloiden kapasiteettikerroin isoilla tuulivoimaloilla on noin reilut 20 prosentin luokkaa, eli mylly jauhaa sähköä siis keskimäärin 20 % nimellistehostaan. Tätä voi myös tulkita siten, että sähköä tulee myllystä keskimäärin joka viides minuutti, tai joka viides tunti, tai joka viides päivä, tai... Tajusitkin varmaan, että tuulivoimastakaan ei ole perusvoimaksi. Huonon tuotantoennustettavuuden takia tuulivoima tarvitseekin rinnalleen hiilivoimaa. Esimerkiksi Tanskassa on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että rajun tuulen vallitessa tuulivoimasähköä syntyy hetkellisesti yli oman tarpeen. Sähkö joudutaan myymään negatiivisella hinnalla (siis maksamaan siitä eroon pääsemiseksi) Ruotsiin ja Norjaan, jossa sillä pumpataan vettä vesivoimaloiden altaisiin. Myöhemmin tuulettomina aikoina sama sähkö sitten myydään vesivoimana moninkertaiseen hintaan takaisin Tanskaan, jossa se alun perin oli tuotettu. Tuntuu välillä aika naurettavalta touhulta. Sama ilmiö on nähtävissä osittain myös Saksassa ja se on vain yleistymään päin, kiitos tuulivoimatariffien ja niiden aiheuttaman hinnanvaihteluiden takia. Oikeasti jokainen suomalainenkin siis osallistuu uusiutuvan energian rakentamisen tukemiseen sähkölaskussaan – tahtoi sitä sitten tai ei. Toivottavasti tilanne ei mene yhtä järjettömäksi kuin Tanskassa.

Kun tuotannoltaan arvaamatonta tuulivoimaa rakennetaan lisää, vesivoima ei enää riitä säätövoimaksi. Suomen on pakko rakentaa lisää fossiilista säätövoimaa, kuten Saksassa ja Tanskassa. Näissä maissa hiilidioksidipäästöt ovat Eurostatin tilaston mukaan lisääntyneet ja sähkön hinta kuluttajille on Energiateollisuuden tuoreen tilaston mukaan noin 30 senttiä/kWh, eli kaksinkertainen Suomeen verrattuna, kertoo Pohjalainen. Lehti myös jatkaa: Todellisuudessa kuluttajien sähkölasku kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän tuulivoimaa rakennetaan. Kannattaa tarkastaa sähkölaskusta kohta sähkövero, jolla katetaan tuulivoiman runsaat tuet. Vuodesta 2010 veroa on korotettu 1,08 sentistä per kilowattitunti 2,79 senttiin, eli tuulivoimatuen käyttöönoton jälkeen reilut 255 prosenttia. Saksan ja Tanskan kokemusten perusteella voi ennustaa, että tuulivoiman lisääntyessä sähköveron nousu jatkuu, lehti kertoo.

Ekosähkön ostaminen on siis oikeastaan anekauppaa, joka ei juuri vähennä päästöjä. Maksaminen uusiutuvasta sähköstä on ekoteko, jos ne ylimääräiset rahat suunnataan oikein tukemaan vihreämmän energian tuotantoa ja kehittämistä. Esimerkiksi joka kilowattitunnista maksetaan lisä, joka menee lyhentämättömänä joihinkin rahastoihin, joilla rahoitetaan uuden vähäpäästöisen sähköntuotannon järkevää rakentamista. Miksei tätä samaa sitten tekisi vaikkapa pörssin kautta ostamalla uusiutuvaan energiaan sijoittavien yhtiöiden osakkeita? Ekologisinta on tietenkin käyttää sähköä säästeliäästi.