Eläkeläisten taitettu itsetunto - Seniorikansalaisena nyky-Suomessa

Eläkeläisten taitettu itsetunto on entisen poliitikon ja tietokirjailija Kimmo Kiljusen kirjoittama kriittinen puheenvuoro ikääntyvien tilanteesta tämän päivän Suomessa. Näin alkuun on pakko lyhyesti mainita, että se on erinomainen tietokirja, joka kuuluisi vähintään jokaisen politiikassa mukana olevan henkilön kotiläksyksi. Ei sen lukemisesta olisi haittaa meille muillekaan, jotta oikeasti tietäisimme, mihin tämä yhteiskunta on menossa nykyisten päättäjien talutusnuorassa. Johan sen jo sanoi ruotsalainen valtiomies 1600 luvulla: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”

Kirja on pääosin erittäin helppolukuinen. Se sekoittaa hyvin faktaa fiktioon, vaikka tietokirja onkin. Kirjan painavaa asiasisältöä elävöitetään läpi kirjan Elli eläkeläisen arjen rinnalla kulkemalla ja tarkastelemalla erilaisia esimerkkejä sekä näissä tehtyjen valintojen seurauksia ja historiaa. Eläkeläisten elämän ja ikääntymisen haasteet arjessa tuodaan hyvin esiin, mutta pääpaino on rahassa ja sen vähyydessä. Kirja on siis enemmänkin laajempi näkökulma eläkejärjestelmästä, sen toimivuudesta ja eläkeläisten olojen hoidosta, vaikka se esitetäänkin yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Ratkaisu on mielestäni erittäin hyvä ja lukukokemuksena toimiva.

Kirja on osittain myös kunnianhimoinen pyrkimys osoittaa ja kertoa, mitä eläkejärjestelmälle, eläkeläisten oloille ja heistä huolehtimiseksi pitäisi todellisuudessa tehdä, jotta kaikki toimisi. Mitä vanhenevan väestön aseman parantamiseksi poliitikkojen tulisi tehdä, tähän Kimmo Kiljusella on kirjan lopussa selvät ohjeet. Tuntuu väärältä listata uudistusehdotukset tähän, koska jokainen kohta pitäisi oikeasti avata tarkemmin ja selittää lukijalle. Ehdotusten todellisen merkityksen ymmärtää perustellusti vasta kirjan lukemisen jälkeen. Uudistusehdotukset on kuitenkin pakko nostaa pöydälle, jotta edes joku voisi ottaa neuvosta vaarin.

Vuelta Vantaa 2015 - Puoli kisaa sadekelissä

Suomen kesä ja koululaisten kesäloma alkaa olemaan jo pian ohi ja Jaakkokin on heittänyt jo kylmän kiven järveen. Hellepäiviä ei ole tälle vuodelle paljon siunaantunut. Tuulta ja sadetta on siunaantunut sitäkin enemmän. Jos asut Suomessa, niin olet varmasti tottunut tähän ja oikeanlaisella vaatetuksella kyllä pärjää. Niin kauan on turha valittaa, kun kesällä ei sada lunta ja järvivesi ei ole jäässä. Urheilutapahtumiin toivoisi aina hyvää säätä, mutta aina tätä ei ole tarjolla. Puolimaratonin olen juossut sateessa ja Tour de Helsinkiä sekä vuoden 2014 Vuelta Vantaatakin on tullut ajettua huonossa säässä. Ei mitään herkkua, mutta olosuhteita ei kisapäivänä voi valita, vai voiko?

Vuoden 2015 Vuelta Vantaa ajettiin 26.7. Jo viikko ennen kisaa tapahtumapäivälle luvattiin pahaa myrskyä kuukausiin, kaameaa sadetta ja tuulta olisi aivan riittämiin. Vain masokisti lähtisi siihen säähän ajamaan maantiepyörällä. Päivää ennen kisaa sääennuste näytti jo hivenen parempaa. Sadetta ei tulisi aivan kuin Esterin per***** ja tuulikin oli laskenut alle tornado-luokan :) Lähtöpäivän hetkenä ikkunasta katsoessa näki kuitenkin sateen piiskaavan ulkona liikkujia ja asvaltin lainehtivan vedestä. Siinä ei pelkällä takalokasuojalla selviäisi ja jo kisapaikalle siirtyessä olisi jo kuin uitettu koira. Ei kiitos. Pieni saituri kuitenkin kolkutteli takaraivossa. Ilmoittautumismaksu ja maalissa oleva keittolounas menisi ihan hukkaan, jos en raahautuisi kisapaikalle. Perskules, voittaisiko piheys sittenkin mukavuudenhaluni? Sadetutka näytti, että noin reilun tunnin päästä myräkkä olisi jo ohi. Puuskainen tuulikin kuivattaisi tiet melko nopeasti. Ehdotin veljelleni, että lähtisimmekin ajamaan vasta sateen lakattua, kärjen tullessa juuri toiselle kierrokselle.

Mistä tuntee fanaattisen pyöräilijän? Hän ajaa sateesta välittämättä ja ilman lokasuojaa kurat perseellä :) Kuvan lähde: SilverAnnion.

Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi

Nykyisin tulee lueskeltua kirjoja valitettavan harvoin. Ehkäpä vain muutama kirja vuodessa. Aika vain tuppaa menemään kaikkeen muuhun, jota muka pidän tärkeämpänä ja mielekkäämpänä. Harrastukset, liikunta, työ... kyllähän noita tekosyitä riittää. Oikeasti olen laiska lukija. Kynnys kirjaan tarttumiseksi on vain muodostunut suhteettoman suureksi. Ehkä kaikki juontaa juurensa kouluajoilta, jolloin oli pakko lukea sellaisia tylsiä kirjoja, joista ei todellakaan pitänyt. Jostain syystä koululaitos rapauttaa lukuintoa ja samoin se näyttää tekevän myös liikunnalle. Niistä tulee jotenkin vastenmielistä heti kun ne tehdään pakolliseksi. Tämä on tuskin sen tavoite. Oikeasti lukeminen on kivaa. Tarvitsen vain itselleni sopivan ja mielenkiintoisen kirjan, jota joku suosittelisi. Red Notice on yksi niistä ja siksi myös joskus kirjoittelen näitä kirja-arvosteluja. Jos olisin eläkkeellä, niin olisin varmasti kirjaston suurkuluttaja.

Voimarinteen teräsmieskisat 2015 - Triathlonin perusmatka helteessä

5 - 6.7.2015 järjestettiin Team 226:den voimin suuri triathlontapahtuma Voimarinteellä. Lauantaina aamupäivästä oli sarja lapsille ja puolelta päivin triathlonin perusmatka (1500 m/40 km/10 km), johon itse osallistuin. Sunnuntaina kisattiin sitten vielä sprintti ja puolimatka. Kilpailukeskus sijaitsi Innovaatiokeskus Voimarinteellä Karkussa, Sastamalan kaupungissa. Kisan osallistumismaksun (60 euroa liikuntaseteleillä) olin maksanut jo huhtikuussa, kun selvisi, että samalle viikonlopulle oli meillä suunniteltu myös sukujuhlia Sastamalaan. Mummola sukujuhlapaikkana olisi lähellä kisapaikkaa, joten siinähän saisi hyvin kaksi kärpästä yhdellä kertaa.

Voimarinteen triathlonkisa on yksi Suomen suurimpia. Olympiamatkalla miesten, naisten ja yli 50 -vuotiaiden sarjojen yhteislähtöön osallistui yli 150 kisaajaa. Kaiken kaikkiaan kaksipäiväiseen tapahtumaan otti osaa 370 henkeä. Vain muutaman kymmenen hengen kilpailusta alkunsa saanut tapahtuma on saanut hyvän maineen ja kisat ovat synnyttäneet Voimarinteelle muutakin samaan lajiin kuuluvaa toimintaa triathlon-koulun ja harjoittelumahdollisuuksien muodossa.

Voimarinteen vaihtoalue täynnä pyöriä. Kaikkien kuvien lähde ja kuvaaja Mikko Vestola, ellei toisin mainita.

Vantaa Triathlon 2015 - Olympiamatka ensikertalaisen silmin

Triathlon on uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälaji. Legenda kertoo, että triathlon olisi saanut alkunsa siitä, kun haluttiin selvittää onko uimari, juoksija vai pyöräilijä kaikista kovin urheilija. Lajiin kuuluu eripituisia matkoja niin lyhyestä sprintistä (750 m uinti, 20 km, pyöräily, 5 km juoksu) aina kuuluisaan Havaijin Ironman-kisaan, jossa täysmatkaan kuuluu 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42 kilometrin maratonjuoksu. Triathlon on kehittynyt arvostetuksi kilpa- ja huippu-urheiluksi ja levinnyt ympäri maailmaa. Triathlon on myös olympialaji ja ensimmäisen kerran olympiatriathlonissa kilpailtiin Sydneyssä vuonna 2000. Suomessa ensimmäiset kilpailut käytiin Joroisissa 1983 ja Finntriathlon Joroinen onkin kesän ykköstapahtuma monelle triathlonkisaajalle. Menestynein suomalainen on Pauli Kiuru, joka oli parhaimmillaan 2. Havaijin Ironman-kilpailussa.

Triathlonissa harrastajan täytyy hallita kolme eri lajia: uinti, pyöräily ja juoksu. Se on kestävyyslaji, jossa lajit suoritetaan peräkkäin ilman taukoja ja aina äsken mainitussa järjestyksessä. Triathlon on erittäin monipuolinen laji, joka tarjoaa haasteita niin huippu-urheilijalle kuin kuntoilijallekin. Oikeastaan kuka tahansa voi aloittaa lajin harrastamisen. Triathlon on noussut uuteen kukoistukseen ja moni haluaakin kokeilla omia rajojaan juuri triathlonin parissa. Onhan ministerimme Alexander Stubb, Uuutisvuodeon ankkuri Baba Lybeck ja näyttelijä Mikko Leppilampi mitelleet voimiaan lajin parissa. Koska harrastan jo pyöräilyä ja juoksukin kulkee välttävästi, niin miksen itsekin kokeilisi? Vähän uintitreeniä vaan alle, niin kyllä sitä maaliin päästään, eikö? Vuosiin en ollut uimahallissa käynyt ja vain vähän järvessäkin polskinut. Märkäpukuakaan en vielä omistanut, mutta olihan sitä melkein puoli vuotta aikaa tapahtumaan, kun vuoden 2015 alussa vihdoin ilmoittauduin Vantaa Triathlonin olympia, eli perusmatkalle (1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua).

Triathlonin perusmatka lähdössä uintiosuudelle Vantaan Kuusijärvessä. Vesi noin 15 astetta. Kuvan lähde: Mikko Vestola.

Yritysmaratonviesti 2015 - Miten kannustaa työntekijöitä liikkumaan

Yritysmaratonviesti on joukkuejuoksutapahtuma yrityksille ja työyhteisöille. Vuoden 2015 yritysmaratonviesti juostiin 22.5 Helsingin Töölönlahdella. Yritysmaratonviestissä 5-10 hengen joukkueet juoksevat viestinä maratonmatkan 42,195 km Töölönlahdella. Juoksureitti kulkee kauniin Töölönlahden ympäri 19 kertaa ja joukkue voi itse määritellä, miten nämä 19 x 2,2 km kierrosta jaetaan joukkueen jäsenten kesken. Kukin joukkue voi valita sopivan vauhdin rento-, kunto- tai kilpasarjasta. Yritysmaratonviestin tuotot menevät lasten ja nuorten liikunnan edistämiseen, joten jokainen joukkue on mukana tekemässä hyvää.

Yritysmaratonviesti järjestettiin jo seitsemättä kertaa ja tällä kertaa se kokosi ennätysmäärän joukkueita ja juoksijoita paikalle. Aurinkoisessa säässä Töölönlahtea kiersi yhteensä 342 joukkuetta (vuonna 2014: 207 joukkuetta), joissa oli yhteensä yli 3 000 juoksijaa. Jos kierroksen pituuden jakaa joukkuemäärällä, niin saadaan juoksijoiden keskimääräiseksi väliksi noin 6,4 metriä (2200 metriä/342). Suuren osallistujamäärän takia reitillä oli paikoitellen jo ruuhkaa, mutta se ei silti vielä pahemmin juoksua haitannut. Jos tapahtuma tästä kuitenkin vielä kasvaa, niin toivottavasti järjestäjä tajuaakin rajoittaa osallistujien määrän johonkin 400 joukkueen tietämille. Muuten tullaan juoksemaan kuin sillit suolassa ja vaihtoalue menee ihan tukkoon.

Kuvan lähde: Sport.fi