4. heinäkuuta 2019

Opittu avuttomuus ja elinkustannusten hedgaus

Psykologia on usein erittäin kiehtovaa. Ehkä siksi, että se usein näkyy konkreettisesti kaikessa arjessa ja tekemisissämme. Jos vain kunnolla tutkailemme itseämme ja tiedostamme asiat, niin voimme usein huomata ja löytää syyt miksi teemme asiat tietyllä tavalla. Esimerkiksi säästämisessä tai kuluttamisessa (lukuvinkki: Arjessa säästäminen - Mentaalisia vinkkejä helpompaan säästämiseen). Tiesitkö, että on olemassa termi opittu avuttomuus (englanniksi learned helplessness), jota Amerikkalainen psykologi Martin Seligman tutki. Tähän liittyvä koe tehtiin jo vuosikymmeniä sitten ja sitä voidaan nykypäivänä pitää vähän julmana. Haluan kuitenkin ottaa sen tässä esille, koska sillä on loppujen lopuksi suora yhteys taloudelliseen riippumattomuuteen ja omien unelmien tavoitteluun.



Martin Seligmanin koe - Opittu avuttomuus koirilla


Kokeessa koirat jaettiin eri ryhmiin. Osalle koirista annettiin rangaistuksena sähköisku, jolle ne eivät voineet yhtään mitään. Toisella koiraryhmällä puolestaan oli mahdollisuus välttää tämä sähköisku vaikkapa vain hyppäämällä aidan toiselle puolelle. Vähän myöhemmin koe uusittiin, mutta tällä kertaa kaikilla koirilla oli mahdollisuus välttyä saamasta sähköisku. Tällöin huomattiin kuitenkin jotain outoa. Kumma kyllä, vain ne koirat, jotka aikaisemmassa koetilanteessa pakotettiin kärsimään sähköiskuista ja jotka eivät sitä mitenkään voineet estää, päätyivätkin olemaan passiivisia. Nämä koirat oppivat hyväksymään sähköiskut, vaikka olisivat sen voineet välttää. Tämä on opittua avuttomuutta. Koirat oppivat, että niillä ei ole mitään mahdollisuutta välttää epämukavaa tilannetta. Avuttomuuden tunne huijaa uskomaan, että kurjuus kestää ikuisesti. Miten koirat saatiin sitten poisoppimaan tämä tapa? Herkut, tai rohkaisu eivät auttaneet. Vasta kun koirille fyysisesti näytettiin (kannettiin pois vähintään kahdesti), että ne voivat siirtyä turvaan, niin opittu avuttomuus katosi. Todella mielenkiintoista.

Vähän samankaltainen koe tehtiin myös aikuisilla ihmisillä, jotka pyrkivät suorittamaan koetehtävää, kun taustalla kuului ärsyttävää ääntä. Osalla ihmisistä oli mahdollisuus sammuttaa kyseinen ärsyttävä ääni, kun taas toisella ryhmällä ei tätä mahdollisuutta ollut. Kun koetehtävän tuloksia verrattiin, niin huomattiin, että ryhmä joka pystyi kontrolloimaan ärsyttävää ääntä suoriutui paremmin. Tämän ryhmän ei välttämättä edes tarvinnut hallita ja sulkea ääntä. Ääni saattoi olla päällä ja pelkkä tieto vaikuttamisen mahdollisuudesta teki heistä paremmin koetehtävässä suoriutujia.



Linkki sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen


Ajattelepa hetki, miksi tästä sitten kirjoitan? Keksitkö sen? Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä. Jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tutkimukseta herää tietenkin paljon kysymyksiä. Onko kaikki avuttomuus opittua, vai vain osa? Tällöin pitää kaiketi olla myös opetettua avuttomuutta? Seligmanin mukaan ihmiset voivat esimerkiksi oppia avuttomiksi tarkkailemalla muita ihmisiä. Myös vanhempien ja läheisten rooli on suuri siinä, oppiiko lapsi voivansa vaikuttaa kohtaloonsa. Elämässä hyvällä onnella on suuri merkitys, mutta jos avuttomuus on itsestä riippumattomien tekijöiden aiheuttamaa, niin vapauttaako se silloin yksilön omasta vastuusta? Todellista viisautta onkin tunnistaa, milloin asioihin on mahdollista vaikuttaa. Joku on myös joskus muotoillut, että opittu avuttomuus on itsevarmuuden puutteen syy ja seuraus.

Väännetään vielä rautalangasta, jotta ajatuksenkulku tulisi selväksi. Alustuksella on aasinsilta sijoittamiseen ja siihen, että mentaalisesti lukkiudutaan johonkin ajatusmalliin ja rakenteeseen. Kun luulet tietäväsi, että ongelmaan ei ole ratkaisua, et sitä todellakaan keksi. Kun kukaan ei kerro sinulle, että taloudellinen riippumattomuus voisi olla mahdollista, et siihen luonnollisesti usko. Keksit miljoona vastaväitettä ja syytä mahdottomuuteen. Sinulle pitää se vaihtoehto ja lopputulos todellakin näyttää, jotta pääset yli opitusta avuttomuudesta ja edes yrität. Mitä suurempi joukko näin toimii, eli vaikkapa sijoitusblogeja kirjoittaa, niin sitä uskottavammaksi homman lopulta miellät. Aika loogista. Esimerkillä on voimaannuttava vaikutus. Siksi tätä blogia kirjoittelenkin, jotta sinä vihdoin yrittäisit. Asiat, jotka tuntuvat mahdottomilta voidaan saavuttaa, kun uskot sinulla olevan kontrolli tavoitteen saavuttamiseen. Älä ole se, joka pyytää jotakuta muuta tekemään asiat puolestasi.

Otetaan vielä yksi konkreettinen ja vähän hauskempi näkökulma tähän asiaan. "Neljän tunnin työviikko" -kirjan kirjoittaja Tim Ferriss kertoo tarinaa, jossa hän vieraili opiskelijoiden luona puhumassa. Hän lupasi haasteessa maksaa 25 000 dollaria, jos joku näyttää saaneensa yhteyden julkkikseen, kuten esimerkiksi Jennifer Lopeziin tai Bill Clintoniin. Yrittikö kukaan? Ei. Seuraavana vuonna hän meni taas samaan yliopistoon puhumaan ja kertoi saman tarinan, lisäten että kukaan ei viime kerralla edes yrittänyt. Sinä vuonna 6 oppilasta suorittikin haasteen. Mahtavaa. Mahdottomia asioita on oikeasti vähemmän mitä monet luulevat. Lainaankin kappaleen lopuksi Nelson Mandelaa: "Kaikki vaikuttaa mahdottomalta, kunnes se on tehty". Lentämistäkin pidettiin aikoinaan aivan mahdottomana, mutta siellä niitä lentokoneita taivaalla on.



Elinkustannusten hedgaus - Sijoitussalkku suojaa inflaatiolta


Opitusta avuttomuudesta kannattaa myös muistaa sen toisen ääripään harha, eli "Kaikki on vain itsestä kiinni" -ajatusmalli. Jos on menestyvä ja rikas, niin voi helposti sortua ajattelemaan, että on saavuttanut kaiken sen täysin itse. Esimerkiksi itse olen jo periaatteessa taloudellisesti riippumaton. Onkin totta, että pitkäjänteisesti vuosia ja vuosikymmeniä säästäen ja sijoittaen on vaikea välttyä rikastumasta. Kun tekee oikeita asioita, niin tuppaa myös menemään oikeaan suuntaan. Olisi kuitenkin aika paksua väittää, että kaikki on ollut vain omassa kädessä.

Jos katsoo osakesalkkuani, niin en todellakaan aavistanut, että aikoinaan ostaessani Neste nousisi 400 % ja olisi noin puolet salkkuni realisoimattomasta arvonnoususta. Kyllä tässä on onnellakin ollut osuutta. Sekin on auttanut, että on syntynyt tiettyyn aikaan, jolloin osakesijoittaminen on ollut hyvinkin kannattavaa, sijoituskirjallisuutta on ollut hyvin saatavilla, Inderes tuottanut osakeanalyysiä ja Nordnet tarjonnut helppoa ja halpaa kaupankäyntiä sekä superluottoa. Ymmärrät varmaan, että listaa voisi vielä jatkaa aika pitkään... Pitää kuitenkin muistaa, että jos en olisi edes aloittanut, niin en olisi myöskään mitään saavuttanut.

Sitten lopulta artikkelin otsikon toiseen aiheeseen. ASP tiliä/lainaa käsittelevässä Rahapodissa 163 oli viihdyttävä loppukevennys siitä, miten voisi tehdä mielenkiintoisen säästötavan hyödyntämällä ikuisuussijoitusta, jolla voisi niin sanotusti hedgata omat elinkulut. Toisin sanoen kattaisit tietyt kulusi juurikin samojen firmojen osinkojen avulla. Eli käytännössä siis niin, että kun vaikkapa sähkölaskusi Fortumilla vuosittain nousee, niin kasvavien voittojen myötä myös nouseva osinko kattaa tämän aina kokonaan. Pyörii vähän kuin ikiliikkuja. Tästä löytyy taulukko alla.


Näin voisi suojata omat elinkustannukset. Ostat vain yritysten osakkeita, joiden tuotteitakin kulutat. Nesteen tilalle voisi ostaa myös vaikkapa Nokian Renkaita, tai Kamuxia ja Kojamon tilalle esimerkiksi Hoivatiloja. Keskonkin voisi jakaa vaikkapa NoHo Partnersin kanssa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.


Ensimmäisessä sarakkeessa on kulujen laji, joka halutaan kattaa ja suojata osingoilla, toisessa sen koko kustannus vuodessa. Osake-sarake kertoo millä osakkeella tämän voisi kattaa. Seuraava sarake kertoo kyseisen osakkeen osakekurssin vähän ennen tätä kirjoitushetkeä. Tästä sitten lasketaan tarvittava määrä osakkeita ylöspäin pyöristäen ja lopullinen sijoitussumma. Esimerkiksi Moi kännykkälaskun ja laajakaistan, jotka maksaisivat 132 euroa vuodessa saisi katettua ostamalla Elisan osaketta noin 4 318 eurolla. Taulukko on vähän huumorilla tehty, mutta siinä piilee kyllä viisaus. Kivahan se on kuluttaa oman firman tuotteita, jos ne on hyväksi todennut.

Otin kustannuksiksi noin keskivertoihmisen kulutuksen, jossa huomioidaan kännykkä, laajakaista, vakuutukset, sähkö, asuminen, ruoka, liikkuminen, vaatetus, matkustelu ja viihde. Toisin sanoen kaikki mitä elämiseen tarvitsisi plus vähän ekstraa. Kulut olisivat noin 14 300 euroa. Vertailun vuoksi omat kuluni vuonna 2018 olivat noin 12 800 euroa. Millä summalla olisi suojannut elinkustannuksensa tuolla kulutustasolla hamaan tulevaisuuteen? Tarvittava sijoituspääoma olisi noin 790 000 euroa. Summa voi tuntua aika suurelta, koska suurimmassa painossa on Kojamo, jonka osinko on aika pieni. Kun kaikki netto-osingot lasketaan yhteen verojen jälkeen, niin tuotoksi tuleekin vain 1,8 %. Tuplasti suuremmalla osingolla tarvittaisiin puolet pienempi salkku. Jos joku kuitenkin kuvitteli, että elämiseen tarvittaisiin se yli miljoona euroa, niin väärässä oli. Tietysti jos haluaa elää niin kuin kuningas tai filmitähti, niin sitten ei mikään omaisuus riitä :D

3 kommenttia:

  1. Meillä Suomessa ainakin hallinto tekee kaikkensa että ihmiset oppisivat avuttomiksi ja passiivisiksi. Viimeisimpänä keksintönä ns. aktiivimalli, joka leikkaa työttömyyskorvausta koska työtön ei ole ollut työssä. Jos työtön taas on ollut töissä, korvausta leikataan samasta syystä.

    VastaaPoista
  2. "Sittemmin Seligman joutui kuitenkin hylkäämään 1970-luvun lopulla osan eläinkokeisiin liittämästään ja ihmisiin yleistämästään masennuksen ja opitun avuttomuuden mallista. Tilalle otettiin psykiatri Aaron T. Beckin kognitiivisen mallin kaltainen lähestyminen. [4] Seligman siirtyi täysin ihmisillä tehtyihin koejärjestelyihin. Alkuperäinen näkemys opitusta avuttomuudesta on myöhemmin muun muassa biologisen näytön seurauksena jouduttu hylkäämään virheellisenä. Eläinten havaittiinkin oppivan alkuperäisissä ehdollistamiskokeessa hallitsemaan kipua eikä oppivan avuttomuutta.[5]"

    Wikipedia väittää noin. Itse en toki väitä mitään, mutta nostanpa vaan muille keskustelavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, erinomainen pointti. Kertoo hyvin, miksi tutkimuksiin ei kannata uskoa sinisilmäisesti. Pitäisi olla alan asiantuntija, jotta voisi vahvistaa tuloksen oikeellisuuden ja siitä tehdyn tulkinnan. Etenkin psykologiassa ja vieläpä eläimillä tehty koe ja sen tulos on aina hankala (vaarallista) yleistää ihmisiin.

      Oli Seligmanin koirakokeen tulos virheellinen tai ei, niin se ei tietenkään poista noiden kertomieni esimerkkien viihteellisyyttä ja yleistä kiinnostavuutta. Ne pistävät todellakin ajattelemaan omaa toimintaa ja sitä, mikä omiin valintoihin vaikuttaa. Näytetyllä esimerkillä on voimaannuttava vaikutus. Se oli asian ydin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...