Slacklining - Nuorallakävelyä tasapainoliinalla

Voisin lyödä vetoa, että aika harva on kuullut termin slacklining. Suomeksi sille ei taida olla edes vakiintunutta termiä. Usein puhutaan kuitenkin släkkauksesta. Parempi termi lajia tuntemattomalle kuvaillessa voisi ehkä olla nuorallakävely, tai tasapainoilu kireän liinan päällä. Aika harva on släkkausta varmaan kokeillut, mutta osa on varmasti nähnyt videoita kyseisestä toiminnasta. Joku on ehkä jopa törmännyt Kampin supermieheen, joka hommaa harrastaa :) Släkkaus on kaikenikäisille sopiva harrastus ja siinä jos missä on helppo ja nopea nähdä oman kehityksen tulos. Jo parissa tunnissa kehitys voi olla ällistyttävän huimaa, vaikka alku vaikuttaakin aivan mahdottomalta. Ehkäpä juuri siksi homma onkin niin kiehtovaa. Uusia trendilajeja rantautuu Suomeen vähän väliä ja tämä on ehkä yksi niistä.

Släkkauksen opettelua Variston puistossa blogistin toimesta. Kesää parhaimmillaan, kun aurinko paistaa ja nurmikko vastaleikattu.

Mistä kaikki lähti

Omalla kohdallani kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä, kun bongasin slacklinen joskus kauan aikaa sitten eräässä boulderkeskuksessa. Kun olin seinäkiipeilemässä, niin joku temppuili samaan aikaan kulmaukseen pystytetyn kapean liinan päällä kuin vanha taituri. Kun kukaan ei enää katsonut, niin pitihän sitä itsekin mennä vähän liinaa hiplailemaan ja kokeilemaan. Helkutin vaikeaa, eihän siitä mitään tullut ja luovutin jo minuutin päästä. Isäni on kuitenkin hurahtanut yksipyöräisellä harjoitteluun ja ajateltiin sitten veljen kanssa, josko ostettaisiin hänelle tuollainen tasapainoliina. Ehkä koordinaatio ja tasapaino parantuisi, isäkin pärjäisi paremmin yksipyöräisen satulassa ja kesällä olisi varmaan ihan kiva släkkailla ulkona nurmikolla pihapuiden varjossa. Yksi kaunis päivä sitten hankittiin moinen liina ja viriteltiin pihapiiriin. Pakkohan se on tuo haaste päihittää ja edes kävellä liina päästä päähän...

Miten homma toimii ja mitä se maksaa

Gibbonin 15 metrinen liina maksoi ulkomailta tilattaessa noin 50 euroa. Liina on noin 5 senttiä leveä ja tehty venyvästä nailonista. Tasapainoliina on vähän kuten rekkakuskien käyttämä kuormaliina. Liina kiristetään matallisen räikkämikanismin avulla ja yleensä se tehdään kahden isokokoisen puun väliin. Korkeus on yleensä puoli metriä tai alle. Mitä matalammalla liina kulkee, sitä helpompi sille on nousta ja toisaalta myös sitä helpompi siltä on kaatua tai horjahtaa turvallisesti. Liian matalalla oleva liina voi toisaalta ottaa jo maahan kiinni, kun se venyy tasapainoilijan painon alla. Maastosta ja liinan pituudesta riippuen korkeus on siis vajaan metrin verran. Pituutta tasapainoliinalla voi periaatteessa olla kuinka paljon vain. Aloittelijoille suositellaan aluksi 15 metrin liinaa, mutta siitä voi edetä vaikkapa 30 metriseen. Veljelläni on tällä hetkellä Gibbonin 30 metrinen liina, joka on ostettu Amazon.de verkkokaupasta ja hintaa sillä oli vajaa 90 euroa (Suomessa tuosta saa pulittaa jo 120 euroa).

Mitä pidempi liina on, sitä haastavampi siinä on kävellä. Pidempi liina käyttäytyy tasapainoilijan alla vähän eri tavalla, kuin lyhyt. Pidemmässä liinassa pystysuuntainen aaltoliike kasvaa ja sivuttainen heilunta on paljon laajempaa. Mitä keskemmällä liinaa ollaan, sitä enemmän on huojuntaa sekä värähtelyä ja kiinnityspäiden lähellä on luonnollisesti paljon vakaampaa. Jos hommaan haluaa taasen helpostusta, niin pyydä kaveri istumaan lyhyen liinan keskelle, jolloin heilunta lähes katoaa, kun harjoitteluväli puolittuu. Tasapainoliinan joustavuus mahdollistaa myös erilaisten temppujen ja hyppyjen tekemisen ja toimiikin eräänlaisena trampoliinina. Itse en vielä kunnon temppuja ole kokeillut. Huimapäät tietenkin virittävät liinansa korkealle vuonon tai joen yli. Tätä artikkelia alun perin kirjoittaessani pituusennätys oli ällistyttävä 1 kilometri, tällöin liinalla kävelyn maailmanennätykseen meni aikaa noin tunti. Vuonna 2018 Norjalaiset kuitenkin "kävelivät" 2,8 km matkan noin 2,5 tunnissa. Tuulen takia muuten narun sivuttaisheitto oli jo 50 metriä.

Tasapainoilua Hämeenkylän puistossa. Sopivasti puita, jotta liinan saa kinni lähes mille matkalle haluaa. Puut antavat myös hyvää varjostusta.

Vähän nippelitietoa släkkauksen ja liinan voimien fysiikasta

Vetolujuus tässä 30 metrisessä tasapainoliinassa on 30 kN, eli kiloissa ehkä selkeämmin 3 000 kiloa. Onko se paljon vai vähän, kuulostaa ainakin aika suurelta? Otetaanpa yksinkertainen esimerkki vaikuttavista voimista. Käytämme 30 metristä liinaa, jonka päällä oleva henkilö on 75 kg. Liinan painuma on 60 cm. Jos voimavektoreista piirtäisi graafin, tästä muodostuisi tasakylkinen kolmio, jonka molemmat sivut olisivat 15 metriä ja korkeus 0,6 metriä. Kun tämän puolittaa, niin saadaan suorakulmainen kolmio, jossa vastainen sivu on 0,6 metriä ja hypotenuusa 15 metriä. Trigonometriassa sinillä kulmaksi (liinan jyrkkyys) saadaan noin 2,292 astetta. Kun kulma nyt tiedetään, niin trigonometrialla sinin avulla voidaan laskea, että sin 2,292 = 75 kg/X. X= 1 875 kg.

Toisin sanoen 30 metrisen liinan suuntainen veto on 1 875 kg, kun 75 kiloisen henkilön alla liinan painauma on 60 cm. Suositus on, että liina on ainakin neljä kertaa vahvempi, kuin juuri lasketun kuormituksen alla. Lähdettä tälle suositukselle en kyllä löydä, mutta kuulostaisi suhteellisen loogiselta. Pitäähän varmuusvaraa vähän olla. Kun 30 metrisessä liinassa lukee vetolujuus 3 000 kg ja saimme laskuesimerkissä voimaksi 1 875 kg, niin ei tarvitse paljon pitkää matematiikkaa, jotta huomaa, että suosituksen puitteisiin ei päästä. Liina on vain noin 2x vahvempi, kuin kuormituksen alla. Kyseessä on jo siis aika isot voimat. Sen myös kuulee hyvin, kun räikkämekanismin aukaisee. Liinan vapautuksesta kuuluva ääni on melkein kuin aseella ampuisi. Yleensä liinan painauma on kyllä enemmän ja siten veto on pienempi ja varmuusvarakin menee suosituksen puitteisiin.

Toisaalta voisi myös esittää kysymyksen, kuinka vähän painauma voisi enää olla (kuinka kireäksi liinan voisi laittaa), jotta liina menisi poikki kuormituksessa? Liinan suuntainen veto voisi olla siis maksimissaan 3 000 kg. Edelliseen perustuen kulma voisi olla minimissään 1,433 astetta. Painauma voisi siis olla minimissään: sin 1,433 x 15 metriä = 0,375 m. Liina voisi olla siis maksimissaan niin kireä, että painauma 75 kg henkilön alla olisi vain reilut 37 senttiä. Sitä kireämpi liina todennäköisesti menisi alta poikki ja pahimmassa tapauksessa painava ja metallinen räikkämekanismi lentäisi suurella voimalla jalkoihin, jos liina katkeaisi heti puun "solmukohdasta". Siksi varmistusta nauhalenkillä suositellaan (katso kuva alla), vaikka tapahtuma erittäin epätodennäköinen olisikin. Luonnollisesti 30 metristä liinaa ei kuitenkaan edes räikällä saa niin kireäksi, että meikäläisen painon alla se laskisi noin vähän.

Vai saisiko sittenkin? Mille kireydelle tuon liinan suurin piirtein saa, jos sitä haarukoisi tästä näkökulmasta laskuesimerkin avulla? 30 metrisen liinan räikkämekanismin vipuvarsi on noin 27 cm ja liina itse kiertyy rummun/akselin ympäri, jonka halkaisija on 25 mm. Vipuvaikutuksessa voima x voiman varsi = energia. Jos räikkää pystyisi työntämään noin 40 kg:n voimalla, niin sen vipuvarsi olisi 40 kg x 0,27 m = 10,8 kgm. Koska liinan pitää räikän sisällä kiertyä muutaman kerran akselinsa ympäri, jotta kitka pitää sen paikallaan, niin vipuvarsi on todennäköisesti rummun halkaisijan luokkaa, eikä vain säteen suuruinen. Kun sama voima vaikuttaa liinaan, niin saadaan 10,8 kgm/0,025 m = 432 kg. Räikällä liinan kiristysvoimaksi saadaan noin 432 kiloa. Sellaista suuruusluokkaa, jota odotinkin. Mitä enemmän liina kiertyy räikässä oman akselinsa ympäri, niin vipuvarsi heikkenee ja työntövoimalla saa vähemmän ja vähemmän liinaa kiristettyä (35 mm halkaisijalla lukema olisi 309 kg).

Slacklinen räikkämekanismi liinan kiristykseen ja oikeaoppinen kiinnitys. Puunsuojukset leikattu retkipatjasta. Huomaa myös varmistus nauhalenkeillä ja sulkurenkaalla. Puun suojus estää liinan kulumisen ja siten kasvattaa liinan käyttöikää.

Riskit - Onko niitä?

Kuten joka lajissa, niin myös slackliningissa on omat riskinsä. Släkkaus voi ensialkuun vaikuttaa vaaralliselta, kun tasapainoillaan koko ajan omilla rajoilla. Alastulon pitääkin olla helppoa ja turvallista. Siksi puistojen pehmeä nurmikenttä on ihanteellinen ja tasapainoliinan kiinnitys kannattaa tehdä mielellään niin matalalle, että se ei vielä painon alla ota liinan keskikohdalta kiinni maahan. Näin huolimaton tai äkkinäinen horjahdus, tai muu vastaava johtaa pahimmillaan vain pehmeään kuperkeikkaan nurmikolle. Olettakaamme, että äskeisen fysiikkaluennon jälkeen varmistus on ainakin asiallisesti hoidettu. Räikän pitää olla siis lukittuna ja mielellään myös varmistettuna, eikä kiinnitystä pidä tehdä kapoiseen puuhun, tai vaikkapa liikennemerkkiin. Kiinnityksen pitää olla kestävä ja kiinnityspisteiden tukevia.

Mitä omalle kohdalle on sattunut? En ole loukannut itseäni pahemmin taiteillessani narulla. Alas on tultu satoja kertoja, mutta aina jaloilleni ja pehmeälle nurmikolle. Välillä tullaan alas hallitusti, välillä vähemmän hallitusti (liina voi toimia myös kuin sivuttainen trampoliini), mutta kun tilaa on tarpeeksi ympärillä, niin mitään ei ole sattunut. Joskus liian korkealla oleva liina on vähän kuin ruoskaissut takapuolta ja selkää, kun olen tippunut kummallisesti ja liian lähelle liinaa. Kerran kokeilin kengillä, joiden pohja oli älyttömän liukas. Jalka lipsahti saman tien ja sen jälkeen en kenkiä ole käyttänytkään. Kannattaa myös suosiolla aina lämmitellä vähän lyhyemmällä liinalla (harjoitteluväli pienemmäksi kun toinen istuu puoliväliin), jotta hommaan tottuu. Kylmiltään ei kannata lähteä pitkän ja korkean liinan päälle. Se vain pelottaa ja tulee tavallaan rimakauhu.

Miksi släkkaus on niin hauskaa?

Släkkaukseen tarvittavia välineitä on ainoastaan tasapainoliina. Muita välineitä ei tarvita, sillä tasapainoilu sujuu omasta mielestäni parhaiten paljain jaloin. Liinan voi ottaa helposti mukaan, koska se mahtuu pieneen tilaan. Vielä 30 metrinenkin liina mahtuu reppuun. Sitä voi harrastaa omalla takapihalla, puistoissa, metsissä, kesämökillä eli käytännössä missä vain, mihin saa liinan pingotettua. Kun parhaat kiinnityspuut ja tasainen nurmialusta on löydetty, niin liinan pystytykseen menee vain viisi minuuttia. Purku on vieläkin nopeampaa. Kun liinakaan ei ole kovin pahan hintainen ja sitä voi käyttää vuosia, niin halpaa hupia riittää vielä pitkälti. Släkkaus on myös laji, joka sopii hengailuun. Ei muuta kuin vähän evästä mukaan ja puistoon släkkaamaan. Sitä voi treenata silloin kun hyvältä tuntuu ja vaikkapa vain puoli tuntia kerrallaan. Ei mitään suorittamista ja treeniaikoja, kuten vaikkapa jääkiekossa.

Homma on aika koukuttavaa, kun siihen lähtee kunnolla mukaan ja yrittää vain opetella kävelemään. Jo parissa tunnissa kehitys voi olla ällistyttävän huimaa, vaikka alku vaikuttaakin aivan mahdottomalta. Muistan vielä sen ensimmäisen kerran, kun 15 metrisen liinan keskellä ei voinut edes seistä, kun liina vispasi vain jalkoja (tai oikeammin jalat liinaa). Silloin kaikki vaikutti aivan toivottomalta räpellykseltä. Puolen tunnin harjoituksella pääsi jo muutaman askeleen ja kahden tunnin treenillä jo välillä liinan toiseen päähän ja takaisin. Kun itselläni oli takana 9 treenikertaa, eli noin 10 tuntia, niin 15-metrinen liina tuntuu jo liian helpolta. Näinkin pienellä harjoitusmäärällä 30-metrisen liinankin pystyy pienen lämmittelyn jälkeen kävelemään päästä päähän ja tekemään siinä välissä narun päällä käännöksen. Aika huimaa kehitystä. Voisin jopa väittää, että tämä on ainut laji, jossa vähäinenkin harjoitus tuottaa järkyttävän suuren parannuksen omassa kehityksessä. Ja keho ei unohda tuota kehitystä, vaan seuraavana vuonna liinan kävelee helposti juurikaan ilman lämmittelyä. Palkitsevampaan lajiin en ole ennen törmännyt ja oppiminen ruokkii sitten halua oppia lisää.

Gibbonin 30 metrinen tasapainoliina viritettynä. Matka on yllättävän pitkä. Paikkana Variston puisto.

Släkkausta Variston puistossa. Huomatkaa sukka keskellä liinaa. Sillä on oikeasti tärkeä funktio.

Släkkauksesta saa ihan niin vaikeaa, kuin itse haluaa. Liinaa pidentämällä homma muuttuu aina astetta vaikeammaksi. Jos kävely ei enää tuota haastetta, niin sitten voi yrittää vaikkapa 180-asteen käännöstä tai muita temppuja ja hyppyjä. Släkkaus tukee hyvin lihasvoimaa, liikkuvuutta, sekä koordinaation ja tasapainon parantamista. Vaikka tunteja on jonkin verran jo takana, niin vieläkin hämmästyttää, miten ihminen voi ylipäänsä pysyä pystyssä ja edetä jossain noinkin epävakaassa alustassa. Ihan huimaa. Kaikki tasapainoa tukevat liikkeet tulevat vain jostain selkäytimestä ilman, että sitä mitenkään tietoisesti pyrkisi ajattelemaan. Homma on myös yllättävän raskasta. Liinalla tasapainoillessa lähes kaikki kehon pienetkin lihakset ovat koko ajan käytössä ja varuillaan, jotta tasapainoa voisi nopeasti korjata alati dynaamisella liinalla. Voisi sanoa, että päällä on aina niin sanottu pieni jännitys ja "tuskanhiki". Koska homma vaatii myös hyvää keskittymistä, ei sitä jaksa ilman taukoja tuntia kauempaa. Myös nilkkojen pienet lihakset väsyvät ja jos käsiä käyttää paljon tasapainon korjailuun, niin niitäkään ei jaksa yhtäjaksoisesti pitää ylhäällä kovinkaan kauaa. Släkkaus on vähän kuin sijoittamista, mielenhallinta ja pitkäjänteisyys ovat avain palkintoon.

Luulisi, että tämä erikoisempi puistolaji olisi herättänyt ohikulkijoissa mielenkiintoa? Odotimme jotenkin veljen kanssa, että innokkaita juttelijoita ja kokeilijoita tulisi testaamaan. Ainakaan Jokiuoman ja Variston puistoissa Vantaalla ei halukkaita ole näkynyt. Useiden treenikertojen aikana vain kerran tuli yksi rekkakuski vähän juttelemaan tuosta liinan kestosta. Kovin on vähäistä tuo kiinnostus. Eikö ihmiset kiinnitä huomiota siihen, mitä ympärillä tapahtuu, pelätäänkö tuntemattomia, vai onko koko homma vaan niin hasardin näköistä, että kukaan ei halua tulla tieten tahtoen satuttamaan itseään?



Niin ja mikä olikaan se sukan tarkoitus keskellä tasapainoliinaa? Sen tarkoitus on vähentää liinan värinää tuulessa. Ilman sitä liina läpättäisi kuin lippusiima, kun oikein tuulee.


(Alkuperäinen artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 6.9.2017)