18. elokuuta 2016

Pyörälenkki: Sastamala-Urjala-Loppi-Helsinki, 222 km päivässä

Minulta on silloin tällöin kysytty, mikä on pisin polkemani matka pyörällä yhden päivän aikana. Joskus kysyjä on yllättynyt, kun kerron vastaukseksi reilut 200 km. Jatkokommenttina tulee yleensä, miten sellaisen matkan jaksaa edes polkea. Lyhykäisyydessään vastaus on, että helposti. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Pitää vain osata kuunnella omaa kehoaan ja annostella vauhti sen mukaan energia- ja juomahuolto huomioiden. Liian lujaa ei kannata koskaan aloittaa. Jos reissu on kunnolla suunniteltu ja rasitus mitoitettu oikein, ei tällainenkaan reilu 200 km matka pyörällä oikeastaan tunnu seuraavana päivänä yhtään missään. Itse asiassa paljon lyhyemmät matkat ovat paljon kavalampia, koska niissä tuppaa ajamaan liian lujaa.

Muistan vieläkin yhden reissun veljeni kanssa, jossa ajoimme vain noin 80 km hyvävauhtisen maantielenkin Tour de Helsinki -reittiä. Evästauon jälkeen takaisin poljettaessa huomasin jalkojen olevan yhtäkkiä täysin tyhjät. En päässyt enää lujaa edes tasaisella veljeni peesissä. Jalkoja ei hapottanut, niistä ei vain saanut yhtään mitään voimaa polkemiseen. Vaiva paheni ja paheni ja lopulta pienikin ylämäki oli pakko taluttaa. Nöyräksi veti, kun en ole koskaan pahojakaan ylämäkiä joutunut taluttamaan. Kotona muutaman tunnin huilailu palautti voimatason, mutta en tähän päivään mennessä vieläkään ymmärrä, mitä tuo oikein oli ja johtuiko se kenties huonosta palautumisesta ja liian kovasta rasituksesta heti flunssan jälkeen? Onneksi ei ole enää vastaavaa tullut koettua.

Reissulla käytetyt pyörät, omani oikealla. Laukkuihin menee hyvin evästä ja muuta tarvittavaa.

Tämä pisin ja reilun 200 kilometrin lenkki Sastamalasta Helsinkiin on muodostunut meille veljeni kanssa oikeastaan jo vähän kesäperinteeksi. Kokoonnumme yleensä kerran kesässä isän puoleisten sukulaisten kesken mummolaan, josta seuraavana päivänä suuntaamme veljeni kanssa pyörillä takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä reissu mukaan lukien olen itse ajanut reitin jo kolme kertaa ja veljeni neljä kertaa. Miten paljon tällaiseen 222 km lenkkiin pitää valmistautua, mitä ottaa huomioon vähän pidempää reittiä ajettaessa ja miltä polkeminen tuntuu? Tässä vähän reissukokemuksia. Osa kuvista on vuodelta 2015 ja osa taas vuodelta 2016, ellei toisin mainita.

Paljon aamusumua, kun lähtö kello 8. Lämpötila kuitenkin kesäinen, noin 14 astetta.

Ensiksi pitää tietenkin selvittää mitä tietä pitkin ajaa. Jos reitistä haluaa tiedot mukana kulkevaan GPS-laitteeseen, niin hyvä vaihtoehto on Ride WithGPS-palvelu. Kun lähtöpaikka ja määränpää on tiedossa, niin palvelu osaa luonnollisesti etsiä lyhimmän vaihtoehdon. Aina ehdotus ei tietenkään ole se paras vaihtoehto, vaan sitä voi joutua muokkaamaan käsin. Palvelulla saa piirrettyä reittiä niin, että se seurailee teitä, kun reittimuutoksia haluaa tehdä esimerkiksi liikennöintimäärän ja tien kunnon mukaan. Kannattaakin ehkä valita vähän pidempi reitti, joka kulkee kapeampia ja vähemmän liikennöityjä teitä pitkin, kuin lyhyempi, mutta paljon rekkaliikennettä vetävä tie. Google Maps - palvelussa Street View-näkymällä voi haarukoida, missä kunnossa asvalttipäällyste sitten onkaan ja löytyykö esimerkiksi leveätä tienpientaretta, jolla ajaa. Se minkä reitin lopulta valitsee, riippuu sitten omista painotuksista. Ennen lähtöä kannattaa myös tarkastaa liikenneviraston sivuilta tietyöt kartalta, ettei mitään kriittistä ole edessä. Jos haluaa pelata vielä varman päälle (esim gps-laite hajoaa), niin reitistä voi tehdä myös pienen paperilapun, johon laittaa risteysten kohdalla oikean kääntymissuunnan, tien nimen/numeron ja siihen mennessä ajetun kilometrimäärän. Ensimmäisellä kerralla meilläkin oli tällainen lappu mukana, mutta nyt reissu menee jo vanhasta tottumuksesta.

Pyörä ja varusteet kannattaa valita sään mukaan. Mitä kevyemmät varusteet ja rullaavampi pyörä, niin sitä helpompaa ja nopeampaa matkan taittaminen on. Mitään telttavarustusta ei tarvita, koska 222 km matka taittuu kyllä yhdessä päivässä. Kerran veljelläni oli tarakalla mukana kunnon sivulaukut, mutta totesimme sen aika turhaksi. Pieni satulalaukku, runkolaukku ja tankolaukku riittävät. Näihin ja pyöräilypaidan taskuihin menee uskomattoman paljon tavaraa. Pari suklaapatukkaa, suolapähkinöitä, hedelmäkarkkeja, banaani, pyöränkorjaus- ja ensiapuvälineet sekä takki ja pankkikortti kulkevat hyvin mukana ainakin omassa kokoonpanossani. Nämä varusteet ja kaksi pulloa vettä riittää helposti noin 100 kilometrin ajoon, jonka jälkeen täydennystä saa helposti ostettua kaupasta. Nyt kun kauppojen aukioloajatkin ovat vapautuneet, niin eväiden hankinnan ei pitäisi olla ongelma.

Alkumatkan tylsyydestä erottautui Putajan Maatalousmuseon näkymä.

Reitti alkaa olemaan jo tuttu ja kulkee siis Suodenniemi-Putaja-Vammala-Sammaljoki-Halkovaha-Urjala-Saviniemi-Teuro-Loppi-Läyliäinen-Vihtijärvi-Klaukkala-Helsinki-akselilla. Lähdimme veljen kanssa mummolasta matkaan heti aamupalan jälkeen noin kahdeksalta ja suunnitelmana oli olla perillä illalla noin reilun 10 tunnin päästä. Lämpötila lähdettäessä oli noin 14 astetta ja sumua oli sen verran, että välillä joutui ihan ajolaseja pyyhkimään, jotta eteensä näki. Reissun 20 ensimmäistä kilometriä sujui hitaasti. Ilma oli sen verran viileä, että ohut kuoritakki päälläkään koko kroppa ei suostunut kunnolla lämpiämään. Maisemat olivat myös sen verran tylsiä, että mitään nähtävää ei oikein ollut. Samanlaista tienpiennarta ja tylsän tiheää metsää molemmin puolin. Vasta Sastamalan Tyrvään kirkko noin 33 kilometrin kohdalla on mainitsemisen ja vähän pidemmän pysähdyksen arvoinen. Viime vuonna teimme siinä lyhyen pysähdyksen, mutta tällä kertaa ajoimme paikasta verkkaisesti ohi, koska hennon sumun takia maisemien näkyvyys ei ollut vieläkään paras mahdollinen.

Tyrvään kirkko, Suomen ensimmäinen kaksitorninen kirkko Sastamalassa. Kuva vuodelta 2015.
Vuoden 2015 reissun ensimmäinen taukopaikka ei ole maisemien suhteen yhtään hullumpi.

Sääennuste oli aikaisemmin ennustanut ajopäivälle vesisateita, mutta alkumatkan sumun jälkeen taivas oli vain puolipilvinen. Ei liian lämmin, vaan sellainen, että shortseissa ja pyöräilypaidassa tarkenee. Irtohihat olivat päällä oikeastaan vain sen takia, että käsivarret eivät palaisi, eikä aurinkorasvalla tarvitsisi sählätä matkan varrella. Pyöräreissuilla hienointa on tietenkin syömisen ohella itse reitin maisemat. Parasta on tietenkin vaihtelevuus ja erilaisuus. Värikkäät peltomaisemat ja laajat vesistöt rauhoittavat ainakin omaa mieltä. Kaupunkien keskusta ja asvalttiviidakko puolestaan nostaa verenpainettani. Suosin siis maaseutua, kun kilometrejä polkiessa mielessä on vain pyörä ja itse suoritus. Kaikki muu on toissijaista, eikä turhat asiat silloin stressaa mieltä. Pitkiä matkoja taittaessa ei kannatakaan liiaksi kelloa tuijotella, vaan menee oman fiiliksen mukaan.

Vähän erilaisempaa maisemaa evästauolla ihmeteltäväksi. Kuva vuodelta 2015.

Taas syömässä. Peltomaisemaa parhaimmillaan.

Taukoja kannattaa pitää vähän oman jaksamisen mukaan. Jokaisella kannattaa vähän verrytellä jäseniään, syödä sekä juoda ja käydä mahdollisuuksien mukaan vaikka pusikossa vettä heittämässä. Taukojen pituudessa ei kannata kuitenkaan liioitella, koska ajofiilis latistuu, keho ja lihakset kylmenevät nopeasti ja kun monet tauot ynnää yhteen, niistä kasvaa huomaamatta jopa tunteja. Vuonna 2015 pidimme reissulla kaksi pidempää ruoka/kauppataukoa ja neljä lyhyempää taukoa (lisäksi puhjenneen renkaan paikkaus), jolloin noin 11 tunnin kokonaisreissussa taukoja tuli reilut 3 h. Vuonna 2016 pienempiä taukoja tuli nyt tehtyä vain kolme ja kaksi pidempää pysähdystä kaupassa käymistä varten. Tästäkin huolimatta taukoihin meni kellon mukaan yhteensä noin 2,5 tuntia, vaikka itse olisin arvioinut taukojen yhteiskestoksi noin tunnin. Mieltä on helppo huijata, kello kertoo totuuden.

222 kilometrin reissun ensimmäinen pidempi tauko kaupassa käymistä varten tehtiin S-Market Urjalassa noin 86 kilometrin kohdalla. Toinen jäi vahtimaan pyöriä ja toinen vinguttamaan pankkikorttia. Pidemmillä pyöräreissuilla pelkkä makea rupeaa nopeasti ällöttämään ainakin itseäni, joten mukaan tarttui enemmän suolaista ja nopeasti syötävää välipalaa. Kolmioleivät ja jogurttijuoma kuuluvat suosikkeihini. Urjalassa tähän pidempään ruokataukoon meni kaikkinensa noin 30 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui hyvin ravittuna.

Reissueväs koostuu suhteellisen kaloripitoisista herkuista :) En ehkä suosittele kaikille.

Jos joku miettii, missä kunnossa päällysteet olivat, niin vastauksena yllättävän hyvässä kunnossa. Luulisi, että tiet ovat maalla huonommassa kunnossa, kuin pääkaupunkiseudulla, mutta ei se ihan näin ole. Muutama syrjäisempi tie oli huonokuntoinen ja päällysteessä saattoi olla joskus lähes päänkin kokoinen aukko. Ne olivat kuitenkin ehkä enemmän autojen ajourilla, kuin pientareen tai pyörän ajouran alla. Suurin osa tiestä oli oikeastaan aika hyvää. Voisi sanoa, että oli jopa luksusta ajaa ajotiellä, jossa ei ole Vantaan huonojen pyöräteiden tapaan kymmenen metrin välein poikittaista routarailoa asvalttia halkomassa. Osassa kuvia päällyste saattaa näyttää kuluneelta, mutta kyllä sillä ajaminen yleensä pääkaupunkiseudun pyörätiet voittaa.

Ainut asia, joka pyöräilyssä itseäni kiusaa, on alaselän ja takapuolen puutuminen. Vaikka kuinka satula olisi hyvä, ajoasentoa vaihtelee ja käyttää pehmustettuja ajohousuja, niin silti berberi puutuu. Energiaa kyllä riittäisi ajamiseen, mutta tuo alaselkä ja takapuoli... Tässä on yksi syy, miksi haluaisin nojapyörän. Voisi ajaa ongelmitta pidempiäkin matkoja. Noin 125 kilometrin kohdalla oli viimein pakko vähän syödä evästä ja istua jollain muulla, kuin satulalla pieni tovi. Vaikka kuinka luulisi olevan tauon kanssa nopea, niin kappas vain tähänkin meni kellon mukaan noin 18 minuuttia.

Maaseudun luksusta, kun selkä on pyöräilystä kankea ja ajoperse ei kestä :)

Tauko auttoi vähän ongelmiini ja mitä pidemmälle matka kävi, sitä vähemmän takapuoli enää puutui. Ehkä aivojen signaalit siirtyivät enemmän lihasten väsymisen huomioimiseen, kuin takapuolen miettimiseen, en tiedä. Vähän matkan päässä oleva ruokakauppa ja kohta edessä oleva lenkin vauhdikkain osuus varmasti myös auttoivat. Reitin nopein osuus alkoi, kun saavutimme kantatie 54:n alkuun noin 130 kilometrin kohdalla. Sileä asvaltti, leveä piennar, melkein tasamaata ja myötätuuli, niin vauhtia oli lähes koko ajan reilut 30 km/h. Aivan vähänmatkan päässä näkyi myös tummia pilviä, mikä antoi varmasti vielä lisäpontta polkemiseen. Noin 25 kilometrin pätkä meni tällä tiellä kuin hujauksessa ja pääsimme taas syömään Lopen S-Markettiin, 154,5 kilometriä matkaa taitettuamme. Kivenheitto enää jäljellä, jos itseään oikein yritti psyykata positiiviseen ajatteluun :)

Lopen S-Marketin pihassa. Positiivinen ajattelu ei vielä näy naamasta :D

Kauppareissun jälkeen tummat pilvet roikkuivat päällä ja ajattelimme antaa niiden sataa pahimmat sateet ennen reissun jatkamista. Ihan hyvä valinta, koska sitä vettä tulikin ihan kivasti. Samalla ihmettelimme, kun vanhoja amerikanrautoja, sekä muita vanhoja ja upeita ajoneuvoja kaarteli vähän väliä Nesteen tankille. Olihan niitä tullut ohi jo kantatie 54:llä, mutta silloin emme asiaan oikein huomiota kiinnittäneet. Nyt piha oli täydempänä vanhoista kuin uusista autoista. Pienen googlettelun jälkeen syyksi selveni Pick-Nick 2016 harrasteautotapahtuma Forssassa. 2 500 vanhaa harrasteautoa näyttelyalueella ei voi olla näkymättä lähialueenkin liikenteessä.

Tulihan se sade ja jotain katseltavaakin vanhojen autojen muodossa. S-Market Loppi ja Nesteen piha.

Sateen laannuttua ja tuulen vähän kuivattua tietä lähdimme veljen kanssa hitaasti liikkeelle. Taukoon oli mennyt aikaa noin 1 h 15 minuuttia, josta itse sateen odotteluun noin 40 minuuttia. Onneksi oli kuoritakki mukana, muuten olisi kylmä kangistanut. Saderintama oli kastellut teitä noin 10 kilometrin matkalta ja ilman lokasuojia rullailimme vain kevyesti noin 16 km/h tämän matkan eteenpäin, koska emme halunneet ajopaidan selän ja koko pyörän tulevan ihan rapaiseksi. Kun saavutimme kuivan tieosuuden, niin ajonopeuskin nousi taas kolmenkympin hujakoille ja maisemat vilistivät ohi. Viimeinen taukopaikkakin tuli eteen yllättävän nopeasti noin 185 kilometrin kohdalla. Vihtijärven rannalla tulikin vietettyä noin 20 minuuttia maisemaa ihastellen ja vähän pientä purtavaa syöden. Näytti siellä muutama henkilö olevan kalassakin.

Viimeinen taukopaikka Vihtijärven rannalla.

Mitä vähemmän reissusta oli enää kilometrejä taittamatta, niin sitä helpommalta polkeminen alkoi tuntua. Näinhän se on myös maratonin juoksemisessakin, vähän puolenvälin jälkeen on vaikeinta ja kun maali häämöttää, niin ihmettelee aina, mistä sitä energiaa tuleekaan. Kodin, pehmeän sohvan ja kunnon ruoan ajattelu sai mielen ja kehon virkeäksi ja Klaukkalan tasaisia ja kauniita peltomaisemia ei juuri kerennyt ihastelemaan. Ne vain vilistivät ohi. Samoin teki myös horisontissa väijyneet tummat pilvet. Hetken jo näytti sateen taas tulevan päälle, mutta hyvällä tuurilla vältimme sen nipin napin.

Vuoden 2015 reissun dataa. Tarkempaa tietoa reitistä Garmin Connect-palvelusta. Vuosi 2016 tästä linkistä.

Kotiin päästessä GPS-mittarin lukema oli 221,5 km. Kokonaisaika matkalle oli 11 tuntia ja 7 minuuttia, josta aika liikkeellä oli 8 h 24 minuuttia. Taukoihin meni siis 2 tuntia ja 43 minuuttia, eli noin 25 % kokonaisajasta. Aika paljon mielestäni. Ajoajan keskinopeudeksi tuli 26,4 km/h, jos tähän laskee tauotkin mukaan, niin matkan keskinopeudeksi tuli 19,9 km/h. Sinänsä hassua, sillä vuonna 2015 samaan matkaan meni aikaa 11 h ja 12 minuuttia. Eroa näinkin pitkässä reissussa tulee siis vain 5 minuuttia. Huh, huh, aika kellontarkkaa työtä :) Vuonna 2015 samalla reissulla aika liikkeellä oli kuitenkin parempi, eli 7 h ja 58 minuuttia. Silloin taisi olla parempi myötätuuli, eikä märän tien takia pitänyt ajaa osaa pätkästä vähän hitaammin. Tänä vuonna puolestaan kokonaisaikaa taas paransi se, että lyhyempiä taukoja pidettiin yksi vähemmän, eikä rengas puhjennut matkan aikana.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Pyörät ja varusteet olivat juuri optimaalisia lenkille ja sääkin suosi. Hienoinen sivutuuli ja puolipilvisyys teki sen, että pyöräily oli suhteellisen vaivatonta, eikä nestettäkään hirveästi kulunut, noin 0,7 litraa/100 km. Juomapullot tuli täytettyä kerran vain Lopen taukopaikalla. Juotua tuli kuitenkin ihan hyvin, koska kaksi kertaa tuli taukopaikoilla pusikossa käytyäkin. Kotiin tullessa muutama suklaapatukkakin oli vielä jäljellä, joten vähemmälläkin energiamäärällä olisi reissuun voinut lähteä. Tuntuiko jäsenissä seuraavana päivänä? Hivenen, mutta monen muun suorituksen jälkeen on tuntunut paljon enemmän.

4 kommenttia:

  1. Hienoa että nojapyörän (mielestäni) tärkein etu on tiedossa, eli mukavuus. Ei mene paikat hajalle vaikka ajaa rataolosuhteissa 12h kilpailun aikana 10h43min keskinopeudella 29,4kmh. Tietenkin lihaksissa tuntuu, mutta puutumisia tai hiertymisiä ei missään. Tämä tietenkin kattamattomalla nojapyörällä. Kinnerit sitten ovatkin aivan oma lukunsa :)

    Olen huomannut pidemmillä reissulla että juomarakko on minulle tärkeä. Vettä on helppo hörppiä ajonaikana "jatkuvasti" ja ei tule päivän päätteeksikään nestehukkaa. Lisäksi pidän mukana jotain urheilujuomaa/mehua/muuta juomapullossa. Vaihtelu virkistää nesteytyksessäkin.

    Olen tänä kesänä mennyt pariin otteeseen myös näitä >200km lenkkejä, tuon yhden >300km lisäksi. Isoin ongelma näissä kaikissa on ajankäyttö, eli mistä löytää vapaa-aikaa päivän verran ilman velvoitteita. Downshiftausta pitäisi harrastaa ilmeisesti lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Osku. Saako kysellä oman nojapyöräsi mallia, hintaa ja ostopaikkaa? Ihan vakavissaan olen harkinnut jonkun nojapyörän ostamista. Suosituksia ja kokemuksia otetaan vastaan. Tällä hetkellä kiinnostaisi taitettava HP Velotechnik Gekko/Sorpion. Olisi helppo säilyttää sitä taitettuna kerrostalokaksiossani ja pidemmille reissuille saisi varmaan junassakin/auton tavaratilassa kuljetettua. Noin 2 300/3 500 euron hintakaan ei nyt ihan mahdoton ole.

      Itseäni kutkuttaisi kanssa ajella joskus noin 300 km reissu. Takapuoli ei varmaan kestäisi tuon ajamista maantiepyörällä, mutta nojapyörällä varmaan ihan ajettavissa. Ratareisi-pyöräilytapahtuma sopisi varmaankin tähän haaveeseen.

      Poista
    2. Pyöräni on Challenge Mistral noin vuodelta 2007. Ostin sen käytettynä nojapyorafoorumi.fi kautta osta/myy alueelta, hintaa tuli 700€ pari vuotta sitten. Kyseessä tästä mallista vanhempi, hieman painavampi malli ( http://www.challenge-recumbents.com/mistralsl_detail.php ). Tämän vanhemman mallin kuva omasta pyörästäni ( http://www.nojapyorafoorumi.fi/download/file.php?id=4912 ). Tuo on mahtunut mulla farmari VW Golffiin kun on penkit käännettynä, joten olen pärjännyt ilman taittopyörää. Alun perin minunkin harkinnassani oli mm. samainen HP Velotechnik ja joitain muita. Tuolla 2000-3500€ hinnalla pääsisit myös kiinni ainakin ulkomailta ostettuna kinneriinkin, jos sellainen miellyttää ajatuksena. Onhan ne aika mielenkiintoisia pelejä, siitä ei pääse mihinkään. Mulla ei vain kerrostaloasumisessa ole sellaiselle tilaa. Tällä hetkellä haaveissa on ostaa jokin kevyempi "kisapeli", kuten Slyway Team. Käytettynä toki haen sitäkin.

      Ratareidessä en ole itse päässyt vielä käymään, koska sen ajankohta ei ole koskaan soveltunut. Vuosittain kuitenkin järjestetään Nokialla Nokian renkaiden testiradalla SM-kisat, tai kuten tänä vuonna Pohjoismaiden mestaruuskisat. Kyseessä on enemmänkin tapahtuma jossa harrastajat tapaavat, kokeilevat toistensa pyöriä ja vähän kisailevat, kuin totinen kilpailu. Lajit ovat 200m lentävällä lähdöllä, 1h, 6h ja 12h ajot. 6 ja 12h kilpailut ajetaan yhtä aikaa sunnuntaina ja edeltävät 200m ja 1h ajetaan lauantaina. 12h ajossa tänä vuonna saavutin tuon 312km (virallinen kisatulos ja gps/strava kertoi 315km). Lihaksethan tuossa vetävät tietenkin jumiin samalla tavalla kuin urheilussa yleensäkin, mutta hiertymät/puutumiset loistivat poissaolollaan. Kinnereillä nopein veti 6h kisassa jo 340km, eli vauhtia ei ainakaan puutu.

      Jos aihe kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa tehdä tunnus nojapyorafoorumille ja tulla mukaan keskusteluun. Löytyy myös #nojakki IRC-kanava ircnetistä, jos hieman nopeatempoisempaa keskusteluseuraa haluaa. Ilmeisesti myös facebookissa on jotain, mutta siihen palveluun en ole itse lähtenyt.

      Poista
    3. Kiitos kommenteistasi, hieno pyörä sinulla. Ehkäpä ensi kesänä itselläni on samanlainen ja nähdään Nokian testiradalla :) Säilytysongelmien takia tuo kaksipyöräinen nojapyörä voisi tosiaan olla itselleni kuitenkin se paras valinta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...