20. kesäkuuta 2016

Lohja Triathlon 2016 - Hienosti järjestetty sprinttimatka

Tänä kesänä järjestettiin TriathlonSuomen ja tapahtumakoordinaattori Sami Tuomen johdolla Lohjan ensimmäinen sprinttitriathlon. Paikkana Lohjan Kisakallio ja sen mahtavat maisemat: Uinti Kisakallion rannan edustalta, pyöräily kumpuilevaa Kisakalliontietä ja juoksu viereistä kuntorataa pitkin. Tämän päälle kun sitten tarjotaan vielä kunnon lounas Kisakallion urheiluopiston päärakennuksessa, niin eipä voisi tapahtumaa paljon paremmin järjestää.

Jos Ironmanin täysmatka on triathlonissa se kuninkuusmatka, niin sprintti on puolestaan triathlonissa se lyhin kilpailu (uinti 750 m, pyöräily 20 km ja juoksu 5 km). Matka sopii hyvin ensikertalaisille, eikä siihen mukaan lähtemiseksi tarvitse olla mikään teräsmies. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi kisana välttämättä jotenkin vähäpätöinen tai helppo. Mitä lyhyempi matka, niin sitä pienempiä ovat erot loppuajoissa. Jos haluat kunnolla pärjätä, pitää jokaisen teon olla harkittu. Turhaa hötkyilyä tulee välttää, vaihtojen pitää mennä putkeen ja jokaisessa lajissa tulee pärjätä. Kaiken lisäksi koko kisa pitää vetää lähes täysiä läpi, kuitenkaan itseään tappamatta. Kiinnostavaa eikö? Itse en ole vielä triathlonissa sprinttimatkaa kokeillut, joten tässäpä hyviä syitä kokeilla.



Vielä edellisenä päivänä näytti silti, että koko tapahtuman voi unohtaa. Vettä oli tullut muutaman päivän aikana enemmän kuin varmaan koko kesänä ja sääennuste näytti vesisateen jatkuvan myös kisapäivänä. Peesivapaissa kilpailuissa on pyöräilyssä aina kaatumisen tai onnettomuuden riski ja sateella se moninkertaistuu. Turha mielestäni lähteä sateella riskeeraamaan, siinä on vain enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Sateella pyöräily on muutenkin inhottavaa, vaikka juoksuun ja uintiin sillä ei juurikaan ole merkitystä. Vielä kisapäivän aamunakin sadetutkan ennusteet näyttivät sateen lakkaavan vasta puolenpäivän jälkeen, mutta Helsinki Testbed -projektin reaaliaikaiset sadetutkahavainnot näyttivät saderintaman menevän ohi noin kello 9.  Sprinttitriathlonin kisa alkoi kello 12, joten siinä oli hyvin aikaa asvaltin kuivahtaa pyöräilyosuutta varten ennen lähtöä. Kisakamat autoon ja kisapaikalle siis.

Triathlonkisoja on nyt jo takana sen verran, että en suuremmin stressaa kisojen alkua. Oma rutiini on muodostunut. Saavun paikalle noin tuntia ennen starttia, laitan varusteet ja pyörän valmiiksi vaihtopaikalle ja tarkistan kisajärjestäjän reitin sekä lähiympäristön. Missä on uintipaikka, uintireitti ja millainen on rantautumisen pohja? Miten sieltä tullaan vaihtoon, missä kohtaa saa jo nousta pyörän selkään, mistä ja mihin suuntaan juoksureitti kulkee, mistä löytyy juomapaikkoja? Perusasioita kaikki siis. Tämän jälkeen, kun varusteet on varmasti tsekattu läpi, vaihdan märkäpuvun ylle ja lähden fiilistelemään kisatunnelmaa sekä testaamaan veden lämpötilan testiuinnilla.

Vaihtoalue ennen starttia sijaitsi poikkeuksellisesti nurmikentällä. Tykkäsin tästä, kun ei jää hiekkaa jalkapohjiin.

Vielä on hiljaista uintipaikalla. Ilma noin 18 ja vesi 16 astetta.

Kisainfoihin en yleensä jaksa enää osallistua, koska samat asiat niissä kuitenkin käydään läpi, kuin nettisivuiltakin löytyy. Joillekin ensikertalaisille ne kuitenkin voivat tarjota hyvän paikan kysyä jotain mieltä askarruttavaa. Jos jostain pitäisi Lohja Triathlonia kritisoida, niin mieleen tulee aivan liian aikainen kisainfo. Jos startti alkaa kello 12, niin kuka tulee kuuntelemaan kisainfoa jo 10:30? Vinkkinä ensi kertaa varten: Kertokaa kisainfoa kovaäänisestä vaihtoalueen vierellä vaikkapa 30 min ennen lähtöä, kun kisailijat säätävät varusteitaan ja pukevat märkäpukujaan. Nyt kaiuttimista tuli jotain vieraiden kielien käännöksiä yms diipadaapaa. Voisihan tuossa pyörittää vaikka sponsoreiden markkinointipuhetta tai jotain oikeasti järkevää.

Veden lämpötila oli kuuleman mukaan 16 astetta ja se tuntui testiuinnin perusteella aluksi pirun kylmältä, kunnes keho tottui siihen. Tuuli puhalsi aika navakasti, joten järvellä oli myös hivenen aaltoja. Ilman kelluttavaa ja lämmittävää märkäpukua en veteen kyllä menisi. Muutama huimapää kuitenkin seisoi starttiviivalla ilman märkäpukua pelkissä uimapuvuissa. Vähän hurjaa. Starttiin lähdin noin puolivälistä ryhmää, vaikka tiesin, etten tule koko matkaa vapaauintia jaksamaan. Muutaman kerran tuli toisten uimareiden jalat vastaan, kun jouduin keskiryhmässä pussiin. Uintireittini oli sen verran suora ja optimaalinen, että en viitsinyt lähteä kiertämään, vaan vaihdoin hitaampaan rintauintiin. Ensimmäisellä kääntöpoijulla oli ruuhkaa, mutta sisärataa pitkin pääsin ongelmitta ohi. Yritin välillä vapaauintia, mutta jotenkin en saanut hengitystä tasaantumaan ja rentoa fiilistä uimiseen. Aallot eivät ainakaan uimista auttaneet, saati kertyvä lima kurkussa. Uintimatkana 750 metriä on jo sen verran lyhyt, että kovin suuria eroja ei muodostu. Jo häntäpäästäkin näki selvästi kärkijoukon menoa, kun he nousivat vedestä jyrkkää rantaa ylös vaihtopaikalle.

Kohta uimaan. Kuvan lähde: TriathlonSuomi.

Oma uintiaikani oli 17:19. Aika on muutamaa sekuntia huonompi kuin Vantaan Triathlonin 2016 perusmatkan saman osa-alueen vauhti. Lievä pettymys siis, mutta toisaalta parempaan ei näillä taidoilla vielä päästä, enkä siihen oikeastaan kuvitellutkaan pääseväni. Ensimmäinen vaihto sujui hyvin. Matka vaihtopaikalle oli kuitenkin suhteellisen pitkä ja erittäin jyrkkä. Huohotin koko nousun vaihtopaikalle asti. Märkäpuku lähti hyvin jaloista ja tykästyin siihen, että koko vaihtoalue oli pystytetty ruohokentälle. Märkiin jalkoihin ei jäänyt hiekkaa ja muuta roskaa. Pehmeälle alustalle saattoi vaikka istahtaa kiskomaan märkäpukua, jos siltä tuntui. Pyöräilyosuudella mäkeä ja mutkaa riitti. Itse asiassa tasaista pätkää ei oikein edes ollut. Alamäkeä seurasi aina nopeasti ylämäki. Kisoissa olisi ollut peesivapaus, mutta näin kumpuilevassa maastossa sen etua oli vaikea hyödyntää. Sinänsä harmi, koska peesaaminen olisi helpottanut ja nopeuttanut ajoa ja tuonut strategisen vivahteen kisaamiseen. Toisaalta tie oli paikoitellen vähän huonossa kunnossa ja toisen takana ajaessa kaikkia railoja ja kuoppia ei välttämättä olisi huomannut ajoissa. Mäkinen maasto tasoitti myös pyöräilyosuutta, koska aerodynaamisista pyöristä ja varusteista ei oikein ollut hyötyä. Vain raaka voima reisistä ja pakaroista ratkaisi sen, kuka tulee ylämäissä ohitetuksi ja kuka ei.

4 x 5 km pyöräilyosuudella ei loppujen lopuksi kukaan tullut ohitseni. Taistelin kauan yhden punapaitaisen kisaajan kanssa. Kun itse join tai tankkasin alamäessä, niin hän tuli ohi. Kun hän teki samoin, itse tulin ohi. Tätä ohittelua tapahtui puolin ja toisin vähintään neljä kertaa. Viimeisessä jyrkässä ylämäessä juuri ennen vaihtopaikkaa menin kuitenkin hänestä vihdoin ohi. Vaihdoimme nopeasti kommentit jotenkin näin: "Tulipahan ohiteltua, olisi pitänyt ajaa tasaisemmin". Niin totta. Nyt kumpikaan ei oikein saanut toisesta kunnolla peesihyötyä. Mutta minkäs teet? En sitten tiedä, miten tuo tankkaus olisi pitänyt noin mäkisessä maastossa suorittaa. Alamäessä juominen hidasti ilmanvastuksen takia nopeutta ja ylämäissä puuskutti niin, että niissä juominen oli jo ihan fyysisesti hankalaa ja syöminen jo melkein mahdotonta. 20 kilometrin pyöräilyn loppuaika oli 38:23. Nousumetrit olisi kiva tietää tältä osuudelta. Järkyttävän paljon niitä kyllä oli.

Juoksu tapahtui Kisakallion kuntoradalla. Vaihtoalueelta lähdettiin sopivasti aina alamäkeen ja sukellettiin varjoisan ja viileän metsän sekaan. 5 km juoksu juostiin kolmena lyhyenä kierroksena. Kierroksen lopulla oli tietenkin Lohjan maastoihin sopiva jyrkkä ylämäki :) Sen verran nyppylällä oli pituutta ja jyrkkyyttä, että suurin osa näytti sen kävelevän. Vain harva itseni lisäksi juoksi mäen joka kierroksella ylös. Myös juoksuosuudella tuli ohiteltua paljon kisaajia, mistä saikin hyvän fiiliksen ja voimia. Yksi juoksija tuli puolivälissä juoksua ohitseni, enkä tuntunut jaksavan juosta samaa vauhtia suoralla. Kun tuli kuitenkin loppupuoliskon jyrkän mäen aika, niin hän pistikin kävelyksi. Pääsin takaisin rinnalle ja kierroksen alun juomapisteellä lopullisesti ohi. Sen jälkeen en tätäkään kisaaja enää nähnyt. Juoksu tuntui kierros kierrokselta jotenkin helpommalta, vaikka lopun ylämäki saikin hengityksen aina kuulostamaan höyryveturilta. Juoksun loppuaika 23:57.

Lohja Triathlon 2016 tuloksia. Oma sijoitus 20/117. Aika hyvä.
Kokonaisaika Lohja Triathlonin 2016 sprinttimatkalle tuli noin 1:26. Mitään tavoitetta en itselleni sinänsä asettanut, mutta alle 1:30 aikaa kaavailin. Ottaen huomioon erittäin haasteellisen maaston, niin aika on erittäin hyvä. Aikaa enemmän itseäni hämmästyttää kuitenkin itse sijoitus, 20/117. Uinnissa olin puolivälin sijoituksella, samoin ensimmäisessä vaihdossa. Pyöräilyosuuden aika oli kuitenkin top10 aika ja juoksussakin aika oli 15. nopein. Siis mitä? Olen aina kuvitellut, että olen enemmän pitkän matkan urheilija. Pyöräillessä ja juoksussa tuntuu, että kone käynnistyy hitaasti vasta reilun puolen tunnin "lämmittelyn" jälkeen. Eipä se ihan tältä vaikutakaan, jos tuloksia katselee.  Toisaalta pitemmissä matkoissa en juuri koskaan ole tulosten puoliväliä paremmalla puolella. Kutkuttaisi ihan kokeilla sprinttitriathlonia vielä uudestaan. Ehkäpä tuleva Sipoonrannan sprinttitriahtlon. Tavoite alle 1:25. Erinomaisissa olosuhteissa ja joskus himpun verran paremmalla uimataidolla tavoite voisi olla alle 1:20.


Kisakallion urheiluopisto toimi kisakansliana ja tarjosi kilpailijoille ruokailun.

Kaiken kaikkiaan erinomaisesti järjestetty pikamatka Lohjalla. Vielä kun ottaa huomioon, että tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, niin hattua pitää nostaa. Vielä kun tapahtumamaksuun sisältyi ruokailu (ruokana paljon erilaisia salaatteja, leipää, perunamuusia paistetuilla muikuilla, stroganoffia yms ja vielä jälkiruuaksi suklaavanukasta), niin en näe mitään syytä, miksi tapahtuma ei keräisi seuraavanakin vuonna vielä lisää kisaajia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...