Läskipyörien uusi kuningasperhe - White 3 Fat Pro ja Lite

Norjalainen urheilukauppaketju XXL Store on rantautunut Suomeen rytinällä ja teki jo ensimmäisenä toimintavuotenaan Suomessa pienen positiivisen tuloksen. Kauppaketjun hinnoittelu on aggressiivista, tuotteet hyviä ja hinnat erittäin kilpailukykyisiä. Firmalta löytyy myös oma White-pyörämerkki, jonka alta löytyy eri malleja, muun muassa läskipyörä. Fillari lehti arvioi vuoden 2014 White 2Fat Interceptor läskipyörän yhdeksi parhaista läskipyöristä koskaan. Yleensä pyöristä julkaistaan joka vuosi hivenen päivitetty versio ja Whiten 3 Fat Pro on tämän läskipyörämallin kolmas sukupolvi. Koska jo aikaisemmat mallit ovat olleet niitä testanneiden ja käyttäneiden mielelestä erinomaisia ja keränneet hyviä arvosteluja, niin uskalsin vihdoin ja viimein "päivittää" oman Kona Wo läskipyöräni vähän parempaan versioon.

XXL Storesta saapui siis syyskuussa 2015 uusi White 3 Fat Pro -fatbike. Ennakkotilaajille hinta oli vain 1199 ja postikulut 19,90 euroa. Halpaa kuin saippua, jos ottaa huomioon siinä kiinni olevat osat ja sen, että läskipyörät ovat vieläkin perinteisiä maastopyöriä vähän kalliimpia. Vanha Kona Wo läskipyöräni maksoi aikoinaan 1350 euroa, se oli vieläpä hankittu käytettynä ja oli osien puolesta huonompi. Tämä Whiten uutukainen on siis halvempi ja vieläpä paljon parempi kuin Kona Wo. Kummallista, niin se tekniikka kehittyy ja hinnat laskevat ajan saatossa. Teknisiä tietoja Whiten 3 Fat Pro -läskipyörästä:

• Runko alumiinia, etuhaarukka hiilikuitua
• Vaihteenvalitsin: Sram GX Trigger
• Takavaihtaja: Sram GX 11 vaihdetta
• Kammet: Samox TAF29 1X11 38T
• Kasetti: Sram GX-1150 10-42T
• Hydrauliset levyjarrut: Shimano BR-M395
• Vanteet: White 80 mm
• Renkaat: Vee Rubber Snow Shoe 4,5" 72TPI
• Paino: 14,1 kg

Mikä tässä Whiten 3 Fat Pro -läskipyörässä on sitten Kona Wo -fatbikeä parempaa ja mikä huonompaa? Aloitetaan selkeimmästä, eli ulkonäöstä. Kyllä tuo mattaoranssi väritys ja kaareva yläputki pesee mustan sisarensa mennen tullen. Omaan silmiini väri on todella hieno. Hiilikuituinen etuhaarukka lisää mukavuutta ja pitää osittain painon alhaisena. White on noin 2 kiloa Konaa kevyempi. Ei ehkä tunnu niin paljolta, mutta sen kyllä huomaa ja osa massasta on lähtenyt itse renkaista (kiekko + sisäkumi ja ulkokumi). Whitessä eturangas painaa noin 3750 g ja Konassa 4020 grammaa. Pienikin ero renkaiden pyörivissä massoissa vaikuttaa jo selvästi itse kiihtyvyyteen ja raskaissa läskipyörissä ero vain korostuu. Nyt kelpaa jo vähän kiihdytellä ylämäkeenkin.

Uudessa rungossa on myös tilaa leveämmille renkaille, eikä ketjulinja kulje yhtä lähellä takarengasta kuin Kona Wo:ssa. Hydrauliset levyjarrut toimivat kuin unelma ja jarrutehoa riittää. Eipähän tarvitse enää kuunnella Konan mekaanisten jarrujen ininää ja hyväksyä niiden pienoinen tehottomuus. Teknisistä tiedoista voi bongata, että läskipyörän vaihteisto on upouusi Sram GX 1 x 11 (maksaa jo erikseen reilut 400 euroa). Etuvaihtajaa ei siis ole ollenkaan, koska edessä on vain yksi eturatas ja takaa löytyy jopa 11 "vaihdetta". Ei siis enää turhaa etuvaihteen kanssa räknäämistä, koska takavaihtajalla hoitaa kaiken vaihtohomman. Tukkien yms. esteiden ylityskin käy pyörällä paremmin, kun ei ole enää isoa eturatasta ottamassa osumaa.

White 3 Fat Pro viimeistelty kaikilla varusteilla pinnaheijastimia ja vanneteippiä myöten. Söpö kuin pieni porsas :)

Sitten ne negatiiviset asiat. Whiteen on mahdollista kiinnittää tarakka kuten Konaan, mutta juomapullotelineitä on vain yksi vs Konan 2+3 kpl. Harvoinpa sitä yhtä enempää tarvitsee, mutta optio tähän olisi ollut paikallaan. Koska etuhaarukka on hiilikuitua, niin siihen on vaikea saada kiinni mitään etulokasuojaa (sehän tietysti pilaisi jo ulkonäönkin). Sramin GX sarja on helv**** kallis. Jos jotain hajoaa, niin varaosista saa pulittaa pitkän pennin. Halvemmallakin olisi mielestäni pärjännyt. Vee Rubber Snow Shoe -kumeissa on pientä "self steeringiä" havaittavissa, mutta Konan alkuperäisiin renkaisiin verrattuna itseohjautuvuus ei ole niin korostunutta ja renkaat ovat mielestäni ihan hyvät. Tietysti jos hakee täydellistä läskipyörää, niin silloin renkaiden merkitys korostuu ja ihan hyvä ei välttämättä ansaitse silloin kiitettävää arvosanaa. Mielelläni olisin nähnytkin tämän Whiten pyörän alla jonkin muun valmistajan rinkulat, kuin juuri Vee Rubberit. Myöhemmin sitten näkee, miten kuvio pelaa talvisessa kelissä ja voittaako Whiten ensiasennusrenkaat esimerkiksi joskus hankkimani Surly Natet pidon puolesta. Todennäköisesti se täydellisen läskipyörän renkaan metsästys tulee vielä jatkumaan.

Pahin virhe pyörän suunnittelussa on mielestäni Samoxin kampisetin alkuperäisen eturattaan valinta. Eturattaassa on 38 hammasta/piikkiä ja se on peruspyöräilijälle aivan liian raskas. Todella jyrkkään mäkeen tai hitaisiin teknisiin nousuihin ei oikein tunnu löytyvän tällä kokoonpanolla tarpeeksi pientä vaihdetta, vaan on satsattu enemmän isompiin välityksiin. Jostain syystä joku neropatti on päättänyt, että tällä pyörällä pitää päästä polkemaan alamäkeen 45 km/h nopeutta. Jos haluaa ajaa Malminkartanon huippua, niin sitten talutetaan pyörää, jos reisistä ei löydy voimaa. Mielestäni läskipyörän filosofia on juuri päinvastainen. Tästä syystä alkuperäinen 38 piikkinen eturatas korvautui 32 piikkisellä, RaceFace Narrow-Wide eturattaalla, jonka Bikester pyöräkauppa tarjosi. Hintaa rattaalla on reilut 50 euroa ja väriksi valitsin tyyliin sopivan punaisen värin. Nyt tuolla pyörällä kiipeää vaikka kuuhun asti.

Hintaisekseen Whiten 3 Fat Pro on kyllä ihan kuningas. Reilulla tonnilla saa pyörän, jonka voimansiirto jo itsessään maksaa noin 400 euroa. Paha tästä on enää läskipyörää parantaa. Ei tule kyllä Kona Wo:ta ikävä. Vähän jo ehkä toivoisi lumen tulevan nopeasti, että pääsisi ajelemaan pyörällä talvipolkuja pitkin.

White 3 Fat Pro syksyn maastolenkillä, Kaliton suolammella, Pohjois-Espoon Kalajärven lähellä.

Jos pyörään ei viitsi tuhlata reilua tonnia kahisevaa, niin kannattaa kokeilla Whiten 3 Fat Liteä. Pari saturaista halvempana se tarjoaa myös samaa läskipyöräilyn hupia. Runko, renkaat, geometria yms. ovat identtisiä, vihreän pyörän erona on vain hivenen tehottomammat jarrut sekä halvempi 2x9 voimansiirto. Halvempi Lite-malli on noin 1,5 kg Pro-mallia painavampi, koska pyörässä ei ole hiilikuituista etuhaarukkaa ja lisätty etuvaihtaja, -ratas ja vaihteenvalitsin tuovat lisäpainoa. Väitän, että ajossa tuota eroa ei edes huomaa ja energiankulutuksessa tuo ero vastaa vajaata 2 %. Sen verran annetaan siis tällä pyörällä "tasoitusta", jos lähdetään mäkistä maastoa polkemaan.

Veljeni omistaa Lite-mallin ja koeajon perusteella kumpikin versio tuntuu erittäin hyvältä, lähes samoja kun ovat. Vaa'ankieli kallistuu oikeastaan sen suuntaan, kummasta värityksestä enemmän tykkää ja onko valmis maksamaan lisärahaa yksirattaisesta vaihtoehdosta, joka pitää vielä päivittää "kevyemmäksi" polkea. Tällä saadaan maavaraa sitten 1 cm lisää, ei revitä lepattavia housunpuntteja rattaisiin ja nopeutetaan ärsyttävää vaihteiden kanssa vekslausta. Kukin painottakoon itselle tärkeitä ominaisuuksia. Kumpikin vaihtoehto on silti erinomainen hankinta.

Whiten 3 Fat Lite suomaastossa.

Paksupyörällä suossa. Tästäkö sitä pitäisi oikeasti ajaa :)

Suo kantaa helposti ja paksupyörällä pääsee heittämällä yli, kunhan vain uskaltaa kokeilla.

Päivitys 4.10.2022 - Kokemuksia 7 vuoden ja noin 15 000 km jälkeen

Vuonna 2015 ostettu White 3 Fat Pro on ollut käytössäni noin 7 vuotta ja sillä on ajettu osapuilleen 15 000 km. Pyöräilen vuodessa pelkästään työmatkaa noin 5 000 km, josta fatbikellä talvi/syyskeleillä ehkä sen puolet, eli 2 500 km. Tarkempaa lukemaa en osaa antaa, koska pyörästä on vuosien saatossa matkamittari varastettu, josta olisi tarkan matkan nähnyt. Voisi kuitenkin sanoa, että olen asiantuntija tuon pyörän suhteen. Allekirjoitan kaiken sen, mitä artikkelin alussa sanoin. Pirun hyvä pyörä kaiken kaikkiaa. Monta hauskaa retkeä on takana. Jotain knoppitietoja voisin tässä vielä jakaa lähinnä huollon ja tekniikan osalta. 

Jarrupalat on tullut vaihdettua kerran noin 11 000 km jälkeen (Shimano B01S resin). Noin kympin maksaneet jarrupalat ovat kestäneet todella hyvin ajoa ja kuluneisuuden huomasi vasta, kun metallista hankausääntä alkoi kuulua. Palat olivat käytännössä kuluneet loppuun. Keskiötä on tullut uusittua varmaan noin kaksi tai kolme kertaa (Shimano keskiölaakeri SM-BB52 HTII BSA kierre Deore, hinta 18 €). Voimansiirtohan tuossa kuluu, kun talvella ajaa kaikenlaisessa loskapaskassa ja etenkin keskiö kerää sitä rapaa ympärilleen. Ketjuja on myös mennyt varmaan kaksi tai kolme. Eturatas, keskiö, takapakka, vaihtajan rissat ja itse ketju tuli uusittua vuoden 2022 kesällä. Sitä ennen ne olivat kuluneet jo niin paljon, että pelkkä ketjun uusiminen ei olisi enää auttanut, koska ketju olisi vain hyppinyt rattailta. Niinpä päätinkin ajaa ne kokonaan loppuun ja uusia, kun vaihtaminen alkaa takeltelemaan (ketju tippuu rattailta, jää kiinni eturattaaseen tai vaihtaa huonosti). Kuten itse artikkelissakin sanoin, niin nämä Sram GX varaosat olivat todella kalliita ja maksoivat noin 240 euroa. Alla muutama hauska kuva :)

Fatbiken Race Face Narrow Wide eturatas. Kulunut vasemmalla, uusi oikealla. Järkyttävä ero, kun hammastus on jo terävää ja kieroa.

Ylhäällä uudet takavaihtajan rissat ja alhaalla kuluneet. Ketju syönyt hammastuksen aika lailla kokonaan, kun vain terävät piikit jäljellä.

En viitsinyt tähän laitta enää kuvaa takapakasta, mutta hauskana yksityiskohtana siitä oli muutama hammas kokonaa poikki ja silti vaihtaminen toimi vielä jotenkuten. Kaikista mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että läskipyörässä on vieläkin edessä alkuperäinen Veetyresin Snowshoe -rengas. Kulutuspinta on jo aika sileä, mutta silti pitää nostaa hattua sen kestävyydelle. 

Swalbe Jumbo Jim - Suunnitteluvirhe vai mitä?

Takarengas on uusittu jo kaksi kertaa, kun se kuluu enemmän. Pari vuotta takana alla oli Swalbe Jumbo Jim, mutta se osoittautui huonoksi. Yleisen valmistus/suunnitteluvirheen tai vastaavan takia se kestää noin kaksi vuotta ja alkaa sen jälkeen "rypyttäytyä" sisäpinnaltaan ja puhkoa sisärengasta aiheuttaen rengasrikon. Jos omistat kyseisen renkaan ja 2 vuoden jälkeen rengasrikot yleistyvät, niin tuossa syy. Heitä se heti pois, vaikka kulutuspintaa olisi vuosiksi, mikään muu ei toimi. Veljelläni on mennyt jo kaksi eri aikaan hommattua Swalbe Jumbo Jimiä. Tuo ei voi oikein olla enää sattumaa. Sinänsä sääli, koska rengas on muuten todella hyvä :( Ostin omani aikoinaan XXL Storesta hintaan 68 € ja tein siitä reklamaation. Sain kaikki rahani takaisin, vaikka pyysin vain -50% alennusta. Nyt on alla Veetyresin BullDozer. 

Ulkorenkaan sisäpinnan rypytys hinkkaa lopulta sisärenkaaseen viillot.

Swalbe Jumbo Jim ja ulkorenkaan sisäpinnan rypyttyminen noin 2 vuoden käytön jälkeen. 

Päivitys 20.6.2023. White 3 Fat Pro oli myynnissä Huuto.netissä ja Torissa vajaan 500 euron hintaan. Pyörä oli varmaan reilut puoli vuotta myynnissä Huutonetin kautta, mutta kiinnostusta, saati järkeviä tarjouksia ei tullut. Lopulta pyörä meni kaupaksi hintaan 440 euroa Torin kautta, näyttökertoja palvelussa kertyi 760 kappaletta ja pyörä oli vasta sivulla 25/27. Huutonetissä pyörä oli puolestaan ainut läskipyörä, joka löytyi ja katselukertoja kertyi hatusta heitettynä kyllä paljon Toria enemmän. Ihme meininkiä noiden huutokauppa/myyntisivustojen kanssa?? Sääli myydä hyvää pyörää, mutta olen vaihtanut alle Tunturi Tribe sähköfatbiken, eikä toiselle pyörälle ole enää tarvetta. Alta löytyy vielä muutamia kuvia Whiten pyörästä vuosien varrelta ja viimeisin kuva on pyörän myyntikuva. 

Whiten 3 Fat Pro myyntikuva. Pyörä kaipaisi hyvää kotia ja uutta omistajaa.

(Alkuperäinen juttu julkaistu 1.11.2015 ja nyt päivitetty)