1. marraskuuta 2015

Läskipyörien uusi kuningasperhe - White 3 Fat Pro ja Lite

Norjalainen urheilukauppaketju XXL Store on rantautunut Suomeen rytinällä ja teki jo ensimmäisenä toimintavuotenaan Suomessa pienen positiivisen tuloksen. Kauppaketjun hinnoittelu on aggressiivista, tuotteet hyviä ja hinnat erittäin kilpailukykyisiä. Firmalta löytyy myös oma White-pyörämerkki, jonka alta löytyy eri malleja, muun muassa läskipyörä. Fillari lehti arvioi vuoden 2014 White 2Fat Interceptor läskipyörän yhdeksi parhaista läskipyöristä koskaan. Yleensä pyöristä julkaistaan joka vuosi hivenen päivitetty versio ja Whiten 3 Fat Pro on tämän läskipyörämallin kolmas sukupolvi. Koska jo aikaisemmat mallit ovat olleet niitä testanneiden ja käyttäneiden mielelestä erinomaisia ja keränneet hyviä arvosteluja, niin uskalsin vihdoin ja viimein "päivittää" oman Kona Wo läskipyöräni vähän parempaan versioon.


XXL Storesta saapui siis syyskuussa uusi White 3 Fat Pro -fatbike. Ennakkotilaajille hinta oli vain 1199 ja postikulut 19,90 euroa. Halpaa kuin saippua, jos ottaa huomioon siinä kiinni olevat osat ja sen, että läskipyörät ovat vieläkin perinteisiä maastopyöriä vähän kalliimpia. Vanha Kona Wo läskipyöräni maksoi aikoinaan 1350 euroa, se oli vieläpä hankittu käytettynä ja oli osien puolesta huonompi. Tämä Whiten uutukainen on siis halvempi ja vieläpä paljon parempi kuin Kona Wo. Kummallista, niin se tekniikka kehittyy ja hinnat laskevat ajan saatossa. Teknisiä tietoja Whiten 3 Fat Pro -läskipyörästä:

  • Runko alumiinia, etuhaarukka hiilikuitua
  • Vaihteenvalitsin: Sram GX Trigger
  • Takavaihtaja: Sram GX 11 vaihdetta
  • Kammet: Samox TAF29 1X11 38T
  • Kasetti: Sram GX-1150 10-42T
  • Hydrauliset levyjarrut: Shimano BR-M395
  • Vanteet: White 80 mm
  • Renkaat: Vee Rubber Snow Shoe 4,5" 72TPI
  • Paino: 14,1 kg


Mikä tässä Whiten 3 Fat Pro -läskipyörässä on sitten Kona Wo -fatbikeä parempaa ja mikä huonompaa? Aloitetaan selkeimmästä, eli ulkonäöstä. Kyllä tuo mattaoranssi väritys ja kaareva yläputki pesee mustan sisarensa mennen tullen. Omaan silmiini väri on todella hieno. Hiilikuituinen etuhaarukka lisää mukavuutta ja pitää osittain painon alhaisena. White on noin 2 kiloa Konaa kevyempi. Ei ehkä tunnu niin paljolta, mutta sen kyllä huomaa ja osa massasta on lähtenyt itse renkaista (kiekko + sisäkumi ja ulkokumi). Whitessä eturangas painaa noin 3750 g ja Konassa 4020 grammaa. Pienikin ero renkaiden pyörivissä massoissa vaikuttaa jo selvästi itse kiihtyvyyteen ja raskaissa läskipyörissä ero vain korostuu. Nyt kelpaa jo vähän kiihdytellä ylämäkeenkin.

Uudessa rungossa on myös tilaa leveämmille renkaille, eikä ketjulinja kulje yhtä lähellä takarengasta kuin Kona Wo:ssa. Hydrauliset levyjarrut toimivat kuin unelma ja jarrutehoa riittää. Eipähän tarvitse enää kuunnella Konan mekaanisten jarrujen ininää ja hyväksyä niiden pienoinen tehottomuus. Teknisistä tiedoista voi bongata, että läskipyörän vaihteisto on upouusi Sram GX 1 x 11 (maksaa jo erikseen reilut 400 euroa). Etuvaihtajaa ei siis ole ollenkaan, koska edessä on vain yksi eturatas ja takaa löytyy jopa 11 "vaihdetta". Ei siis enää turhaa etuvaihteen kanssa räknäämistä, koska takavaihtajalla hoitaa kaiken vaihtohomman. Tukkien yms. esteiden ylityskin käy pyörällä paremmin, kun ei ole enää isoa eturatasta ottamassa osumaa.

White 3 Fat Pro viimeistelty kaikilla varusteilla pinnaheijastimia ja vanneteippiä myöten. Söpö kuin pieni porsas :)

Sitten ne negatiiviset asiat. Whiteen on mahdollista kiinnittää tarakka kuten Konaan, mutta juomapullotelineitä on vain yksi vs Konan 2+3 kpl. Harvoinpa sitä yhtä enempää tarvitsee, mutta optio tähän olisi ollut paikallaan. Koska etuhaarukka on hiilikuitua, niin siihen on vaikea saada kiinni mitään etulokasuojaa (sehän tietysti pilaisi jo ulkonäönkin). Sramin GX sarja on helv**** kallis. Jos jotain hajoaa, niin varaosista saa pulittaa pitkän pennin. Halvemmallakin olisi mielestäni pärjännyt. Vee Rubber Snow Shoe -kumeissa on pientä "self steeringiä" havaittavissa, mutta Konan alkuperäisiin renkaisiin verrattuna itseohjautuvuus ei ole niin korostunutta ja renkaat ovat mielestäni ihan hyvät. Tietysti jos hakee täydellistä läskipyörää, niin silloin renkaiden merkitys korostuu ja ihan hyvä ei välttämättä ansaitse silloin kiitettävää arvosanaa. Mielelläni olisin nähnytkin tämän Whiten pyörän alla jonkin muun valmistajan rinkulat, kuin juuri Vee Rubberit. Myöhemmin sitten näkee, miten kuvio pelaa talvisessa kelissä ja voittaako Whiten ensiasennusrenkaat esimerkiksi joskus hankkimani Surly Natet pidon puolesta. Todennäköisesti se täydellisen läskipyörän renkaan metsästys tulee vielä jatkumaan.

Pahin virhe pyörän suunnittelussa on mielestäni Samoxin kampisetin alkuperäisen eturattaan valinta. Eturattaassa on 38 hammasta/piikkiä ja se on peruspyöräilijälle aivan liian raskas. Todella jyrkkään mäkeen tai hitaisiin teknisiin nousuihin ei oikein tunnu löytyvän tällä kokoonpanolla tarpeeksi pientä vaihdetta, vaan on satsattu enemmän isompiin välityksiin. Jostain syystä joku neropatti on päättänyt, että tällä pyörällä pitää päästä polkemaan alamäkeen 45 km/h nopeutta. Jos haluaa ajaa Malminkartanon huippua, niin sitten talutetaan pyörää, jos reisistä ei löydy voimaa. Mielestäni läskipyörän filosofia on juuri päinvastainen. Tästä syystä alkuperäinen 38 piikkinen eturatas korvautui 32 piikkisellä, RaceFace Narrow-Wide eturattaalla, jonka Bikester pyöräkauppa tarjosi. Hintaa rattaalla on reilut 50 euroa ja väriksi valitsin tyyliin sopivan punaisen värin. Nyt tuolla pyörällä kiipeää vaikka kuuhun asti.

Hintaisekseen Whiten 3 Fat Pro on kyllä ihan kuningas. Reilulla tonnilla saa pyörän, jonka voimansiirto jo itsessään maksaa noin 400 euroa. Paha tästä on enää läskipyörää parantaa. Ei tule kyllä Kona Wo:ta ikävä. Vähän jo ehkä toivoisi lumen tulevan nopeasti, että pääsisi ajelemaan pyörällä talvipolkuja pitkin.

White 3 Fat Pro syksyn maastolenkillä, Kaliton suolammella, Pohjois-Espoon Kalajärven lähellä.

Jos pyörään ei viitsi tuhlata reilua tonnia kahisevaa, niin kannattaa kokeilla Whiten 3 Fat Liteä. Pari saturaista halvempana se tarjoaa myös samaa läskipyöräilyn hupia. Runko, renkaat, geometria yms. ovat identtisiä, vihreän pyörän erona on vain hivenen tehottomammat jarrut sekä halvempi 2x9 voimansiirto. Halvempi Lite-malli on noin 1,5 kg Pro-mallia painavampi, koska pyörässä ei ole hiilikuituista etuhaarukkaa ja lisätty etuvaihtaja, -ratas ja vaihteenvalitsin tuovat lisäpainoa. Väitän, että ajossa tuota eroa ei edes huomaa ja energiankulutuksessa tuo ero vastaa vajaata 2 %. Sen verran annetaan siis tällä pyörällä "tasoitusta", jos lähdetään mäkistä maastoa polkemaan.

Veljeni omistaa Lite-mallin ja koeajon perusteella kumpikin versio tuntuu erittäin hyvältä, lähes samoja kun ovat. Vaa'ankieli kallistuu oikeastaan sen suuntaan, kummasta värityksestä enemmän tykkää ja onko valmis maksamaan lisärahaa yksirattaisesta vaihtoehdosta, joka pitää vielä päivittää "kevyemmäksi" polkea. Tällä saadaan maavaraa sitten 1 cm lisää, ei revitä lepattavia housunpuntteja rattaisiin ja nopeutetaan ärsyttävää vaihteiden kanssa vekslausta. Kukin painottakoon itselle tärkeitä ominaisuuksia. Kumpikin vaihtoehto on silti erinomainen hankinta.

Whiten 3 Fat Lite suomaastossa.
Paksupyörällä suossa. Tästäkö sitä pitäisi oikeasti ajaa :)

Suo kantaa helposti ja paksupyörällä pääsee heittämällä yli, kunhan vain uskaltaa kokeilla.


12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä, hyviä vinkkejä. Kysymys: Onnistuuko eturattaan vaihto kevyempään ihan "kotikonstein"? Vai pitääkö pyörä käyttää huollossa sitä varten?

    VastaaPoista
  2. Onnistuu kotikonstein pelkällä kuusiokoloavaimella. Omassa pyörässäni tosin rattaiden pulteista vain yksi aukeni helposti ja muiden kanssa sai tapella roppakaupalla. Siinä ja siinä oli, että olisi pitänyt kutsua veli apuun tarjoamaan toista käsiparia. Samalla kun vaihtaa eturattaan, niin ketjua pitää myös yleensä lyhentää. 38 piikkisestä 32 piikkiseen vaihtamalla ketjua pitää lyhentää 3 linkkiä (38 - 32 = 6 linkkiä. Ketju tosin kulkee vain puolesta eturattaan piikkejä, joten tulos jaetaan vielä kahdella, eli 6/2=3). Itse lyhensin vahingossa 6 linkkiä, kun en ajatellut ihan loppuun asti, mutta toimii silti :)

    VastaaPoista
  3. Hieno teksti juuri näin ensilumien kynnyksellä! Luin samalla aiemmat polkupyörätekstisi ja kyllä sitä taas tuntuu siltä, että bussin sijaan pitäisi useammin kulkea fillarilla töihin. Harrastuslenkkejä tulee nyt jonkin verran tehtyä, mutta vähemmän näin syksyllä tai talvella. Kauhea kelipelko.

    Itselläni on jo useamman vuoden vanha joustokeulainen CUBE ltd team, jonka kohtuu leveillä 2,25 tuumaisilla renkailla pääsee pitkälle. Ei toki niin pitkälle kuin fatillä, mutta onhan CUBE sentään noin 2 kg kevyempi fattiä. Minua kuitenkin kiehtoo fatissä vähäinen huoltotarve. Ei ole joustoa eikä ole kuin yksi eturatas. Käytännössä pyöräillessä ei tarvitse varoa kuin takavaihtajan hajottamista. Tuo eturattaan vaihto pienempään on varmasti ollut hyvä päätös, sillä kaatuneiden puiden ylittämisessä ei tarvitse sitäkään varoa.

    Voipi olla, että hankin jossain vaiheessa fatin talviajeluun ja pahempaan maastoon. Vaihdan CUBEeen sliksit alle ja lukitsen keulan pop-lockilla ja kuljen sillä sitten asfaltti pätkät. Joka tapauksessa olet oikeassa, että useampi pyörä on täysin ok, kun pyöräilee eri olosuhteissa ympäri vuoden monta tuhatta kilometria per vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista. Vähäinen huoltotarve on asia, jota itse olen painottanut yhä enemmän ja enemmän. Mikäs siinä on ajellessa vain kesäisin maantiepyörällä puhtaita ja sileitä asvalttipätkiä. Mutta kun talvella voi olla nilkkaan asti lunta tai loskaa ja tiet missä kunnossa tahansa, niin silloin rupeaa arvostamaan hyvää toimivuutta. Siihen vaikuttaa paljon jo pyörätyypin valinnalla, käytetyillä osilla, lisävarusteilla ja puhtaanapidolla.

      Joku talvi meinasi mennä hermot, kun tappajasepeli puhkoi kolmatta kertaa viikon sisällä renkaat. Pakko oli vaihtaa tilalle järeämpää nastarengasta, jolloin rengasrikot loppuivat. Vanhasta etujoustosta puolestaan oli talven pakkasilla vähintään kerran viikossa keulasta ilmat ulkona. Ärsytti ajaa sellaisella pyörällä ja päätin käyttää jousitettuja pyöriä vain kesäisin hyvissä olosuhteissa. Olisihan sen keulan voinut huoltaa, mutta joku 150 euroa noin vuoden välein ei kuulostanut järkevältä sijoitukselta. Tonnin läski ostoon, niin huoltotarve on sillä kuitattu ikuisuudeksi. Ja pyörän pesuhan se vasta ärsyttävää onkin. Pahimmillaan voimansiirtoa saa olla putsaamassa joka käytön jälkeen, vaikka täysipitkät lokasuojatkin omistaisi. Kickbike on toivottavasti ratkaisu tähän viimeiseen ongelmaan :) Nytkin on yhden pyörän voimansiirto "rikki". Korjaus kustantaisi noin 100 euroa, mutta kun itse pyörä on vain pari saturaista, niin ei viitsisi tehdä oikein mitään. Nyt käytän sitä kuin sinkulaa ja hyvin on toiminut.

      Haasteellista tämä pyöräharrastus, mutta en silti vaihtaisi sitä joukkoliikenteen tai oman auton käyttöön. Mitä haastavampi keli, niin sitä hienompi fiilis tulee sen selättämisestä. Asenteesta (ja osin varusteista) se on kiinni. Joku juttu siinä on, kun pääsee itseään rääkkäämään ja rajojaan kokeilemaan.

      Poista
  4. Tuosta paljon puhutusta eturattaasta: voin vahvistaa liikkuneet huhut että 1. tuotantoerän pyöriin saa 32 piikkisen eturattaan jälkitoimituksena ja maksutta. Ei kuitenkaan Suomen asiakaspalvelusta vaan suoraan Norjasta pyörien ostoista vastaavalta henkilöltä. Eystein.s at äxäxälpiste no on sähköposti, jolla asiaa kannattaa hoitaa. Minulle posti toi rattaan kuoressa muutamassa päivässä ja vaihto sujuu kotikonstein. Very happy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, ilman vinkkiäsi en olisi asiasta mitään tiennytkään. Selailinkin heti fillarifoorumia aiheeseen liittyen ja näin näyttää asia nykyisin olevan, hyvä niin. Täytyypä olla asian suhteen XXL:n asiakaspalveluun yhteydessä ja kysellä jonkinlaista hyvitystä omalta osaltani.

      Poista
  5. Onko sinulla ollut ongelmia vapaarattaan kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin minkäänlaista ongelmaa, vapaaratas säksättää heleästi kuin konekivääri :) Pyörästä yleensäkään ei ole oikein pahaa sanottavaa. Tähän mennessä pyörällä tullut ajettua noin 1 500 km ja 110 h.

      Poista
  6. Vähän myöhässä tässä, mutta jospa vastaisit.

    Harkitsen tuon Liten ostamista. Ei ole mitään kokemusta Fatbike-ajelusta ja muutenkin olen pyöräillyt viimeksi kai joskus vuosia sitten. Houkuttaisi kuitenkin aloittaa näin kesän korvilla ulkoilu ja kuntoilu pyöräillen ja ehkä vähän ajella maastossakin -- mutta siis lähinnä nyt paikoissa, joita Helsingistä löytyy ja etupäässä ehkä kuitenkin asvaltilla/hiekkateillä/ehkä hieman jossain kallioisessa maastossa.

    Mietityttää kuitenkin tuon fillarin raskaus etenkin mäissä. Minusta ei oikein ole hirveästi säätämään ja asentamaan, joten miten tuossa Litessa tuo välitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörän raskaus riippuu paljolti siitä, kuinka suurta painetta renkaissa käytät. Kovilla paineilla yllättyisit, miten kevyesti pyörä rullaakaan. Todella matalilla paineilla puolestaan huomaa, että alamäissä vauhti ei vaan nouse kovin suureksi, kun energiaa hukkaantuu vierintävastukseen. Oikea paine siis aina oikeaan maastoon ja meno on miellyttävää. Välityksiä pyörästä löytyy hyvin ja voihan rattaat aina vaihtaa/vaihdattaa, jos ei jostain syystä miellytä. Jos pyörällä ajaa Malminkartanon huipun ylös, niin tuskin Helsingistä löytyy mäkeä, jota sillä ei ylös pääsisi.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :)

      Poista
  7. Kiitos loistavista fätti jutuista! Itse oon myös viittä vaille tilailemassa whiten 3 fat prota, loisto vinkki tuon 38 piikkisen vaihto 32 piikkiseen,kiitos! Jään odottelemaan lisää juttuja fätti-retkiltä!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...