4. helmikuuta 2015

Fatbike vuoden arkikäytössä - Ajatuksia läskipyöräilystä

Isot renkaat omaavista läskipyöristä on tullut jo jonkinlainen hitti ja lähes jokaiselta pyörävalmistajalta saa jos jonkinlaista mallia kohtuulliseen, lompakkoa vähemmän köyhdyttävään hintaan. Oman läskipyörän ostin kokeilumielessä vuoden 2014 alussa, siitä löytyy juttu: Läski tuli taloon - Kona Wo fatbike. Paksupyörällä on nyt kertynyt vuoden verran enemmän tai vähemmän ajokokemusta ja ajokilometrejä, joten ajattelin jakaa joitain mietteitä aiheesta. Heti ensiksi kuitenkin pieni varoituksen sana. Jos et harrasta polkupyöräilyä tai et tykkää tippaakaan fysiikasta, niin lopeta lukeminen jo tähän ja vilkaise vain artikkelin kauniit kuvat. Tämä teksti sisältää lähes poikkeuksetta vain pelkkää "tylsää pyöräilijöiden rakastamaa teknisempää paskanjauhantaa" :D Sallittakoon nyt siis tällaisen termin käyttö, koska siltä se varmaan ymmärtämättömien korviin kuulostaa.



Aluksi pyörää testatessa ja ensimmäistä artikkelia läskipyörästä kirjoittaessani olin vähän huolissani halvan osasarjan toiminnasta. Miten se tulisi suoriutumaan kurasta, loskasta, lumesta ja jäätyvästä vedestä. Jättääkö budjettipyörä tielle jonkin osan lakatessa toimimasta? Joutuuko vaihteita ja jarruja koko ajan säätämään, jotta pääsisi polkemaan? Huoli on kuitenkin ollut turhaa ja osat ovat toimineet moitteetta. Oikeastaan parempia en ole edes kaivannut, eihän niitä ikinä kehtaisi ainaisissa pakkas- ja kuraolosuhteissa käyttääkään, johon pyörä on luotu. Jarrut toki yleensä vinkuvat jarrutettaessa, mutta se ärsyttää suhteellisen harvoin. Pyörällä on lähdetty ajamaan, eikä jarruttelemaan :) Yleensä maasto ja olosuhteet ovatkin sellaisia, että ne jo itsessään hidastavat menoa siihen malliin, että jarruja tarvitsee harvoin käyttää. Kaupungissa puolestaan saa kevyellä jarrujen vinkumisella hyvin tilaa pyörätieltä.

Kaiken kaikkiaan Kona Wo fatbike on toiminut mallikkaasti ja juuri niin kuin olen odottanutkin. Mukaan mahtuu sopivasti kaikenlaista pientä tavaraa erikokoisiin laukkuihin ja halutessaan juomapullojakin saa kiinni enemmän kuin juomaa jaksaa parissa päivässä juoda. Koska läskipyörällä ajetaan yleensä vähän hankalammissa olosuhteissa, niin olen tietysti asentanut siihen myös lokasuojat. Bikester-pyöräkauppa tarjosi yhteistyön merkeissä itselleni hyvät lokasuojat eteen ja taakse. SKS Grand D.A.D etulokasuoja ja Grand M.O.M takalokasuoja ovat juuri ylisuurille renkaille soveltuvat, helposti asennettavat ja kestävästä muovista tehdyt lokasuojat, jotka pitävät hyvin kuivana. Itse asiassa muita läskipyörille sopivia lokasuojia ei taida ollakaan. Etulokasuojan asennuksesta sen verran, että Kona Wo -pyörässä etuhaarukan putki (johon lokasuoja kiinnitetään adapterilla) ei ole tasainen, vaan sinne pitää laittaa samalla vaikkapa pari palaa sisärengasta, jotta lokasuojan saa hyvin kiinni. Jos etsit lokasuojia, niin eipä noista ole mitään pahaa sanottavaa. Toimivat, tukevat, helpot kiinnittää ja irrottaa sekä sopivat hyvin pyörän ulkonäköön.

Yleensä läskipyörän leveät vanteet on porattu painon keventämiseksi. Erivärisillä vannenauhoilla on sitten saatu "koristeltua" vanteen kehällä olevat reiät pyörään sopivalla värillä. Omakaan fatbike ei ole tästä poikkeus, mutta toteutustapa on ehkä muista vähän poikkeava. Laiskana ja säästäväisenä ihmisenä en jaksanut ostaa eriväristä vannenauhaa, vaan käytin Bilteman kultaista heijastinteippiä. Leikkasin teipistä pieniä paloja ja painoin ne vain vanteen reiästä kiinni vanteen ja vannenauhan väliin. Eturenkaaseen käytin kultaista heijastinteippiä ja takarenkaaseen teipin toiselta puolelta jäänyttä valkoista "roskapalaa". Miksi irrotella renkaita ja maksaa uusista erivärisistä vannenauhoista, kun oikeasti pelkkä värillinen muoviliuska ajaa saman asian. Hyvin ovat nuo renkaissa pysyneet ja näyttävätkin vielä ihan hyviltä.





Kaunista ja talvista perusmaastoa läskipyörällä ajoon.


Sitten aivan toiseen asiaan, eli rengaspaineeseen, joka liittyy ja koskee oikeastaan vain paksupyörällä ajavia. Suurin osa varmasti muistaa, että kun lämpötila laskee, niin paine pienenee. Normaalilla polkupyörällä ajaessa tällä tiedolla ei juuri tarvitse päätään vaivata. Ajokäytökseen ja -tuntumaan ei juurikaan tule muutoksia, kun paine laskee vaikkapa 3 baarista 2,7 baariin.  Fatbikeillä käytetään kuitenkin jo niin pieniä paineita, että paksupyöräkuskin kannattaa asia jo huomioida. Läskipyörän perusajatushan on juuri se, että iso rengastilavuus mahdollistaa erittäin matalan paineen ja sitä kautta pehmeämmän renkaan käytön, joka antaa joustoa epätasaiseen maastoon. Koska läskipyörässä yleensä jo lähtöpaine on pieni, niin jo kohtuullisen pienetkin muutokset paineessa vaikuttavat suhteessa paljon enemmän ajo-ominaisuuksiin, kuin perus-pyörässä kovemmilla paineilla. Mitä tämä sitten käytännössä numeroina tarkoittaa?

Tarkkaavaisimmat muistavat ehkä kouluajoilta fysiikan tunnilta ideaalikaasun yhtälön: pV=nRT. Kaavaa muokkaamalla voidaan laskea, miten lämpötilan muutos vaikuttaa renkaan paineeseen. Kaavaa muokkaamalla se saadaan sievenemään muotoon P2 = (P1*T2)/T1, jossa P on paine (kilogramma/Nm) ja T on lämpötila (Kelvin), 1 tarkoittaa lähtöarvoa ja 2 loppuarvoa. Jos kodin lämmöstä (25 C) lähdetään ajamaan 0,3 barin paineilla pikkupakkaseen (-15 C), niin läskipyörän renkaassa onkin enää painetta P2 = (1,3 *10^5 * 258,15) / 298,15) = 1,13 bar. Yhtälön antama tulos (samoin kuin pumpun näyttämä paine) on kuitenkin niin sanottu ylipaine, joten saadusta tuloksesta pitää vähentää oikea ilmanpaine (1 bar), joten tulokseksi saadaan 0,13 bar. Pumpun ilmoittama paine on siis laskenut dramaattiset lähes 60 %. Tavallisessa pyörässä samasta lämpötilasta lasku olisi vain noin 10 % luokkaa (3:sta baarista lasketaan 2,72 baariin).

Ei siis mikään ihme, että välillä kotoa lähtiessäni rengas tuntuu perus talvipakkasilla lähes puolityhjältä. Ongelma edesauttaa myös osittain se, että tavallisella polkupyörän jalkapumpulla on lähes mahdotonta tietää tarkasti oikeaa painelukemaa, koska pienikin viisarin värähdys tarkoittaa jo lähes yhden baarin painetta. Annostelepa siinä sitten tarkasti painetta. Käsituntuma rengasta painellessa on yleensä se paras tapa ilmamäärän toteamiseen. Jos autotallilämpötiloissa rengas tuntuu liian tyhjältä, on se varmasti sitä viimeistään paukkupakkasilla ajettaessa. Paksupyöräkuskit tämän muistakoon. Alla vielä taulukko paineen riippuvuudesta lämpötilasta. Harmittavasti paine on yksikössä PSI, mutta nyrkkisääntönä 0,5 baaria on noin 7 psi ja siten 0,25 baaria 3,5 psi.

Rengaspaineen riippuvuus lämpötilasta. Kuvan lähde: Bikerumor.com.

Toinen asia mikä läskipyörillä aiheuttaa hämmennystä on sen renkaiden pito. Hyvin usein kuulee ulkopuolisilta kommentteja, jossa oletetaan juuri leveiden renkaiden tuovan pitoa. Ei, ei ja ei. Fysiikan tunnilla hereillä olevat tietävät, että leveydellä ei ole pidon, eli kitkan kanssa mitään merkitystä. Koulufysiikassa kitka määritellään seuraavasti: F(kitka) = kitkakerroin x normaalivoima =  μ * N = μ * mg. Selvemmin sanoen siis kitkakerroin * massa * maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys. Missä kaavassa oli renkaan leveys? Aivan, sillä ei ole merkitystä. Samalla pinnalla kapealla ja leveämmällä renkaalla on sama kitka.

Miksi paksupyörän rengas sitten yleensä pitää paremmin? Pienillä paineilla se on erittäin pehmeä ja muotoilee hyvin pintoja. Rengas on siis koko ajan paremmin kosketuksissa ajopintaan. Leveytensä ja pehmeytensä takia renkaassa on myös suurempi kosketuspinta tiehen, jolloin osa renkaasta voi vielä olla pitävämmällä alustalla, kun toinen puoli on kosketuksissa liukkaan jään kanssa. Yleensä paksupyörissä käytetään talvisin myös erittäin järeää ja syvää kuviointia renkaassa, jolloin pehmeyden ja suuremman kosketuspinnan takia nappulakuviot uppoavat ja saavat paremman kosketuksen tien rosoisuuksiin. Periaatteessa kaikki on siis itse renkaan pehmeyden ja sen kuvioinnin ansiota. Leveämmän renkaan antama leveämpi tukipiste puolestaan mahdollistaa paremman tasapainon, mikä etenkin erittäin hitaassa vauhdissa on ensiarvoisen tärkeää. Sehän juuri syvässä lumessa ajamisen vaikeus osittain maatopyörällä onkin, kun eturenkaan kääntelyllä pyritään hakemaan koko ajan kadonnutta tasapainoa. Kun tähän parantuneeseen tasapainoon yhdistetään vielä erinomainen pito, niin kukaan tuskin ihmettelee, miksi pyörä etenee niin hyvin talviolosuhteissa.

Toisaalta fatbikellä voi olla jopa joissakin tilanteissa talvella huonompi pito kuin tavallisella maastopyörällä. Esimerkiksi itse ajoin melko kauan alkuperäisillä Vee Rubber Mission 26 x 4.0 renkailla. Kesällä ne olivatkin yllättävän toimivat, olihan niillä ajettu Reitti 2000 läpi ja osallistuttu Korso 96 MTB maastopyöräkisaan. Mitättömän kuvioinnin takia niillä oli talvella kuitenkin ongelmia. Esimerkiksi Malminkartanon huipulle oli mahdoton päästä ajamalla, kun lunta oli vähänkään enemmän. Vetopito loppui jo puolessa välissä, kun rengas vain suti lumen pinnalla. Leveämmän renkaan "kellutusvaikutus" lumen päällä siis kostautui tässä tapauksessa. Samassa kelissä taas maastopyörällä ajoi ylös ongelmitta, koska kapeampi rengas ei kellunutkaan lumen päällä, vaan pureutui sen läpi pitävään pohjaan asti. Itse asiassa välillä Vee Rubber Missioneita käyttäessäni tuntui, kuin alla olisi ollut pelkät liukurit.

Läskipyörä on kuitenkin tarkoitettu juuri erikoisolosuhteisiin, joten vaihdoinkin tilalle Surly Nate -renkaat (hinta 159 euroa/pari). Leveyttä noilla renkailla on vähän vähemmän, eli 3,8 tuumaa. Nyt vetopitoa löytyy jo putkelta ajaessa enemmän kuin alkuperäisillä renkailla penkiltä polkiessa. Se missä maastopyörällä joutuu tunkkaamaan (eli osittain ajamaan, taluttamaan ja kantamaan) on paksupyörällä vielä hyvin ajokelpoinen. Melkein voisi sanoa: "Se mistä näillä renkailla ei pääse, niin siellä pystyy harvoin kävelemäänkään". Vetopidon lisäksi myös ohjaustuntuma on parantunut. Itseohjautuvuus (eng. self-steering) on kokonaan poissa. Vee Rubberit olivat tietyissä olosuhteissa ja tietyillä pinnoilla jopa vaarallisen paljon itseohjautuvia mennen kaltevuuden ja railojen suhteen minne halusivat ja vastaohjauksissa ja suunnan korjauksissa sai olla tarkkana. Renkaisen vaihdon jälkeen pyörä tuntuu itse asiassa aivan kuin uudelta ja paljon hauskemmalta ajaa. Kiihtyvyyskin tuntuu parantuneen, vaikka paksupyörän renkaiden painoissa ei olekaan juuri eroja näiden kahden osalta.

Läskipyörä ei oikeasti paina niin paljon, kuin voisi ensi näkemältä kuvitella. Rankempaa sen ajaminen toki on maastopyörään verrattuna. Jos tie on hyvässä kunnossa, niin luonnollisesti valitsen työmatkaani jonkin toisen pyörän. Viikko putkeen läskillä työmatkat polkien, niin kyllä siinä jo huomaa oikeasti kampia pyörittäneensä. Läskipyörä on oikeasti kuin vaikeisiin olosuhteisiin kehitetty kenkä. Sitä ei käytetä silloin kun matkan voisi taittaa lenkkareissa. Paksupyörä otetaan tallista silloin, kun säätiedotus lupaa 10 cm lunta, katuja ei ole aurattu päiväkausiin ja niiden kunto muistuttaa kävelijöiden jäljiltä kuin perunapeltoa. Esimerkiksi itse ajelin juuri tällaisella kelillä paksupyörällä töihin. Lunta oli luvassa, teitä ei oltu vielä aamusesta aurattu. Paikoitellen tiellä oli noin vaaksan verran lunta ja pahimmissa ylämäissä autotieltä oli vielä aurattu saman verran lunta kävelytielle. Eihän sitä voinut kuin hymyillä, kun paksupyörä kuitenkin kulki hitaasti, mutta suhteellisen vaivattomasti eteenpäin. Vastaan tullut kävelijä jäi vain paikoilleen ihmettelemään ja valokuvaamaan, kun joku hullu polkee siinä säässä :D Jäihän siinä säässä taakse myös tavallinen maastopyöräilijä, jota kävi vähän sääliksi, kun pyörä vain mutkitteli puolelta toiselle, eikä tuntunut etenevän oikein millään voimalla suoraan eteenpäin.

Oikeastaan suosittelen läskipyörää niille, jotka haluavat oikeasti ajaa talvella kelissä kuin kelissä ja polkea paikkaan kuin paikkaan. Nopeus ei saa olla kuitenkaan kriteerinä, vaan asenteen on oltava enemmän hidas ja nautiskeleva. Vähän kuin olisi löytöretkeilijä etsimässä uusia paikkoja. Mikään ei oikeasti ole hienompaa, kuin ajaa talvella kapeita polkuja keskelle lähes koskematonta luontoa lumen notkuessa puiden oksilla. Paksupyörää hitaasti polkien, luontoa tarkkaillen sekä yhä vaikeampia ajoreittejä etsien jotenkin vain tulee hyvä ja rento fiilis. Välillä alkaa jopa lapsettamaan ja naurattamaan, kun kaikkea tyhmää ja lähes mahdottomalta tuntuvaa ajoreittiä haluaa välttämättä pyörän kanssa kokeilla. Ehkä lapsellisuuden huomaa alla olevasta kuvasarjastakin :D Oletko ikinä nähnyt lumiukon yrittävän ajaa läskipyörällä?

"Hei kaveri, sul on magee pyörä. Anna mä kokeilen sitä. Oon niin kyllästyny seisoon vartiossa"

"Onneks mulla sattuu sopivasti oleen kypärä päässä. Yhyy...enhän mä yllä satulalle ja polkimille."

7 kommenttia:

  1. Kyllä kitkakerroin vaihtelee kumin ominaisuuksien mukaan ja kumin ominaisuudet vaihtuvat ilmanpaineen muuttuessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnollisesti kitkakerroin riippuu itse kumiseoksesta ja sen ominaisuuksista, sitä ei kukaan kiistä. Pito puolestaan riippuu renkaan ilmanpaineesta, kuten kerroin. Ilmanpaine ei kuitenkaan muuta kumin ominaisuuksia, lämpötila voi toki muuttaa. Kaipaisin tarkempia perusteluja, jos väität jotain muuta.

      Poista
  2. Ah, kiitos hyvin kattavasta kokemuksien jaosta! Vielä kiinnostas kysyä että miten oot läskilläs päässy etemään tommosessa loskasäässä, jossa parin tuuman renkailla varustettu pyörä menee minne sattuu ja vaan sutii ylämäissä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. Vaikka fatbike onkin erinomainen pyörä talvikaudeksi, niin silläkin on heikkoutensa. Loska on ainakin oman fatbikeni kryptoniitti.

      Kokeilin eilen ajaa White 3 Fat Pro -läskilläni Malminkartanon huipulle. Kyseessä siis varmaan pääkaupunkiseudun korkein mäki. Ulkona noin +3 ja loskaa joka paikassa vajaat 10 cm. En päässyt edes mäen juurelle, kun rengas jo pyöri tyhjää. Pienet nappulat ja vähäinen kuvio menivät yksinkertaisesti loskasta ihan tukkoon. Todennäköisesti kapeampi rengas olisi uponnut loskan läpi ja saanut maasta pitoa. Kovin pitkälle silläkään tuskin olisi tilanteessa päässyt.

      Muutama päivä sitten veljeni ajoi läskipyörällä töihin, pyörätie oli suolattu ja aurattu huonosti ja pohjalla oli myös pakkaslunta. Ei mitenkään mahdoton määrä, etteikö pyörällä pääsisi. Fatbike luikerteli siinä renkaat täynnä lunta hädin tuskin eteenpäin kun edestä ja takaa mennään kapeampirenkaisilla pyörillä ohi. Kun olosuhteet olivat juuri "optimaaliset", niin tuollainen suojamössö alkaa kertyä lumipallon lailla etu- ja takarenkaaseen. Veto- ja sivuttaispito katoaa, kun sitä on sellainen parin sentin kerros molemmissa renkaissa, eikä se oikein suostu poiskaan lähtemään. Normaalissa pakkaslumessa ei koskaan ole ollut ongelmaa ajaa.

      Näin kirjoitettuna tilanteet kuulostavat pahalta, mutta ne ovat silti poikkeuksia. Isompi rengaskuvio tietenkin auttaisi näihin poikkeustilanteisiin, mutta se olisi taas ehkä vähän liikaa tavalliseen talviajoon. Noin 95 % talvesta nykyinen fatbikeni toimii erinomaisesti, enkä vaihtaisi sitä pois. Kapearenkaisella ei vain ajella täristävillä ja kapeilla lumipoluilla saati kantohangella. Nopeasti se loskakin on jo sulanut, joten näihin ongelmiin ei välttämättä edes törmää, jos ei polje päivittäin.

      Poista
  3. Renkaan kitkakerroin maata vasten riippuu renkaan ja maan välisen kosketuspinnan suuruudesta, vrt F1 tai kiihdytysautot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa väärin. Yleinen harhaluulo, johon ihmiset jostain syystä uskovat. Eihän noita kitkakertoimia voisi edes taulukoida, jos riippuisivat pinta-alasta :D Lukaisepa vaikka: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kitka

      Kiihdytyskisoissa tien ja renkaan välinen pinta valellaan tahmealla kitka-aineella, koska paljaan asfaltin kitkavoima ei riitä välittämään kiihdytysauton tehoa tiehen. Formuloissa renkaisiin saadaan sitten pitoa erilaisilla ilmanohjaimilla ja spoilereilla, jotka lisäävät downforsea. Periaatteessa riittävällä nopeudella formulalla voisi ajaa ylösalaisin.

      Teoreettinen kitkakerroin ei siis todellakaan riipu kosketuspinta-alan suuruudesta koulufysiikassa, jos puhutaan kitkakertoimista <1. Tottakai pinta-ala vaikuttaa pitoon, koska se edelleen mahdollistaa pehmeämmän ja pitävämmän materiaalin, kuvioinnin jne. Kitka on todellisuudessa monimutkainen ilmiö. Periaatteessa olet kuitenkin oikeassa, koska todellä pehmeät liimarenkaat on asia erikseen, mutta ne eivät toisaalta enää liity millään tavalla polkupyörän renkaisiin. Vertaus formuloihin ja kiihdytysautoihin ei ole siis ihan relevanttia.

      Poista
    2. Mettään memin ja kauas ;-) Seison korjattuna. Ilmeisesti leveämpi rengas vo olla pehmeämpää materiaalia, jolla taas voi olla suurempi kitkakerroin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...