4. tammikuuta 2017

Pienituloisuus ja varallisuuserot - Miten varallisuus oikeasti jakaantuu

Tuloerot nähdään yleensä negatiivisena asiana. Aika usein siinä tunnutaan rinnastettavan ihmisten arvo keskenään palkkapussia vertaamalla. Aikaisemmin vuosikymmeniä sitten olikin erittäin vaikea perustella sitä, että jokin ihminen voi tienata esimerkiksi 25 x enemmän kuin toinen. Fiksu ja ahkerakin maanviljelijä oli ehkä kaksi tai kolme kertaa tehokkaampi kuin tyhmempi ja laiskempi verrokkinsa. Tuloeroja ei paljon ollut.



Nyt vallitsee kuitenkin "voittaja vie kaiken" -ilmiö. Ajatelkaa vaikkapa urheilua. Kukaan ei muista sitä toiseksi tai kolmanneksi tullutta, saati niitä 10 000 muuta henkilöä, jotka ovat antaneet koko elämänsä ja aikansa päästäkseen huipulle, jossa erot ovat ihan marginaalisia. Mikä olisi siis huippuformulakuskin tai -pikajuoksijan arvo seuraavaksi parhaaseen? Ei nyt ääretön, mutta järkyttävän suuri. Tietotekniikka ja automaatio on tehnyt tuloeroista vieläkin leveämpiä. Ennen CD-soitinta tai gramofonia huippulaulaja saattoi tienata vain tekemällä keikkaa lähialueilla. Tuloja rajoitti oikeastaan se, että laulaminen piti tehdä paikanpäällä ja päiviä oli vuodessa vain se 365. Joskus piti tietenkin myös nukkua. Nyt huippulaulaja voi tallentaa tuotantonsa ja myydä sitä netissä ympäri maailmaa kellonajasta riippumatta. Huomaat varmaan, että ero vanhaan on huikea. Nyt yksi henkilö voi periaatteessa koodata vaikkapa minkälaisen ohjelman tahansa (esim. Facebook) ja tienata jopa miljardeja. Voittaja vie kuitenkin kaikki, eikä kakkoselle ole sijaa enää tällä markkinalla.


Toisaalta pieneltä osin ymmärrän myös tuloeroista paasaavien huolen. Maailma on täynnä esimerkiksi huonoja toimitusjohtajia ja vain byrokratiaa pyörittäviä turhia virkamiehiä. En pysty mitenkään perustelemaan, että joku toimitusjohtaja tai vastaava olisi esimerkiksi 380 kertaa arvokkaampi kuin alaisensa. Sitten kun tämä toimitusjohtaja vielä ansaitsee miljoonia ja aiheuttaa katastrofin yrityksessä, josta se leviää koko talouteen, niin ymmärrän hyvin eripuran. Harvemmin suurista tuloeroista kuitenkin puhutaan viitaten äskeiseen, vaan tuloerot nähdään laajemmin. Tämä onkin outoa, koska alun esimerkkien myötä pitäisi vähintään tulla siis selväksi, että tuloeroja on ja tulee aina olemaan globalisaation, median ja tekniikan kehityksen takia yhä enemmän. Niistä päästään vain lopettamalla markkinatalous ja tekninen kehitys. Ei kai kukaan sellaista halua? Miksi tuloeroista sitten niin huudellaan? Todennäköisin syy on populismi, asioista puhutaan niin yleisellä tasolla, että siitä katoaa faktat johonkin.


Absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys


Raha ja varallisuus ovat vaikeasti hahmotettavia asioita. Samoin köyhyys ja rikkaus. On esimerkiksi suhteellinen köyhyys ja absoluuttinen köyhyys. Absoluuttiseksi köyhyydeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Suhteellisessa köyhyydessä puolestaan verrataan yksilöä muihin. Esimerkki suhteellisesta köyhyydestä olisi tilanne, jossa joku rikastuu paljon ja näin ollen häneen verrattuna muut köyhtyvät (ovat sitten suhteellisesti köyhiä), vaikka oikeasti hekin rikastuisivat samanaikaisesti (absoluuttisesti varakkuus siis kasvaa).

Otetaanpa tästä hauska esimerkki ajatuksia sekoittamaan. Köyhä tienasi viime vuonna 10 000 euroa ja tänä vuonna 11 000 euroa. Rikas tienasi vastaavasti viime vuonna 100 000 euroa ja tänä vuonna 120 000 euroa. Kummallakin meni siis tänä vuonna paremmin kuin edellisenä vuonna, koska ansiot kasvoivat. Köyhällä reaalitulot nousivat 10 prosenttia ja rikkaalla 20 prosenttia. Köyhä kuitenkin köyhtyi suhteellisesti, koska rikkaan tulot kasvoivat köyhää enemmän. Nyt pitää tilanteeseen huutaa vasemmistoliiton apua tuloerojen tasaamiseksi :) Auttaako tilanteeseen pienemmät tuloerot, jossa rikkaan tulot olisivatkin jopa puolittuneet (100 000 eurosta 50 000 euroon) ja jossa köyhä olisikin ansainnut viime vuonna 2 % vähemmän (10 000 eurosta 9 800 euroon)? Tällä ratkaisulla nimittäin tuloerot tasoittuvat. Suhteellisesti ottaen köyhä olisikin silloin aikaisempaa rikkaampi, vaikka hän ansaitsee absoluuttisesti vähemmän. Jos tuloerojen tasaaminen hoidettaisiin kuten esimerkissä, niin lopputuloksena olisi, että "suhteellinen köyhyys" vähentyy, vaikka kaikki absoluuttisesti köyhtyvät. Koska kannustimet työntekoon vähenevät, alkaa myös talouskasvu tyrehtyä. Poliitikkojen puhuessa pienemmistä tuloeroista ja niiden tasaamisesta, kannattaakin aina miettiä, mitä sillä oikeastaan edes tarkoitetaan. Valitettavasti yksikään haastattelija ei uskalla tätä edes kysyä.

"Kreikkalainen filosofi Platon on sanonut, että tasapainoisessa ideaaliyhteiskunnassa rikkaimmat saavat tienata vain neljä kertaa enemmän kuin köyhät."

"Kaikki on suhteellista", sanoi Albert Einsteinkin joskus :) Maailma ei ole mustavalkoinen ja kehittynyt antiikin ajoista paljon. Tuloeroja tarvitaan, jotta kannustimet työntekoon säilyvät. Miksi tekisin enemmän töitä, enkä lisäisi vain vapaa-aikaa, jos en saisi siitä mitään rahallista vastinetta? Juuri näin tuloerot ovat kasvaneet myös Suomessa ja tulevat todennäköisesti myös kasvamaan. Matemaattinen tosiasia nyt vain on, että mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän sille on mahdollista myös saada tuottoa. Isolle rahalle kertyy enemmän tuottoa kuin pienelle, vaikka prosenttinousu olisikin molempien kohdalla sama. Onko siis rikos laittaa raha tuottamaan, jos sitä löytyy? Tuntuu, että tämä tosiasia tuloerojen kasvusta puhuttaessa tuppaa aina unohtumaan. Tuloeroissa on pohjimmiltaan kyse, haluammeko rangaista vai palkita niitä, jotka tekevät vähän enemmän?

Rikkaimpien nettovarallisuuden kasvu on käytännössä matemaattinen tosiasia korkoa korolle efektin takia. On itse asiassa uskomatonta, että tätä argumenttia suurista tuloeroista ei näe missään. Jos joku poliitikko nyt ei tätä tiedä, niin pääomatuloja korkoa korolle efektillä, siinä on syy tuloeroille ja se on fakta. Alhalla on esimerkki artikkelin: Rahasi tuottavat paremmin kuin pystyt itse ansaitsemaan -kuvaajasta, jossa sinisellä on keskimääräinen suomalainen palkansaajan ansiotulot. Punaisella saman henkilön pääomatulot, kun hän sijoittaa palkastaan joka vuosi 15 % osakkeisiin ja saa sille 7 % tuoton inflaation jälkeen. Mitä tästä pitäisi ymmärtää? Jos ihmisellä on taito olla käyttämättä rahaa ja sijoittaa se tuottavasti, niin ajan saatossa varallisuus kasvaa uskomatonta vauhtia. Kuvittele hetken tilanne, jos käyrät summautuvat (sininen + punainen lasketaan yhteen). Tämä käyrä edustaisi nyt "rikasta", joka on tullut rikkaaksi vain siksi, että tajusi sijoittaa. Kaikki raha on kuitenkin puhtaasti peräisin siltä samalta siniseltä käyrältä, jota voi nyt pitää "köyhänä" palkansaajana, joka tuhlaa kaikki rahansa. Tälle korkoa korolle -ilmiölle ei voi mitään. Sitä ei voi pysäyttää järkevällä verotuksella edes hallitus. Onko siis rikkaan vika, jos hän fiksuna tajuaa sijoittaa ja tuloerot kasvavat? Vai köyhän, jos hän ei tajua sijoittaa? Olisiko se sitten oikeudenmukaista ja kannustavaa, jos rikas antaisi säästöprojektistaan köyhälle tuhlaajalle?





Liian suuret tuloerot on helppo ymmärtää tekosyynä sille, että omia valintoja tai toimintatapoja ei viitsitä kyseenalaistaa. Ahkeruus, kekseliäisyys ja omatoimisuus tuottavat aika usein tuloksia ja joku voisi jopa irvokkaasti sanoa, että tuloerot ovat köyhän paras ystävä. Ilman tuloeroja (kekseliäämpien ihmisten tuottamaa työtä) hän asuisi köyhempänä pienessä mökissä keskellä korpea.



Pienituloisten henkilöiden määrä ja termin määritelmä


Tilastokeskuksen määritelmän mukaan pienituloinen on henkilö, jonka kotitaloudet rahatulot kulutusyksikköä kohden ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. (Kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä). Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista. Pienituloisuusraja oli yhden hengen kotitaloudessa 14 230 euroa vuonna 2015 eli noin 1 185 euroa kuukaudessa, kun vuonna 2012 se oli 13 990 euroa vuodessa eli 1 170 euroa kuukaudessa. Pienituloisten henkilöiden määrä kokonaisuudessaan oli 631 000 vuonna 2015, kertoo Tilastokeskus.

Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1987–2012. Kuvan lähde: Tilastokeskus


Ei tuo pienituloisuudenraja nyt niin matala ole, mitä olisin ehkä voinut kuvitella kaiken mediassa käydyn debatin perusteella. Siinä ja siinä, että voisin melkein luokitella itseni pienituloiseksi kuuluvaksi. Itse asiassa, jos en laskisi omia sijoitustuottojani, ylimääräisten tavaroiden myyntiä ja blogitulojani kirjanpitooni mukaan, niin olisin pelkän nettopalkan perusteella pienituloinen. Hyvin itselläni kuitenkin pyyhkii tästäkin huolimatta :) Pakko myöntää, että en aina ymmärrä köyhien ahdinkoa, koska käytän elämiseeni vähemmän rahaa. Jos joku saa työttömänä enemmän tukia, kuin itse tienaan ja silti valittaa elämisen kalleutta, niin silloin on kyllä osittain myös peiliin katsomisen paikka. Ainaisen valittamisen sijaan kannattaisikin pistää oma talous haltuun.

Äskeisen tilastotiedon valossa voi siis sanoa, että köyhiä löytyy varmasti myös Suomesta, mutta köyhien elintaso on koko ajan noussut. Jos 20 vuotta sitten elänyt köyhä siirtyisi hetkeksi nykyaikaan, niin häntä varmaan naurattaisi nykyinen meno ja henkilö luulisi olevan lähestulkoon paratiisissa. Ennen köyhällä ei ollut varaa kenkiin, televisioon tai pesukoneeseen. Nykyään köyhäksi katsotaankin varmaan vasta se, ettei omista tietokonetta, pääse kerran vuodessa etelän aurinkoon tai saa uusinta iPhone älypuhelinta vuosittain. Voi mihin se maailma on mennytkään.

Koska moni varmasti haluaa tietää, miten tuloerot ovat Suomessa tällä hetkellä, niin vastauksen kysymykseen tarjoaa tietysti tilastonikkarin aarreaittana toimiva Tilastokeskus. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Suomessa suurituloisin kymmenesosa tienaa noin 22 % ja köyhin kymmenesosa noin 4% kaikista tuloista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että varallisuuserot ovat tuloeroja räikeämpiä. Oikeasti rikkaat ovat siis rikkaampia, kuin Tilastokeskuksen tilastoista voisi tulkita pelkkien tuloerojen perusteella. Varallisuutta on kuitenkin vaikea arvottaa nykyarvoon, joten tuloista on helpompi tehdä tilastoja.


Varallisuuden jakautuminen


Jokainen varmasti tietää, että varallisuus on jakautunut maailmassa epätasaisesti. Iso osa tästä varallisuudesta on vain pienen porukan taskuissa. Amerikan sikarikkaat investointipankkiirit, Venäjän oligarkit, Saudi-Arabian öljysheikit, kehittyvien maiden diktaattorit ynnä muut, kyllähän näitä esimerkkejä riittää. Osa on varmasti rikastunut rehellisin keinoin ja omilla avuillaan, osa taas korruption ja kansan selkänahasta riistetyn työn ja varallisuuden avulla.

Olipa syy mikä tahansa, harva meistä osaa kuitenkaan sanoa, miten vinoutunut tämä varallisuuden jakauma todellisuudessa onkaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten poikkeuksellisen lyhyt blogikirjoitus on nyt enemmän viihteellinen kahden videon muodossa. Ensimmäisessä käsitellään varallisuuden jakautumista USA:ssa. Mikä onkaan kansan mielipide ideaalisesta tulonjakautumisesta, mikä on luulo ja mitä se todellisuudessa onkaan. Toisessa videossa aihetta käsitellään maailman mittakaavassa. Aika uskomatonta.


Jos luulit, että Amerikassa tuloerot olivat suuret, niin saatat yllättyä, että maailman mittakaavassa ne vasta isot ovatkin.

7 kommenttia:

  1. Jos joku luulee, että varallisuuserot tulevat pienenemään tulevaisuudessa niin hän on väärässä. Länsimaissa köyhät tulevat köyhtymään entistä enemmän ja rikkaat tulevat tienaamaan entistä enemmän. Keskiluokan ostovoima on tippunut mm. Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulta lähtien ja meno jatkuu samaan suuntaan vielä pitkään.

    VastaaPoista
  2. Niin, näin se todennäköisesti menee. Rikkailla raha luo lisää rahaa ja varallisuus kasvaa eksponentiaalisesti. Köyhä puolestaan omaa pääosin "kuluttavaa" omaisuutta ja velkaa, joka kasvaessaan vain syö varallisuutta. Jos rikkaiden pääomia aletaan tästä vielä lisää verottamaan, niin tämä raha kyllä etsii ja löytää tien alemman verotuksen maihin.

    VastaaPoista
  3. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa "köyhyyteen" todella paljon. Aivan liian monet keskittyy valittamaan omaa köyhyyttänsä, eivätkä yritä tehdä asian eteen mitään. Näitä ihmisiä ei mikään hallitus tai muutos pelasta.

    VastaaPoista
  4. Tuloerot varmasti tulevat kasvamaankin, mutta silloin myös valtion rooli hyvinvoinnin jakamisessa kasvaa. Itse näen asian kuitenkin niin, että paremmin toimeentuleva kansanosa joutuu aina maksamaan yhteiskuntarauhasta. Mieluummin minä maksan veroja, että kaikilla olisi jokseenkin hyvä olla ja maassa rauha, kuin rakennutan omakotitalon ympärille kolmemetrisen aidan ja maksan vartiointiyhtiöille jottei oloihin tyytymätön osa tule polttamaan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, olen ihan samaa mieltä. Peistä voi sitten vääntää siitä, mikä on sopiva veroaste ja mikä liian suuri.

      Poista
  5. "Mieluummin minä maksan veroja, että kaikilla olisi jokseenkin hyvä olla ja maassa rauha, kuin rakennutan omakotitalon ympärille kolmemetrisen aidan ja maksan vartiointiyhtiöille jottei oloihin tyytymätön osa tule polttamaan sitä."

    Tätä menoa pääset tekemään molemmat.

    VastaaPoista
  6. Kyllä nykyään varmaan jokaisella tietokone on vaik ois miten "köyhä" :)
    Ps. Pääsisinkö blogrolliisi mukaan suht uutena sijoittelubloggaajana?

    VastaaPoista