4. elokuuta 2016

Next Triathlon Helsinki 2016 - Kisaamista pääkaupungissa

Triathlon on taas vihdoinkin palannut Helsinkiin noin 20 vuoden tauon jälkeen, kun Next Triathlon Helsinki 2016 kisattiin viikonloppuna 31.7 Hietaniemen maastoissa. Sarjoja ja matkoja oli aina nuortensarjoista, sprintin kautta perinteiseen olympiamatkaan (uinti 1500 m, pyöräily 40 km ja juoksu 10 km), johon itsekin otin osaa. Onnistunut kisa käytiin upeissa kaupunkimaisemissa aivan pääkaupunkimme ytimessä.

Kilpailukeskus sijaitsi Hietaniemessä ja kisatoimistona toimi Taivallahden Tenniskeskus. Lyhyimmillä matkoilla Hietsun legendaariselta hiekkarannalta kirmattiin uimaan raikkaaseen mereen ja perusmatkalla uintiosuus kulki yhtenä lenkkinä Taivallahden edustalla. Uinnin jälkeen pyöräiltiin hyväkuntoisilla suljetuilla teillä. Pyöräreitiltä löytyi sekä teknisiä korttelipätkiä että vauhdikkaita suoria osuuksia pitkin Länsiväylän vasenta kaistaa, joka oli tarkoitettu vain pyörien käyttöön. Lopuksi juostiin vielä kauniissa merellisissä maisemissa Hietaniemen alueella pääasiassa hiekkateitä pitkin. Kuulostaako hyvältä ja puitteet loistavilta?

Vaihtopaikka ihanalla huopamatolla vähän ennen lähtöä. Kisaajia kuin muurahaisia. Vielä ei oikein näy sateen merkkejä.


Päivää ennen kisaa sääennuste näytti pahalta, kuurosateita luvassa. Vielä aamulla herätessänikin arvoin, lähdenkö kisaamaan vai en. Sadetutka ennusti, että ukkosta ja kuurosateita tulisi noin kello 12 maissa (oma sarjani alkoi kello 11) ja epävakaista säätä kestäisi iltapäivään asti. Maantiepyöräily muuttuu aina vaaralliseksi, kun suureen nopeuteen yhdistetään liukkaat tienpinnat, tiukat kurvit ja sateessa huonommin toimivat jarrut. Päätin kuitenkin lähteä ja tehdä lopullisen päätöksen kisaamisesta vasta vähän ennen lähtöä. Olihan se jalkaan laitettava chippi kuitenkin pakko palauttaa ja jos vettä tulee kuin saavista, niin sitten voi jäädä fiilistelemään tapahtumaa ja vaikka vähän räpsimään valokuvia.

Helsingissä kisaaminen on siinä mielessä kivaa ja mielekästä, että sinne on lyhyt ja helppo matka kotoani. Vajaa tunti kevyttä polkemista, niin ollaan perillä. Olin pakannut kaikki kisakamat jo päivää aikaisemmin ja tutustunut reittiinkin jollain tasolla. Kisapaikalle saavuin ehkä vähän liian aikaisin ja kaikki tavaratkin sain hyvin paikoilleen jo noin tuntia ennen starttia. Päätin pistäytyä kisainfossa. Luonnollisesti kaikki tärkeä info oli kerrottu jo nettisivuilla, kuten asiaan tietysti kuuluukin. Pyöräilyosuuden reittiohjeet olivat vähän epäselvät (välillä piti polkea tien vasenta laitaa, välillä oikeaa), mutta infossa kerrottiin sen olevan lopulta niin selvästi merkattu, ettei apinakaan voi siitä erehtyä. Hyvä. Helpotti vähän mieltä. Jos jotain pitäisi kilpailuohjeissa kritisoida, niin uintireitin merkkaus. Käsiohjeissa se oli ensinnäkin merkattu väärin ja vielä rannalle tullessa oli vähän epäselvää, miltä puolelta mikin poiju kierretään. Ei olisi ollut vaikeaa merkata kierrettävät poijut myös karttaan. Näin jälkeenpäin muistelen, että taisin yhden poijun kiertää väärältä puolelta. Samoin moni muu.

Sprintin lähtö Hietsun uimarannalta. Olympiamatkan lähtö tapahtui vedestä. Kuvan lähde: Next Triathlon.

Olympiamatkalla lähtö tapahtui siis vedestä Hietarannan edustalta, josta uinti suuntautui pohjoiseen kohti Humalluotoa. Humalluodon edustalta, ennen Cafe Regattan puusiltaa käännyttiin takaisin Hietarannalle. Reitti ja käännöspaikka oli merkitty poijuin. Vaikka olen edelleen keskivertoa huonompi uimari, niin lähdin kuitenkin ryhmän edestä, vaikkakin sen reunasta, koska kukaan ei siihen näyttänyt haluavan. Kummallista. Uinti sujui suhteellisen hyvin olosuhteisiin nähden. Porukkaa tuli kyllä ohi ja osumiakin tuli, mutta reunasta lähdettäessä kovin pahaa ruuhkaa en kokenut. Toitottavasti en ollut myöskään tulppa toisille uimareille, kun välillä vaihdoin vapaauinnista sammakkoon. Kovan tuulen takia aallokko vaikeutti uimista etenkin kääntöpaikan jälkeen. Vapaauinnissa otan happea oikealta puolelta ja juuri siltä suunnalta aallot kävivät. Muutamaan kertaan sain hörpättyä kunnolla vettä, kun iso aalto pyyhkäisi sivulta ylitseni happea haukkoessani. Välillä tuntui, että olisi pesukoneessa, kun aallot hakkasivat pään yli. Uinti olisi varmaan sujunut paljon paremmin, jos osaisin kunnolla ottaa happea myös vasemmalta puolelta. Pistetään harjoitusohjelmaan.

Tällä kertaa 1 500 metriä uintia sujui aikaan 33 min 37 sek. Se on melkein 2 minuuttia Vantaan 2016 perusmatkaa parempi. Hatusta heitettynä vapaauinnin ja sammakon suhde uinnissa oli nyt jo 50/50. Vaikka uinti edelleen takkuaa, niin pientä parannusta tulee koko ajan. Aika sen kertookin. 2:15/100 metriä on kaikki olympiamatkat ja sprintit huomioiden paras uimavauhtini koskaan. Jes! Parannettavaa toki on, mutta onhan se helpottavaa nähdä edistyvänsä. Sijoitus uinnista tullessa 257/385. Next Triathlonissa plussaa tulee lyhyistä vaihdoista. Ihanalla huopamatolla päällystetty vaihtoalue oli heti rannan vieressä, josta varusteiden ripeän vaihdon jälkeen oli vain pari askelta pyöräreitin alkuu. Oma vaihtoni uinnista pyöräilyyn sujui aikaan 2:30

Uinnista pyörälle, vaihtopaikan yllä leijui jo tummia pilviä. Huomaa hieno värien kontrasti. Kuvan lähde: Next Triathlon

40 kilometrin pyöräreitti kulki kaksi kierrosta alun korttelipätkää Hietaniemestä Mechelinninkatua, Lapinlahdentietä, Itämerensolaa ja Porkkalankatua pitkin nopealle Länsiväylälle, jonka vasenta kaistaa pitkin poljettiin Haukilanhdenkadun ja KEHÄ II:n välillä olevalle huoltoliittymälle, josta samaa reittiä takaisin. Korttelipätkän takia alussa piti noudattaa erityistä varovaisuutta reitin kapeuden ja teknisyyden takia. Vaikka kisapaikan yllä leijui tummia sadepilviä, niin onneksi sadetta ei koskaan tullut, koska 90 asteen tiukkoja käännöksiä oli useita. Kuivallakin kelillä ne joutui ajamaan varovasti, sateella nopeus olisi pitänyt laskea kävelyvauhtiin. Länsiväylällä kulkeva reitti oli kuitenkin luksusta. Kuinka moni pääsee ajamaan melkein tasaista Länsiväylää noin 35 kilsaa tunnissa kisapyörän kyydissä? Jos asvaltti olisi ollut vielä vähän sileämpi ja tuuli tyynempi, niin kokemusta olisi voinut kutsua pyöräilijän taivaaksi. Nyt vastatuuleen pääsi "vain" noin 32 km/h ja myötätuuleen sai sitten päästellä noin 36 kilsaa tunnissa. Tasaisen vauhdin euforian rikkoi vain muutama nyppylä, joissa vauhti laski noin 26 km/h.

Olin varustanut pyöräni jo Vantaan perusmatkassa kokeilussa olleella halvalla triathlontangolla (nimihirviö: Profile Design T2+ DL). Näin tasaisella reittiprofiililla lisätanko toimi hyvin. Muutamalla pidemmällä totuttelulinkillä alaselkäkin oli jo tottunut asentoon ennen kisakäyttöä. Paha sanoa, paljonko nopeuteni tuolla lisävarusteella parani, mutta ainakin se tuntui hyvältä ajaa. Etenkin tankkaus ja muutaman suklaapatukan syöminen oli nyt helpompaa. Periaatteessa molemmat kädet olivat nyt vapaana syömiseen. Vähän kuin nojaisi vain kyynärvarsilla ruokapöytään, söisi ja lekottelisi :)

Suurin osa nopeasta reitistä kulki pitkin Länsiväylää. Vasen kaista varattu vain pyörille. Kuvan lähde: Next Triathlon

Vaikka pyöräilyosuus oli kaiken kaikkiaan hieno ja toimiva, niin siinäkin olisi vähän kehitettävää. Matka oli ensinnäkin reilusti ylipitkä, yli 42 kilometriä. Kannattaisi myös harkita sitä, että reitiltä ei palattaisi kierrosten välissä takaisin Hietaniemeen, vaan Ruoholahdessa tehtäisiin U-käännös uudelle kierrokselle. Tämä vähentisi liikennettä siirtymillä ja kapeilla sekä teknisillä korttelipätkillä. Muutos siis lisäisi kisaajien turvallisuutta ja matkaa saataisiin lyhennettyä tavoitellumpaan ja olympiamatkan viralliseen 40 km matkaan. Hitaamman kortteliajon, tuuliolosuhteiden ja ylipituuden takia loppuaika pyöräilyosuudella oli noin 1 h 19 min ja keskinopeus vain vähän reilut 30 km/h. Tuntui kyllä nopeammalta. En tiedä onko keskinopeus laskettu oikean matkan perusteella vai ei. Vantaan parhaaseen pyöräilyosuuden aikaan (1 h 12 min) tuota on kuitenkin ylipituuden vuoksi huono verrata :( Ohitettavia tuli vastaan solkenaan ja sijoitus nousi alun 243:sta 180:een. Pelkästään pyöräilyosuus huomioiden olin 133. nopein vajaasta 400:sta osallistujasta.

Next triathlon Helsinki 2016 omat tulokset ja väliajat
Vaihto pyörältä juoksuun tapahtui aikaan 1:33. Olin nopea kuin salama, koska väliajassa vain 70 kisaajaa teki suorituksen nopeammin. Kymmenen kilometrin juoksuun lähdin yllättävän hyvissä voimissa. Pyöräilyosuuden olisi voinut vetää paljon lujempaakin, koska jaloissa ei juurikaan rasitus tuntunut. Olematon juoksuharjoittelu näkyy kuitenkin siinä, että en saa juoksuani kulkemaan rennosti. Vauhtini on aina likimain reilut 12 km/h eli noin 4:50 min/km oli voimia tai matkaa jäljellä paljon tai vähän. Tuohon 12 km/h kynnyksen ylitykseen tuntuu tarvittavan jonkinlaista rytminmuutosta, joka ei itselleni ole vielä luontainen.

Juoksureitti oli yllättävän tasainen ja pääosin hiekkapohjainen. Reitin merkkaus oli onnistunut ja juomapisteitä riittävästi. 10 kilometrin lenkki juostiin kolmena lyhyempänä kierroksena. Olisi luullut, että katsojia ja kannustusjoukkoja olisi ollut enemmän reitin varrella. Mielestäni yllättävän vähän siihen nähden, että kisa käytiin Helsingin ytimessä. Ehkä sää oli osasyyllinen, koska tummat pilvet riippuivat kisapaikan yllä. Olisin toivonut niistä pientä tihkusadetta juoksuosuudelle, koska ilma oli muuten niin lämmin ja kostea. Parilla juomapisteellä piti ihan kaataa vettä päälaelle ja niskaan, jotta olo viilenisi. Juuri kun pääsin maaliin juoksuajalla 48 min 26 sek, niin taivas repesi. Tulihan se ennustettu sade ja onneksi vasta suurimman osan kisaajista päästyä maaliin. Oma loppuaikani 2 h 45 min 32 sek ja loppusijoitus 161/385. Juoksuaika ja loppuaika ovat lähes identtiset Vantaa triathloniin 2016 nähden. Jos kuitenkin muistetaan, että nyt pyöräily oli reilusti ylimittainen, niin tällä reissulla aika periaatteessa parani.

Mitä olen mieltä tästä tapahtumasta? Osallistuin siihen yhteistyössä Next Triathlon Helsingin kanssa, joten ilmoittautuminen oli itselleni ilmaista. Puitteet olivat ainakin hienot, nopeista vaihdoista tulee plussaa ja reitit olivat hyvät. Ensi vuoteen pientä parannettavaa löytyy, joista jo mainitsinkin uintipoijujen paremman merkkauksen ja etenkin pyöräilyosuuden muutokset. Kritisoidakin voisin. Kuten osakesijoittamisessa, niin hyvä yritys ei välttämättä ole hyvä sijoitus, jos siitä maksaa liikaa. 135 euron jälki-ilmoittautuminen ja ennakkoonkin ilmoittautuminen hintaan 125 euroa muutaman tunnin huvista kuulostaa paljolta. Vielä kun tähän ei kuulu minkäänlaista ruokaa, niin ollaan kyllä omalla kohdallani jo ylitetty kipuraja.

Onko järjestelyt Helsingissä tämän arvoisia? Länsiväylällä oli toki hieno ajella, mutta... Jokainen punnitkoon itse omia arvojaan. Esimerkiksi kisaamani Voimarinteen teräsmieskisat 2015 maksaa puolet vähemmän ja tähän kuului vielä erinomainen ruoka. Nyt maalissa sai vain palautusjuomaa, kulhosta vähän banaania ja kourallisen sipsiä. Eihän se ole tyhmä joka pyytää, jos osallistujia riittää. Onneksi Smartumin liikuntaseteleillä voi myös maksaa osallistumisen. Pitää kyllä tarkkaan harkita, osallistunko näillä hinnoilla ensi vuonna. Esimerkiksi Helsinki Triathlon ry järjesti samalla viikonlopulla pääkaupunkiseudulla Oittaalla pikamatkan (kisat kalenterissa), johon osallistuminen ulkopuolisille maksoi vain 5 euroa. Siinä saa kyllä rahoille vastinetta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti