11. joulukuuta 2013

Kisaraportteja - Kaikki juoksukisani

Helsinki city run


Tarkempaa dataa kisasta Garmin Connect-palvelusta.

Helsingin keskustassa juostava Suomen suurin juoksutapahtuma Helsinki city run puolimaraton aloittaa kilpailukauden ja on jo kolmas juoksemani HCR-puolimaraton. Vuonna 2013 tapahtumaan osallistui noin 17 500 osallistujaa, joista 40 % oli ensikertalaisia. Nettoajat ovat olleet itselläni 2011: 1:58 h, 2012: 1:48 h, 2013: 1:47 h ja 2014: 1:48 h. Parannusta on siis tapahtunut lähes joka osallistumiskerralla vuotta 2014 lukuunottamatta. Tarkempaa tietoa ajoista saat Garmin Connect-palvelusta, kun klikkaat vuosilukuja.

Suuren osallistujamäärän takia ruuhkaa syntyy varsinkin alussa ja siksi tuota aikaa alkaa olemaan jo vaikea parantaa. Pitäisi lähteä heti kärjestä tai sitten loppua kohden juosta järjetöntä vauhtia. Eipä näistä puolimaratoneista jää yleensä juurikaan mitään mieleen, jos kaikki sujuu mallikkaasti. Reitti on tuttu ja maisemat vaihtuvat kuin junan raiteilla, juomapisteillä siemaistaan vähän vettä tai urheilujuomaa ja mahdollisesti banaania tai rusinoita. Välillä jostain juoksuporukasta saattaa kuulla hauskaa juttua ja silloin tällöin vastaan tulee joku nättipyllyinen juoksijatyttö, jota on sitten kivempi peesata, kuin hikisiä karjuja :)



Espoo rantamaraton


Tarkempaa dataa kisasta Garmin Connect-palvelusta.
Kaikkien juoksijoiden lopullinen tavoite ja samalla ehkä myös painajainen, karvan verran yli 42 km pitkä maraton, joka erottelee jyvät akanoista. Itse olen "juossut" maratonin nyt kaksi kertaa. Ensimmäinen Espoon puolimaraton juoksu vuonna 2011 sujui aikaan 1:43 h, joka on paras koskaan juoksemani aika puolikkaalla. Tästä innostuneena piti tietenkin ilmoittautua maratonille ja testata omia rajoja. Ensimmäinen täysi mararon vuonna 2012 sujuikin aikaan 4:27 h ja toinen vuonna 2013 aikaan 4:40 h. Tarkempaa tietoa ajoista saat Garmin Connect-palvelusta, kun klikkaat vuosilukuja.

Ensimmäinen maraton vuonna 2013 sujui näin jälkikäteen miettien melko hyvin olosuhteisiin nähden. Sää oli viileä, tuulinen ja koko ajan satoi enemmän tai vähemmän. Päällä oli pitkät juoksuhousut, lippis, aluspaita ja t-paita. Säähän nähden varustus oli juuri sopiva. Välillä puistojen läpi kulkeva reitti oli paikoitellen lätäköiden peitossa, joita saikin väistellä ahkerasti ja sade aiheutti sen, että kastuneet sukat alkoivat hiertää. Hiertäminen äityi niin pahaksi, että oli pakko alkaa kävelemään noin 30 km kohdalla. Pakko myöntää, että kyllä ne jalatkin olivat jo siinä vaiheessa aika tönkköjä ja jalassa oleva rakko ei kyllä yhtään lisännyt motivaatiota jatkaa juoksua pidemmälle. Maratonhan vasta alkaa noin 30 km kohdalta ja on pitkälti henkistä taistelua omia negatiivisia tuntemuksia vastaan siinä vaiheessa. Jos alat kävelemään, saa se aikaan luovutusfiiliksen ja on jo tavallaan naula arkkuun. Ei näin! Siinä sitten nitkuteltiin maaliin välillä juosten, välillä kävellen. Vasta maalin ollessa muutaman kilometrin päässä sain jostain lisää energiaa kiristää vauhtia ja juosta maaliin asti aika haipakkaa juuri ohitse tulleen nopeusryhmän mukana.

Toinen täysmaraton vuonna 2013 sujuikin sitten todella huonoon aikaan 4:40 h, ja sijoitus tuolla ajalla oli aivan häntäpäässä. Olisi luullut, että yksi aikaisemmin juostu maraton olisi opettanut jo jotain juoksemisesta, maratoniin valmentautumisesta, itsensä psyykkauksesta ja tankkauksesta. No ei se ainakaan tarpeeksi opettanut. Juoksu lähti kyllä hyvin käyntiin erinomaisessa säässä, mutta reilun puolikkaan jälkeen vatsassa alkoi kiertämään. Pakkohan sitä oli alkaa etsiä lähintä bajamajaa helpotukseen. Onneksi löysinkin heti juomapisteen läheisyydestä vapaan bajamajan, jossa vietin lyhyen hetken. Operaatio ei tosin ollut aivan yhtä nopea kuin formula1-autojen renkaanvaihto ja tankkaus :)

Vieläkään en osaa sanoa, mistä tuo maha nyt sitten meni sekaisin, mutta kivaa se ei ollut ja latisti kyllä fiiliksen täysin. Lähdepä siitä sitten juoksemaan, kun bajamajassa istuessa jalatkin muuttuivat ihan puupökkelöiksi. Jipii, tämähän kuulostaa aivan viime vuoden toisinnolta. Ei muuta kuin hammasta purren eteenpäin välillä kävellen, välillä juosten. Enemmän tosin kävellen, minkä näkeekin hyvin Garminin tarjoamasta datasta. Jos viime vuoden juoksu oli rankka, niin tämä oli kyllä vielä pahempi. Jalat eivät vain millään suostuneet toimimaan ja porukkaa tuli ohi oikealta ja vasemmalta. Ei millään kehtaisi kävellä katsojien kannustaessa ympärillä, mutta minkäs teet. Kilometrit tuntuivat pitkiltä, mutta saapuihan se maali vihdoinkin. Pakkohan tätä juoksemista on treenata enemmän, ennen kuin uudestaan seuraavalle maratonille ilmoittaudun. Tyydytään nyt sitten harjoittelemaan puolikkaita kunnolla :(

Maalissa on aina hyvä olo, vaikka itse kisa olisikin mennyt kirjaimellisesti "ripuliksi"

Helsinki Midnight Run


Tarkempaa dataa kisasta Garmin Connect-palvelusta.
Helsinki Midnight Run on 10 kilometriä pitkä yöjuoksutapahtuma, joka alkaa Senaatintorilta Helsingin ytimestä. Osallistujamäärä on ollut tasaisessa kasvussa ja heti ensimmäisenä vuotena 2010 oli tapahtumaan ilmoittautunut n. 4500 juoksijaa. Vuonna 2013 tapahtuman osallistujaennätys oli jo 10 000 juoksijaa. Midnight Runista tekee erityislaatuisen juoksutapahtuman sen myöhäinen lähtöaika, oheisohjelma ja erityinen tunnelma juoksuiltana osallistujille ja katsojille (Sambaa ja viihdytystä koko radan varrella). Senaatintorin Tuomiokirkko taustanaan luo juoksulle ainutlaatuisen, öisen tunnelman.


Ennätysaikani tapahtuman viralliselta tulossivulta 2011: 48,25 min. Mitäs tuosta juoksusta nyt sitten sanoisi. Osallistuin tapahtumaan tuolloin yhden kaverini kanssa ja hauskaa oli. Suuri osallistujamäärä on jaettu useisiin eri lähtöryhmiin, mikä vähentää ruuhkaa asfaltilla. Tapahtuman kantavana ajatuksenahan on yhdistää liikunta ja kulttuuri hauskalla tavalla ja sen se kyllä tekee. Matka on lyhyt, jolloin kaikki jaksavat sen juosta iloisella mielellä. Kaupunkimaisema, samba ja musiikki jäivät mieleen ja kannustavat juoksijoita. Tuhatpäinen joukko samanvärisiksi pukeutuneita juoksijoita kiemurtelevana joukkona pitkin kaupungin katuja on kyllä oikeasti huikea näky. Vuosittain suuri osa juoksijoita osallistuu juoksuun naamiaisasussa ja hauskoja pukuja tulikin bongattua matkan varrelta. Ja onhan tuo vuoden 2011 kirkkaan oranssi osallistumispaita kivan tyylikäs ja värikäs, kun haluaa yöllä lähteä lenkille harjoittelemaan. Ainakin erottuu joukosta.

Samojen kisojen kisaaminen vuodesta toiseen alkaa jo maistua vähän puulta, joten jossain vaiheessa olisikin tarkoitus mennä kokeilemaan esimerkiksi Extreme Runia tai Touch Viking -kisaa. Triatlonkin voisi tuoda kivaa vaihtelua.

Katso myös artikkelit:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...