Sonyn 4K -televisio arkikäytössä

Aina joulun tai suuren urheilutapahtuman kynnyksellä joku varmasti harkitsee uuden television hankintaa. Paperilla 4K television edut kuulostavat erinomaisilta. 4K televisiossa on neljä kertaa enemmän pikseleitä, kuin 1080p näytöllä varustetussa televisiossa. Kuvan pitäisikin siis olla paljon tarkempi. Tämä kuitenkin vain sillä ehdolla, että lähdemateriaali on tarpeeksi hyvälaatuista ja katsoja istuu riittävän lähellä ruutua. Jos katseluetäisyys on liian kaukana, ei kultasilmäkään huomaa kuvassa eroa. Vaikka nyt paljon rummutetaankin UHD-elokuvia (Ultra Hight Definition), eli 4K teräväpiirtoa sisältäviä elokuvia, niin aika harvassa tätä materiaalia vielä löytyy järkevään hintaan. Todennäköisesti petyt, jos odotat pääseväsi nauttimaan vanhoista klassikoista täydessä alkuperäisloistossaan. Näistä asioista kirjoitinkin informatiivisen artikkelin: Kannattaako 4k television hankinta. Johtopäätös jutussa oli oikeastaan se, että 4K ei välttämättä ole autuaaksi tekevä mullistus, vaikka media näin haluaa kuluttajille asian markkinoida.

Sonyn 55" 4K HDR television ohjelmaopas.

Sonyn 55" 4K HDR televisio - Ensivaikutelma

Vaikka totuus voi hyvinkin olla se, että kaikesta tästä ei ole välttämättä mitään hyötyä, niin silti päädyin itse ostamaan Sonyn 55" 4K HDR television Android-käyttöjärjestelmällä. Pitäähän sitä sijoitusomaisuutta joskus johonkin tärvätäkin :D Vanhassa televisiossani ei periaatteessa ollut mitään vikaa, mutta näin tekniikan ystävänä halusin perehtyä enemmän 4K television saloihin ja sen mahdollistamiin palveluihin. Jos jotain kiinnostaa, niin ostamani tarkka malli on Sony KD-55XD7004 ja hinta oli kotiinkuljetuksineen 810 euroa. Ensivaikutelma tästä hankinnasta oli tietenkin hyvä, hieno telkkari vaikutti isolta vanhaan 50" nähden. 4 HDMI ja 3 USB -porttia tarjoaa riittävän määrän liitäntöjä kaikille viihdelaitteilleni ja kuulokeliitäntään saa hyvin aktiivikaiuttimet kiinni. Kaukosäädinkin sopi hyvin käteen. Ensivaikutelman jälkeen alta alkoi kuitenkin pilkistää myös tummia pilviä.

Nykyisin telkkarinkin ostajan pitää jo pähkäillä, tai ainakin olla tietoinen siitä, minkä käyttöjärjestelmän pohjalle älytelevisio on rakennettu. Kuten tietokoneissa tai puhelimissakin, niin käyttöjärjestelmä määrittelee sen, mitä sovelluksia laitteelle on ylipäänsä saatavilla. Yleisin käyttöjärjestelmä älytelevisioissa on Googlen Android TV, joka hallitseekin markkinoita. Toisena kisassa on Samsungin oma Tizen. Sitten muita vaihtoehtoja löytyy LG:n Web OS ja Panasonicin Firefox OS. Laajin tuki sovelluksille on luonnollisesti Googlen Androidilla, joten tämä on aika varma valinta. Yleisimmälle käyttöjärjestelmälle tehdään eniten sovelluksia, jolloin sen suosio vain kasvaa. Kun suosio kasvaa, ei sitä oikein voi enää ohittaa sovelluskehityksessä. Positiivinen noidankehä siis. Pitää kuitenkin muistaa, että älytelevisioon ei saa samoja sovelluksia, kuin Android -älyluuriisi. Toisin kuin mobiililaitteille, televisiolle soveluksia on tehty vain noin tuhat kappaletta (lähde Tekniikan Maailma 30.11.2016) Vaikka Androidille löytyykin lähes kaikki kuviteltavissa olevat ohjelmat, niin esimerkiksi ViaPlayta ei vielä saa. Toki sitä voi sitten käyttää vaikka läppärilla ja siirtää kuvan kaapelilla televisioon.

Älytelevisio - Raakile, joka on tyhmä kuin saapas ja hidas kuin etana

Jotenkin luulisi, että älytelkkari tarkoittaa sitä, että kaikkea voi muokata. Turhat Android-ohjelmat voisi poistaa ja esimerkiksi suosikkikanavat järjestää haluamaansa järjestykseen. No ei. Alkuun (telkkari ostettu 11/2016) käytin aikaa kanavien muokkaamiseen, eikä televisio kyennyt niitä enää muistamaan seuraavalla kerralla. Omien suosikkikanaviensa järjestäminen ja tallentaminen tuli onneksi mahdolliseksi noin kahden viikon odottelun jälkeen uudella ladattavalla päivityksellä. Tätä on siis "älytelevisio"nykypäivänä. Pitääkö tulevaisuudessa pelätä (vastaus kyllä pitää), että televisio myydään raakileena ja sen saa toimimaan kunnolla vain päivitystä odottelemalla? Kuulostaa vähän pelottavalta... Päivityksenkin jälkeen kotivalikko on kuitenkin edelleen Sonyn "roskaa" täynnä. Jos omistat esimerkiksi Sonyn Android kännykän (esim Sony XPeria jne.) niin tiedät mitä tarkoitan. Puhelimessasi on Sonyn esiasennettuja ohjelmia, joita et voi poistaa. Asian voisi nähdä positiivisena, jos nämä ohjelmat olisivat jotain ykköslaatua, tai tarpeellisia, mutta kun eivät ole. Pelkkää roskaa. Näitä Sonyn turhia ohjelmia ei voi poistaa ja sillä sipuli. Sama taitaa tosin päteä myös muihin televisiovalmistajiinkin. Kotivalikko tietenkin päivittyy eniten käytettyjen ohjelmien osalta, mutta silti olisi kiva saada pois tuo kaikki tarpeeton.

Sony Android TV:n kotivalikko. Turhat esiasennetut ohjelmat (kuvassa Sony Select, Love Nature, Toon Goggles)  käytettyjen joukossa.

Välillä tuntuu myös pahasti siltä, että käytössä on menty insinöörisuunnittelu edellä ja tavallinen käyttäjä on unohdettu kokonaan. Television kotivalikossa hyvältä näyttävät ohjeet eivät ole oikeasti minkään arvoisia. Ne on tarkoitettu niin yleisiin tilanteisiin, että peruskäyttäjä oppii samat asiat kokeilemalla noin kymmenessä minuutissa. Vähänkään vaikeammassa ongelmatilanteessa ohjeet ovat hyödyttämiä. Mikä potentiaali tässä onkaan menetetty. Sitten ne television asetukset ja automatiikka. Voi että kun rupesi ärsyttämään, kun kaikissa erittäin tummissa kohtauksissa näki jonkinlaista "tummuuden pumppausta". Tämän jälkeen oli pakko kytkeä kaikki automaattinen tummuuden ja kontrastin säätö pois päältä. Näinkö on, että mitä enemmän "älyä" telkkarissa muka on, niin sitä enemmän niitä joutuu kytkeä pois päältä? Epäselväksi on vielä jäänyt, mitä ihmettä teen television noin kymmenellä eri kuvan esiasetuksella, joita on valmiina (missä on muuten 4K HDR optimoitu vaihtoehto)? Samoin on valikoiden HDMI-signaalimuodon "vahvistettu muoto"kohdalla. Jos kuva näkyy jo nyt vakiokuvatilassa hyvin, miksi menisin näitä valikoita tai jotain signaalimuotoa vielä säätämään? Lopputuloksesta ei ole edes tietoa.

Eikö se olisi älytelevision tehtävä valita automaattisesti signaalityypin mukaan paras kuvasäätö? Omasta mielestäni älytelevisio olisi sellainen, että sen voi muokata haluamakseen. Kanavat ja ohjelmaoppaan voisi muokata haluamakseen. Asentaa vain sellaiset aplikaatiot, jotka haluaa. Kaikki toiminta olisi ripeää. Ongelmatilanteisiin saisi verkosta erittäinkin yksinkertaiset ohjeet. Kaikki bugit korjattaisiin viipymättä ja käyttäjien toiveita kuunneltaisiin herkällä korvalla. Käyttökokemus paranisi siis päivä päivältä. Näin ei valitettavasti kuitenkaan vielä ole ja älytelevisio on älykäs ehkä vain sen suunnitelleen insinöörin päiväunissa. Todellisuus on yleensä paljon surullisempi ja kaikki yllä luotellut huolet ovat täyttä totta.

Mistä olen positiivisesti yllättynyt

Toisaalta olen yllättynyt siitä, miten tehokasta rautaa uuden television sisältä löytyykään. Oma 1,7 Ghz Intel Core i5 prosessorilla ja 4 Gt muistilla varustettu vuoden 2011 puolivälin MacBook Air toistaa 4k videota haasteellisesti, mutta Sonyn 4K televisiolla sama materiaali toistuu aivan nikottelematta. Ei mitään ongelmaa ja kuvanlaatu on erinomainen. Itse asiassa Sonyn television kuvanlaatu on jo 1080p-materiaalista koko ruudulle skaalattuna niin hyvä, että olin ensialkuun mykistynyt laadusta. Tämä johtuu ehkä osittain siitä, että vanhempi 50" televisioni oli jo siinä rajalla, näkeekö eroa 720p vastaan 1080p materiaalin välillä, kun katseluetäisyys on itselläni se noin 3 metriä. Kun pienempi 50" telkkari vaihtuikin nyt isompaan 55" kokoon, niin Blu-rayn antama parempi tarkkuus pääsi vihdoinkin edukseen. Merkittävää onkin, että parhaan katselukokemuksen saadakseen on Ultra HD kuvaa katsottava paljon lähempää, kuin valtaosa ihmisistä katsoo. Tai sitten television pitäisi olla massiivinen.

Vertailin muutamaa elokuvaa (Piin elämä ja Revenant) 4k ja 1080p resoluutiolla televisiossani veljeni kanssa sokkotestillä. Normaalilla katseluetäisyydellä (noin 3 metriä), emme huomanneet eroa. Molemmat videot näyttivät huikeilta, kun lähdemateriaalikin oli erinomaista. Sokkotestien "mukamas parhaat" kuvat menivät iloisesti sekaisin. Välillä 4K ja välillä Blu-ray oli testipenkissä olleen arvioijan mielestä parempi. Noin 1,6 metrin päästä ruutua tuijottamalla ja muutama tunti silmää treenaamalla eron lopulta kyllä huomasi. Tässäkin ero selittyi lähinnä silmän ja katseen kiinnittymisellä erilaiseen värimaailmaan, jonka HDR -ominaisuus luo. Mikään järin merkittävä ero ei kyllä ollut, enkä pysty millään perustelemaan 4K elokuvan ostamista tavallisen Blu-ray-elokuvan sijaan (muuten kuin testitarkoituksessa). Vielä kun hintaero on vähintään tuplat ja enemmänkin, niin hankinta on turha. Ehkä 120" videotykillä tilanne voi olla toinen, mutta ei näin perustelkkarin kokoluokassa.

Sonyn älytelevisio arkikäytössä - Hyvä vai huono ostos?

Onko Sonyn 55" 4K UHD televisio sitten ollut hyvä vai huono ostos? Uskaltaisinko sanoa, että noin 800 euroa maksanut 4K taulutelevisio olisi jotain muuta kuin huippuostos? Silloinhan olisin haksahtanut ostamaan jotain huonoa ja tuhlaamaan rahaa turhuuteen. Mitään suurta vikaahan hankinnassa ei ole. Kaikki periaatteessa toimii niin kuin pitääkin. Televisiota voi katsella, ohjelmia tallentaa helposti ulkoiselle medialle, kun kiinnittää vain kiintolevyn USB-liitäntään. Kaapelin kautta normaalit HD -televisiolähetykset näyttävät isolla ruudulla hyviltä, Blu Ray ja 4K-elokuvat lumoavat loistollaan. Pelikonsolit saa kytkettyä telkkuun ja pelaaminen on yhtä juhlaa. Android tuo saataville Google Play kaupasta hyviä sovelluksia. Yle Areena, Katsomo, Ruutu, Spotify, Netflix ja vaikkapa Plex ja AirScreen -sovellukset hoitavat oman tarvittavan viihdekäyttöni vapaalla.

Piin Elämä 4K UHD -levyltä. Elokuvahan on oikeasti vain skaalattu parhailla laitteilla 2K materiaalista 4K:ksi. Silti parhaimman näköisiä leffoja UHD:n kyvyistä.

Enempää en siis oikeastaan tarvitse. Saahan televisioon ladattua vieläpä vaikka pieniä pelejä (suosikkini Hill Clib Racing), joita Sony -älytelevisiolla voi luonnollisesti pelata Sonyn DualShock ohjaimella. Helppoa ja näppärää. Vielä Android TV ei tietenkään puhdasveristä pelikonsolia korvaa, mutta jos ei ota pelailua ihan tosissaan, niin kyllä pelkällä älytelevisiollakin aika pitkälle pääsee. Nettiselainta ja koko älytelevisiota voi itse asiassa käyttää Android kännykällä (Video & TV SideView -ohjelma), jolloin esimerkiksi tekstin syöttäminen kännykältä vs. television kaukosäätimeltä on paljon helpompaa esimerkiksi selaimen osoiteriville yms kenttään. Ohjelmien pyöriessä televisiosta, voi samaan aikaan kännykän näytöltä selailla vaikkapa ohjelmaopasta. Kanavien vaihtamisesta saa silloin varmaan kivan riidan kotona, kun toinen käyttää kaukosäädintä ja toinen vaihtaa kanavia kännykän kautta :)

Periaatteessa 4K television arkikäytössä ei siis ole mitään ongelmaa. Odotin kuitenkin vielä  jotain enemmän, joten petyin siis lähinnä omiin odotuksiini. Televisio on edelleen televisio, tekniikka kehittyy, mutta laite on edelleen jotenkin rajoittunut. Saman lailla se on mielestäni ollut rajoittunut jo vuosikausia. Melkein jo vuosikymmen sitten Topfieldin digibokseihin sai TAP-ohjelmia. Ilman niitä itse laitteen ohjelmistot olivat aneemisia purkkavirityksiä, mutta sen PlasmaEPG oli aivan kunkku. Käyttäjän tarpeiden mukaan koodattu ohjelmaopas, jossa oli aivan kaikki mitä tarvitaan ja vähän lisääkin. Androidiin verrattuna laite on varmasti vaikeampi ohjelmoida, mutta niinpä vain sille on näppärä koodari tehnyt "käyttäjä edellä toimivan" ohjelman. Miksi samaa ei voisi tehdä Androidille ja älytelevisioille? Missä on "Vain parasta käyttäjälle" -asenne ja ylpeys pyrkiä parempaan tulokseen?

Ehkä tämä on vain tapa tuotteiden differointiin, eli erilaistamiseen. Miten muuten valmistaja voi oikeuttaa esimerkiksi kalliimman (1500 euron) älytelevision ostamista, kuin "rampauttamalla" näitä halvemman sarjan ominaisuuksia. Esimerkiksi tässä televisiossa voi ohjelmia tallentaa ulkoiselle kiintolevylle ja katsoa niitä vaikka saman tien, mutta itse ajansiirto ominaisuutta ei ole. Eihän se olisi kuin ohjelmallinen juttu yhden pause-näppäimen taakse. Naurettavaa hommaa :) Toinen juttu on tuo hybridi-TV (hbbTV) -ominaisuus. Netti-TV:hän tässä jo toimii mallikkaasti, se olisi vain pitänyt yhdistää kätevästi muuhun käyttöliittymään yhden napin taakse. Että sellaista suunnittelua.


Päivitys 19.6.2017. Sonyn älytelevisioille julkaistiin vähän aika sitten pikkuisen suurempi päivitys: Android 7.0 Nougat, joka latautui televisioon automaattisesti. Telkkari on ollut nyt käytössä reilut puoli vuotta ja vasta nyt tulee suurempi päivitys, joka lisää ominaisuuksia. Huhhuh. Naurattaa vähän, koska huhujen ja markkinamiesten mukaan tämän piti parantaa merkittävästi käyttäjäkokemusta. Mitä nämä ominaisuudet sitten ovat? Telkkari on edelleen vähän hidas ja kaatuilee silloin tällöin. Lähes viikoittain joudun sen käynnistämään uudelleen. Näihin ei siis ainakaan tullut mitään parannuksia, vaikka bugeja väitettiin karsitun. Nyt kuitenkin joitain television asetuksia voi muokata samalla, kun videokuva pyörii taustalla. Toinen ominaisuus on pikkukuva, joka 10 vuotta sitten toimi jo kuvaputkitelevisioilla paljon paremmin. Se niistä uusista ominaisuuksista siis. Nauraisin, jos ei hävettäisi jo kertoa tästä. Johtopäätös: Ei kannata uneksia, että päivityksillä huonon ja hitaan television käyttökokemusta juurikaan parannettaisiin. Jos haluat mieleisesi käyttökokemuksen, niin siirrä kuva televisioon aina tietokoneen kautta.

Päivitys 23.5.2019. Noin 2,5 vuotta on televisio ollut jo käytössä, eikä päivityksillä korjaantunut. Hitaus ja tietynlainen bugisuus, jossa se ei aina tunnista esimerkiksi ulkoista kiintolevyä ohjelman tallennusta varten on välillä rassannut toden teolla. Törmäsin vihdoin videoon, jolla saa älytelevisioon (kaikkiin Android televisioihin) lisää nopeutta. Kikka on se, että otetaankin käyttöön piilotettu sovelluskehittäjän asetukset (Android developer mode). Sillä käyttäjä pääsee perusasetuksia syvemmälle rajoittamaan taustaprosesseja ja esimerkiksi kokonaan poistamaan hitaan siirtymäanimoinnin, jolloin kaikki valikot ponnahtavat heti esiin. Nyt televisio muuttui laiskasta etanasta jo ihan ok laitteeksi. Herättää vähän ihmetystä, miksi laite ei jo vakiona ole tällainen, eikä animoitu helvetin hitaaksi? Miksi tempun pitää olla näin salamyhkäistä? Alla olevalta videolta homma selviää parhaiten.




Päivitys 30.6.2020. Telkkari on ollut käytössä noin 3,5 vuotta ja totuus taitaa olla se, että ei tästä telkkarista hyvää millään saa. Pieniä bugeja tulee vastaa lähes viikoittain, kuten jo aikaisemmassa päivityksessä mainitsin. Telkkari ei välttämättä suostu sammumaan, tai menemään päälle. Kanavaa ei löydy, tai se ei suostu vaihtumaan. Toisen kanavan ääni tulee taustalta, vaikka siirryt Youtuben puolelle videoita katselemaan. Joskus Youtube -sovelluksen valikkokin katoaa kokonaan jne, etkä sitä pysty käyttämään. Kyllä näitä bugeja riittää.

Viimeisin hermojen kiristys oli, kun televisio valitti, että se ei löydä antennin signaalia. Yksikään kanava ei siis näkynyt. Antennikaapeli oli seinässä, kaikki ok ja mitään muutoksia ei oltu tehty. Kerrostalon muilla asukkailla kaikki toimi, joten joko telkkarin viritin oli rikki, kaapelissa vikaa, tai antennipistorasiassa ongelma. Kaapelin vaihto ei auttanut, joten sitten roudaamaan telkkaria pitkin kämpän eri antennirasioita. Sekään ei auttanut. Kokeilin huvikseni päivittää telkkariin uusimman päivityksen, vaikka siinä pitäisi olla automaattinen päivityksen haku ja lataus. Kappas vain telkkaripa löysi uuden päivityksen, mutta ei heti suostunut sitä asentamaan. Pitkän taistelun jälkeen se onnistui ja kas kummaa kaikki palasi normaaliksi. Miten uusin ohjelmistopäivityksen asennus löytääkin kanavat ja miksi ne alunperin katosivat? Ei helvetti mitä touhua Sonylta.

Uusin päivitys on nyt Android 8.0 Oreo ja epäilen vahvasti, että meno tästä muuttuisi. Näin ei ole käynyt aikaisempien päivityksienkään jälkeen, joten miksi tämä olisi poikkeus? Tein periaatepäätöksen, että tähän taloon ei enää Sonyn telkkaria tule ja vastaavassa telkkarissa ei Androidia koskaan nähdä käyttöjärjestelmänä. Kyllähän tätä käyttää, mutta mieluummin Ladan sijaan ajelisi Porschella, tai ainakin toimivalla Toyotalla.




(Alkuperäinen artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 12.12.2016)