Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 130 km

Kesä on pyörämatkailun aikaa ja lämmin sekä hyvä sää saa aina himopyöräilijät liikkeelle. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Kesälomien alkaminen ja erinomainen kesäsää näkyy myös tämän blogin statistiikassa, kun pyöräilyaiheiset jutut nousevat aina esiin tilastoissa. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta polkupyörän viilettäessä keltaisen ja tuoksuvan rypsipellon ohi. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan. 

Espoon kiintorastit - Hauskaa suunnistusta ilmaiseksi

Itselläni on mielikuva, että suunnistus on potentiaaliinsa nähden ehkä yksi vähiten näkyvyyttä ja arvostusta saavista urheilulajeista. Koulun liikuntatunneilla pelataan kyllä jalkapalloa, koripalloa, käydään uimassa ja vaikka mitä, mutta suunnistamassa käydään todella harvoin. Ala-asteella muistan käyneeni suunnistamassa kerran, samoin ylä-asteella. Lukiossa tulos oli pyöreä nolla ja armeijassakin suunnistettiin vain sen yhden kerran. Nykypäivänä suunnistusta ei juuri näe edes telkkarista, vaikka sitä olisi hiihtoon verrattuna paljon helpompi kuvata ja esittää. Oikeasti suunnistus tarjoaa seikkailua, elämyksiä ja kuntoilua. Muuta ei tarvita kuin lenkkikengät jalkaan ja kartta käteen. Hyvin suunnitellulta radalta löytyy varmasti jotain uutta lähiseudun tuntevallekin ja rastin löytäminen on joka kerta yhtä palkitsevaa. Mielestäni jokaisella pitäisi olla taito lukea karttaa ja paikallistaa oma sijainti. Valitettavasti jotain kertoo se, että edes Erikoisjoukot -ohjelmassa osa kokelaista ei omannut riittäviä taitoja suunnistamiseen.