11. toukokuuta 2021

Drymer Leisure - Kallistuva sähköavusteinen trike Hollannista

Käsi ylös, jos ostaisit aivan uniikin menopelin, jollaista Suomessa ei vielä tietojeni mukaan ole yhtäkään. Menopelistä ei löytyisi suomeksi artikkeliakaan ja englanniksi oikeastaan yhtä vähän. Valmistajan nettisivutkaan eivät tietomäärällä häikäise. Laite maksaisi uutena veroineen noin 8 000 euroa ja siinä olisi sellainen ohjaustapa, jota et ole koskaan kokeillut. Se on myös suuren keittiönpöydän kokoinen ja painaa enemmän kuin sohvasi. Ajattelit kuitenkin ostaa sen hetken mielijohteesta, koska haluat vain päästä sellaista härveliä testaamaan. Ostat menopelin vieläpä pieneen kerrostalokaksioon ja roudaat sitä hissillä ylös ja alas. Kaikki tämä vieläpä koronakriisin aikana. Järkevää tai ei, mutta tähän ratkaisuun kirjoittaja vain päätyi. Menopelinä on puolestaan käytetty Drymer Leisure. Sähköavusteinen ja kallistuvalla ohjauksella toimiva kolmipyöräinen trike Hollannista. Valmistajana Sinner Bikes. Voin lyödä vetoa, että toista suomenkielistä artikkelia et tästä ole lukenut ja tuskin tulet heti lukemaankaan. Noin lyhyesti sanoen Drymerin myyntivaltteina voisi pitää mukavuutta, ulkonäköä, yksinkertaisuutta, kestävyyttä, sekä liikenteessä helppoa ja halpaa ajettavuutta.


Määritelkäämme ensin, mikä Drymer Leisure oikeastaan onkaan? Ajoneuvolaki (19 §, Muut moottorittomat ajoneuvot) määrittelee polkupyörän seuraavasti: "polkimin tai käsikammin varustettu ajoneuvo, joka voi myös olla varustettu sellaisella enintään 250 watin tehoisella sähkömoottorilla, joka toimii vain poljettaessa ja kytkeytyy toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa". Sähköavusteinen moodi päällä Drymer Leisure luokitellaan siis sähköavusteiseksi polkupyöräksi, kun sen sähkömoottori toimii vain poljettaessa. Drymerissä on kuitenkin kaasukahva ja sitä voidaan toisessa moodissa ajaa myös polkematta, jolloin se ei olekaan sähköavusteinen polkupyörä, vaan moottorilla varustettu polkupyörä (ajoneuvoluokka L1e-A) ja vaatii liikennevakuutuksen. 

Koska Drymerissä on halvempi polkimien liiketunnistin, eikä kalliimpaa ja parempaa momentintunnistinta, niin jokainen voi kuvitella, kumpaa vaihtoehtoa on parempi käyttää, kun 60 kg pyörällä yrittää lähteä valoristeyksestä ylämäkeen? Ennakoiden heti kaasukahvalla veto täysiä päälle, jotta massan saa liikkeelle, vai nyhräämällä polkien pyörä hitaasti liikkeelle ja toivoa, että sähkömoottori tulisi muutaman sekunnin päästä apuun? Vastaus on luonnollisesti ensimmäinen vaihtoehto, joka on kaikilta osin turvallisempaa, koska kahvalla voi säädellä vetoa tarkemmin, eikä ajokki ryntäile eteenpäin. Ilman kahvan käyttöä avustuksen tasoa pitäisi joka kerralla olosuhteiden muuttuessa säätää itse konsolista, eli käytännössä sama kuin näpräisi puhelinta liikkuvassa autossa (ei sallittua). Pilkkua viilaten tämä turvallisempi kaasukahva -vaihtoehto olisi lakikirjan mukaan kuitenkin "laitonta", eli hintana olisi liikennevakuutuksen hommaaminen. Aika järjetöntä.

Toisaalta Drymeriä voisi periaatteessa ajaa kokonaan ilman sähkömoottoriakin, vaikkakin hitaasti ja hankalasti. Miten lakia silloin tulkitaan, jos mahdollisuus sähkömoottorin käyttöön olisi, mutta se on vaikkapa poliisin pysäyttäessä pois käytöstä ja vain yhden vivunkäännön takana toimiakseen? Tai mitä jos irrottaisin tästä 80 cm leveästä ajoneuvosta kammet pois? Se ei ole moottorilla varustettu polkupyörä, mutta ei mopokaan... Enemmän kuin himpun verran sekavaa tuo lainsäädäntö ja sen tulkinta. Periaatteessa kuitenkin siis Drymerin ajamiseen ei tarvita ajokorttia, tai liikennevakuutusta ja sitä koskevat polkupyörän liikennesäännöt.


Vähän insinöörimäisiä speksejä


  • Englanniksi termi pyörälle olisi leaning pedelec (pedal electric) trike. Drymer Leisure on vuoden 2014 alusta ostettu, mittarissa 450 km ja hinta uutena olisi kirjoitushetkellä noin 8 000 euroa (sis ALV) lisävarusteista riippuen.
  • 250 watin Crystalyte (direct drive/gearless) harjaton moottori takapyörän navassa. Moottorin paino noin 6,5 kg. Tarkka malli todennäköisesti HS 3540 ainakin uusissa pyörissä. Tässä vanhemmassa Drymerissa saattaa olla myös Crystalyten malli 4011. 
  • 2 kpl 48 V akkua. Rungon alhaalla sisäinen Lithium-LifePo4. Akku on 48 V, 12,8 Ah (uusi). Takalaukun kiskoihin valinnaisesti kiinnitettävä ekstra akku painaa noin 6 kg ja on mallia Golden Motor LiFePO4 (litiumrautafosfaatti katodimateriaalina), 10 Ah. Tämä akku taitaa olla alkuperäinen ja periaatteessa siis rikki. Vaatisi siis uudelleen kennotuksen. Näiden käytön välillä voi vaihtaa kytkimellä. 
  • Swingarm jousitus takanivelen kohdalla penkin alapuolella ja edessä kallistusmekanismiin rakennettuna.
  • 7 vaihdetta rakennettu sarananivelen sisälle (Shimano Nexus).
  • Kallistuksen lukitus on/off ohjaustangon vivulla. Voidaan siis lukita kallistumattomaksi tasamaalla säilytettäessä, tai risteykseen pysähtyessä ja avata kallistuvaksi, kun lopulta poljetaan. 
  • Himmeät "lähi"ajovalot edessä ja takana, jotka kytkeytyvät automaattisesti päälle virta-avainta käännettäessä. Näytöstä saa päälle paremmin näkyvät "pitkät" valot eteen ja taakse, jos ajaa hämärässä/pimeässä ja haluaa vielä parempaa näkyvyyttä. Himmeät valot loistavat vielä minuutin pari himmeästi, kun virran sammuttaa. Todennäköisesti virta on varastoitunut kondensaattoriin, vai miten tuo on selitettävissä?
  • Suuntavalot takana, vilkut näkyvät erinomaisesti tavaralaukun alta ja ne saa toimimaan ohjainkonsolin napeista painamalla.
  • Hydrauliset nestelevyjarrut edessä, yksi kahva jarruttaa molempia samanaikaisesti. Merkkinä Tektro Auriga E-twin 160 mm jarrulevyillä.
  • Mekaaninen levyjarru takana. Pitkän vaijerinviennin johdosta nihkeä toiminta, mutta kuitenkin jarruttaa. Jarrulevyn halkaisija massiivinen 270 mm. Molemmat jarrut saa lukittua näppärästi seisontatilaan, jolloin pyörä pysyy hyvin paikalleen jätettynä.
  • Renkaina edessä ja takana 20 tuumaiset Swalbe Big Apple Kevlar Guard, leveyttä 2,35 tuumaa. Tässä ratkaisussa on kätevää, että vararenkaana ja sisäkumina voi kantaa vain yhtä mallia.
  • Takalaukkuna Radical Design Universal Classic. Kapasiteetti 25 litraa ja mitat 24 x 44.5 x 32,5 cm. Halutessaan tähän takalaukkuun saa kiskoihin kiinni toisen akun.

Kuvakollaasi. Vasemmalla Drymer Leisuren säilytys kotonani. Oikeastaan vain leveä etuosa vie tilaa. Oikeanpuoleisissa kuvissa kate purettu. Kammet pyörittävät ratasta ja ketju kulkee saranamekanismin kautta (jossa Shimano Nexus vaihtaja) suoraan takapyörään. Rungon sisällä kontrolleri yms sähkökomponentit suojassa ja pohjimmaisena sisäinen akku.


Drymer Leisuren edut


Aloitetaan tuosta ehkä näkyvimmästä, eli kallistuksesta. Kallistuksen etuna on se, että näin laitteen painopiste käyttäytyy lähes kuin normaalissa polkupyörässä. Kurviin käännettäessä se siis kallistuu ja nojaa kurviin, eikä painopiste saa sitä kaatumaan ympäri (kuten A-sarjan Mersu aikoinaan väistökokeissa). Normaalissa kolmipyöräisessä trikessähän kuljettaja joutuu jyrkässä ja nopeassa kurvissa nojaamaan jo reippaasti sisäkurvin puolelle, jotta laite ei kippaa ympäri. Kallistuksen etu on siis ilmeinen, koska laite ei kaadu kurveissa, vaikka istuinkorkeus ja painopiste olisi huomattavasti matalaa trikeä korkeammalla. Toisekseen kallistus mahdollistaisi etupyörien kapeamman akselivälin ja siten kapeamman ja mahdollisesti aerodynaamisemman profiilin. Tätä ei tosin Drymerissä ole hyödynnetty, koska se on normaalin triken levyinen, eli noin 80 cm. Kolmas etu on se, että rakenne ei rasitu sivuttaisvoimista niin paljon, koska voimavektorit (tukivoima ja kesipakovoima) saadaan lähes yhdensuuntaiseksi ja tasapainoon kallistuksen ansiosta. Toisaalta Drymerin rakenne on teknisesti haastava toteuttaa (kuva alla) ja on suhteellisen painava. Jos kiinnostaa oppia vähän kallistuksen toteutuksesta ja sen eri haasteista, niin tässä on siitä ihan mahtava video. Ei mikään helppo ongelma ratkaistavaksi. Drymerissä kallistus toimii mallikkaasti ja sen oppii muutaman minuutin testilenkillä. Tietenkään äärirajoja ei kannata ihan heti lähteä kokeilemaan.

Drymer Leisure ja kallistuksen toteutus keulasta nähtynä.

Tieliikenteessä näkyminen ja etenkin oma näkeminen on kaikki kaikessa. Normaalissa trikessähän istutaan lähes maan tasalla, jolloin näkeminen on todella huonoa. Jo matalakin aita on vaarallinen näköeste ja matalalta ei tietyissä maasto-olosuhteissa välttämättä edes kunnolla näe mihin tie kaartuu, kuin vasta ihan viime hetkillä. Drymer Leisuressa istuinkorkeus on reiden puoliväliin, eli noin 64 cm. Vertailun vuoksi "korkeahkossa" kaksipyöräisessä nojapyörässä Challenge Furaissa se on noin 53 cm. Ero ei ehkä numeroina vaikuta suurelta, mutta se on oikeasti dramaattinen. Drymerissä ajoasento on nimittäin aika pysty ja näkyvyys silmien korkeudelta mitattuna onkin sama, kuin normaalissa polkupyörässä, jossa ajoasento on vähän eteen taittuva. Risteyksissä ei ole mitään ongelmaa nähdä ympärilleen ja kääntää vaikka päätä nähdäkseen taakse. Muihin nojapyöriin verrattuna näkeminen on siis aivan ylivoimainen.

Nojapyörissä mukavuus on se pointti, jonka takia niitä yleensä ostetaan. Myös Drymer on mukava ajaa ja selkäkivut sekä hanurin hiertyminen loistavat poissaolollaan. Itselläni myös kädet ovat luontevammin kuin vaikkapa nojaavammassa ja kapeammassa Challenge Furaissa. Massa tuo myös vakautta ajamiseen ja hiljaisellakin vauhdilla risteykseen matelu ei tunnu pelottavalta. Itse asiassa tuossa tulee jotenkin miehekäs olo, kun hitaasti lipuu valoristeykseen ja laskee lopulta jalat maahan. Tässä voi sitten makoilla kuin nojatuolissa ja odotella valojen vaihtumista. Samalla voi katsella, kun kaikki pällistelevät ihan uniikkia ajoneuvoa. Ihan mahtavaa. Takalaukkuunkin saa mahtumaan vaikka kauppakassin (tilavuus 25 litraa), tai eväät ja muut varusteet pyöräreissuun ja runkoon olisi mahdollista sitoa vielä vaikka mitä lisää, jos päivää pidemmälle reissulle lähtisi. Vähän tuota silmällä pitäen väsäsinkin Drymerin alle kahden juomapullon telineen.

Drymer Leisure Hämeenkylän kartanolla toukokuussa 2020.
Drymer Leisure takaa. 25 litran takalaukkuun saa mahtumaan vaikka eväät ja kauppakassin. Ei muuta kuin polkaisu puistoon ja piknikkiä viettämään.


Vähän sähkömoottorista ja tehoista


Alustuksena ensin vähän insinöörimäistä ja mielenkiintoista fysiikkaa. Jotta saadaan perspektiiviä sähkömoottorin tehon suuruusluokkaan, niin paljonko 250 wattia edes on pyöräilyssä? Vertailun vuoksi otan taas esimerkin Pyörä ja ihminen kirjasta, jossa sanotaan Ranskan ympäriajon vuoristoetappien keskimääräiseksi polkemistehoksi 300 wattia. Tavallisilla mattimeikäläisillä tuo pitkäaikaisempi tehontuotto (tunnin tai kaksi) jää jonnekin 150 watin tienoille. Hetkellinen tuotettu teho on toki enemmän. 250 watin sähkömoottori on siis vähän sama, kuin saisit yhden huippupolkijan kaveriksi auttamaan. Ei lienekään siis yllätys, että sähkömoottorin avun huomaa todella selkeästi. Paljon kevyemmillä nojapyörillä mäkien nousu on ollut tuskaa ja menee usein pienimmillä vaihteilla ryömimiseksi. Drymerillä noita mäkiä oikeastaan jopa odottaa, kun saa luvan käyttää moottoria avuksi. Ei sillä toki mäkeen hirveästi kiihdytellä ja nopealle maantiepyöräkuskille kyllä jäädään, mutta aina tuo ylämäen helppo eteneminen yllättää.

Monille (myös itselleni) voi tulla yllätyksenä, että 250 watin sähkömoottori ei ole vain 250 wattia teholtaan. Moottorin nimellinen teho on kyllä 250 wattia, mutta yhtäjaksoinen teho voi hyvinkin olla 350 wattia ja maksimiteho noin 600 wattia. Sähkömoottori onkin siitä hauska peli, että sen nimellisteho saadaan tietyllä jännitteellä ja virralla (teho = virta * jännite), mutta moottori itsessään on aika kaikkiruokainen. Kun jännitettä nostaa, niin moottorin nopeus nousee ja kun virtaa kasvattaa lineaarisesti, niin moottorin vääntökin kasvaa lineaarisesti. Periaatteessa nimellisteholtaan 250 W moottori 36 V jännitteellä pyöriikin melkein tuplasti sen 60 V jännitteellä. Virransyöttöä ja jännitettä rajoittamalla voidaan siis säätää moottorin kierroslukua, vääntöä ja siten itse polkupyörän nopeutta. Esimerkiksi 260 kierrosta minuutissa pyörivä sähkömoottori ja 20 tuumainen rengas antaa polkupyörän nopeudeksi: 260 RPM * 20" * 0,0048 = 25 km/h.

Konsolista virransyöttö on Drymerissä säädetty maksimissaan 14 ampeeriin. Tätä voi toki itse muuttaa, mutta tuo luku on todettu ihan passeliksi ja on moottorin tehokkuuden kannalta aika optimi. Jos olen ymmärtänyt oikein niin Drymer Leisuren kontrolleri kestäisi maksimissaan 40 ampeerin virran. Tuolla nykyisellä 14 ampeerin virralla ja akun 48 voltin jännitteellä (täyteen ladattuna olisi 54,5 V) tehoksi voidaan laskea 14 A * 48 V = 672 wattia. Eli aika paljon siis enemmän, kuin nimellinen 250 watin teho. Nimellinen teho saavutettaisiin itse asiassa vain 5,2 ampeerin virralla. Kuten tästä pdf-dataliuskasta näkee, niin oikeasti Drymerin moottorilla pääsisi noin 36 km/h nopeuteen ja reilun 900 watin tehoon, jos jännitettä ja virtaa ei rajoitettaisi kontrollerilla.


Akkujen kunto ja ajomatka


Kun triken pohjassa oleva akku on 48 volttia ja 12,8 Ah, niin mitä se käytännössä tarkoittaa kilometreissä? Tähän tietysti vaikuttaa niin moni asia, kuten maaston mäkisyys, rengaspaine, vastatuuli, kuljettajan paino, käytetty avustustaso jne. Ohjekirjassa sanotaan matkaksi noin 50 km. Kantamaa voi myös haarukoida seuraavasti. Käytetään sähkömoottoria tehokkaasti siten, että kaikki mäet ajetaan avustuksella samalla kuitenkin vähän myös polkien. Käytännössä puolet matkasta sähkömoottori on siis aina päällä. Tästäkin avustuksesta käytetään vain 10 ampeeria, kun maksimi olisi 14. Ainakin itse olen huomannut, että 8 ampeeria on aika lailla keskiarvo, jolla sähkömoottoria käytän. Todella raskaassa ylämäessä mennään tietysti maksimiin, mutta loivassa mäessä päästään eteenpäin hyvin vain 4 ampeerin virralla. Laskutoimituksena saadaan 12,8 Ah/(10 A x 0,5) = 2,56 h. Tuolla siis ajaisi noin 2 h ja 30 min maltillisella (puolet matkasta 10 A virralla) sähkömoottorin käytöllä. Jos keskinopeus on reilut 20 km/h, niin tuossa ajassa päästäisiin siis noin 50 km. Ei se ohjekirja ihan huonosti siis ennustanut.

Päivitys 3.4.2021. Teoria voi joskus olla eri asia, kuin käytäntö ja päätinkin lähteä testaamaan Drymerin akkuja veljen kanssa pääsiäisen pyhinä. Tarkoitus oli kiertää Tuusulanjärvi ja katsoa miten akut kestävät. Takalaukkuun eväät ja toinen akku, joka olisi varalla, jos virta vaikka loppuu matkalla. Puolivälin paikkeilla pysähdyimme taukopaikalle ja matkaa oli tehty noin 38 km. Akun jännite näytti noin 52 V (ladattuna 54,5 V). Koko reissun pituus oli noin 73 km ja jännite näytti vielä keskiarvona 50 V tippuen vain hetkellisesti jyrkimmissä ylämäissä johonkin 48 volttiin. Cutoff-virta kontrollerissa muuten säädetty 40,8 volttiin, joten on tuossa vielä erotusta, ennen kuin virta katkaistaan automaattisesti. Mielestäni aika priima akku siis. Kyllä tuolla vähintään 80 km ajaisi. Ehkä 100 km, jos oikein yrittäisi pihistellä. 

Yllätykseksi takalaukkuun sijoitettava akku osoittautui sudeksi. Ladattuna se näyttää noin 53,5 V, mutta jo yhdellä rankemmalla kaasulla se kuolee. Konsolista näkee, kun jännite laskee sekunneissa 50 V, 45 V, 36 V ja sitten pimenee. Mielestäni joskus testasin tuon akun, kun Drymerin ostin, mutta mitään tarkkaa muistikuvaa ei kyllä ole. Ehkä en näin koskaan sitten tehnyt. Voiko siis sanoa, että tyhmyyttäni tuli paska akku ostettua ja näin myöhään ei saa enää virheestä hyvitystä? Ehkä näin, mutta toisaalta käytetyn tavaran ostossa on aina riski ja eihän kukaan ihan uuden veroista akkua odotakaan. Ei tosin näin huonoakaan. Käytännössä lisäakku on siis kuollut ja vaatisi uudelleen kennotuksen. Tämä on noin luokkaa puolet uuden akun hinnasta ja uudelleen kennotus taitaa olla hinnoiltaan jotain 400 euron luokkaa. Turun seudulta ja Lahdesta taitaisi tällaista palvelua saada, jos haluaa. Onneksi Drymerin sisäinen akku on hyvä ja sitähän tässä tulisikin käytettyä. Jääpähän laukkuun enemmän tilaa tavaroille ja painoakin säästyy se 6 kg. Merkittävä pointti tämäkin.


Näin Drymer Leisure kallistuu oikeaoppisesti.

Vähän käyttökustannuksista - Halpaa hupia


Kun takalaukkuun laittaa toisen (uuden kennotetun) 10 Ah akun, niin satavarmasti päästään yli 100 km matkan, oli ajotapa minkälainen tahansa. Tästä voidaankin sitten myös haarukoida käyttökustannuksia. 48 V ja 12,8 Ah akku on sama asia, kuin 614 Wh energiamäärän omaava akku. Jos sähkön hinta on vaikkapa noin 5 senttiä/kWh, niin tuon akun täyteen lataaminen maksaa noin 3 senttiä. Siis käytännössä ilmaista. Kun molemmat akut on ladattu täyteen niin kustannukset ovat noin 5 senttiä/100 km. Käytännössä tuolla pyörällä ei siis kannattaisi edes polkea, koska se nostaisi vain omaa energiankulutusta ja siten ruokakuluja. Antaa sähkön tehdä kovin työ ja poljetaan vain kevyesti maisemia ihaillen ja liikennettä seuraten.

Drymer Leisuren rakenteessa on myös muutama hyvä puoli, joita en alun kehumisessa tuonut esille, koska ne sopivat paremmin tämän otsikon alle. Ensimmäinen on se, että koko voimansiirto ketjuista rattaisiin on katettu, eivätkä siksi likaannu ja kulu. Renkaita ympäröivät lokasuojat ja eturenkailla ei rakenteen vuoksi ole edes oikein mahdollisuutta heittää kuraa itse pyörään, kuten normaaleissa pyörissä tapahtuu. Toisin kuin keskimoottori, niin napamoottori ei rasita itse ketjua ja voimansiirtoa, koska moottorin voima ei välity niiden kautta. Sähkömoottori on käytännössä huoltovapaa. Kaikki nämä yhdessä tekevät sen, että voimansiirto on huomattavan pitkäikäinen. Kun normaalissa pyörässä vietät aikaa voimansiirtoa puhdistaessa ja huoltaessa, niin tässä sitä ei juuri tarvitse tehdä. Aika suuri etu siinä, että kilometrit ovat lähes ilmaisia ja huoltokulut aika minimaalisia. Tässä suhteessa täydellisempää vaihtoehtoa saa hakea. Vielä kun tämä taitaa olla uniikki Suomessa, niin ei ihan helpoin nakki varkaalle myytäväksi.

Drymerin lisä-akku kiinnittyy kiskoissa takalaukkuun ja voidaan lukita avaimella. Merkki Golden Motor, 48V ja 10 Ah (LFP-4810s-LT). Painoa noin 6 kg. Laturin malli HP8204L3 ja latausvirta 2A. Tästä voi päätellä, että ihan tyhjän akun lataa täyteen 5 tunnissa. Yleensä paljon nopeammin. Laturin 2-päisessä johdossa paksumpi liitin tarkoitettu Drymerin rungon sisällä olevalle akulle ja kapeampi/lyhyempi kuvassa näkyvälle akulle.

Jos jotain kiinnostaa (ainakin itseäni), niin LiFePO4 -akku on siis lyhenne litium-rautafosfaatista (lithium iron phosphate). Toisin kuin matkapuhelimien normaalit litiumioni -teknologiaan pohjautuvat akut, niin tämä ei ole herkkä tulipaloille tai räjähdyksille. Esimerkiksi ylilatauksissa eksoterminen energia kemiallisista reaktioista on pienempi, kuin normaaleissa akuissa. Tukes on myös tutkinut, että reaktiolämpö (thermal runaway, eli TR) LiFePO4 -akussa alkaa 270 asteessa, kun sama litium-koboltti-oksidi -akussa alkaa 150 asteessa. Ero on aika suuri. Tässä mielessä LiFePO4 akkutyyppi on yhtä turvallinen, kuin lyijyakku ja yhtä tehokas, kuin Li-ion -akku. LiFePO4 -akku toimii myös laajalla lämpötila-alueella (-20-70 asteessa) ja kestää jopa 2 000 latauskertaa (lähde). Litium-rautafosfaattiakun energiatiheys on noin 100 Wh/kg, eli kun akku painaa 6 kg, niin se sisältää noin 600 Wh energiamäärän. Drymerissä molemmat akut ovat siis litium-rautafosfaatti -akkuja.

Golden Motorin lisäakku, joka osoittautui lähes kuolleeksi. Voiko alin numerosarja kenties kertoa, että akku olisi valmistettu jo vuonna 2008? Jos näin, niin ei ehkä mikään ihme, että oli huonossa kunnossa. 



Drymer Leisuren ikävät puolet


Kovin moni tuskin arvaisi, mutta painoa laitteella on 60 kg. Vertailun vuoksi kokeilemani Kaarikinneri Oy:n Ice Sprint x -trike painaa noin 17 kg ja jo se tuntui painavalta. Drymer Leisuren painosta 26 kg on eturenkaiden alla ja 34 kg jakaantuu takarenkaan alle. Tuosta kun vähentää pyörän alakotelossa olevan akun painon, niin laite on silti noin 3 X raskaampi kuin normaali kolmipyöräinen trike. Se on ihan huima massa ja se myös tuntuu. Tuota ei yksinkertaisesti mäkeen enää kiihdytä ilman sähkömoottoria. Sama kuin polkisit normaalia polkupyörää ja tarakalla istuisi kevyt kaverisi, tai raskas lapsi. Tasaisella vielä jotenkin pärjää ilman moottoria, mutta minimaalisenkin ylämäen kallistuksen tuntee heti vauhdin laskuna. Käytännössä sähkömoottori on siis pakollinen ja tämä laitteessa toimiikin todella hyvin.

Vaihteita laitteessa on 7 kpl, mutta ainakin Suomen maastossa vain 4 ensimmäistä tuntuu olevan käyttökelpoisia. Iso massa yhdistettynä liian suureen vaihteiden välitykseen ja meidän mäkisyyteen ei ole hyvä kombinaatio. Ratkaisulle voi olla selitys siinä, että laite on suunniteltu Hollannissa, jossa maa on aika tasaista ja mäkisyyttä ei taida juuri olla. Korvasinkin alkuperäiset schlumpf innovations kammet (pituus 155 mm) Shimano Steps FC-E6010 kampisarjarjalla (170 mm). Pituuden muutos ei välttämättä tunnu suurelta, mutta 15 mm lisää pituutta kammen varteen tarkoittaa kuitenkin vajaata 10 % enemmän voiman momenttia polkemiseen. Jos tuohon laittaisi lukkopolkimet, niin tehontuotto kasvaisi vieläkin merkittävämmin. Max Glaskin kirjassa Pyörä ja ihminen kerrotaankin, että tehontuotto kasvaisi kokemattomilla pyöräilijöillä 57 % ja huippupyöräilijöillä vieläkin enemmän.

Suuren painon ja liian raskaiden vaihteiden lisäksi harmitusta aiheuttaa Crystalyten moottorin "laahaus". Hidastavaa kitkaa aiheutuu siitä, että moottorissa ei ole vapaaratasta. Nyt koko takapyörän ja saranamekanismin välinen voimansiirto pyörii samanaikaisesti, kun takapyörä pyörii vain moottorin avulla. Toisin sanoen kun normaalissa polkupyörässä takarengasta pyörittämällä se pyörii vaikkapa 30 sekuntia melkein kitkatta, niin Drymerissä Crystalynen vapaarattaattoman moottorin takia rengas pyörähtää vauhdista ehkä sen noin 4 kierrosta. Todella yllättävä ja vähän itseäni järkyttävä ratkaisu. Paha sanoa, paljonko tuo matkantekoa todellisuudessa hidastaa, mutta hatusta heitettynä on varmaan samaa luokkaa, kuin vanhojen pyörien reunasta virran ottava dynamo. Toisaalta mitä vähemmän Drymerilla polkee ja mitä enemmän moottoria käyttää, niin sitä vähemmän ratkaisu tietenkin häiritsee.

Pieniksi harmituksiksi voisi myös laskea sen, että hollantilaisena pyöränä jarrukahvat ovat väärinpäin. Etujarru löytyy siis oikealta kädeltä kaasuvivun kanssa ja takajarru vasemmalta, aivan kuten vaikkapa skoottereissa löytyy. Jos on tottunut normaalin fillarin jarrukahvoihin, niin tuo voi tuottaa ikävää sekaannusta. Toisekseen tuo Drymerin konsoli (Crystalyte Active Power management Display, manuaalin voi ladata tästä) on vähän antiikkisen oloinen. Iso laatikko, jossa kuitenkin suhteellisen vähän tietoja ja vaikkapa kellonaika, matka-aika yms ihan basic asiatkin puuttuvat. Näyttökin näkyy aika heikosti auringonvalossa. Kaiken lisäksi konsoli on harjattua alumiinia, joka kiiltelee auringossa. Kun aurinko on sopivassa kulmassa ajajan takana, niin koko konsoli heijastaa auringonvaloa silmiin kuin peili :( Ulkonäköä, kokoa ja ominaisuuksia olisi voinut suunnitella vähän pidempään.

Drymerin konsoli ja vähän antiikkinen näyttö ominaisuuksineen. Tangossa vasemmalla kilikello ja kallisuksen lukitus, oikealla kaasukahva, etujarru ja vaihdevivut. Itse konsolissa ylimmät napit vilkkuja. Vasen alanappi kaukovalot. Oikea alanappi ei toiminnassa, mutta pitäisi olla ohjekirjan mukaan töötti.


Kenelle Drymer Leisure sopii?


Menopeli olisi ihanteellinen henkilölle, jolla olisi jotain rajoituksia normaalin pyöräilyn suhteen ja menopeliä voisi säilyttää vaikka tallissa. Esimerkiksi selkä-, niska-, yms kipuja, joiden takia normaali pyöräily on hankalaa. Drymerin rennompi ja istuvampi asento on näille varmasti parempi ja mukavampi. Samalla saa liikuntaa ja näkee maisemia, kun sähkömoottori avustaa. Heikkokuntoinenkin ajaa Drymerilla. Taakse saa vielä hyvin heitettyä kauppakassin, joten vanhempi liikuntarajoitteinen mummeli voisi mennä tällä vaikka turvallisesti ostoksille. Käyttökustannukset ovat luokkaa 5 senttiä/100 km ja huoltokulut aika minimaalisia, joten seniorikansalaisen lompakko kiittää. Vielä kun tällä kurvaa terassille yhdelle kaljalle, niin puheenaihetta varmasti riittää. Jos ihmiset vieläkin ihmettelevät fatbikeä, niin mitähän ne tästä ajattelevat...? Itse asiassa yksi henkilö luuli tätä ajoneuvoani joksikin Postin ajoneuvoksi. Hitsi kun pitäisi saadakin perhekuvaan nämä kaksi ajoneuvoa :)

Jos spekuloisi vähän osien hintaa, niin pelkkä takalaukku maksaa noin 150 euroa. Takapyörässä oleva sähkömoottori 350 euroa, lisäakku 500 (jos toimisi) euroa. Tähän päälle sitten rungon sisäinen akku vähintäänkin saman verran, eli noin 600 euroa. Lisäksi kontrolleri ja muu sähköistys. Noista tulee varmaan jo 2 000 euroa ja tähän päälle sitten vielä itse runko, joka ei varmasti ainutlaatuisen kallistuksen takia ole ihan halpa tehdä. Vähän kuten sijoittamisessa, niin kaikki on kaupan, jos hinta on oikea. 


Päivitys 15.5.2021. Drymer löysi uuden kodin Salosta. Onneksi olkoon laitteen neljännelle omistajalle. Jos jotain kiinnostaa miten hyvin tällainen vähän harvinaisempi kulkupeli meni kaupan, niin tähän tarvittiin Tori.fi:ssä yhteensä noin 800 näyttökertaa ja Huuto.netissä saman verran. Tori.fi vei lopulta kisassa voiton. Koeajoja sain pitää viisi kappaletta ja uusi omistaja lunasti sen itselleen hintaan 1 200 euroa. 



(Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2020 ja nyt päivitetty)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti