13. huhtikuuta 2020

Tähtäimessä osakkeet - Kuinka kääntää tappiotkin voitoiksi

Törmäsin sattumalta Heikki Keskivälin uuteen sijoituskirjaan Pörssipäivän yhdessä jaksossa, jossa hän oli haastateltavana. Siinä Keskiväli kertoi, miten aloitti osakesijoittamisen vuonna 2010 valitsemalla salkkuunsa tuttuja nimiä Helsingin pörssistä. Sijoitusuran alussa osakevalinta tuli tehtyä ilman kunnon analyysiä lähinnä fiiliksen ja yrityksen nimen pohjalta. Kuten arvata saattaa, markkinat koettelivat tällaista naiivia ja haparoivaa sijoittajaa, jonka salkun arvosta hävisi eurokriisissä puolet. Luovuttamisen sijaan Keskiväli opettelikin sijoittamista määrätietoisesti, tutustui laajasti alan kirjallisuuteen, ja päätti lopulta koota kokemuksensa kansien väliin. Keskivälin mukaan onnistuminen ja epäonnistuminen ovat sijoittamisessa yhtä tärkeitä ja parhaat sijoittajat oppivat molemmista, koska osakemarkkinoilla ei ole aina toimivia ja valmiita ratkaisuja kaikkeen. Näin koronakriisin aikaan tällainen sijoituskirja tuntuukin erittäin kiinnostavalta ja ajankohtaiselta. Pakkohan se on päästä lukemaan.



Kiitos Alma Talentin, sain itselleni arvostelukappaleen juuri helmikuussa 2020 julkaistusta uudesta sijoituskirjasta. Hintaa fyysisellä painoksella on 35 euroa verkkokaupassa ja E-kirjana sijoituskirja kustantaa 31 euroa. Pääkaupunkiseudun HelMet kirjastoverkostosta tätä löytyy kirjoitushetkellä 35 kappaletta, mutta varauksia on 221 kappaletta, joten odottaa saa, jos ei jostain syystä halua tai pysty tästä riihikuivaa maksamaan. Huomattakoon, että sijoituskirja on aina verovähennyskelpoinen pääomatuloista (säästö siis 30 % hinnasta), joten miksipä ei hankkisi itselleen omaa painosta kirjahyllyyn.

Tässä kohtaa on muuten pakko mainita ihmeellinen episodi Postin kanssa. Kirjapaketti lähetettiin jostain syystä ilman osoitetietojani ja posti ohjasi sen OmaPosti-kioskin pakettiautomaattiin. Ilman puhelinnumeroa en saa luonnollisesti testiviestillä saapumisilmoitusta, enkä siten lokerokoodia, joten en pysty pakettia hakemaan. Postin asiakaspalvelu ohjeisti virheellisesti, että vain lähettäjä voi lisätä tiedot. Alma Talentin viestintä tässä oli sen verran hidasta, että turhauduin siihen ja loppujen lopuksi osoitetietojen lisäys onnistuikin ihan itse. Kas kummaa, vaikka posti väitti muuta. Tästäkin puhelinnumeroni lisäyksestä huolimatta en saanut edes 24h sisällä saapumisilmoitusta, vaan piti olla jälleen yhteydessä postin asiakaspalveluun, kun 14 vrk paketin säilytysaika oli menossa melkein umpeen. Onneksi siellä asiakaspalvelun päässä saatiin lopulta lähetettyä uusi saapumisilmoitus tekstiviestillä. Kyselin lopulta koko episodista Postilta selitystä, mutta mitään konkreettista syytä sille ei annettu. Sanottiin vain kahden eri palvelun menneen vähän sekaisin (aijaa! tämän tiedon arvo asiakkaalle nolla). Eipä yhtään yllätä tuo toiminta, saatikka selittely. Onneksi paketin kuitenkin sain, joten siltä osin kaikki hyvin.


Kenelle kirja sopii - Mitä hyvää kirjasta löytyy


Heikki Keskiväli kertoo, että on lukenut 70 kirjaa sijoitusuransa aikana ja kirjoitti näiden pohjalta tämän teoksen. Kuulostaa todella kliseistä, mutta muiden virheistä voi ja kannattaa oppia. Kaikkea ei kannata kokea oman kantapään kautta, koska se voi tulla todella kalliiksi. Tavallaan tämä teos on siis tiivistys sijoituskirjallisuuden viisauksista, virheistä ja opituista asioista. Tietenkään vajaaseen 400 sivuun ei voi kaikkea mahduttaa, mutta yritys on ihan hyvä. Näkökulma on ehkä vähän erilainen kuin yleensä, koska korkoa korolle -tekijästä tai kulujen merkityksestä ei pitkään jauhettu, kuten yleensä sijoituskirjoissa on tapana. Painopiste oli ehkä enemmän historiasta ja tunteista oppimisessa ja näiden käytäntöön soveltamisessa. Kirja muodostaa oikeastaan pyramidin, jonka perustana on tiedot ja kyky toimia, sitten tulee historian tuntemus ja ylimpänä huipulla on tunnekuri. Tuo on aika hyvä tapa kuvata koko kirjaa, joka nostaa yksinkertaisuuden kunniaan.

Eniten tykkäsin tuottavuuden kasvusta, historian markkinakuplista, kirjanpitoon, tuloslaskelmaan ja taseeseen sekä konkurssiyhtiöihin ja turvamarginaaliin liittyvistä kappaleista sekä piensijoittajan mahdollisen edun käsittelystä. Parasta kirjassa oli kuitenkin se, että juttuja käsiteltiin osittain tarinoiden kautta. Tai tarina ei ehkä ole paras termi tuota kuvaamaan, vaan lyhyt viittaus, joka antaa näkökulmaa esitetylle asialle. Esimerkiksi tuottavuuden kasvussa oli viittaus siihen, että vuosien 1947 ja 2014 välillä raideliikenteen kuljettamat kuormat kasvoivat yli 180 % työntekijöiden vähentyessä liki 90 %. Tai markkinakuplissa oli viittaus siihen anekdoottiin, että älykkyys ei ole kaikki kaikessa. Tästä kertoo jo Sir Isaac Newton sijoittaessaan 1700 luvulla South Sea Companyn osakkeisiin markkinoiden ollessa huipussaan ja hänen mennen käytännössä konkurssiin. Nerona hän siis pystyi ennakoimaan planeettojen liikkeitä, mutta ei ihmisten käytöstä. 

Juuri tuollaisista herkkupaloista tykkään ja ne antavat perspektiiviä käsiteltävään asiaan. Näissä tarinoissa ja vertailussa on se opin siemen ja konkretiaa. Ihminen muistaa parhaiten tarinat. Yllättäen huomasin jopa tarttuneeni korostuskynään ja yliviivaavani aina kaikkia nerokkaita anekdootteja. Ja niitähän riittää. Tekisi mieli nostaa tässä niin monta tarinaa vielä esiin. Anekdootissa Lehman Brothersin 30,7 kertaisesta velkavivusta ja sen ilmeisestä merkityksestä konkurssiin loksautti mielettömyydessään jo suuni auki ja sain ihan kylmät väreet kulkemaan selässä. Kertoo siis jotain siitä, että kirjassa on imua ja jotenkin jutut vain koskettivat itseäni. Hyvä Heikki! Kirjan lopun lihapiirakkatesti oli kyllä mahtava lopetus, summasi sijoittamisen ytimen ja merkityksen täysin.


Entäs huonot puolet - Mitä kirjassa kritisoisin


Kirjan takakannessa lukee suurin piirtein, että Tähtäimessä osakkeet on sijoituskirja, jota on oikeasti hauska lukea ja se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa tuoden piristystä kuivan harmaisiin talousasioihin. Olisin aina vähän varovainen, jos tuollaista menisin esikoiskirjailijana lupailemaan. Vaarana nimittäin on, että jos nyt oletat sijoituskirjan olevan oikeasti hauska, niin luonnollisesti silloin petyt, jos se ei sitä lupauksesta huolimatta olekaan. Informatiivinen ja asiallinen kirja harvoin voi olla hauska, kuten itse sen terminä käsitän, eikä tämäkään tee poikkeusta. Vitsikirja tai Fingerpori on hauska, Aku Ankka ehkä joidenkin mielestä, mutta onko yhtäkään sijoituskirjaa kuvailtu ennen termillä hauska? Ehkä tähän on ihan hyvät syyt, miksi ei. Kun Heikki Keskiväli tykkää viljellä anekdootteja, niin nyt teen minäkin: Jos huijaat minua kerran, häpeä on sinun. Jos huijaat kahdesti, häpeä on minun.

Ehkä osittain tämän "lupauksen" johdosta kirjan alkuosan lukeminen tuntui vähän puuduttavalta pakkopullalta. En väitä, että kirjan alkuosa olisi huono. Tämä johtuu enemmän itsestäni. Jokainen luettu kirja tuo vähemmän ja vähemmän uutta. Kun olet jo lukenut vajaan tusinan verran sijoituskirjoja ja tiedät asiasta keskivertoa enemmän, niin uutta tietoa tulee enää harvoin eteen ja vanhan tiedon kertaaminen voi tuntua tervanjuonnilta. Tarinoita oli kyllä mukava lukea, mutta hyvä anekdootti ei vielä ole sama asia kuin hauskuus. 

Yllä olevien huomioiden lisäksi tästä kirjasta on vaikea keksiä pahaa kritiikkiä. Vähän itseäni kuitenkin häiritsi se, että Heikki Keskivälin sijoitussalkkua ei avattu riittävästi. Tämähän oli kuitenkin se punainen lanka, joka johdatti tarinaa läpi kirjan oppien. Kirjan lopun liitteestä 3 kyllä löytyi lista toteutuneista sijoitustuotoista ja -tappioista. Sijoituksista oli kerrottu keskimääräinen vuosituotto, omistuksen pitoaika ja toteutuneen sijoitustuloksen osuus kaikista tuotoista. Sijoitukset olivat kuitenkin listattu tikkerin, eli kaupankäyntitunnuksen perusteella. Siis kuka muka tietää, mikä yritys on REG1V, JKS, tai vaikka CGCBV? Voihan ne halutessaan netistä tarkistaa, mutta ei tuollainen saa missään nimessä olla lukijan tehtävänä. Ihmettelen, miten tuollainen on päässyt tarkistuksessa läpi?

Toisekseen sijoitussalkun kokoa euroissa ei avattu mitenkään. Joku voi olla sitä mieltä, että tällä ei ole väliä, vain prosentit ovat vertailukelpoisia ja summa on henkilökohtaista tietoa. Osittain näin, mutta jos kirjan esinäytös ja koko prosessi oppimisesta saa alkunsa siitä, että osakesalkku on puolittunut, niin lukijalla on oikeus tietää mistä summista puhutaan, koska se vaikuttaa myös sijoittajan tunnepuoleen. Ja tätä tunteiden hallintaa painotetaan kirjassa aika paljon. On aivan eri asia puhutaanko parista tuhannesta, vai ehkä sadasta tuhannesta. Pörssipäivän haastattelussa Keskitalo sanookin, että käytännössä hän oli hävinnyt eurokriisissä tuhannen työtunnin palkkansa, kun salkku puolittui. Tässä jaksossa hän myös mainitsee tuntipalkan olleen silloisissa varastohommissa noin 10 e/h. Nopeasti laskien kyseessä olisi siis noin 10 000 euron häviö, joten salkku oli ennen romahdusta vain reilut 20 000 euroa. Aloittelevalle sijoittajalle varmasti iso summa, enkä halua tätä vähätellä. Tuota summaa ja muutenkin salkun kokoa olisi ehkä kuitenkin kirjassa voinut avata, koska hyvän sijoittajan on tarkoitus hallita tunnevaihtelut, joita pörssissä koetaan ja jotka ovat ehkä sijoittajan pahin vihollinen. Pörssi on kallis paikka oppia tuntemaan itsensä ja on aivan eri asia sijoittaa pieniä summia, joilla ei ole merkitystä vs. isoja summia, joiden häviäminen saa mahan kiertämään ja yöunet loppumaan. 


Mikä on parasta päivässä? Pizza, Jaffa, uusi sijoituskirja, vai aurinkoisella parvekkeella hengaillu ja kaikki nämä yhdessä.

Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin ihan kelpo lukukokemus, vaikka kritiikin osuus tässä blogissa näyttäisikin ensialkuun palstatilan pohjalta olevan vähän pidempi, kuin hyvien puolien. Tälle on kuitenkin hyvä selitys. Ihmismieli on huijattavissa ja se unohtaa asiat nopeasti. Yleensä viimeisin asia tapahtumista muistetaan parhaiten. Siksi esimerkiksi onnistuneiden treffien alulla ei ole niin paljon merkitystä, kuin lopulla, joka yleensä jää parhaiten mielen. Siksi treffit kannattaakin pyrkiä lopettamaan johonkin loppuhuipennukseen, eikä vasta silloin, kun tylsyys alkaa iskeä. Nyt kritiikki kohdistui siis kirjan loppuun, joten se on luonnollisesti päällimmäisenä mielessäni, vaikka kokonaisuus olikin onnistunut.

Jotenkin itselleni jäi tunne siitä, että tämä kirja olisi ehkä parempi vasta toisella lukukerralla. Silloin tietää paremmin mitä saa. Kirjoittajan esimerkit ja opit eivät siis välttämättä avaudu ja kosketa, jos sinulla ei ole riittävästi kokemusta ja sijoitushistoriaa alla, mihin näitä verrata. Asioiden riittävä ymmärrys vaatii usein niiden pitkäaikaista mutustelua.


Päivitys 17.4.2020. Anonyymi kommentoija vinkkasi minulle, että Heikki Keskivälin salkku löytyy Sharevillestä nimimerkillä Hkeskiva. Jännä, että tätäkään ei kirjassa mainittu? Erittäin todennäköisesti kuitenkin kyseessä sama henkilö. 8 suurinta omistusta noin 80 % salkun sijoituksista ja osa sijoituksista vielä samoja, kuin mitä kirjastakin löytyy. Salkku pärjännyt indeksiä paremmin ja tässä koronakriisissä tippunut noin -20%.  Kiitokset tiedosta anonyymille kommentoijalle, jonka viestit tähän tiivistin vähän selkeämmäksi kokonaisuudeksi kommenttikentästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...